"Uusi" lopettaja

Me Lopettajat
1

Joo-o.

Päivä 12 ilman alkoa. Olen tuonne vähentäjiin kirjoitellut fiiliksistäni, mutta totuus on, että lopettaminen on ainoa vaihtoehtoni, jos halua A. elää pitkään B. elää terveenä ja täysjärkisenä.

Toistaiseksi on perhe koossa ja työpaikka ym. seikat kunnossa, mutta henkisesti olen romuna.

Vähentämis- ja lopettamisyrityksiä takana siinä määrin, että on aineistoa sanoa: EI ONNISTU. (vähentäminen) Kirjainkerho ei mun juttu. Kokeiltu on. Läheiset tietävät ongelmani ja tukevat.

Nyt seurana masennus, paha unettomuus (hain kyllä läääkkeitä, en pysty käymään töissä, jos en nuku), näköalattomuus ja varmaan yleinen “olen keski-ikäinen, voin pahoin ja haen itseäni” -syndrooma.

Palaan illalla, tämä oli aamuinen sekava purkaus, kiitos, kun sain kirjoittaa.

Tsemppiä kaikille, on lohdullista, että en ole yksin.

2

Tervetuloa mukaan Mrs.MiddleAge. Todella piristävää lukea tekstiä jossa on lyhyesti ja ytimekkäästi esitetty olennaiset asiat pähkinänkuoressa! Eli ei ollenkaan sekava purkaus! :smiley:
Taidanpa käydä kurkkimassa Vähentäjistä historiikkiasi. Hyvää päivän jatkoa ja tsemppiä.

3

Lämpimästi tervetuloa joukkoon munkin puolesta!

Saahan tänne kirjoittaa. :smiley: No yksi semmonen fakta on olemassa, että alkoholi synnyttää ja pahentaa masennusta. Masennukseen liittyy uniongelmia ja alkoholin käyttöön myös, niin luulisin että ajan kanssa kun pitää korkin kiinni niin helpottaa sitten.

Et ole yksin. :slight_smile:

4

Hieno! Ennenkuin huomaatkaan, se on 12 kuukautta!

5

Mrs.MiddleAge, kävin lukaisemassa Vähentäjissä juttujasi. Oma ratkaisusi mihin kirjoitat - kunhan vain kirjoitat jos siltä tuntuu. Oikeassa paikassa olet täälläkin.
Mulle jäi avoimeksi, oletko harkinnut perheesi ulkopuolista, mieluiten ammattimaista tukea? Ryhmä ei ollut munkaan juttuni myös siitä syystä, että osaamisaste on pakostakin pääsääntöisesti liian alhainen monimutkaisen ja monitasoisen ongelman käsittelyyn.
Masennus ja alkoholin käyttö? Yllä onkin jo muutamia hyviä kommentteja tähän teemaan. Mutta onko tässä vaiheessa ensiarvoisen tärkeää pohtia “muna tai kana”- asetelmaa? Varmastikin syy-yhteys on olemassa, mutta masennuksesi syyt voivat löytyä aivan jostain muualtakin. Heitit myös keski-ikäisen tilanteeseen liittyviä pohdintoja sisään.
Epäsuorasti tuet omaa menetelmääni yrittää erottaa alkoholin hallintaan liittyvät asiat elämänhallinnasta ylipäätänsä. Raittiiseen elämään on opettelunsa. Eikä ole aina helppoa.
Kuitenkin olen sitä mieltä, että jos jossain tarvitaan suunitelmallista etenemistä niin juuri tässä. Tarkoittaa konkreettisesti sitä, että “first things first”. Korkki kiinni ja muu ajallaan. :wink:

6

Kiitos kommenteista ja tuesta, rakkaat kohtalonsisaret ja -veljet!

Tuntuu, kuin olisin kotiin tullut, kun tänne kirjoitan. No, rehellisyyden nimissä, olen rekisteröitynyt aiemminkin, parikin kertaa, mutta sitten muut kiireet (vaiikea arvata, mitkä?!) ovat vieneet naista ja kirjoittelu on jäänyt. Silloin tällöin olen lueskellut juttuja ja omieni joukossa tunnen täällä olevani - ehkä enemmän kuin missään muualla.

Olen juonut yksin ja kaksin, lähinnä kotosalla, toki muuallakin, jos seura on ollut suotuisaa. Olen juonut illalla, yöllä, aamulla ja päivällä. Olen istunut keittiön jakkaralla yksin ja juonut. Olen istunut sohvalla yksin ja juonut. Katsonut televisiota ja juonut. Lukenut (muka) lehtiä ja juonut. Olen vain istunut ja juonut. Kymmeniä annoksia /vk.

Lähes kaikki illanvietot, vaput, juhannukset, talkoot, lätkävalvojaiset, euroviisubileet, lomamatkat, syntymäpäivät, aina - AINA - on alkoholi kuvioissa. En moralisoi, aineen kanssa on ollut H A U S K A A ja ero tulee olemaan katkera, surullinen ja lohduton. Mutta pakollinen. En ole sitä tyyppiä, joka riehuu/haukkuu läheisiiä/sortuu järjettömyyksiin juovuspäissään, vaan ennemminkin katoan omaan pikku maailmaani, joka nousuhumalan katoavassa ihanuudessa tuntuu lohdulliselta ja suruttomalta. Hetken kaikista huolista vapaana.

Kun maistoin alkoholia ensimmäisiä kerotja teini-iässsä, aine vei mennessään, jokin aivokemiassani oli järjettömän koukuttunut. Heti. Olen silloin ollut jopa sairaalassa, koska nuori elimistöni ei ollut tottunut aineeseen ja kaverit sitten kotibieistä soittivat apua paikalle. En ole tätä asiaa halunnut ajatella tai muistella (=kohdata tosiasioita), huomaan sen nyt, kun tänne avaudun. Silti olen jotenkin taiteillut tässä elämässä ja onnistunut opiskelemaan parikin tutkintoa ja työelämässä olen koko ajan kiinni ja pärjäänkin ihan mukavasti ulkoapäin katsottuna. Ikäänkuin se mitään todistaisi. PAH.

Puolisoni juo ajoittain reippaanlaisesti, mutta homma on hänellä kuitenkin hanskassa paremmin kuin minulla.

Haluan lopettaa kokonaan. Viikonloppuna on juhlat tiedossa ja alkoholia tarjolla. Olen päättänyt olla ottamatta ja lupaan täällä rehellisesti kertoa, kuinka käy. Nykyinen raittiuteni alkoi toisesta pääsiäispäivästä, se olisi helppo vuosipäivä muistaa (olkoonkin, että ajankohta vaihtelee).

7

JEEES! :sunglasses: :smiley: Hienoa,hienoa. Selvä asetelma tekee elämäsi helpommaksi. Ei mitään pähkäilyä kohtuukäytön suhteen. Älä tee sen kummempia ajallisia päätöksiä kuin minäkään (sorry “neuvonta”; onkin enemmän vain vinkki). Minäkin päätin lopettajaksi ryhtyessäni olla raittiina vain “toistaiseksi”. Siitä on nyt vajaa 6 vuotta, haaaaaa!! :wink:

8

Jos yhtään helpottaa, voin kertoa juomattomuuden helpottuvan ajan myötä. Tarkoitan tällä ihan vain viikkoja, joten edistyminen on nopeaa. Jos selviät tästä viikonlopusta, seuraava voi olla helpompi. Mut ei niitä kannata murehtia, menee suremiseen monta hyvää päivää ihan turhaan. Murehdi vasta viikonloppuna.

Ei kai toisten neuvomisessa mitään pahaa ole. Ainakaan noin fiksusti sanottuna. Komppaan tuossa, et ei tee ajallisia päätöksiä. Suunnitelmiahan voi kuitenkin tehdä. Ei tänään, ei huomenna eikä enää koskaan. Mut keskittyy vain tähän päivään. Mun tää päivä meni sekä juomatta että aikalailla raittiilla mielellä. Kiitos siitä kaikille mukana eläneille!

9

Hirveen yksilöllistä toki aina. Mulla olotila oli oikeen hyvä ja juomattomuus oli helppoa kuin heinänteko jo parissa viikossa, eikä olot siitä oleellisesti muuttuneet parin kuukaudenkaan jälkeen.

Voi olla että jos olotilat ei kohene viikoissa, niin on mahdollista ettei ne välttämättä kohene kuukausissakaan. Tähän kannattaa varautua ja alkaa tsekkaamaan niitä muita psyykeen/kehon/ympäristön ongelmia jotka ei välttämättä johdu alkoholista, vaan jostain ihan muusta.

10

Erittäin tärkeä pointti! Tarkoitin juuri elinympäristön ja olosuhteiden tsekkaamista jossain ylempänä mainitsemallani “muna-kana-asetelmalla”. Mikä johtuu mistäkin? Itse tarvitsin entisen elämänkuvioni solmujen selvittämiseen ulkopuolista apua. Jotain olin aikaisemminkin uumoillut olevan pielessä. Jatkuva varpaillaan olo ja turhautumiset johtuivat henkilöistä joiden rooli selvisi ensimmäistä kertaa vasta terapiassa. Oikeastaan itsestään selvää, että vain ulkopuolinen voi objektiivisesti nähdä kokonaiskuvion. Kaikenlainen juttelu asianomistajien kanssa ei välttämättä johda tulokseen. Miten voisikaan - hehän olivat ja ovat osa aktiivista sosiaalista verkostoa. Joka siis voi olla itse sitä tiedostamatta täysin pielessä. :open_mouth:

11

Hei kanssasisar!
Vaikka olenkin niin pahasti tässä itsekkyyteni kierteessä yrittäessäni ratkaista omia ongelmia ja selvitä takaisin elämään, ajattelin lukaista läpi sinun tarinasi.
Niin samoilta kuulostivat monet asiat. :confused:
Miekii kirjoitin ennen Vähentäjissä nikillä NtiGroove, mutta kun vähentäminen ei onnistunut ja kännipäissäni unohdin salasanani niin pakko oli vaihtaa nikkiä.
Nyt kuule me elämämme tähdet alamme tuikkia! " Tää on meidän aika, meidän maailma…kuljetaan sen läpi yhdessä" …lauleskeli räppäri pikkuG (joka itsekin sortui ainakin hetkeksi elämäntiellä)aikoinaan. Monissa meissä herkissä sieluissa elää syvällä toisten miellyttämisen ja sitä kautta oman tilansa hakemisen painolasti. Pelastaakseen muut, täytyy itse pelastautua ensimmäisenä. Ensin happinaamari omille kasvoilleen ja vasta sen jälkeen voi auttaa toisia.
Vaikka inhoan kaikkia virtuaalisia Woimahaleja ja jaxuhaleja ja jaxupaxup****a
…niin aurinkoisen ajatuksen voin sinulle lähettää vilpittömin mielin. Ei miun tartte siuta miellyttää eikä siun miuta…mutta kohtalomme kolahtivat yhteen mielessäni :sunglasses: . Sain siulta voimaa. En ole yksin, vaikka yksin olenkin.
<3 groovis

12

Kiitos Groovis voimaannuttavasta viestistä ja mukavaa viikonloppua kaikille!

Selvä linja on pitänyt ja siitä olen iloinen. Ei ole ollut kiusauksia. Vielä. Ei epäilyksen häivää, etteikö niitä tulisi. Olen ollut niin kiinni pahassa olossa, stressissä, murehtimisessa ja väsymyksessä, että en ole “ehtinyt” sortua.

Huomenna on juhlat, joista olen ollut huolissani (pitääkö linja?) Juuri nyt ajattelen, että pitää.

Huolia huolia, huolia. Kuulin tänään eräästä ihmisestä, jonka huolet ovat omani potenssiin sata, joten tuli vähän perspektiiviä. Tuo (liika)herkkyys, josta Ms.Groove mainitsit, on kyllä tuttu piirre. Siitä ei vain pääse haluamalla eroon. Herkkyys on tärkeä ja hieno ominaisuus, mutta kun sitä on liikaa, niin ihminen murehtii näemmä itsensä järjiltään. ja kas, alkoholi on oiva reseptivapaa lääke tuohon vaivaan. Tätä herkkyyspuolta minun on alettava määrätietoisesti työstää.

Palailen tänne ja tahdonvoimaa kiusausten voittamiseen ja uskoa uuteen alkuun kaikille kompuroiville. Pitäkäämme yhtä :wink:

13

Ihme tapahtui. Olin eilisissä juhlissa selvin päin. Join alkoholitonta olutta. Kiusaus 1: ennen juhlia kävi mielessä, josko sittenkin tekisin tänään poikkeuksen ja antaisin itselleni luvan ottaa… Ohikiitävän hetken ajattelin näin, mutta sitten mieten seurauksia: todennäkösesti olisi tullut otettua reippaasti ja sitten korjaussarjaa kehiin tänään “vain pari oloa tasoittamaan” jne. kootut selitykset itselle. Kiusaus 2: loppuvaihessa auttelin raivaustöissä ja ajattelin sekunnin pari, että keittiössä voisi kenenkään näkemättä tempaista muutamat nopeat… Kenenkään näkemättä! Itseänihän siinä olin pettämässä!

Ajatukseni tapahtuneesta: en olisi vielä 5 vuotta sitten tai vuosi sittenkään pystynyt tähän. Olo oli jokseenkin hermostunut ja minun oli mahdoton päästä vapaiútuneesen tunnelmaan. Tulin havainnoineeksi myös muiden ihmisten käyttäytymistä: monet juhlivat varsin hillitysti ja silti heillä näytti olevan aidosti mukavaa. SIIS MITÄ??!! Onko ilo ilman viinaa SITTENKIN mahdollista ja olen itseäni tältä salaisuudelta tehokkaasti varjellut.

Mielenkiintoinen insidentti sattui myös: henkilö, jonka etukäteen pelkäsin houkuttelevan minua juomaan, alkoikin kahden kesken jutustella, että hän pitää taukoa A:n ottamisessa. On tullut otettua kerralla liikaa ja nyt on hänellä muutos mielessä. Emme siinä pohjamutia myöten avautuneet toisillemme, mutta kuitenkin totesimme, että samassa veneessä ollaan… :confused:

Vielä havainto: kukaan ei tyrkyttänyt juotavaa, eikö ketään kiinnostanut, mitä minun lasissani on. Nämä kaikki ovat asioista, joiden periatteessa tiedän olevan juuri näin, mutta nyt itse oikeasti koettuina tuntuukin suorastaan hämmentyneeltä.

Tästä aion jatkaa, tie ei ole helppo ja matka tulee olemaan pitkä, kivinen ja houkutuksia tulee. Sortumavaara on ilmeinen. Mutta suunta on oikea, sen kertoo järki, tunne, vaisto ja oma tahto. Eteenpäin kohti raitista kesää!

14

Ne todelliset ystävät hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet. Itse ainakin huomannut samanlaisen ilmiön. Mulle ei viinaa tarjota kun oon alkoholisti. Ei sen myöntäminenkään häpeällistä ole jos osaa sen selittää oikein. Ihmiset ymmärtää, ettet voi juoda ja on sun tukena, sekä hyväksyy sen. Ehkä poikkeuksena juovat alkoholistit - nekin voivat ymmärtää kanssa. (Yksi semmonen tarjosi joskus mulle lonkeroa ja sanoin, että olen antabus-kuurilla. Niin ymmärsi, ettei sen takia voi juoda.).

Hyvä, ettet juonut! Hieno juttu! Stemppiä! :smiley:

15

:smiley: :smiley: ja onneksi olkoon!
Kyllä me keinot keksimme nauttia juhlistakin selvin päin
.t.groovis

16

Uusi viikko.

Tulin kotiin ja jääkaapissa oli olutta. Olin ottamaisillani. Selvisin kiusauksesta ja olen nyt tyytyväinen. Tuskin olisi yhteen jäänyt.

Työstressi on kova ja - turha. En ole työssä, jossa esim. ihmishenkiä olisi vaarassa, joten voisi opetella ottamaan hyvällä tavalla rennommin ja stressittömämmin. En opi millään. Muun muassa tähän vaivaan olen ottanut alkoholia. Ehkä selittelen itselleni, sillä on tuo kirottu neste maistunut myös lomilla (varsinkin silloin) ja opiskeluaikana. Unettomuuslääkkeet edelleen käytössä ja olotila ei tunnu omalta. Johonkin olen “matkalla”, mutta en tiedä minne.

Taio sitten alkoholista irrottautuminen vie niin valtavastui voimia, että en muuta jaksa.

Päivä kerrallaan. Kiitos taas purkautumiskanavasta ja voimaa kaikille plinkkiläisille.

17

Heitä se juoppo pihalle.

18

Melkein tekisi mieli kompata, mutta ehkä lievempikin konsti toimii? Itse olen sitä mieltä, että alkoton talo on perusedellytys raittiuden käynnistämiseen. Kysy mieheltäsi eikö hän ole tietoinen siitä, että hankaloittaa elämääsi tuollaisilla pullovarastoilla. Tai onko se tarkoituskin nykyisen (valta?-) aseman ylläpitämiseksi?
Yksi keino olisi tietysti hankkia kummallekkin eri jääkaappi! Luonteva menetelmä mahdolliseen pesäeron harjoitteluun!

19

Kyllä parisuhteen tilaa olen monet kerrat puinut.

Olemme keskustelleet ja tehneet kompromisseja. Mitään eron kaltaista en pystyisi tällä hetkellä missään nimessä käsittelemään, tässä alkottomuuden yritysräpellyksessä on tekemistä enemmän kuin riittävästi.

Rehellisyys maan perii: olin aikeissa ostaa ruokakauspasta alkoholitonta olutta, mutta eihän siellä ollut. Päädyin sixpackiin I olutta. Olen juonut yhden (tyhjään vatsaan, en päivisin ehdi paljon syödä) ja kas; huomaan “alkoratojen” aktivoituvan… Tästä lähin pitäydyn todellakin 0% juomissa.

Muuten olo pikkiriikkisen enemmän OK kuin eilen. Tunsin hetken jopa työn iloa iltapäivällä, mutta se oli kollegani ansiota. Nyt kotona, ei kiirettä mihinkään ja ihmettelen elämää.

Voimia kaikille! Ja kiitos mukana kulkemisesta!

20

Kannattaa varmaan jättää ne ykkösoluet juomatta jos meinaa alkoholin käytön lopettaa, ihan samaa etanolia niissä on kuin kaikissa muissakin juomissa. Omalla kohdallani alkoholittomat bisset tms eivät myöskään pidemmän päälle toimineet, ja jossain vaiheessa huomasin juovani muutaman sellaisen illassa, vaikken pahemmin edes välittänyt niiden mausta. Dokaustahan sillä petasin kun tarpeeksi pitkään kärvistelin niiden kanssa.

Ns. HALT -oireisiin (hungry, angry, lonely, tired) kannattaa tutustua. Liittyvät mulla ainakin hyvin selkeästi niihin tilanteisiin, joissa (nykyisin onneksi harvemmin) tekee mieli juoda. Nälkäisenä kauppaan lähteminen oli aikoinaan ihan varma tapa iltabissejen tms. ostolle… Verensokerin tasaisuudesta kannattaa muutenkin pitää huolta, ei pääse mielialat samalla tavalla heittelemään. Pieniä mutta kuitenkin isoja juttuja…