Uusi otsikko lienee: Dragonin epämääräiset höpinät

Me Vähentäjät
1

Päätin siirtää oman tarinani ihan omaksi aiheeksi, koska varmasti muitakin yksinäisiä alkoholisteja löytyy sieltä linjoilta…

No mennäänpäs sitten asiaan. Olen alkoholisti… Tuurijuoppo ehkäpä. Mutta alholisti yhtä kaikki.

Tässä minun tarinani.

Kännissä taas… Sunnuntaina. Unta ei saa.

Tämä on taas paluuta aikaisempaan elämääni. Olin tässä puoli vuotta jo ”melkein selvänä” kun seurustelin ihanan naisen kanssa. Tästä pääsemmekin nopeasti seuraavaan vaiheeseen…

Olen n. 30-vuotias mies. Oma ryyppäämiseni sai alkunsa jo opiskeluaikoina. Siis puhun nyt ongelmakäytöstä. Kaikkihan sitä opiskeluaikoinansa juovat kuin enemmän kuin normaalisti.

Itsellä se vain jäi päälle kun opinnot rupesivat tökkimään. Gradu meni päin persettä. Lisää alkoholia, vaan että se unohtui.

Noh kohta keskeyivät opinnot. Uutta matoa siten koukkuun. Tänä syksynä aloitin uuden koulun. Taas kerran. Aluksi meni hyvin sen takia, että minulle oli jälleen joku päämäärä mihin uskoa. Mutta sitten aikaisemmin mainitsemani parisuhde meni poikki. Sen jälkeen loppuvuosi nyt on ollutkin aika “sekavaa”.

Sen jälkeen Kuningas Alkoholi on vienyt taas miestä. Se on ollut elämässäni se ainoa tuki ja turva epäonnistumisen hetkillä. Säälittävää eikö totta? Mutta näin se on mennyt.

Viimeinen kuukausi on mennyt lähestulkoon kokonaan kännissä. Mitä nyt välillä jokunen pakollinen ”krapulapäivä” sinne väliin.

Sellaiset pari-kolme koria kaljaa keskimäärin viikossa.

Itse en vaan kestä todellisuutta selvin päin. Varsinkaan yksin.

Elettälen toiveita, että tuleva joulu perheen parissa saa minut taas selvälle polulle. Mutta en oikein usko siihen. Tänäänkin tarvitsin suunnilleen mäyräkoiran, että pää edes toimisi sen verran, että saisi jotain fiksua kirjoitettua.

Tämä kaikki on hyvin ristiriitaista, koska tiedän biologitaustaltani tasan tarkkaan kuinka alkoholi ihmiskehoissa toimii, mutta silti en pysty sitä vastustamaan. Olen henkisesti riippuvainen siihen, ja toivottavasti pystyn taistelemaan, että se riipuvuus ei etene fyysiselle tasolle.

Minulle kaiken tämän taustalla on se tosiseikka tai “tunne” että olen olen epäonnistunut elämässäni. Vääriä opiskeluvalintoja yms. ja se on johtanut minut kaikkeen tähän. Häpeä.

Tiedän, että oma tarinani ei ole varmaankaan sieltä pahimmasta päästä, mutta riippuvainen olen olen silti yhtä kaikki.

Eipä mulla tähän hätään muuta.

EDIT. Ketjun otsikko vaihdettu…

2

Kaikki me tehdään vääriä valintoja, epäonnistutaan ja hävetään ja varmasti tehdään jatkossakin.

Onko sulla mitään harrastuksia tai muuta joka veis aikaa juomiselta?

Tarkotatko elämisen todellisuutta vai omaa todellisuutta?

Kirjotit saman minkä LadyDee, miten niin muka ei yhtä pahaa, jos susta tuntuu pahalle niin silloin se varmaan on pahaa, eikai kukaan huonoa oloa tahalleen halua.

Kaunista joulua sullekkin ja toivon et saat vähenneltyä tai lopetettua, silleen et tuntuu välistä hyvälle!

3

Aikaisemmin urheilin aktiivisesti, mutta nykyään ei enää oikein paikat kestä.
Ja olisihan minulla loistava syy olla juomatta: nimittäin tuo koulu… :slight_smile: Mutta kun.

Omaa todellisuutta. Sitähän minä yritän pakonomaisesti koko ajan paeta alkoholin avulla. Omaa synkkää elämääni.

Tiedostan kyllä, missä ovat omat ongelmakohdat alkoholin suhteen. En nimittäin koskaan ole osannut selvitä elämän vastoinkäymisistä ilman alkoholia. Masennun helposti ja sen jälkeen tartun aina pulloon. Se on minun keino kohdata ongelmat. Ikävä kyllä.

Uskon kyllä, että ensi vuosi tuo tullessaan uuden alun. Tai näin ainakin toivon. Hyvää joulua kaikille!

4

Oisko mitään kiinnostavaa lajia mikä ei niin kävis…paikkoihin…? :slight_smile:
Tai penkkiurheilu, tuleehan siinäkin tietty sosiaalinen kontakti muihin, jollei muuten niin tönimällä vastustajan kannattajaa skaboissa?

Täytyy myöntää et tässä

on tiettyä pointtia, en kyllä ota ihan niin tiukasti et raittiiksi heittäytyisin enkä muillekkaan tyrkytä (kaikki omaala halulla ja tahdilla), mut mulle parhaiten kolahti kun sitkeesti olin yli puol vuotta ensin tietosesti juomatta.
Ei se yksinäisyyttä poista, et on siihen löydettävä jotain mukaan, lieventää kyllä kärjistettyjä tunteita.

Taitaa olla tääkin useimilla meistä. Oisko mitään mahollisuuksia keksiä jotain muita keinoja kohdata noit ongelmii?
Ja jos on sellasia ongelmia mitä ei voi suoria niin yrittää parhaansa mukaan elää niitten kanssa?
Mulla on noita molempia ja kumpaankin olen käynyt käsisksi, ei eläminen voi olla niin saakelin vaikeeta(siis mulla) et joku kompromissi löytyy aina juttuun kuin juttuun, ellei sit aika lopu kesken :mrgreen:

Minä myös :mrgreen:

5

Tuli vain mieleen että mitä jos marssisit paikkakuntasi A-Klinikalle? Sieltä voi varata keskusteluajan alan ammattilaisen kanssa jonka avulla voisi sitten selvitellä elämänmutkia. Puhuminen on todella tärkeää ja se että kokee itsensä yksinäiseksi ei varmasti ainakaan auta kohti raittiutta, kohtuukäyttöä tai muutakaan mikä on tavoitteesi. A-Klinikan ihmiset ovat kokeneita ja heiltä varmasti löytyy ideoita sinunkin tilanteesi korjaamiseen.

Kokemusta on :smiley:

-Kimmo-

6

Lueskelin nuo kirjoituksesi ja totesin, että kokemuksemme ovat todella samanlaisia. Itse olen yrittänyt lopetella jo monta kertaa, mutta aina sitten tulee jotain ja rupean juomaan. Kerrot, että alkoholismisi taustalla on masentuneisuus, sama täällä. Tosin, minua viina vie myös hyvinä hetkinä. Silloin kun on aikaa ja rahaa, eikä mikään paina mieltä, käyn hakemassa paljon hyvä ruokaa ja ainakin korin kaljaa.

Itse yritän opetella - vaivoin - uutta elämänasennetta ja uutta katsomusta alkoholiin. Toivotan sinulle kuule onnea ja jaksamista. Olen huomannut, että retkahdusten jälkeenkin kannattaa tänne plinkkiin tulla keikkumaan. Olen myös huomannut, että a-klinikka kutsuu tammikuussa, sillä ajattelin “tehostaa” raitistumispäätöstäni ihan virallisin voimin. Mieti itsekin, kannattaisiko?

7

Niin jotain tarttes keksiä. Siinä olet oikeassa. Että sais taas jonkun asian millä pitää mielen virkeänä.

Itselläni juuri tuo liikunta on aina ollut parasta terapiaa masennukseen. Nyt on se on puuttunut ja lopputulos on ollut tämä… Ei sillä että se nyt kaikkeen auttaa, mutta tärkeää on olla jotain mihin enempiä höyryjä päästellä.

8

Tiedän kyllä, että eipä tuo ulkopuolinen apu tähän ongelmaan varmaan pahaksi olisi. Itselläni kynnys avun hakemiseen on kuitenkin aika korkea. Siis tämä perisuomalaisen miehen ”apuahan en tarvitse”-asenne on kai minullakin valloillaan. Onneksi minulla on sentään pari ystävää, joille olen voinut tästä kertoa. Että täysin yksin tämän kanssa en ole. Ja luulen myös, että tänne kirjoittelu auttaa.

Niin kuin tuossa alussa sanoin, olen tuurijuoppo. Minulla alkoholin käyttö voi hyvinkin pysyä kohtuukäyttönä pitkiäkin aikoja, silloin kun kaikki elämässäni on hyvin. Onnellinen ihminenhän ei juo. Hälyttävää kuitenkin on se, kuinka nopeasti juomiseni sitten voikaan lähteä täysin lapasesta, jos jotain vastoinkäymisiä yms. tulee.

Taustalla tähän on tietysti alttiuteni masentua. Varsinkin syksyisin. Eli alkoholismi on minulle lähinnä seurausta tuosta. Ja juominen tietysti entisestään pahentaa tuota masennusta. Oravanpyörä on valmis. Olenkin ajatellut, että varmasti syytä olisi ennemmin lähteä tuosta masennuksesta liikkeelle ja saada siihen jotain apua. Mutta katsotaan nyt mitä vuodenvaihde tuo tullessaan.

9

Pientä päivitystä omaan tilanteeseeni. Olin n. puolitoista viikkoa juomatta. Ei aihetta hurraahuutoihin. Ei tosiaankaan, koska kaikki tämä tapahtui olosuhteiden pakosta.

Reilu viikko joulunvietossa oli tuskaa. Kaikki se salailu ja viinanhimo. Mietin suurin piirtein koko ajan, koska pääsen takaisin kotiin ja omaan rauhaan. Että pääsen vetämään tutut ja turvalliset lärvit. Vuosi vaihtuikin turvallisesti kännissä.

Ei edes parisuhteen jatkuminen on-off-merkeissä kauheasti piristänyt. Päinvastoin.

Tällä hetkellä tuntuu, että olen oma itseni vain ja ainoastaan, kun olen kännissä. Identiteettini rakentuu siis pelkästään alkoholin varaan. Olen onnellinen vain ollessani humalassa. Jotain tarttis tehdä ja äkkiä.

Kiitokset hippiäiselle ja troylle kannustavista kommenteista. Niitä tarvitaan tässä tilanteessa.

Noh maanantaina on pakko yrittää selvitä kouluun…

10

Olit sitten juomatta silti, noh, uusi-vuosi, uudet kujeet!

Ethän sä noin helposti periks anna kuitenkaan, ethän?

Toi nyt ei vaan taida olla ihmisen pysyvä olotila, joten mikset suris surus ja vaihtaisit sit taasen onnellisuuteen?
Liiallinen mielihyvän tunne saattaa johtaa mielisairauteen, olen ollut josain kuulevinani, miten lie on asian laita?!

Mulla oli yks parhaimmista vuosien vaihteista. Tölläsin raketit yöllä yksin ja en edes kaivannut ketään kommentoimaan siihen viereen, meinasin viel missata koko höskän kun arvoin ensin kotona viittiikö sitä vai ei :slight_smile:

Jatka vaan, jospa ne välien selvät päivät sielt sit lisääntyy ja olo kohenee!

11

Tuli mieleen,että mitä jos soittaisi paikkakuntasi mielenterveystoimistoon,psykiatriselle hoitajalle tai ottaisit ajan terkkarilekurille.Ehkä tarvitsisit kevyen mielialalääkityksen hoitamaan,masennusta ja muutaman keskustelukerran.Masennus johtuu usein serotoniinin puutteesta aivoissa ja alkoholi syö serotoniinivarastoja entisestään.

Ajattelisin,että jos masennuksesi saataisiin hoidon alle,vähenisi juomisesikin,sanoithan itse,ettet onnellisena juo.

12

Viina on käänteinen masennuslääke, se pahentaa masennusta ja ahdistusta. Useimmilla juomisen lopettavista masennus kumminkin helpottuu huomattavasti jo parissa kuukaudessa, kun aivokemia alkaa korjaantua.

Ensin siis viina kokonaan pois, jotta ylipäätään nähdään, mikä osuus juomisella on alakuloon. Vasta sen jälkeen voidaan alkaa arvioida, voisiko kyseessä olla oikea masennus. SSRI-lääkityksen aloittamista voi harkita esim. ½ vuoden raittiuden jälkeen, mikäli mieliala ei ole edelleenkään kohentunut. Toisinpäin ei kannata menetellä, sillä lääkitys ei tehoa jos juominen jatkuu.

– km

13

Näin on. Lääkkeet auttoivat mua noin kymmenisen vuotta sitten, kun join vain harvoin. Lopetin lääkityksen ja jossain vaiheessa juominen karkasi käsistä. Masennuin ja aloitin lääkkeet uudelleen, mutta jatkoin juomista. Eivät toimineet. Nyt olin puoli vuotta raittiina ennen kuin aloitin SSRI-lääkityksen. (ja olen siis yhä ja aion olla pysyvästi :smiley: ). Lääkkeet toimivat loistavasti. Juomisen ja masennuksen välillä taitaa olla selvä syy-yhteys, sillä yli puoli miljoona suomalaista juo yli riskirajojen ja 400 000 syö masennuslääkkeitä. Lääkärit ovat arvioineet, että jo yksi känni viikossa tai pari annosta joka ilta aiheuttaa masennusta. :cry:

14

Ehdottomasti näin on. Nämä kulkevat käsi kädessä. Minun olisi varmasti ollut syytä hakea hoitoa masennukseen aikoinaan. Tuntuu, että sillä olisi estetty osa tämän hetken ongelmista. Liian ylpeä vissiin olin silloin hakemaan apua. :frowning: Noh jälkiviisastelu on turhaa.

15

En todellakaan. Vaikka tää viikko on ollut aika synkkä juomisen suhteen, niin en todellakaan aio luovuttaa.

Kiva kuulla, että vuosi vaihtui noin hienosti. :slight_smile:

16

Hienoa kuulla!

Olet näemmä vaihtanut otsikon?!
Juominen on kieltämättä aika pirun yksinäistä hommaa, jopa silloin vaikka on baarissa kun tarpeeksi pitkälle menee.
Enkä oikein voi muuta kommentoida kuin et juomisella se olotila säilyykin ennallaan, samoin kuin vaikuttaa tohon masennukseen syventävästi.
Vaikuttaako se suhun tosi paljon tuo yksinäisyys? Ajattelin tota kun kirjotit et olet harrastanut aktiivisesti liikuntaa niin sun päivittäiset tavat on varmaan olleet täysi vastakohta tän hetken eristäytyneisyydestä?
Kun kirjotit loukkaantunees niin estääkö se esim.uimista?
Tuli vain tossa mieleen et kun en itse pysty kaikkiin lajeihin niin käyn vesijumpassa vanhuksien kanssa ja sanonpahan vaan et vanhuksilla on muhun aika tasaava vaikutus :smiley:
En nyt tarkota et sun tarvis mennä johkii vesijumppaan mammojen kanssa mut noi uimahallin saunat näyttää olevan joskus aika filosofisia ja mielenkiintoisia paikkoja :laughing:

Tohon lääkitykseen en ota muuta kantaa kuin et jotkut taitaa pitää mielialalääkkeitä joina hokkuspokkus-pillereinä, et kaikki on taas ihan jees kun niitä syöt (varsinkin lääkärit tuputuksesta ilmeten). Siinä mielessä varmaan ihan auttava homma et leikkaa ahdistuksesta sen pahimman kärjen pois, vaikka silti joutuu itse tekemään sen työn et saa itselleen selville mistä kaikki oikein johtuu.

Nyt happihyppelylle!

17

Mä oon aina ollut tietyllä tapaa yksinäinen. Jo silloinkin kun harrastin joukkueurheilua. Jotenkin vaan olen aina ollut tietyllä tapaa erakkoluonne. Mutta tosiankaan näin eristäytynyt en ole ollut, slloin kun tuli harrastettua edes jotakin.
Mutta otsikon vaihdoin sen takia, että ei yksinäisyys ole suurin syy miksi juon. Ei hitossa. Mä tykkään olla yksin…

Mun syy juomiseen on ikävä kyllä se, että en ole elämässäni löytänyt sellaista asiaa, josta voisin olla onnellinen. En ihmissuhteissa, en opiskelussa, en missään. Kaikki tuntuu vaan väärältä. Kaikki muu paitsi juominen.

Niin kauan kun en löydä elämääni muuta fiksua sisältöä tulen juomaan. Toisaalta nykyään pystyn hillitsemään sen edes jotenkin siedettävälle tasolle. Tai mikä nyt on siedättävä taso? :confused:

18

Tutulta kuulostava tilanne omastakin historiastani. Ajatuksena se oli suunnilleen “jos asiani olisivat paremmin, minun ei tarvitsisi juoda”.

Oli vain toiveajattelua odottaa elämäni korjaantuvan jotenkin itsestään. Elämänhallintani ja aloitekykyni menivät jatkuvasti alaspäin niin kauan, kun juomisen pakkomielle asui päässäni. Kaksi viikkoa juomatta oli jo pitkä aika, en osannut elää mielekästä elämää. Asiat alkoivat kumminkin parantua - ja tekivät sen vieläpä varsin nopeasti - sen jälkeen, kun join itseni siihen pisteeseen että lopettaminen onnistui ilman ehtoja.

Tuo tapahtui kohdallani jo 29-vuotiaana, joten olen siinä mielessä varsin onnekas. Joillakin ei aika valitettavasti riitä. Toivottavasti sinunkin oivalluksesi tulee ajoissa. Tsemppiä.

– km

19

Oikeastaan tuon voisi sanoa käänteisestikin: niin kauan kuin juon, en tule löytämään elämälleni muuta sisältöä. Mutta noin pelkistetty ohje ei taida auttaa. Mieti mitä apua voisit ja haluaisit saada. Kirjoittele siitä tännekin. Täällä on paljon niitä, jotka voivat omalla kokemuksellaan auttaa.

20

mittikää helvetti tätä,et maapalloki pyörii ja sitä ei voi kukaan lopettaa,tai edes saada kontrolliin,sama juttu dokuilla,se on niin et ,arkkuun mennään joka ikinen,dokannu ja ei dokannu,jos siinä on vaik 20vuotta eroo ni mitä sit,elämäs pitää kahmia kokemuksia laijasta laitaan,niitä ku on paljon eri osa alueiltä ni on ehkä parempi poistua taka vasemmalle ilman suurempia tressejä :wink: mut jotta näitä kokemuksia tulis ni onhan se helvetti elettävä tän pallon säännöillä,eli ole aina rehellinen ja rehti,ja varsinkin itseäsi kohtaan,tee stratekia oman viinan oton kaa,pui ne asiat mihin se viina vaikuttaa,ja rupee pikku hiljaa muuttamaaan niitä ,itsellesi edulliseksi.mikään ongelma ei lopu heti,aikaa menee,mut pienet vähennykset auttavat pikku hiljaa :smiley: