“Heroiini on epäilemättä koukuttavampi aine kuin alkoholi, mutta sen aiheuttamat terveyshaitat käyttäjälle taitaa kuitenkin olla lievemmät kuin alkoholin.”
Alkoholin aiheuttaman päihtymystilan (sekavuustilan ja sammumisen) voimakkuus on > ja vieroitusoireet ovat > kuin heroiinilla. Zurichissä saa pistoksen aamulla sairaanhoitajan pistämänä ja useat käyttäjät käyvät töissä. Jos Heinz ja Helmut ja Angela saisivat joka aamu puoli litraa ilmaista vodkaa päihdeklinikalla, niin eipä heistä olisi töissä kävijöiksi.
Saaks ne pistoksena ihan pollea vai esim. buprenorfiinia?
Ja jos on noin lievä riippuvuus, että yks pistos riittää päiväks (tai ainakin iltapäivään, mistä sitä tietää mitä ne käyttää viel töiden jälkeen), niin varmaan onkin työkykynen. Katoin muuten toissapäivänä dokumentin philadelphian nisteist ja siin yks pienikokonen nainen sano käyttävän 24 dimebaggia, eli 240$ arvosta heroiinia päivässä. ja se ei tietenkään käyny normi töis vaan prostituoi.
mut jos on niin alkoholisoitunu, et pitää juoda puol litraa vodkaa heti aamusta, niin varmasti ei oo töissä kävijäks ja suomen alko hinnoilla varmaan joutuuki prostituoimaan :mrgreen: :mrgreen: :mrgreen:
EDIT. niin eihän buprenorfiinia käytetä virallisesti korvaushoidossa suonensisäisesti…
Mikä muuten teitä on auttanut sen viisastenkiven löytämisessä? Tietenkin päivä kerrallaan, mutta nyt on luotto niin loppu itseeni, etten sillä usko pitkälle pötkiväni. Morkkiksista voimaa, muista ihmisistä. Miten viinalla marinoiduista aivoista oikein löytää voimaa pysyvämpään lopettamiseen?
itteä on nyt auttanu pysymään kuukauden raittiina, kun oon lukenu omia kirjotuksia mitä oon tohon omaan ketjuun kirjotellu ja herätelly näkemään kuinka täysin tolkuttomaks dokaaminen on menny. Siis rahaa meni viime vuon n.8500€ alkoon, krapulat on jotain ihan järjetöntä sisäistä kauhua ja en saa enää alkoholista oikeestaan edes mitään euforiaa, muutun vaan ihan oudoks kun juon muutaman päivän ja kaikki ajatukset alkaa olee ihan pimeitä ja diippejä.
niin ja oon myös alottanu nykyään sanomaan ittelleni joka aamu, että oon alkoholisti ja pitää olla tarkkana etten tänään retkahda…
mikä voiskaan olla tyhmempää touhua, kun rankka juominen…
Itsellä varmaan samaa luokkaa tuo vuotuinen rahanmeno. Olin syksyllä 4,5kk dokaamatta, mutta jos laskee, mihin kaikkeen muuhun kännissä tulee tuhlattua kuin viinaan, niin helposti saa summan täyteen. Ja vieroitusoireet, morkkis, salailu, ajatustoiminnan lamaantuminen ym. Nää pitäisi vain muistaa kriittisissä tilanteissa.
sitä ei varmaan moni alkoholisti tajuakkaan, kuinka järjetöntä se oma juominen on, kun se juominen pahenee sillei pikkuhiljaa salakavalasti vuosienvarrella ja ajatusmaailma muuttuu jne…
jos olisin saanu ensimmäisillä juomiskerroilla liskojenöitä ja viikon kestäviä krapuloita, niin olisin varmasti pitäny juomista ihan järjettömänä rääkkinä ja varmasti lopettanu, kun riippuvuutta ei ollu vielä kehittyny.
No niinpä. Tässähän se homman salakavaluus on. Alkuun ei tule edes krapulaa, ja alkoholi melkein vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta. Joten ainakin minä jäin pieneksi ikuisuudeksi kiinni tuohon illuusioon, muutaman ensihumalan ihanuuteen. Aina uudestaan lähdin juomalla tavoittelemaan sitä olotilaa, vaikka totuus oli aivan muuta.
Miten sitten pysyä juomatta? Kuten huomaatte, eipä ole minullakaan kuin reilu kuukausi raittiutta nyt, vaikka takana onkin yhdessä välissä se 8 vuoden raittius. Molemmilla raitistumiskerroilla silti sama kuvio: totaalikyllästyminen ensin mokailuun, sitten krapulaan. Sitten krapulan pelko; niin kamalat krapulat, ettei niitä halua koskaan enää. Oivallus siitä, että en halua kuolla, vaan elää. Jokaisen humalan hinta on melkoinen henkinen kuolema, vähintään 2 viikkoa menee syvissä vesissä pienenkin juomisputken (päivä tai pari) jälkeen, saati pitempien. Ei ole millään sen arvoista, etenkin, kun se kiva nousuhumala ainakin minulla kestäisi nykyään pahimmillaan vain puoli tuntia, maksimissaan pari tuntia. Kallista on.
Krapulan pelkohan voi olla aika hyödyllinenkin juomisen hillitsemisessä tai korkin kiinni pitämisessä, ainakin jos on työelämässä. Itselleni oli joskus siunaus huomata, ettei töissä voi olla krapulassa jos tekee sellaista työtä jossa on koko ajan muita ihmisiä ns. iholla,
Sen sijaan sellaiset duunit joissa on mahdollisuus olla paljon yksin omissa oloissa, tai vältellä muita ihmisiä, voi hyvinkin olla juomisen mahdollistajia.
Runsas viikonloppukännääminenkin osoittautui haitalliseksi, kun alkuviikollakin oli töissä vielä niin nurja ja itkettävä olo, että eihän sitä jaksanut erkkikään.
Mutta muistampa vielä, että oli aikoinaan kauhistava kokemus, kun ensimmäistä kertaa koki niin kovan darran että sitä voi sanoa vierotusoireiksi. Ihmetteli kun olo ei parane edes iltaa kohti vaan pahenee, paniikkia pukkaa ja yölläkin näki aivan omituisia painajaisia koko yön, ja heräsi hiestä likomärkänä. Taisin olla 20 -vuotias.
Mutta vielä Zurichin tms. narkomaaneista. Miksiköhän ne saa sen korvaushoito-heroiinin pistoksena, sen sijaan että saisi opioidi-tabletin tai juotavan liuoksen niin kuin Suomen korvaushoidossa? Piikittämis-addiktion tyydyttämiseksikö? Vai säästösyistä
Hyh, tuttu haju, Yök. Tuntui jo nuorena joskus festareilta palatessa. Kyllä tosin suihku tai saunakin maistui kun kotiin pääsi.
Jännä tämä morkkis, kun tuntee syyllisyyttä ikään kuin kaikesta. Ongelma pitää saada hoidettua, mutta hoito aiheuttaa työstä poissaolon. Pahimman tärinän poistuttua epämääräiset itsetuhoiset ajatukset alkaa vallata alaa.
Alkoholistille juomisen lopettaminen ei useimmiten ole pelkkä aivotyön tuloksena tehty päätös. Lopettamishalun syntymiseen tarvitaan pohjakosketus, jota tunnetta voidaan kuvata sanoilla sydämen murtuminen. Silloin juomisestaan kärsivä ihminen on valmis tekemään mitä tahansa voidakseen lopettaa ja hakeakseen apua. Itse olin sellaisessa tilassa valmis menemään avun saamiseksi AA-palaveriin. Sain hakemani, olen ollut juomatta ensimmäisestä palaveristani lähtien. Sinullakin, JPIK, on mahdollisuus käyttää tätä ulospääsytietä vapautuaksesi pakkomielteisestä juomisesta.
Jos raittius ei heti tartu, palavereihin on silti jokainen tervetullut uudelleen.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Mulla on sellainen en välitä, vaikka koko maailma saa tietää, kunhan pystyisi lopettamaan -fiilis. En tiedä, onko tämä sama asia kuin sydämen murtuminen.
“Miksiköhän ne saa sen korvaushoito-heroiinin pistoksena, sen sijaan että saisi opioidi-tabletin tai juotavan liuoksen niin kuin Suomen korvaushoidossa?”
Zurichin keskustan tärkeimmällä liikekadulla, joka oli opiaattien käyttäjien lähitienoota oli häiritsevän paljon käytettyjä neuloja → katukuvan siistiminen.
Monet ovat työssä käyviä → kannattaa taloudellisesti Zurichin kaupungille, kantonille (kantonilla on omat verot) ja Sveitsin valtiolle.
Kun saa piikin suoneen se ei mene katukauppaan kuten tabletti. Nuoltujen tablettien hinnat ovat < korkkaamattomien, mutta niitäkin on kaupan.
Subutexiin tulee toleranssi → ränniin tykitettävää annosta voi joutua terästämään jauhetulla Dormicumilla.
Suoneen pistettävä annos vähentää laitonta Subutex -tuontia Ranskasta.
"Vai säästösyistä "
Se on laillisesti ostettuna halpa teollinen valmiste; heroiini on kehitetty lääkeyhtiö Bayerissa.
Pahin häpeäntunne ja akuutti itseviha poissa, nyt lienee vaaran paikat? Onneksi viikonloppu on buukattu täyteen tekemistä ja tänään menen a-klinikan terapeutille keskustelemaan mahdollisista kuntoutusvaihtoehdoista.
Olen voimaton alkoholin edessä. Olen luovuttanut etsimästä mitään muita suhtautumistapoja. Mutta: edellyttääkö tämän tosiseikan edessä antautuminen omasta tahdosta luopumista? Tämä tuntuisi olevan hoito-ihmisten toive. Itselläni kun oman tahdon kehittymättömyys ja siitä kiinni pitämättömyys on ollut yksi alkusysäys juomiselleni.
Taisin olla 20 -vuotias.
"