Uusi vuosi ilman etanolia

Paljon olen kirjoituksia täällä lukenut ( kiitos niistä)mutta ensimmäisen kerran uskallan tänne itse kirjoittaa.
Tarina on kaikille täällä varmasti tuttu;
Kuningas alkoholi joka on taas kerran keplotellut itsensä takasin elämääni.
Viime vuonna tuli ”pitkä” selvä kausi aa:n ja päihdeterapian avulla.
Loppu vuosi on sitten kulunutkin enemmän ja vähemmän viisasten juomaa nauttien.
Eilen ei pitänyt ottaa mutta kas kummaa olinkin juhlien juopunein henkilö :blush:
Lapset mukana juhlissa ja vaikka kaikki meni ihan hyvin ( juopon kuuluisalla tuurilla varmaan) on nyt morkkis, häpeä, pettymys, masennus melkoinen.
Miten tästä taas noustaan?
Miten ihminen voi olla näin tyhmä että vaikka tietää & tiedostaa että korkkia ei pidä avata sitä silti vaan luulee ( kusettaa itseänsä) että kyllä tän kanssa pärjää.
No ei pärjää. Se on vaan niin.
Vielä on perhe ja työpaikka. Perhe lähtee varmasti tätä menoa. Toivon että lapset ei ikinä joutuisi miettimään äidin juomista ja kärsimään siitä. Vielä ollaan sen suhteen hyvässä tilanteessa mutta reunalla kyllä eletään kokoajan. On vaan ajankysymys milloin astun sen viiva yli.
Nyt kaivataa hyviä neuvoja ja vertaistukea. Haasteita tulee olemaan mutta uskon että selviän niistä. On pakko.
Vuosi 2019 olkoon täynnä iloa, onnistumisia ja 365 selvää päivää :smiley:

Hei Amy.
Luin tekstisi ja mietin miten kommentoisin.
Tiedät ainakin itse missä vaiheessa olet. Vaarallisessa sanon minä.
Esitänkin sinulle kysymyksen.
Mikä sai sinut juomaan uudelleen pitkän tauon jälkeen?

Unohditko totuuden alkoholin voimasta?
Unohditko aikaisemmat mokailut ja ylilyönnit?
Ajattelitko ottaa ihan vähän ja sivistyneesti?
Joitko vain muiden seuraksi? Kun muutkin ottaa.

En tunne sinua, mutta veikkaan että olet takuulla mukavampaa seuraa selvänä kuin kännissä.
Jos et usko niin käyppä nyt peilin edessä ja katso itseäsi silmiin ja muistele eilistä.
Anteeksi,
olin kyllä nyt liiaan ilkeä.

Olet kuitenkin hyvä ihminen ja arvokas lapsillesi ja varmasti monelle muullekkin läheisellesi

Kokoa itsesi ja jatka kirjoittelua tänne plinkkiin.

Ystävällisesti
Putkanvartija 0132

Hei Ämy!

Toivon, että onnistut. Liityn seuraasi vuodeksi, jos passaa. Oma tavoitteeni on joulusta jouluun.

Olen jo kuusikymppinen äiti, jonka lapset ovat aikuisia. Mulla ovat lapset joutuneet miettimään juomistani ja kärsineet siitä. He eivät tunnu antavan minulle anteeksi ikinä lapsuuttaan ja se ahdistaa ja masentaa minua kovasti. Usein tavatessamme meillä on ihan mukavaa, mutta sitten tulee taas muistutus siitä, miten olen pilannut heidän elämäänsä. Haluaisin, että tuo piinaaminen joskus päättyisi. Itseäni ärsyttää, että tunnen niin suurta syyllisyyttä, että otan sen likasangon aina vastaan, masennun ja lamaannun päiväkausiksi. Totta on, että käytin ajoittain runsaasti alkoholia, mutta kyllä elämässä oli silloin muutakin sisältöä.

Amy, yritä kurkistaa kristallipalloon ja mieti kumman näyn haluat, tuommoisen niinkuin mulla, vai sellaisen, jossa olet voit olla aikuisten lastesi kanssa joulupöydässä ylpeänä äitinä, joka voi vilpittömästi iloita perheestään.

Tämä nykyinen halu olla vuosi täysin raittiina liittyy siihen, että juon tosi harvoin, mutta silloin se useimmiten karkaa käsistä. Saan myös niin hirveät krapulat, että olen kunnossa yhden illan humalasta vasta noin kolmen viikon päästä. Mulle iskee ensin sängyn pohjalle vievä krapula useammaksi päiväksi ja sen jälkeen olen aikaansaamaton ja jokseenkin toimintakyvytön. Aivot jotenkin menevät sellaiseen moodiin, että tunnen olevani heikkolahjainen ja oikeesti olen sitä myös käytännössä. Ja joka kerta juopotellessani sorrun myös tupakkaan, joka entisestään pahentaa oloa.

Joka kerta känni tulee jotenkin vahingossa. Yleensä se liittyy siihen, että olen alun perin väsynyt silloin, kun tapaan kiinnostavia ihmisiä ja jotenkin ylivirityn, jonka jälkeen lause “mennäänkö kaljalle” saa minut toimimaan autopilotilla. Aluksi tavallaan demppaan sitä ylivirittynyttä tilaa ja olut auttaakin siinä, mutta sitten oluita tulee juotua aina vaan lisää ja lisää. Tuota tapahtuu harvoin, koska elän aika lailla erakkona ja teen töitä omalla työhuoneella. Olenkin miettinyt, että mun pitäisi varmaankin alkaa tavata ihmisiä useammin, että sosiaalisten tilanteiden sietokyky kasvais, eikä kontrasti tavalliseen arkeen olisi niin suuri.

Mut joo, oikeesti hirvittää ajatus koko vuoden raittiudesta. Pelkään tulevia sosiaalisia tilanteita, tykkään siitä rentoutumisen tunteesta, joka ekan kaljan jälkeen tulee ja varmaan tulen kaipaamaan parin ihanan jälkiruokaviinin makua.

Yhdyn tähän “Vuosi 2019 olkoon täynnä iloa, onnistumisia ja 365 selvää päivää :smiley:

Kiitos vastauksista.
Ihanaa että rohkelikko kirjoitit ja lähdet mukaan ensi vuoden projektiini :smiley:
Toisen äidin tuki on todella arvokasta.
Vaikka lapset vielä sinua ikävästi muituttelevat menneestä pitää kuitenkin muistaa että parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Monen kohdalla taitaa valitettavasti olla vain se vaihtoehto ei milloinkaan.

Peiliin pitää katsoa ja tulevaisuutta tosissaan miettiä.
Tiedän että jos tämä viinin kanssa pelleily ei lopu voi lopputulos olla todella karmea perheemme kannalta.
Toivon todella että saan kerättyä itseni ja pystyisin jatkamaan samalla linjalla millä jo viime kevään ja kesän olin. 7 kuukautta täysin raittiina.
Se ensimmäinen lasi on tapauksessani jo liikaa ja on itsepetosta yrittää väittää jotain muuta.

Ehkä eilenkin tosiaan ajattelin et kyllä tämän kerran voin juhlissa ottaa.
Eihän se pari lasia nyt niin paha oo.
Eipä jäänyt siihen pariin lasiin.
Ei se ikinä jää. Se tieto on vaan nyt tähän paksuun kaaliin taottava.

Kaikkein vaikein tuntuu kohdallani olevan se raittiuden ylläpito. Kuukausiakin voi mennä hyvin mutta sitten mieli vaan jotenkin ”unohtaa” että on alkoholisti.
Se ensimmäisen lasin jälkeinen nousuhumala ja fantasia siitä miten kaikki on sitten helppoa ja kivaa vaan valtaa mielen.

Kiitos vielä kaikille vastanneille.
Mukavaa iltaa ja jatketaan kirjoittelua.
Päiväkerrallaan :mrgreen:

Rohkelikkoko kirjoitti

Totta ihmeessä kokonainen vuosi ilman juomista kauhistuttaa. Sellainen reaktio minullekin tuli ensimmäisinä raittiina aikoina. AA-tovereilta kuitenkin opin, että päivä kerrallaan raittiutta on ainoa mahdollinen. Se ei suinkaan tarkoita, etteikö tulevaisuutta saisi suunnitella tai että menneisyys pitäisi unohtaa.

Ihmisten ja uusien tilanteiden kohtaaminen on minulle raittiuden myötä tullut kiinnostavaksi ja elämäniloa lisääväksi.

Tänään et ole yksin

Amy kirjoitti

Ehkä juomaan lähtemiseen liittyy toimintaasi AA:n ja terapian suhteen? Voinet mennä takaisin ryhmääsi ja tarkkailla ja kysellä toisilta, miten toimimalla heille on kertynyt pysyvää raittiutta?

Alkoholismi ei ole tyhmyyttä, siitä toipuminen edellyttää viisautta eli nöyrää voimattomuuden myöntämistä alkoholiin nähden. Voimattomuuden myöntäminen luo lujan pohjan pysyvälle ja hyvälle raittiudelle.

Ensimmäiset asiat ensiksi

Pakko tulla kirjoittamaan tämän aamuun pohdintoja;

Miksi epäonnistuin 7 kuukauden raittiuden jälkeen…
Luulen että lakkasin pelkäämästä repsahduksta.
Olotila oli normalisoitunut ja luulin että olin jo voiton puolella.
Lakkasin hoitamasta sairauttani ja itseäni.
Se olisi ollut kaikkein tärkeintä.
Prioriteetti numero 1 mutta jätin sen hoitamatta täysin. Kaikki muut asiat menivät edelle.
En käynyt ryhmissä.
Terapiassa kuuntelin neuvoja mutta en ikinä toteuttanut niitä.
Olin jo syksyllä astunut polulta niin harhaan että en vaan jaksanut enää miettiä koko aihetta ja ajattelin että menköön asiat nyt hetken ihan omalla painolla.
Nyt on kuitenkin kova halu päästä taas kiinni raittiina oloon ja toivon että pysyvästi!

Mukavaa päivää kaikille

Amy kirjoitti

Hyvä kuulla, että sulla on halu raitistua. Tuki- ja apukeinoista sulla onkin jo tietoa sekä niiden noudattamisesta että laistamisesta.

Kiitos toivotuksista, samaa sinulle!

Tänään et ole yksin

Mietiskelin tossa vielä noita tukikeinoja.
Haluaisin kovasti sanoa että aa on mun juttu ja sieltä saa avun.
Kyllä, avun siellä saa eikä siellä istuminen ole mitenkään kauhea ajatus mutta jotenkin se tökkii…
Luulen että koska tunnen itseni niin hyvin niin tiedän että en saa aikaiseksi käydä ryhmissä niin usein kuin on tarvis. Perheen pyöritys, harrastukset ja työelämä vaan ottaa aika ison osan.
Ensin joo, mutta sitten pikkuhiljaa homma alkaa hiipumaan. Ja vain otettu lääkehän auttaa.
Jotta tämä raittius kestäisi ja rakentuisi pysyvälle pohjalle on kai pakko miettiä muitakin keinoja kuin aa.

Mitä kaikkia keinoja muut ovat käyttäneet raitistumisen saavuttamiseen?

Toivottavasti saitte kiinni mitä ajoin tällä takaa :wink:

Joskus vuosia sitten kävin AA:ssa, mutta se ei tuntunut minulle sopivalta, koska sen ehdottomuus tökki. Se tarina, että jos sortuu, niin kaikki menee, ei vaan toiminut mulla. Alkoi pelottaa, että se muuttuu vielä itseään toteuttavaksi ennusteeksi ja sitä en halunnut. Mulle on sopinut se ajatus, että jos repsahdan, niin tavallaan sivuutan koko jutun ja jatkan vaan raittiutta siitä eteenpäin. Koskee sekä tupakkaa että alkoholia.

Mulle paras keino on ollut kirjoittaminen. Se pitää mun pään balansissa. Ihan vaan päiväkirjaa, suunnitelmia tms. ilman itsekritiikkiä. Mut just nyt tajusin, että kiirejaksoina kirjoittaminen jää tauolle, muutenkin vösytän itseäni liikaa ja sitten siitä seuraa harkitsematon känni. Ehkä se on juuri niin kuin jotkut sanovat, että itsesäätelyä on varastossa vaan tietty määrä ts. kun kuormitus elämässä kasvaa liian suureksi, niin jossain kohtaa paukahtaa ja alkoholiin taipuvaisella se on sitten känni.

Mulla on mennyt jo seitsemän vuotta niin vähäisellä juomisella ettei se oikeastaan haittais, mikäli krapulat ei olisi muuttuneet niin kammottaviksi. Oikeastaan raittiina olo on ollut suht helppoa, tavallaan vaan olen unohtanut alkoholin ja keskittynyt muihin asoihin. Mut sitten tulee nuo “yllätyskännit” suunnittelemattomasti ja siitä en tykkää yhtään…

Pohdittavaa riittää, varmaan jokaiselle löytyy joku keino, millä pysyä raittiina. :smiley:

Rohkelikko kirjoitti

Alkoholistin raittius perustuu sille myönnytykselle ja viisaudelle että on voimaton alkoholiin nähden ja haluaa lopettaa juomisensa. Kuitenkin alkoholistikin on vastuussa elämästään, vastuussa juomisestaan ja vastuussa ottaa vastaan apua, repsahdettuaankin.
AA:n ohjelma on alkuperäisessä muodossaan kirjassa Nimettömät alkoholistit. Palavereissa kuultu on joskus kaukana siitä. Se, että kaikki menettää retkahtamalla juomaan on usein totta niiden osalta, jotka eivät pääse takaisin raittiiseen elämään. Loogista on, että juomaan palaaminen merkitsee monille romahtamista kuten perheen hajoamista, asunnon, työn ja talouden menettämistä, rattijuoppoutta, sukupuolitautia, onnettomuuteen joutumista, pahoinpitelyä, mielisairautta, vankilaa, ennenaikaista kuolemaa tms.

Ensimmäiset asiat ensiksi

Amy kirjoitti

Ryhmissä käymisen parhaita puolia on joustavuus. Mahdollisuudet tietenkin riippuvat myös asuinpaikasta. On tärkeä löytää itselle sopiva rytmi kaiken perheen ja työssä käynnin ohessa. Ja harrastuksetkin ovat tärkeitä. Ja toisten aa-laisten puhelinnumerot! Eikä AA:n jäsenyys kiellä mitään muuta hoitoa tai apua. Päinvastoin, itsesäilytysvietin myönteinen vahvistuminen ohjaa ajatuksista tekoihin ja toimintaan oman kaikinpuolisen terveyden hyväksi.
Jörn Donneria löysästi siteeraten: AA-kirjallisuuden lukeminen kannattaa aina.

Tänään et ole yksin

Luulen, että et ollut tavoittanut alkottoman elämän ydintä, sinulla oli käytössäsi keinot, mutta ei ongelman syytä. Käärmeen pää jäi murskaamatta. Mutta ei se seitsemän kuukautta hukkaan mennyt, varmaan se jätti muistijäljen ja tunteen hyvästä elämästä sekä tiedon vaarasta. Lähde samoilla eväillä jolla sen jakson suoritit uudelle maratonille, ja nyt vaaranpaikat mielessä.

Tulee aika jolloin et “repsahda”, et, koska se ei ole mahdollista! Etyylialkoholin juonti tulee olemaan sinulle yhtä epätodennäköistä kuin bensiinin. Alko ei kuulu elämääsi, ei mielitekona, ei hairahduksena, ei mitenkään! Korkeintaan kemiallisena yhdisteenä muiden sellaisten joukossa ja haipuvana muistona. Et katsele elämää alkoholin sumentaman linssin läpi, vaan kirkkaita, avaria maisemia taivaanrantaan asti - olet vapaa!

Kiitos kaikille vastauksista.

Kokeilen tätä kirjoittelua :mrgreen:
Päiväkirjan olen myös aloittanut.
Se voi hyvinkin olla itselle toimiva hoitomuoto.

Minulla on vielä aa:sta parin ihmisen yhteystiedot joille voisin ihan hyvin laittaa viestiä.
Luulen ( toivon) että molemmat olisivat halukkaita vaikka kahvittelemaan silloin tällöin ja jakamaan kokemuksiaan. Molemmat ovat myös äitejä joten samaistumispintaa on paljon.

Peruusteellinen matka tässä on tehtävä itseensä että ei enää ikinä sortuisi juomaan.
Mihin tarpeeseen käytön alkoholia.
Jokainen kivi on nyt käännettävä.
Ensimmäinen syy korkin avaamiseen on ainakin rentoutuminen, mahtava nousuhumalan tuntu.
Pohdinkin eilen että mistä ihmeestä voisi löytyä joku niin mahtava keino rentoutua ja päästö arjesta hetkeksi irti ( nollata) että se ihan oikeasti selättää alkoholin.
Pienten lasten kanssa elämä on kiireistä ja luulen että viinin avulla olen ottanut aikaa itselleni. Päässyt hetkesi pois.
Nyt pitää äidille löytyä joku toimivia ratkaisuja saada pää nollattua ilman kemiaa.

Amy kirjoitti

Hyvää huomenta!

Eipä muuta kuin toimeksi vain, vaikka hiukan jännittäisikin. Ilahdutat yhteydenotollasi heitäkin.

Tänään et ole yksin

Matkaa itseensä tekee koko elämänsä ja voi olla ettei ikinä ehdi päästä perille :wink:
Juominen on useasti vaan tapa, jota ei mieti sen enempää - tottumus on toinen luonto. Sitä kuvittelee, että viinilasillisen kanssa ottaa hetken aikaa itsellensä. Tuo on jollain lailla vallitseva käsitys ilman että sitä tulee kyseenalaistettua. Tästä oli hyvä kolumni Hesarissa Ani Kellomäki toivoo, että ihmiset käyttäisivät alkoholia tiedostavammin – hän itse vietti vuoden ”pullon­pohjalasit silmillä” ja häkeltyi siitä, miten suuri valta alkoholilla meihin on hs.fi/elama/art-20000059535 … 196f6089b6

Harmillisesti vasta näin jälkeenpäin ymmärrän, että lasten kanssa vietetty aika oli lopulta eniten omaa aikaani. Ja vaikuttaa siltä, että lasten kanssa vietetyn ajan vähyys on se asia, jota ihmiset eniten katuu. Jos kykenee laskemaan sydämensä kyllyydestä lasten kanssa pulkkamäkeä, niin taatusti rentoutuu. Ja ne hetket ovat niitä, jotka kantavat hedelmää pitkälle tulevaisuuteen.

Menen tänään päivällisille, joissa perinteisesti ja myös tänään on ruokajuomana alkoholia. Mulla on hyvät mahdollisuudet onnistua olemaan juomatta, koska pystyn valmistautumaan etukäteen ja olen myös nukkunut yön hyvin, silti jännittää. Tämä on hyvää harjoitusta olla raittiina sosiaalisissa tilanteissa. Onneksi porukka on pieni ja he kaikki ovat ystäviäni.

Hei 6000, mistä tämä ihana lainaus viestissäsi on peräisin, vai onko kenties omasi?

“Tulee aika jolloin et “repsahda”, et, koska se ei ole mahdollista! Etyylialkoholin juonti tulee olemaan sinulle yhtä epätodennäköistä kuin bensiinin. Alko ei kuulu elämääsi, ei mielitekona, ei hairahduksena, ei mitenkään! Korkeintaan kemiallisena yhdisteenä muiden sellaisten joukossa ja haipuvana muistona. Et katsele elämää alkoholin sumentaman linssin läpi, vaan kirkkaita, avaria maisemia taivaanrantaan asti - olet vapaa!”

Onko tästä ketjusta tulossa mun monologi :laughing: Amy huhuu, miten menee?
Mulla päivälliset onnistuivat ilman etanolia. Aluksi oli hiukan hankalaa asettautua ilman sitä viinilasillista. Jotkut ihmettelivät kuinka olen niin hiljainen, mut onnistuin sitten pääsemään keskustelumoodiin. Oli mukavaa, eikä ollut krapulaakaan seuraavana päivänä. Tällaisia onnistumisia kaipaan lisää.

Hei jeee täällä ollaan :smiley:

Hesarin juttu oli hyvä ja mielenkiintoinen.
Kiitos linkistä.

Kiva kuulla että juhlat sujuivat hyvin ja alkoholia ei tarvittu.

Olen viime aikoina huomannut että kun itse otan kuppia juhlissa jää kaikenlainen seurustelu ja kuulumisten vaihto minulta väliin.
Tottakai juttelen ihmiselle mutta kuuntelenko oikeasti mitä muilla on sanottavaa tai olenko oikeasti läsnä.
En ole, kyllä suurin keskittyminen menee siihen miten nopeasti kehtaa ja uskaltaa kaataa alkoholia kurkusta alas.
Sitten luulen olevani seurallinen ja hauska.
Niinpä niin.
En todellakaan ole.
Seuraavana aamuna hirveä krapula ja paha mieli kaikesta. Aika sumua koko edellinen ilta. Ei hirveästi kerrottavaa.
Säälittävää mutta niin totta.

Otin yhteyttä erääseen henkilöön jonka olen aa:ssa tavannut.
Mahtava tyyppi ja tapasimme viikonloppuna.
Sain häneltä pari hyvää aa kirjaa mitä nyt lueskelen läpi.
Tänään olen todella yritänyt miettiä mitä päivä kerrallaan elämä on.
Miten täysillä laukkaavaa mieltä voi rauhoitella ja keskittyä oikeasti vaan tähän päivää, hetkeen.

Juominen on vähän pyörinyt mielessä mutta varsinkin ajatus vain ja ainostaan tästä päivästä jotenkin rauhoittaa.
Ei tarvitse miettiä vielä huomista tai ensi viikkoa. Tänään en juo.
Niin ”yksinkertaista” se voi olla :laughing:

Näillä mennään tänään.
Mukavaa iltaa kaikille :stuck_out_tongue:

Mulla taas juhlissa käy niin, että en jotenkin huomaa juomisen määrää, kun olen keskittynyt seurusteluun. Lopputulos on silti sama kuin sinulla Amy “Seuraavana aamuna hirveä krapula ja paha mieli kaikesta. Aika sumua koko edellinen ilta. Ei hirveästi kerrottavaa.
Säälittävää mutta niin totta.”

Mukavaa kuulla, että olet tavannut aa-ystävän. Se on hyvä, kun voi livenä kertoa asioita. Mulla ei tällä hetkellä ole ketään, jolle voisin kertoa vuoden raittiudesta ja jotenkin haluan pitää sen yksityisenä asiana ja käsittellä asiaa täällä vaan anonyymisti.

Mulla on nyt yli 3 viikkoa edellisestä kännistä. Selvästi huomaan, että juomisesta aiheutunut masennus alkaa helpottamaan ja jaksan jotain tehdäkin.

Raitista tulevaa viikkoa, päivä kerrallaan! :slight_smile: