Tänään olen ahkerasti lueskellut eri ketjuja. Kiitos kirjoittajille.
Alkaa olla se vaihe, että olutta tekisi mieli. Mieli on levoton, menojalka vipattaa. Tää klassinen pikku piru kuiskuttelee, jos jois 2 olutta ja polttais yhden sikarin, niin elämä olisi paljon paremmin ja hauskempaa.
Mieli nostaa pintaan ikäviä kuvia menneisyydestä, niitä, jotka kaduttaa ja josta tunnen syyllisyyttä. Näiden syyllisyydentunteiden kanssa on vaikea elää. Mietin, että onko juuri tämä sitä alkoholismia itseään, että tulee syyllinen olo ja sitä ei kestä, vaan se pitää vaientaa alkoholilla.
Hei Amy!
Miten on viime viikot menneet? Toivon, että vuodenvaihteessa alkanut raittiutesi on jatkunut ja olet tyytyväinen lopettamsipäätökseesi!
Päivä kerrallaan menetelmällä oma elämäni on jatkunut raittiina.
On pitänyt monta kertaa ehtiä tänne kirjoittamaan mutta aina se on vaan jäänyt. Pahoittelut siitä.
Hyvin menee. Tipaton jatkuu ja fiilikset sen suhteen on mitä parhaimmat.
Ensimmäistä kertaa olen jopa joskus havahtunut ajatukseen että en ajattele alkoholia enää niin paljon.
Ihan kuin se ei enää olekaan mitenkään tärkeä asia elämässä
En tiedä onko tämä vielä joku honeymoon vaihe vai miksi näin on.
Tämän pohjalta alan myös ymmärtää paremmin niitä ihmisiä jotka ovat kertoneet että alkoholi vaan menettää merkityksen elämässä. Sitä ei enää ajattele ja se ei ikäänkuin ole enää näille ihmiselle olemassa.
Olen ihmetellyt että miten näin voi olla ja voiko se muka olla noin helppoa.
Tuntuisi kerrassaan mahtavalta jos saisi omatkin aivot pysyvästi ”tilaan” jossa alkoholia ei ole olemassa
Tiedän että vielä on pitkä matka kuljettavana ja monta kuoppaa vielä tiessä.
Tällähetkellä kuitenkin näin ja yritän olla vielä liikaa miettimättä tulevaisuutta.
Päivä kerrallaan
Mukaa päivää kaikille.
Rohkelikolle terkkuja. Kirjoita taas kuulumisia
Kun ei ruoki ,ei se kauan vierellä kulje.
Kun puhut itsellesi, kerro miten tuuli järven yli keinuttaa kaukaisen soiton, muista miten kaunis oli rakkaan hymy kun sen ensi kerran sait. Unohda alkoholi, odota huomisen pois sumusta kulkevia junia, nauti elämästä.
Sinulla menee hyvin. Olet sen ansainnut.
Siinä on se olennainen.
“sitä vaan ei enää ajattele”
Se on menneisyyttä, ja menneisyytenäkin kuin jollekin toiselle tapahtunutta. Se ei ole tässä ja nyt, vaan himmeä muistikuva joka ei pyytämättä esiin nouse.
Kun on etäisyyttä tullut, on alkoholi asia joka tottakai on olemassa, ja se on asia johon liittyy monia ulottuvuuksia, mutta ne eivät ole enää omia, henkilökohtaisia, intiimejä asioita. Sitä voi halutessaan katsella , ulkoa ja halunsa mukaan läheltä tai kaukaa, mutta se ei ole itseä riipaisevana tai mustana möykkynä kehossa, se on asia muiden joukossa.
Mielestäni olet, Amy, pääsemässä sopuun itsesi kanssa ja oivaltamassa tärkeitä asioita.
hei. minusta tässä on just siitä kyse kun antaa ajatuksen juomisesta tulla päähän, mieleen. Kovin hankalaa on sitten taas uudestaan taistella sitä vastaan kun se on jo mielessä.
Ajatuksesta se lähtee, teko.
Ihan yleisellä tasolla menneisyydellä ja nykypäivällä on se yhdistävä tekijä, että molemmat ovat realiteetteja eli oikeasti taphtunutta ja tapahtumassa olevaa.
Tarkentaisin etäisyyteen liittyen, että kyllä alkoholismi on minulle vieläkin “oma” asia, mutta ei enää ajankohtainen. Se ei ole minullekaan mitenkään painostava ja tosiaan pystynkin katselemaan sitä tavallaan ulkopuolelta. Kuitenkin sen verran viisastuneena, että en usko asioiden menevän toisella tavalla jos palaisin vanhaan kaavaan.
Alkoholismi on kovalevylläni enkä usko olevani poikkeus säännöstä jos lähtisin taas tekemään kenttäkokeiluja.
Hieman pelottelevaa? Ei suinkaan, vaan se toinen puoli asiasta on, että jos on onnistunut kerran tai toisenkin selviämään mahdollisesta retkahduksesta, se onnistuu myös jatkossa halutessaan. Ei kuitenkaan tarvetta eikä haluakaan. Varsinkaan tänään ja nyt - joka muuten onkin ainoa mahdollinen ajankohta muuttaa ajatukset teoiksi.
Amylle kovasti tsemppiä!
Kuoppia voi väistellä ja ennakoidakin. . Sulla on tukenasi tämä linkki ja lähelläsi olevat ihmiset, joten turvallisella mielellä voit olla.
Hyvää ystävänpäivää!
