Tiistaina viimeinen rehellinen känni. Sen jälkeen eilen yksi siideri ja olo on aivan kamala.
38-vuotias perheen äiti. Hoitoalalla töissä. Lapsia on ja alkoholisoitunut mies.
Taloudellisesti rankka tausta, konkurssi, talon pakkomyynti, kaksi läheisen ihmisen kuolemaa. Toinen niistä 1,5 vuotta sitten oma isä joka kuoli tavallaan yllättäen.
Oma pää ollut lääkäreiden papereissa 14-vuotta masentunut aika ajoin. Monta masennuslääkekokeilua ja tapaamisia tohtorin kanssa. Aina kun mennyt paremmin olen häipynyt omilleni.
Olen juonut melko säännöllisesti kahdeksan vuotta. Vihaan itseäni. Eniten äitinä.
Nyt ahdistus on kovaa. Hikoilen ja pallea kramppaa. En pysty syömään. Janottaa ja taas ahdistaa.
Töihin raahaudun kun on pakko että kulissit pysyy.
Verenpainelääkkeet ja masennuslääke käytössä.
Olo on kauhea.
Miksi tänne sitten kirjoitan. Jos koskaan niin nyt tarvitsisin tsemppausta että selviän. Edes virtuaalihalin
Virtuaalihali! Tervetuloa palstalle, hyvä että tulit!
Toivottavasti saat ensi yönä hyvät unet, helpottaa nekin . Mä meen jo iltapesuille ja omia uniani odottamaan .
TERVETULOA joukkoon! Täällähän meitä, kaltaisiasi “kulissit kunnossa” -naisia ja miehiä on muitakin. Hienoa, kun rohkaistuit kirjoittamaan. Se on merkittävä askel. Yksin on raskasta ja tästä asiasta ei noin vain muille avauduta, vaikka ongelmajuojia on pilvin pimein eri ammattiryhmissä ja hoitoala ei liene poikkeus.
Lämpimiä ajatuksia Sinulle ja jaksamista, lueskele vaikka muiden ketjuja ajan kuluksi, niistä saa kosketuspintaa ja uskoa omaan selviytymiseenkin.
Oletko kertonut tohtorille rehellisesti, että käytät liikaa alkoholia?
Tilanteessasi viha on ihan ymmärrettävää, mutta sehän ei auta sinua, ei ihmisenä eikä äitinä eikä se auta perhettäsi. Tsemppaan sinua lähtemään hakemaan apua. Siten pääset irti vihastasi. Työpaikkalääkäri on yksi mahdollisuus.
Selvitä itsellesi, oletko alkoholisti ja haluatko lopettaa juomisen. Siinä tapauksessa AA on valmis tarjoamaan sinulle samanlaisen avun, mitä itse sain. Sain raittiuden, kun menin palaveriin. Raittiina aikanani olen nähnyt monen hoitoalan ihmisen raitistuvan. Lääkärit ja muut lääketieteeseen perehtyneet ihmiset tietävät, että alkoholismiin ei ole onnistuttu kehittämään pätevää lääkettä. Raittiina alkoholisti kuitenkin pystyy elämään normaalia arkea ja juhlaa, sinäkin. Et ole toivoton tapaus!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Mä edellisen psykiatrin kanssa keskustelin asiasta ja vastasin kyselyyn rehellisesti. Se vaan jäi siihen keskusteluun.
Tapaan tiistaina konsultaatityöryhmän omahoitajan ja palautan taasen nipun kyselylomakkeita ja toivon että osaan kertoa asian laidan pilkulleen niin kuin se on. Että juon aivan liikaa kaikkiin mittareihin nähden.
Mä siis heräsin tässä yksi päivä siihen vierauteen etten tuntenut itseäni peilistä.
Niin pöhöttynyt ja väsynyt nainen.
Ei mitään tulevaisuuden suunnitelmia, ei mitään muuta kuin työtä ja perheen pyörittämistä.
Korostunutta huolta jonka hukutin juomalla.
Miten minä osaisin selvittää sen onko minussa resursseja lopettaa!
Haluan kyllä!!
Mutta mitä sen tilalle? Ahdistus on huono vaihtoehto!
On sellainen fiilis että puuttuu työkalut kun ei halua sitä juomaa ottaa!
Tervetuloa palstalle, Koheltajainen. Hyvä että olet aktiivisesti liikkellä muuttaaksesi tilannettasi. Mainitsit sinulta puuttuvan työkaluja. Niitä löydät ainakin ketjusta “Yksinkertaisia Niksejä”. Samoin ylläolevasta Päihdelinkin valikosta löydät ehkä jotain syventävää.
Tsemppiä ja hyvää viikonlopun jatkoa.
Yö meni hyvin. Otin yhden Stillnoctin jonka avulla sain unta. Se onkin ainoa lääke jonka olen hoitavalta lääkäriltä saanut erittäin satunnaiseen käyttöön.
Olen tietoisesti kieltäytynyt tarjotuista opamox-resepteistä ja niitä muuten tarjotaan. Ketipinoria olen saanut faijan kuoleman jälkeen univaikeuksiin mutta siitä tulee sellainen seuraavankin päivän aivojumitus.
Punnitsin illalla pitkään nukahduslääkkeen ottoa mutta iltavuoron jälkeen odottava reipashenkinen sunnuntaiaamuvuoro on edessä ajattelin että lääke on parempi vaihtoehto kuin unettomuus
Kahvinjuontia on ollut pakko himmailla. Ei tee kofeiini ahdistukselle hyvää. Muutenkaan ei tahdo tavarat pysyä käsissä
Paljon olisi ajatuksia ja huomioita tänne kirjoittaa… Jokaisessa luetussa tarinassa on paljon pohdittavaa…
Päällimmäisenä sellainen idealamppu syttyi että kaiken ahdistuksen ja itseinhon keskellä on tässä alkoholismissakin paljon asioita joita voi käsitellä hyvän kautta.
Teidän muiden tapa kirjoittaa ja rohkaistus siitä etten ole yksin. Ettei tämä mun ongelma niin kovin uniikki olekaan.
Sitä kun on rämpinyt tiukassa kuplassa vuosia ja kuvitellut siellä pysyvänsä.
Resursseista tärkein asiaa pohtivalle on havainto, jospa niitä ei olekaan voittaakseen alkoholin. Menee Shakespearen puolelle: ollako vai eikö olla. Itse tiedät vastauksen omalta kohdaltasi.
Toisen resurssin olet jo ottanut käyttöön, kun olet sopinut konsultaatioryhmän kanssa neuvottelun.
Minulle ja tuhansille alkoholisteille on konsultaatioksi muodostuneet AA-ryhmät. Niissä kuulee, miten jotkut ovat selvinneet pysyvään raittiuteen. Jotkut taas palaavat kertomaan kokemuksenaan, millaista on ollut löytää itsensä uudelleen juomasta ja miksi palasivat takaisin ryhmiin.
Toiselle alkoholistille lausutut sanat “olen alkoholisti” ovat avanneet kaltaisilleni oven raittiiseen elämään. En tiedä mitään estettä, etteikö sinulla olisi sama mahdollisuus.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Hei Koheltajainen ja tervetuloa minunkin puolestani tänne plinkkiin. Täältä saat tukea niin heiltä, jotka ovat jo pitkälle päässeet raittiudessaan ja niiltä, jotka kamppailevat vielä alkumetreillä. Itse kuuluun tuohon jälkimäiseen porukkaan, sillä reilu kolme kuukautta takana. Jokainen meistä löytää itse oman tavan päästä eroon viinasta mutta tärkein juttu on kuitenkin sinun oma tahtotilasi luopua alkoholista. Joskus joillekin taipaleella tulee niitä repsahduksia, joista pitää yrittää vaan nousta ja löytää merkitys raitistumisen kannalta. Taas kerran alleviivaan tuon Jaxin kirjoitusta, että selvä pää keinot keksii eli niitä selviä päiviä tarpeeksi alle ja sitten vasta ratkomaan muita ongelmia. Niiden aika tulee myöhemmin. Itse elän edelleen mantran ”päivä kerrallaan” avulla ja näin olen antanut päänupin selviytyä kaikesta siitä moskasta, mitä alkoholi sinne on syytänyt. Aluksi elin jopa tunti kerrallaan. Olen myös lukenut tätä plinkkiä, ensin varmaan melkein asuin täällä, tällä hetkellä kuitenkin päivittäin. Olen saanut ja saan voimia sekä vinkkejä täältä, kun itselläni nuo ryhmät eivät onnistu. Toivottavasti sinäkin jaksat käydä täällä jakamassa omia ajatuksiasi ja saamassa tukea omaan raitistumiseen. Täällä kun voi olla ihan oma itsensä eikä tarvitse pelätä muiden arvostelua.
Terveppä tervehdys, Koheltajainen, ja kaunista syys (kesä?) sunnuntaita.
Kertomuksessasi oli useampi kohta, jotka saivat aikaan hieman huolta. Hoitoalalla työskentely alkoholiongelmaisena on se vähäisempi huoli, ja suurempi huoli on äitiys ja alkoholiongelma.
Olisi ehkä hyvä, jos rohkaistuisit hakeutumaan A-klinikalle tai paikalliselle päihdeklinikalle hoidon tarpeen arvioon. Avunhakemiseenhan sinulla liittyy kuitenkin yksi “peikko” lisää: lastensuojeluilmoitus. Siis jos sinulla on alaikäisiä lapsia, ja kerrot että miehelläsikin on alkoholiongelma
Voihan toki olla, että perheellänne on jo lastensuojelukontakti?
Psykiatrinen kontakti on hyvä asia, mutta voisit tarvita myös päihdehuollon arviota ja tukea. Joka tapauksessa tsemppiä!
Olen sinua hieman vanhempi nainen ja äiti. Join lasteni lapsuudesta miltei kymmenen vuotta pois. Nyt olen ollut raittiina yli puolitoista vuotta. Suhteet lapsiin ja mieheen ovat parantuneet.
Raitistuminen on mahdollista vaikkei välttämättä ihan helppoa. Kannattaa ottaa vastaan kaikki mahdollinen apu ja ottaa ainakin alussa välimatkaa syyttelijöihin, vähättelijöihin tai pahan olon tuojiin. Jollet selviä yksin, hae apua. Myllyhoito on todella hyvä paikka. NA-ryhmissä on hyvä meininki, jos AA tökkii.
Ehkä voi olla hyvä suhtautua ensimmäisiin viikkoihin ja kuukausiin niin, että ne eivät ole ihan helppoja ja kivoja. Kun sitkeästi menee läpi alun pimeiden aikojen, saa jossain vaiheessa kiinni raittiudesta. Ja raitis elämä on sata kertaa hienompaa kuin paraskin nousuhumala. Raittiina hyvät fiilikset ovat järjettömän hyviä. Pahoja fiiliksiä ei tule niin paljon kuin juovana aikana. (Tämä siis alkuvaikeuksien jälkeen.)
Hello ja kiitos kaikille kirjoituksista kannanotoista!
Toi lastensuojelupointti on hyvä ja tärkeä. Isän kuoleman ja konkurssihässäköiden jälkeen olin yhteydessä perheyksikköön jossa käytiin koko perhe keskustelemassa asiasta.
Nyt kun rehellisesti sanon oli siellä kyllä puhetta alkoholinkäytöstä mutta se keskittyi lähinnä miehen problematiikkaan.
Koin että lapset sai tukea eikä lastensuojelullisia toimenpiteitä tarvittu sen enempää.
Terapiaa ja keskusteluja.
Mä olen käyttänyt paljon energiaa juomisen aikatauluttamiseen. Iltavuoro, aamuvuoro, yövuoro, vapaapäivä… Työt ja perhe hoidetaan ja välissä sitten juodaan palkinnoksi ja lääkkeeksi tai mitä vaan…
Aina löytyy syy! Tai on löytynyt!
Tää aaltoileva ahdistus tuntuu pahalle mutta raittiit päivät hyvälle.
Vatsa hieman parempi. Ruoka ei oikein maistu mutta pakolla olen syönyt vähän jotain.
Illalla venyttelin ja se tuntui hyvälle!
Ja nyt se sitten iski! Aivan kamala ahdistus, suru, luopumisenpelko, menettämisenpelko, sairaudenpelko.
Itkettää ja ahdistaa. Hikoiluttaa ja on aivan jähmeä olo.
Miten näin on voinut käydä!!
Mietin mikä minussa on vikana?
Työpäivä oli raskas joka tavalla. Päälle teini-ikäisen sukulaiskahvitukset.
Yritin olla kuin ei mitään olisikaan!
Pelkään ettei tämä tuska helpota koskaan.
Se on epämääräistä oloa. Itkettää.
Tiedän mikä helpottaisi ja taistelu sitä vastaan on kova!
Tuntuu ettei ole mitään oljenkortta johon tarttuisi
Jaksetaan , jaksetaan! Itse “lopetan” toista kertaa, eka kerralla oli kova usko, että tämä onnistuu … olenhan jotakuinkin normaali työssäkäyvä ihminen. Nyt pelottaa, mutta onhan tämän onnistuttava. Minä olen lukenut paljon näitä kirjoituksia, en itse ole jaksanut niin paljon kirjoittaa, etenkään sen jälkeen, kun kuitenkin rupesin taas juomaan. Mutta nyt ymmärrän ainakin paremmin, mitä tunti ja päivä kerrallaan tarkoittaa tai että yksinkertaisesti en mene kauppaan töiden jälkeen. Otan mielelläni lapsen mukaan kauppareissuille, niin en “kehtaa” ostaa juotavaa.
Kiitos Jax viestistäsi.
Lähdin kävelemään koirien ja äidin kanssa.
Täällä metsässä olo taas helpottaa.
Ei tää ole eka kerta kun yritän. Vuosi sitten oli parin viikon itkupotkuraivari raittius kun sairastelin flunssaa yms. Ensin tuntui hyvälle ja sitten kaikki pahaolo vyöryi sisältä enkä kestänyt enää. Enkä saanut hoitajalle enkä lääkärille sanottua mistä kenkä puristaa.
Olen tiennyt että juon liikaa mutta en ole ymmärtänyt kuinka paha ongelma on.
Olen kuvitellut että hallitsen juomista ja voin lopettaa koska vaan.
Olen ajatellut että ongelma on mun miehellä ja mä olen juonut kestääkseni sen juomista!
Olen saanut siitä oikeutuksen. Kun mulla on niin vaikeaa ja mä olen niin kiltti.
Tiiättekö kun mä kaipaan kauheasti hellyyttä. Kainaloa ja rapsuttelua.
Hyväksyntää. Joka tavalla.
Ja saan tukea teidän muiden tarinoista ja ajatuksista.
.
