Viitisen vuotta on kulunut siitä kun edellisen kerran kirjoittelin tälle palstalle. Valitettavasti alkoholin käyttö sitten pienen tauon jälkeen jatkuikin taas, eikä yhtään paremmalla menestyksellä. Viimeiset pari viikkoa onkin sitten tullut juotua enemmän tai vähemmän joka päivä.
Tänään kuitenkin on tullut vahva tunne, että pohja on saavutettu. Viime yö tuli vietettyä juoppoputkassa, jonka takia tuli myös työpäivä missattua. EI, tämä ei voi jatkua näin… Nyt on varattu aika huomiseksi päihdelääkärille sekä katsottu AA-ryhmä aamulle. Itsekseen lopettaminen vaan on jo onnistumatta kokeiltu.
Kirjoitellaan lisää, kunhan on taas ajatuksia saanut jäsenneltyä.
Tänään on sitten ensi kertaa astuttu AA:n ovesta sisään. Hiukan jännitti, että käykö niin kuin edellisillä kerroilla ja pupu tulee viime hetkellä housuun. No, yllättävän helposti sisäänmeno lopulta onnistui, olisiko jotain sitten motivaatiopuolella muuttunut.
Hyvinhän minut otettiin vastaan vaikka etukäteen jännittikin ja taisin olla selkeästi nuorin paikalla. Positiivisessä mielessä jäi tunne, että tämähän voisi toimia ja nyt on jo seuraavat kokoukset katsottu kalenteriin huomiselle.
Taas ollaan AA-ryhmästä tulossa, tänään oli taas helpompi kammeta itsensä ovesta sisään. Tänään oli isompi joukko koolla, mikä sinänsä oli positiivinen asia. Tuli taas kuultua miten monenlaisia ihmisiä alkoholismi koskettaa ja myöskin tuli taas tunne että en ole yksin tämän asian kanssa.
Vaikka ajatuksen oman alkoholismin suhteen eivät olekaan vielä täysin jäsentyneet, on kuitenkin kuitenkin pieni oivalluksen poikanen alkanut itämään itsessäni. Monessa puhenvuorossa on tullut esille, että alkoholismia monet tuntuvat pitävän tunne-elämän sairautena. Omaa juomistani, jos ajattelee, niin tuntuu että alkoholin avulla olen juurikin käsitellyt sekä positiivisia sekä negatiivisia tunteitani, joita en selvinpäin ole osannut käsitellä. Vieläkin tuntuu, että sitä on vaikea pukea ääneen sanoiksi, mutta alku aina hankalaa kuten sananlaskussa sanotaan.
Vielä ei ole viinaa tehnyt mieli, mutta niitäkin hetkiä on varmasti eteen tulossa. Kuitenkin itselläni tuo fyysinen riippuvuus ei ole vielä kovin vahvaa, joten toivottavasti AA-ryhmät auttavat eteenpäin pään sisäisten asioiden käsittelyssä. Ensi viikolle on taas aikataulut katsottu.
Itse en ole AA:ssa (viela, kukaties joku pv) kaynyt - mutta siita huolimatta on hienoa lukea, etta olet ryhtynyt ajattelemaan asioita eri nakokulmista. Itsellanikin tuo juominen liittyi paljon siihen kun ‘jokin’ vitutti tai sitten ‘jokin’ ilostutti.
Onnea taipaleellesi ja ennen kaikkea selkarankaa niiden eittamatta tulevien houkutusten taltuttamiseksi. Tiukkaa se voi olla paikoitellan, mutta kylla siita on yli paasty; tallakin palstalla on monta menestystarinaa jotka varmasti motivoivat aloittavia raitistelijoita.
Minulle talle palstalle kirjoittaminen on ollut hyva henkireika - kenties se voisi olla sita sinullekin? Teet toki tietenkin niin kuin parhaaksi naet jotta korkki pysyy kiinni
Tänne kirjoittamalla aloitinkin tämän alkoholiongelmani käsittelyn, huomatakseni ettei se yksin riittänyt. Edellinen ketjuni näyttäisikin tuolta toiseksi viimeiseltä sivulta vielä löytyvän. Mutta täälläkin aiotaan nyt pysyä mukana, kirjoittaminen on kuitenkin minulle hyvä tapaa saada asiota ja ajatuksia jäsenneltyä.
Myös työpaikallani on tarkoitus nostaa kissa pöydälle huomenna. Perjantaina tuli tosiaakin tehtyä oikein kunnon oharit alkonkäytön takia ja asian käsittely on huomenna vastassa. Tahtotila minulla kuitenkin on, että aion rehellisesti myöntää alkoholiongelmani ja kantaa seuraukset, tuli mitä tuli. Mieli asian suhteen on kuitenkin suhteellisen positiivinen, työnantajallani on kuitenkin jonkun sortin päihdeohjelma sekä hoitoonohjaussysteemi. Nyt kun itsellekin on herännyt suuri halu ja yritys muuttaa elämäni kulkua, toivon myös työnantajalta uutta mahdollisuutta myös työpaikalla.
Asia, joka hieman itseäni häiritsee, on että luultavasti minunkin kohdallani alkoholihaitat ovat olleet näkyvissä työpaikallani jo pitkään. On ollut pari luvatonta poissaoloa (toisesta tullut kirjallinen varoitus), myöhästymisiä, krapulassa työssäoloa ja holtitonta kännäämistä työkavereiden seurassa ja myös kerran firman pikkujouluissa. Asiaan ei ole puututtu työtovereiden tai esimiesten taholta muuten kuin kerran joutumalla epäviralliseen puhutteluun ryypiskelyillan jälkeisen myöhästymisen takia. Kysyttiin johtuuko myöhästyminen ryyppäämisestä ja olenko humalassa. Kielsin tietenkin kaiken, vaikka jos en ollut humalassa niin ainakin järkyttävässä krapulassa. Se siitä sitten, sehän oli tavallaan lupaa jatkaa viikollakin ryyppäämistä, kunhan joten kuten töihin pääsi.
No tämä tästä, elämme jännittäviä aikoja joka suhteessa…
Jokke, voit ehdottaa sellaista, että sinun palkastasi pidätettäisiin 2 pvän palkka, ja
sanot sitoutuvasi raittiuteen ja mahd. Minnesota-hoitoon niin vaadittaessa. (nuo ovat niitä
äärimmäisiä keinoja, jos muu ei näytä auttavan).
Voit myös mainita esimiehellesi, että nyt tilanne on uusi, olet lopettanut viinanjuonnin, ja hakeutunut
hakemaan apua asiaan vakavasti.
Päivän ehdottomasti paras uutinen on, että minulla on edelleen työpaikka johon mennä… Eilinen yö tulikin nukuttua huonosti pätkissä, kun jännitti niin pirusti.
Taktiikkana tänään oli painua lähes suoraan esimieheni huoneeseen ja aloittaa elokuvamaisella “minulla on huonoja ja hyviä uutisia” -repliikillä. Huonot uutisethan olivat, että minulla on alkoholiongelma. Hyvät uutiset taas olivat, että olen hakenut apua ja haluan parantua. Täytyy kyllä sanoa, että turhaan jännitin, vastaanotto oli yllättävän positiivinen. Oli pomo jopa tyytyväinen kun omasta aloitteestani tulin juttusille. Tarjottiin tietysti myös mahdollisuuteen lähteä työterveyshuollon kautta ajamaan asiaa. Pitää tuokin vaihtoehto pitää avoinna, vaikka tällä haavaa olen ajatellut AA-uraani jatkamalla tähdätä kohti parempaa tulevaisuutta. Yhden päivän palkkan tosin jouduin talolle luovuttamaan, mutta raittiina säilymällä tuo summa on hetkessä tienattu takaisin.
Tällä hetkellä tuntuu, että vihdoinkin olen siinä tienhaarassa, jossa en halua kääntyä sille vanhalle alas vievälle tielle. Vaikka mitään suurta valaistumista en olekaan vielä raittiuden suhteen kokenut, ensi askeleet on kuitenkin oikeaan suuntaan nyt otettu.
Mihin tuo päivän palkan luovuttaminen liittyy? Aiheettomiin sairaslomapäiviin vai jonkinlaiseen hoitositoumukseen?
Kysyn vain, kun en ole ennen tälläiseen törmännyt.
Muutoin; voimaa ja kannustusta raitistumisellesi.
On varmasti vapauttavaa ja helpottavaa kertoa esimiehelle omasta alkoholiongelmasta, jos pomo ja firma on yhtään sitä sorttia että ymmärtää “yskän”.
Sehän on osaltaan salailun ja kieroilun päätös.
Työpaikan tehtäväksi jää tukea työntekijää hoitotoimissa, ja jos tarve vaatii, avustaa hoidon saamisessa. Toivottavasti työpaikallasi on valmiudet tukea sinua.
Pari viimeistä päivää on ollut kohtuullisen väsynyt olo, univelkaa sitä on jostain saanut kerättyä. Viikonlopun tehospurtin jälkeen olen elisen ja tämän päivän pitänyt vapana AA-kokouksista. Väsyneen olon lisäksi tuntuu, että on hyvä järjestellä asioita päässäni hetki itsekseen. Toki olen lueskellut myös ryhmistä saamaani kirjallista materiaalia. Huomenna taas kertaalleen kokeiltuun ryhmään.
Sinänsä olen onnellisessa asemassa, että kohtuullisen positiivinen vastaanotto asian suhteen tuli työnantajalta. Tuntuu myös huojentavalta, että salailu ja valehtelu työnantajaa kohtaan voi tältä osin päättyä. Toisaalta nyt minun täytyy myös ottaa koppi tästä mahollisuudesta ja ottaa vastuuta omasta paranemisestani, sillä raittiina pystyn olemaan “parempi ihminen” sekä itselleni, että myös työyhteisölleni.
Tällaisin ajatuksin tänään, raitista loppupäivää myös muille.
Raitista juhannusta sitä täällä vietetään vissyn voimalla. Toisaalta en minä ennenkään ole erityisesti ollut juhlapäiväjuomari, muulloin sitten tullutkin juotua sen edestä.
Viikko tässä ollaan juomatta menty, toisaalta helposti ilman fyysisiä oireita, toisaalta henkinen muutos näennäisestä helppoudestaan huolimatta tuntuu vaativan energiaa. Toisaalta olen koko viikon nukkunut hyvin, asia joka on hiukan yllättänyt. Viime talven kun olen nukkunut todella huonosti, lisääntyneen alkoholinkäytön oireita ehkä.
Varovaisen positiivisesti tästä lähdetään kulkemaan eteenpäin päivä kerrallaan. AA:ssa käyntiäkin aion jatkaa, ainakin tässä vaiheessa se tuntuu tarpeelliselta.
hienoa lukea, etta asiat ovat menneet mukavasti eteenpain tyontantajan kanssa ja ennen kaikkea muutenkin sujunut kivasti kun vissy maistuu Toivottavasti makkaratkin on grillattu kunnolla ja oikein maukkaaksi.
Energiaa tahan muutokseen kylla tosiaan menee aika paljon omien huomioidenikin mukaan. Onneksi se vahenee paiva paivalta. Sitten kun tasta saa tavan (about 3kk) niin homma helpottaa - toivottavasti ainakin.
Kahden viikon “merkkipaalu” lähenee vauhdilla. Kiusauksia juomiseen ei ole toistaiseksi tullut, mutta kokemuksesta voin sanoa, että sekin on vielä edessä. Täytyy vain pitää itsensä skarppina, ettei alkoholinhimo pääse yllättämään.
Tänään päällimmäisenä on mielessä ollut, että kuinka nopeasti sitä uskaltaisi lähteä tilaisuuksiin, joissa käytetään alkoholia. Toisaalta sitä ei tietenkään voi eristäytyä sosiaalisista tilaisuuksista, toisaalta olen epävarma siitä olenko jo tarpeeksi vahva kieltäytymään. Mutta vielä en asiasta aio ottaa stressiä, päivä kerrallaan tässä mennään eteenpäin.
Tervetuloa takaisin! Päivä kerrallaan. Käyt täällä lukemassa ja kirjoittelemassa viestejä ne kantavat selvänä seuraavaan päivään ja tietenkin kaikki muu apu. Mutta kiva kun tulit vahvistamaan meidän joukkoa .
Minä olen aloittelija, mutta aika innostunut tästä uudesta elämästä. On niin hyvä olla ja ajatus kirkastuu joka päivä.
Omasta kokemuksesta kertoen, viinan himo poistuu kun ajatustapa muuttuu sellaiseksi ettei viina ole enää asia jota kaipaisi mihinkään. Se kuinka tuohon ajatustavan muutokseen pääsee, on varmasti jokaisella meistä hieman erilainen, mutta pääpiirteittäin vaatinee eräänlaisen surutyön, kuten olen jo aikaisemmin tainnut täällä jossain ketjussa kirjoittaa. Luopua parhaasta ystävästä, elämänkumppanista. Suruahan se tuottaa. Tuo ystävä vaan kun on meille alkoholisteille siinä petollinen, että lupaa olla vierelläsi aina, mutta jättää pulaan heti, kun kunnolla häneen uskaltaudut turvaamaan.
Toisaalta omalla kohdallani tuo ajatustavan muutos vaati sen, että menneisyyden luurangot pitä kaivaa ylös, ravistella, kalistella, kolistella ja kovistella, kunnes ei ollut enää yhtään luunpätkää piilossa. Sen jälkeen ei ole enää ollut asiaa, jota olisi tarvinnut päihteisiin paeta. Toisaalta tuo prosessoiminen kun tulee jokapäiväiseen elämään osaksi, niin silloin ei enää tänään pääse muodostumaan asiaa, joka huomenna olisi luurankona kaapissa kummittelemassa, vaan voi painaa päänsä tyynyyn kiitollisen huolettomin mielin aina iltaisin.
No tämä on tätä minun prosessointia tämä. Samaa “kaavaa” vaan kun ovat melkoisen monet alkoholistit apunaan käyttäen löytäneet mielekkään tavan elää raitista päivää tänään, joten sen vuoksi lämpimästi tätä voin suositella kokeiltavaksi. Tässä ei menetä mitään, paskimmassa tapauksessa vain saa lahjana elämän.
AA-kirjallisuudessa on ylläolevaan pohdintaan olemassa varsin toimiva Kyllä vai ei testi:
[i]Tavallisesti emme vältä paikkoja, joissa nautitaan alkoholijuomia - mikäli meillä on pätevä syy olla siellä. Näitä ovat baarit, yökerhot…
Tulet huomaamaan, että luetteloiminen on tärkeää. Sen vuoksi selvitä itsellesi: “Onko minulla mitään seuraelämään, liiketoimintaan tai omaan henkilööni liittyvää syytä mennä tähän paikkaan? Vai toivonko vain saavani salaa maistaa hiukan tuohon ilmapiiriin liittyvää kuviteltua mielihyvää?” Sitten mene tai pysy poissa, kumpi vain tuntuu paremmalta. Mutta varmistaudu siitä, että hengenelämän tilasi on vankalla pohjalla, ennen kuin aloitat ja että vaikuttimesi menemiseen ovat läpikotaisin hyvät. Älä mieti, mitä tulet saamaan tilaisuudesta. Mieti mitä voit sinne viedä.
Jos vapiset pelosta, sinun on parempi työskennellä toisen alkoholistin kanssa menemisen sijasta.[/i]
Eli minun ymmärrykseni mukaan, tulee miettiä sitä, miksi tuonne paikkaan on menossa, siis jos tuollaiseen tilanteeseen on pakotettu menemään.
Minä kiersin kaikki paikat kaukaa, kunnes ymmärsin, ettei viinalla ole minulle mitään annettavaa. Päinvastoin se veisi minulta kaiken. Sen jälkeen ei ole ollut ongelmaa katsoa kun jotkut juovat, kun minun ei tarvitse juoda.
p.s Onnittelut parin viikon raittiudesta. Olet yksi meistä, raittiista. Meitä on monta ja yhdessä me olemme vahvoja.
Minusta olet hoitannut ongelmasi miehen tavoin Jokke. Menit pomon luokse selvittämään asian. Mokailit, mutta selvitit. Moni jättää asiat selviämään itsekseen, joita asiat taas pääsääntöisesti eivät tee.
Tuohon kysymykseen, että milloin voi mennä tilaisuuteen, jossa tarjoillaan alkoholia ei varmasti ole yhtä oikeata vastausta. Minun oli pakko menna seuraavana pivänä siitä, kun olin tehnyt päätöksen olla juomatta. Ja sitä seuraavana jne. Sekään ei oikeasti ole kovinkaan huono tapa, sillä silloinpa sekin asia tulee heti koettua ja opeteltua uusi tapa toimia niissä tilanteissa. Minulla on jo muutaman kuukauden raittiuden jälkeen koettuna kymmeniä tilanteita, joissa tavallisesti olisin ottanut tuhdin humalan. Minä koen sen helpottavana. Kun selvisin sanotaan nyt vaikka ensimmisestä kahdesta tilanteesta, olin jo aika varma, että tässä tämä on. Näistä houkutuksista minä selviän kyllä.
Jos asiaa välttelee, se on edessa myöhemmin kuitenkin. Tilanteen kohtaaminen varmasti vähän pelottaa jokaista meikäläistä. Me juopot olemme heikkoja. Jotakuta saattaa ujostuttaa myös se, mitä muut sanovat juomattomuudestani sellaisessatilanteessa. Fiksut eivat sano mitään. Pösilöitä ei kannata kuunnella.
Sellaisiin tilanteisiin meneminen, joissa juodaan vähenee raittiina pysyttelevällä juopolla automaattisesti. Kun ei juo, mitä sitä aina baareissa notkumaan. Välillä tulee topakasti urheiltua ja toisinaan on mukava tutustua perheeseenkin. Tälläinen ajankäyttö on automaattisesti poissa baariajasta.
Hei kaikille ja kiitokset edellisistä ajatuksia antavista viesteistä.
Reilu kolme viikkoa takana ilman alkoholia ja kohtuullisen hyvin on mennyt. Toisaalta yhtenä yönä näin peräti kaksi alkoholiin liittyvää unta peräkkäin. Olin kummassakin useiden tuntemattomien ihmisten joukossa, jotka kaikki olivat sitä mieltä että olin hirveässä humalassa vaikka en ollutkaan juonut mitään. Vaikka kuinka yritin vakuutella, että olin väsynyt ja muuten vaan pihalla, ei minua vaan meinattu uskoa. Että tällaista tällä kertaa alitajunta minulle suoltaa, no myös hereillä sitä ollaan selvin päin pysytty.
Tuli sitten viikolla käytyä terassilla, tosin ihan vain seuran vuoksi. Tuntui kyllä hiukan oudolta tilata lasi kokista ja istua sen kanssa pöydän ääressä. Toisaalta osa tuosta outouden tunteesta taitaa olla vain omassa päässä, eipä sitä juurikaan ihmetelty. Piti myös ihmetellä viereisen pöydän seuruetta, joka oli jo hyvinkin nousuhumalassa. Niin, kaipa minäkin olen ihan yhtä pöljältä kuullostanut, todennäköisesti jopa enemmän. No, eipähän tullut ainakaan olutta ikävä.
AA:ssakin olen käynyt, en nyt mitään mahdotonta tahtia, mutta kuitenkin. Ja käymistä myös jatketaan, palaverit kun ovat tuntuneet hyviltä paikoilta saada omia ajatuksiaan järjestykseen sekä myös on saanut sitä henkistä voimaa selvitä eteenpäin.
Päivän ehdottomasti paras uutinen on, että minulla on edelleen työpaikka johon mennä… Eilinen yö tulikin nukuttua huonosti pätkissä, kun jännitti niin pirusti.
Toivottavasti makkaratkin on grillattu kunnolla ja oikein maukkaaksi.