Minä olen kokenut tämän täydellisen tappion sekä voimattomuuden myöntämisen alkoholin suhteen SUUREKSI VOITOKSI sekä oman tahdon syntymiseksi.
Alkoholin runnaamalle laakamadolle alkaa kehittymään jonkinlaista selkärangan alkua. Omasta tahdosta ei luovuta kuin alkoholiongelman ratkaisun suhteen, käännytään tarjolla olevien apujen puoleen ennakkoluulottomasti ja avoimin mielin. Kun alkoholiongelma alkaa ratkeamaan oma tahtokin tuppaa kehittymään siinä samalla aivan huomaamatta. On hieno tunne tokaista EI.
Rukoilua en ole kyllä koskaan harrastanut alkoholiongelmasta selvitäkseni. Tyyneysrukousta on kyllä tullut mumistua usein. Mikäli kokee oman tahtonsa kehittymättömäksi kannattaa olla tarkka ihmisten suhteen keneltä apua etsii!
Täsmentääkseni tätä oma tahto -juttua, niin minulla on vaikeuksia asettaa rajoja ns. riittävän kauaksi, aivan liian usein ajattelen, että “eihän siitä ole minulle haittaa”, mennään mukaan vaan. (Tämä ei siis koske alkoholinkäyttöä). Olen itse tinkinyt omat rajani jo niin lähelle, että se lopullinen raja on ehdoton. Jos sanon EI, se tarkoittaa siis sitä, että todellakin EI. Silloin peli on jo pelattu ja vänkääminen lähes tulkoon loukkaus itsemääräämisoikeuttani kohtaan.
Mutta nyt tässä on suuri sisäinen ongelma, kun on ensimmäistä kertaa saanut maistaa viikon verran vapautta ja se vapaus on osaltaan pitänyt minut pois viinan käytöstä ja nyt heti pitäisi a-klinikan tätien mielestä harkita laitoskuntoutusta (ts. siitä päihteettömän vapauden rakentamisesta luopumista kuukaudeksi-kahdeksi). Tämä minun on jotenkin ratkaistava, mutta vaikeaa on.
Minä kyllä itse kokeilisin muita tukimuotoja kuin laitoskuntoutusta. Pääseehän sinne toivon mukaan sitten myöhemminkin mikäli omat yritykset jälleen ajautuvat karille. Tähän raittiuden saavuttamiseen tulisi syventyä oikein kunnolla, eikä kuvitella, että punttisalilla käynnillä tai juoksuharrastuksella pelkästään kuntoutuu tai jollain muulla puuhastelulla. Siinä menee koko elämä remonttiin. AAsta saa ohjelman sekä toisilta saman kokeneilta vertaistuen sitäpaitsi se on täysin vapaaehtoista sekä ilmaista.
Yritin kysellä avokuntoutuksesta, mutta ei käy heille. Faktahan on, että jotenkin pitäisi oman pään sisälle päästä asioita järjestämään. Viikko on uskoakseni jo riittävä määrä raittiutta minulle, että pystyn jatkamaan sitä ainakin useita viikkoja, ellei kuukausia. Ja apua tarvitaan siihen retkahduksen ehkäisyyn pitkällä tähtäimellä. Mutta tätä tuskin uskovat.
Sinänsä mielenkiintoista, että kun pyysin viime viikolla ns. oikeaa katkoa viikonlopun pelossa, oli vastaus ei käy. (en viikonloppuna onneksi sortunut) Silti olen niin alkoholisoitunut, että avokuntoutus on myös ei käy -osastoa. Mitvit?
Elämän laatu paranee varmasti, vaikka ei välttämättä heti.
Vaikea kuvitella, että kenenkään elämänlaatu on parantunu rankasti juomalla.
Alkoholi nousuhumalan aikana nostaa serotoniini ja dopamiini tasoja, mutta kun juo paljon, niin aivot tottuu siihen ja ei osaa enää luonnostaan tuottaa sitä tarpeeksi. Ja sillon pitää juoda “itkuviinaa”, että saa edes suht normaalin olon, eikä masenna.
Jep, tarkoituksena on kyllä olla ryyppäämättä, taitaa olla kymmenen päivää ilman viinaa takana kohtapuoliin. Muistan kyllä juomattomuusajan hyvän olon, silloin ei vain ollut mitään tulevaisuudennäkymiä, niin ajan myötä meni persiilleen. Nyt taas on tulevaisuudennäkymiä ja kaikkea omaa, mitä pitää ja haluan tehdä yms. yms. Omasta kodista olen päättänyt, että sinne ei viinaa tule (ainakaan minua varten ja jos tulee muita varten, niin saavat raahata jämät mukanaan), siellä en juo ja siellä asumisen aikana en juo tai ole kännissä. Toistaiseksi (reilu viikko ) on periaatepäätös pitänyt.
Jep, tarkoituksena on kyllä olla ryyppäämättä, taitaa olla kymmenen päivää ilman viinaa takana kohtapuoliin. Muistan kyllä juomattomuusajan hyvän olon, silloin ei vain ollut mitään tulevaisuudennäkymiä, niin ajan myötä meni persiilleen. Nyt taas on tulevaisuudennäkymiä ja kaikkea omaa, mitä pitää ja haluan tehdä yms. yms. Omasta kodista olen päättänyt, että sinne ei viinaa tule (ainakaan minua varten ja jos tulee muita varten, niin saavat raahata jämät mukanaan), siellä en juo ja siellä asumisen aikana en juo tai ole kännissä. Toistaiseksi (reilu viikko ) on periaatepäätös pitänyt.[/quote
Tuli oma muisto mieleen: olin muuttamassa uuteen asuntoon ja päättänyt ettei sinne tuoda viinaa, ei kukaan. Mutta kas miten kävi? Jo muutto iltana olin “tuhanen tupakeissa” ja sittenhän se pettymys itseen aiheutti lisää juomista, mitäs sillä oli enää väliä… Siitä meni noin vuosi ja löysin AA kirjallisuutta jota luin yksikseni ensin ja tajusin että olen ihan juuri samanlainen kuin useimmat tarinat siinä kirjassa.
Hemmetin varovainen saa olla viinan kanssa. Mutta nyt ei auta kuin katsoa eteenpäin eikä maalata turhia piruja seinälle. Alkoholisti olen ja sen tiedän. Kunhan nyt saan muuton hoidettua loppuun, löytyy kilometrin sisällä AA-kokoontumisia ainakin kolme viikon jokaiselle päivälle. Täytyy taas kokeilla.
Joo, tää oli semmonen, että rupesin kuvittelemaan itseni kaulasta roikkumaan lähiseudun lampputolpissa ja lipputangoissa
Mutta kyllä mä suhtaudun avoimesti AA-askeliin, korkea voima ei iske, eikä myöskään alkoholismijargon, mutta onhan siinä se henkinen kasvu ym., mistä voi ottaa juttuja omakseen.
P.S. Kymmeneen promilleen päästäkseen pitäisi juoda tunnissa neljä pulloa kossua.
Kävin työterveyslääkärillä. Kai tässä sitten pitää kuntoutukseen mennä, kun sieltäkin tuli kehotusta. Vitun, vitun vittu. Kesäloma vituiksi. No, kyllä siitä on sitten hyötyä koko loppuelämän kannalta ja jaadijaadijaa. Vituttaa silti. Siis en tietenkään halua jatkaa alkoholinkäyttöä, että sikäli. Vituttaa silti.
Noo, valehtelu ei ollut vaihtoehto. Ja onhan se kuntoutus pöydällä ollut jonkin aikaa, että ei tässä ihmeempiä. Vituttaa vain toisaalta. Vituttaa juomiseni, vituttaa alkoholismini, vituttaa odottava kuntoutus, vituttaa rahanmeno siihen, vituttaa kesäloman hukkaaminen siihen. Vituttaa noin yksinkertaisesti. Kyllä se ohi menee.
Hei, se on vaan yksi kesäloma sun elämässä ja itseensä jos johonkin kannattaa panostaa rahaa ja aikaa. Ota kuntoutus mahdollisuutena. Sieltä voi tulla eväät pysyvään raittiuteen! Tsemppiä!
) on periaatepäätös pitänyt.