Muista antaa aikaa itsellesi toipumisen suhteen. Älä hosu tai ole kärsimätön. Ajoittainen viinan mieliteko on vain merkki alkoholismista eikä suinkaan mikään kutsu jota tulisi noudattaa.
Päivistä kasvaa viikkoja ,kuukausia , vuosia ja kokonainen uusi elämä - näin on ainakin minulle käynyt.
Noihin “unissa juomisiin” saat kyllä varautua tulevina vuosina. Yksilöllistä mutta saattavat kestää pitkään. Nekin vain merkki siitä kuinka syvälle alkoholismi on mennyt ja ennen kaikkea aihe kiitollisuuteen että olet nyt havahtunut ja tehnyt elämäsi tärkeimmän valinnan.
Aika harva on ihmetellyt juomattomuutta seurassa. Tavalliset käyttäjät eivät edes asiaa huomaakaan. Miksi pohtisivat asiaa? Joku oman ongelmansa (vielä) kieltävä on joskus asian hoksannut - so what ?
Neljä viikkoa takana, ja enemmän tai vähemmän kesäisestä ilmastosta ollaan nautittu ilman alkoholia.
Niin yksinkertaista, mutta niin vaikeaa. Toisaalta meinaa ruveta ärsyttämään kun elämä ei muutukaan pelkäksi ruusuilla tanssimiseksi kuin taikasauvan iskusta. Kuitenkin ilman alkoholia minulla on mahdollisuus olla oman elämäni herra, jota en juomalla ollut. Asiat kuitenkin tuppaavat muuttuvan juomisesta vain kahta pahemmiksi.
Lisäksi olen yrittänyt pitää vähän jarrua päällä etten suunnittelisi kaikkea mahdollista ja mahdotonta mitä rupean nyt raittiina tekemään. Tuntuu, että monesta asiasta elämässäni on tullut pakonomaista suorittamista, josta en ole sitten nauttinut. Epäonnistumisen tunne on sitten muiden asioden joukossa ajanut juomaan. Pikkuhiljaa pitää vain oppia nauttimaan asioista itsessään, ei siksi että ne olisi pakko suorittaa ja tehdä täydellisesti, vaan siksi että ne ovat vaan mukavia elämän pieniä iloja.
Eteenpäin tässä kuitenkin tallustellaan, tämäkin päivä raittiina.
Onnitteluni Jokke! Neljä viikkoa on pitkä aika ja selvä merkki tahdonvoimasta. Viinapiru ei ainakaan fyysisesti enään koukuta. Siinä mielessä raittiina pysytteleminen voi helpottaa. Täytyy vaan olla varuilaan, ettei tule vanhan tavan vuoksi hairahduttua ruutiinijuomisiin.
Eihän raittius tietenkään jatkuvaa leppoista onnea ja hyvää oloa elämään tuo. Kyllä ikävät asiat ketuttaa selvinkin päin. Joskus jopa enemän kuin iloisessa pierussa. Itsellänikään ei ole ollut tänään paras päivä. Monestakin syystä. Kuitenkaan ei tullut lainkaan, ei sitten millään tavalla, paukun ottaminen mieleen. Nyt alkaa menemään rutiinilla jo sekin, että kukaan tuttu ei tarjoa eikä tyrkytä. Kävin syömässä tuttujen kanssa ja oin pöydässä ainoa, joka ei ottanut olutta tai viiniä. En tune enään lainkaan kiusausta, en edes ajattele sillä hetkellä asiaa. Eivät näytä ajattelevan muutkaan minun juomisiani.
Taas viikko takana, selvin päin ollaan menty. Eipä mitään erikoista ole päälimmäisenä, työpaikalla vain on kaikenlaista hässäkkää. Hiukan on taas tullut jopa harrastettua liikuntaa, joka on jäänyt viime aikoina turhan vähälle. Ei nyt mitään kävelylenkkiä kummempaa, mutta kai tuo repsahtaneen kunnon kohottaminenkin pitää aloitella sopivan hiljaiseen tahtiin.
Näinhän se. Mutta se sama taikasauvan isku toiseen suuntaan - kupin kumoaminen - vie taas takaisin lähtöruutuun. Ja joillakin meistä vielä vähän jopa miinuksen puolelle
Holistin kärsivällisyys… huoh. Siitä on sanontakin - että holistin rukous on ‘Luoja, anna minulle kärsivällisyyttä. Heti!’
Hitaasti, mutta varmasti elämä alkaa näyttäytymään toisenlaiselta.
Kärsivällisyyttä !
Eipä tämä sitten taaskaan niin helppoa ollutkaan. Kuuden raittiin viikon jälkeen annoin houkutella itseni viikonloppuna kaljalle. Eikä se edes maistunut enää hyvälle, vaan jo maku aiheutti inhon tunteen alkoholia kohtaan. Ei vain pysty käsittämään miksi vain ei voi sanoa EI, olinko sitten lähtenyt liian aikaisin tilanteeseen jota en pystynyt hallitsemaan. No, tapahtunut on tapahtunutta, mutta tällä hetkellä olo ei ole pelkästään epäonnistunut vaan myös raittiuden halu tuntuu entistä suuremmalta. Ei minusta edelleenkään kohtuukäyttäjäksi vaan ole.
hyvä ettet vaivu masennuksen suohon. Ei se 6 vk raittius mihinkään katoa vaan etenee tuolla asenteella.
Minulla on parin viikon kuluttua pienet pippalot ,joihin kuuluu alkoholitarjonta. Näin etukäteen ajateltuna ongelma ei ole ylitsepääsemätön viinan himo vaan tilanteen hallinta huomaamattomasti.En halua selitellä enkä ainakaan sanoa olevani alkoholisti ensitapaamisella vierailleni.
Kiitokset kannustuksesta. Kuudessa viikossa sitä jo ehti saada hennon otteen siitä hyvästä olosta, jota juomattomuus toi tullessaan. Uskon ja toivon, että tämä lipsahdus tekee minut vain vahvemmaksi haluamaan pois siitä kurjasta olosta, jota juominen minulle tuotti.
Itselläni tuntuu, että että en haluaisi selitellä juomattomuuttani tai myöntää alkoholismiani kaikille ihmisille, jotka mahdollisesti asiaa ihmettelevät. Toisaalta, juodakaan en halua, joten jotenkin asian kanssa vain on luovittava. Toivottavasti myös sinä löydät toimivan keinon selvitä pippaloistasi kunnialla.
Taas sitä eteenpäin ollaan menossa, viikonlopun retkahduksen jälkeen ollaan taas alkoholittomalla linjalla pysytty. Mikä minut sitten sai juomaan hyvin menneen jakson jälkeen vaikka ei mieli tehnytkään? Tulin siihen tulokseen, että ehkä vielä epäilin ettei juomaton minäni kelpaa tietyille ihmisille. Haluni miellyttää toisia tavallaan ajoi oman itseni ohi. Sinänsä siinä ei tavallaan mitään uutta ollut, tuntuu että olen elämässäni paljonkin tehnyt valintoja miellyttääkseni muita ihmisiä, en niinkään omien halujeni tai kiinnostusteni mukaan. Osaltaan sekin kai on minun juomistani edesauttanut.
Täytyy kai vaan yrittää pikkuhiljaa opetella siihen, että minun juomattomuuteni on itselleni ensiarvoisen tärkeää, olivat muut mitä mieltä tahansa. Ei sinänsä että minun tarvitsisi kovaan ääneen huutaa kaikille olevani alkoholisti, jos joku ei juomattomuuttani ymmärrä, se kai on hänen ongelmansa eikä minun. Saattaa olla että paljon juoviin kavereihini joutuu hiukan ottamaan etäisyyttäkin, mutta kaipa nuo tosikaverit pystyvät myös ryyppäämättömän ihmisen kanssa aikaa viettämään.
Näihin ajatuksiin tänään.
-Jokke
PS tsemppiä myös gardelle, sinuakin olen vuosien varrella täällä Päihdelinkissä seuraillut. Toivottavasti sinullekin kertyy positiivisesti raittiita päiviä.
Se vaan on mielenkiintoinen reitti tämä raittiuden reitti, löytää sellainen omanlaisensa
kulkusuunta. Ja pitää olla itsekäs, pitää puolensa omasta raittiudesta, ei anna muiden
vaikuttaa siihen miten sinulla on hyvä olla. Tiedät omat rajasi.
Terve Jokke, tunnut suhtautuvan hyvin terveesti tuohon pikku retkahdukseen. Uudestaan vaan raittiisti ja reippaasti liikkeelle. Mielenkiintoista muuten tuo, mitä sanoit muiden miellyyttämisestä. Kun itse kamppailin vähentämisen, taukojen pitämisen ja edellisten lopettamisien kanssa, niin usein aloitin uudelleen juomaan juuri sellaisten ihmisten seurassa, joita jollain tavalla halusin ehkä miellyttää. En nyt tarkoita ketään ystävistäni.
Minusta kuitenkin tuntuu, että oikeasti aika harva ihminen pitää toista ihmistä jotenkin epämiellyttävänä seurana, jos tämä on raitis. Jotenkin olen aistinut, että ainakin omalla kohdallani nykyinen linjani on saanut osakseen myös hyväksyntää ja jonkun asteista kunnioitusta. Toivottavasti en aisti noita viestejä väärin.
Kyllä ihminen saa olla sen verran itsekäs, että ei juo, jos juominen on ongelma.
Ensimmäinen viikko retkahduksen jälkeen takana ja alkoholittomalla linjalla ollaan menty. Aikaisempiin “lopettamisiin” verrattuna motivaatio tuntuu olevan korkealla, sillä ei ole tullut mieleenkään jatkaa juomista, vaikka tuo retkahdus tapahtuisikin. Entistä varmempana vain eteenpäin.
Näinhän se taitaa lähtökohtaisesti olla. Itseasiassa tuskin minun juomisen lopettamiseni on “normaaleille” ihmisille mikään sen isompi juttu, josta hirveätä numeroa pitäisi tehdä. Ehkä enemmänkin niille suurkuluttaja/alkoholisti? -tutuille se saattaa ollakin, kun eivät enää saa minua sitä juomisen kurjuutta jakamaan. Joutuvat ehkä jopa miettimään omaa juomistaan syvemmin, jota ainakaan juova alkoholisti halua tehdä. Mutta sellaista tervettä itsekkyyttä peliin, minun juttunihan tämä raitistuminen on.
Täällä taas, raittiina parin viikon lomaa viettämässä. Hammaslääkärillä tuli käytyä, pitäisi jopa kaksi viisaudenhammasta vetäistä jossain vaiheessa pois. Kuinkahan taantumukselliseksi sitä tuleekaan, no onneksi ei sen ihmeemmin ole hammaslääkäripelkoa kuitenkaan.
Mielialat ovat tässä taas heitelleet “aloitan hirveästi harrastuksia ja uuden edlämän” -innostuksesta “mikään ei kiinnosta” -fiiliksiin. Alkoholilla ei ole kyllä minäänlaista halua ollut fiiliksiä turruttaa, mutta kuitenkin vaan ihmetyttää. Tietenkin nyt kun alkoholin juonti on jäänyt, pitäisi saada työn lisäksi muutakin sisältöä elämään. Kotiin tai netin ääreenkään ei viitsisi hautautua.
Aivan tyypillistä mielialojen vaihtelua tuo, mennään ääripäästä toiseen. Tasapaino löytyy ajan kanssa, sitä ennen pitää yrittää käyttää järkeä ja vähän jarrutella noita innokkaimpia kausia. Älä yritä tehdä kaikkea kerralla, sinulla on loppuelämäsi aikaa. Kokeile harrastus kerrallaan mikä natsaisi. Jos ei tunnu pitkällä tähtäimellä hyvältä vaihda toiseen ja ennenkaikkea muista levätä. Muuten käy niin että väsytät itsesi touhuamalla liikaa ja väsynyt ihminen on hyvä saalis viinapirulle. Yht’äkkiä tulee mieli ettei tämä kuitenkaan onnistu ja sitten löytää itsensä kolpakko kädessä lähipubista.
Älä morkkaa itseäsi löhöämisestä ja tekemättömyydestä. Alitajunta tekee työtä torkkuessasikin ja lopettajan fysiikka tarvitse ihan oikeasti paljon lepoa. Tsemppiä!
Viikko on taas vierähtänyt selvinpäin. Alkoholia ei ole mieli tehnyt, hyvä niin. Viimeistä kesälomaviikkoa on vietetty myös auringossa vissyn ja mehun voimalla.
Sinänsä viime viikonloppu toi hieman negatiivisia fiiliksiä yhden kaverin toimesta. Kuulemma minun juomattomuuteni rajoitti hänenkin juomistaan, koska juomisen suhteen pitäisi olla “samalla tasalla”. No, sinänsä olen aavistellut, että kyseisellä henkilöllä on omat ongelmansa juomisensa kanssa. No, itse en nyt voi vaikuttaa kuin omaan juomattomuuteni, mutta sinänsä tuntuu harmittavalta, jos tästä tulee suurempaakin hiertymää välillemme ja joutuu vähän etäisyyttä ottamaan. Mutta elämä on, koska minä en enää halua juoda.
Terva Jokke, mukava kuulla, että resina on raiteellaan. En ottaisi hirveän tosissaan tuollaisia kavereiden tokaisuja, että kaikkien piirissä pyörivien pitäisi juoda yhtä paljon. Sitä ei koskaan toedä millaisessa mielentilassa ja millä todellisella tarkoituksella noita lauotaan.
Jos asia vaivaa, sinun pitää tehdä asia kaverille selväksi. Sinä et vaan juo, mutta muuten seura kelpaa. Sehän on selvä, että jonkun toisen ihmisen juomisten takia ei meidän tarvitse juoda. Eikö se ole jo syy olla juomatta kaverin seurassa, jos hänen mielestään kaikkien pitäisi juoda yhtä paljon. Siinähän tekee kansalaiselle palveluksen, kun hänenkään ei silloin tarvitse juoda.
Viikko taas vierähtänyt ja taas ollaan palattu töiden pariin. Alkoholi on pysynyt poissa kuvioista ja mielestä. Vaikka yksi retkahdus viimeiseen kymmeneen viikkoon mahtuu, tuntuu että alkoholiongelman päihittämisessä ollaan menossa eteenpäin. Motivaatio juomattomuuteen tuntuu edelleen korkealta eikä ole ollut kaipuuta kaljan lipittämisen pariin.
Kovimmat haasteet tällä hetkellä tuntuvat olevan ne satunnaiset hetket, jolloin kuvittelee että voihan sitä yhden pari ottaakin. Ennenkin niistä on livetty takaisin yhä pahenevaan juomiseen, joka loppuaikoina alkoi olla lähes päivittäistä edes vähän juomista. No, täällä Päihdelinkissä täytyy aina käydä itseään muistuttamassa minkä takia sitä juomattomuutta kannattaa pitää yllä. Myös AA on pysynyt edelleen mukana, vaikka välillä tuntuu ettei se minun juttuni olekaan. Mutta siitä myöhemmin.
Mukava kuulla raittiista viikosta Jokke. Itselläni oli tänään tilanne, jossa mieleeni nousi erittäin elävästi lasillinen kylmää valkoviiniä. Tavallisesti siinä tilanteessa, viimeisten kahdenkymmen vuoden ajan, olen sen lasillisen aina tilannut. Ja sitten toisen ja myöhemmin enemmän. Minua ei tänään edes hirvittävästi alkanut viini himottamaan, eikä taistelu ollut mitenkään kova, mutta mielikuva oli vahva ja hyvin elävä.
Ymmärsin siinä, että tottakai näitä mielikuvia kumpuaa. Olen satoja kertoja tuossa tilanteessa tilannut sen viinin. Enhän minä mitenkään pysty aivojeni muistilokeroista sitä jälkeä poistamaan. Ymmärsin siinä, että näitä muistikuvia nousee myös tulevaisuudessa, enkä niille mitään voi. Nämä muistot eivät tarkoita sitä, että minun pitäisi toimia aina kuten ennenkin. Voin vastustaa tätä pientä kiusausta ja olen jossain määrin kyllä ylpeä siitä.
Toimin siinä tilanteessa muuten aivan kuten aina ennenkin, mutta juomaksi tilasin Ramlösan kuplilla. Nyt tapa on tämä. Tällä hetkellä jo selvänä kotona. Kohta nukkumaan. Uni jäi viime yönä pariin tuntiin. Nautin jo etukäteen aikaisesta heräämisestä ja aamulenkistä. Toivottavasti aamulla on kuulaan raikas keli.
