HALT on tuttu, mutta niin on moni muukin asia, joita ei sitten kuitenkaan käytännön tasolla tule noudattaneeksi riittävän hyvin.
Ei välttämättä liene aina fiksua harrastaa myöskään itsediagnosointia netissä surffailun perusteella, mutta eilen googlailin alkoholismia aikani kuluksi ja mielen askaroidessa tämän asian ympärillä myös ulkomaaksi ja törmäsin tällaiseen
PAWS -oireiluun (=ahdistus, unettomuus, apea mieliala, selkeän ajattelun vaikeus, jopa itsemurha-ajatukset, “mikään ei huvita” ) välittömän vieroitusoireilun jo lakattua.
Voisiko tällaisesta olla kyse, kun on niin paska (anteeksi kielnkäyttö) olo…?
Suomeksi en valitettavasti tästä tietoa löytänyt mutta googlaamalla PAWS syndrome tulee useita samansuuntaisia kuvauksia, jotka ainakin minun olotilaani tällä hetkellä kuvaavat just eikä melkein.
Töihin lähdössä, pitkä päivä tulossa… Tämäkin päivä tulee kääntymään iltaa kohti. Ja jätän ykköset muille!
Mukavaa päivää ja mielenrauhaa kanssakilvoittelijat!
Heräsin jo aamuyöstä ja ahdistaa. Työhuolet painavat mieltä kovasti ja tiedän, etten voi “voi” (=halua) enää puuduttaa viiniä kittaamalla viikonloppuna.
Nukuin sentään muutaman tunnin ja eka kertaa ilman lääkkeitä. Pienistäkin edistysaskelista on nyt iloittava.
Onneksi huomenna alkaa viikonloppu. Voi ainakin yrittää levätä. Onnistumisia päivään ja sitkeyttä kaikille!
Kesä selvänä ei tunnu enää mahdottomalta ajatukselta.
Enpä usko tai ainakaan toivo! Misssis! Jätä näppisi noista ns. alkottomista juomista. Riipumatta siitä onko niissä hitustakaan alkoholia tai ovatko täysin nollapohjalla. Ratkaisevaa on myös korvikkeisiinkin liittyvät rituaalit. Juomapaikan ja -ajan muuttaminen -sama millä aineella - auttaa tapojen muuttamiseen ja siten uuden kaavan oppimiseen. Vanha kokonaan pois.
Sivuheittona viittaus alkavaan raittiiseen kesään. Mielestäni se heijastaa toiveajattelua lopetuspäätöksen siirtämisestä. Eikös teillä ole jo nyt melko kesäiset ilmat? Kalenteripäivämäärästä huolimatta.
En kannata minäkään korvikkeiden juontia. Oikeastaan en edes pidä oluen mausta, olen juonut sitä aina vain humaltuakseni. Enkä oikeastaan edes halua olla mikään kohtuukäyttäjäkään, alkoholin juominen on niin kauan kuin jaksan muistaa ollut humalahakuista. Ei jostain viinilasillisesta tai keppanatölkistä ole mitään iloa, mielummin jättää väliin jos ei enempää ole tarjolla. Tai sitten lopettaa kokonaan, kuten tässä yritän tehdä, päivä kerrallaan.
Olen niin monta kertaa pettynyt itseeni ja ajatellut - jo lopettamispäätöksen tehneenä - että jos nyt enää tänään, jos vielä tänäänkin, ihan pikkasen. Ja sitä rataa. Kohta on kierre valmis ja naikkonen istuskelee kymmenes viinilasillinen kädessä “ihan pikkasen” ottamassa.
EN HALUA SITÄ ENÄÄ.
Kaikki ongelmat elämässäni eivät johdu alkoholista, tuon seikan kanssa on nyt vain oltava rohkeasti vastakkain. Olo on on edelleen aika kamala. Tänään juomana kuplavesi, otin kokeneiden vinkistä vaarin, kiitosta vaan.
Raxu middlari !
Tsemppiä. Kiitos siulle miun tsemppaamisesta. Mie ite aattelen, että en voi nyt keskittyä muuhun kuin hetki kerrallaan selviytymiseen. En voi ostaa kotiin mitään juomista, muuta kuin maitoa ja piimää. Mehu tuo mieleen siiderin, ja nostattaa halun juoda alkoholipitoista. Jaffan kanssa kävi samoin viime viikolla, ostin varuiksi itselleni jaffapullon…en voinut juoda, koska tökki niin pahasti se kupliminen ja siihen liittyvät mielleyhtymät. En osta kotiin mitään muuta juomista kuin maitoa/piimää…vettä juon janooni. Ja tuntuu, että elimistö huutaa kaikkien näiden vuosien jälkeen sitä vettä! Puhdasta raikasta hanavettä iholle, munuaisille, aivoille…Vedestä ei synny mielleyhtymää haluun juoda alkoholia. Siihen ei ole ollut riippuvuutta, vaan siitä on ollut puute.
Vähitellen näkyy jo varsinkin kasvojen ihossa se, että alkoholi on saanut väistyä ja raikas vesi tullut tilalle.
Lyhyin askelin, hetki kerrallaan, eikä mitään alkoholia/ alkoholin korvikkeita kotiin. Herkässä vaiheessa ei mitään mahdollisia juomista stimuloivia nesteitä kotiin…Näillä mie yritän mennä hissukseen.
Tosi hissukseen ja vieläkin hitaammin. Hyvää yötä
Asiaan. Join eilen yhden lasin punaviiniä ja keskioluen.
Huono omatunto: vähän.
Tietoisuus siitä, että tuollaiset “minisortumiset” saattavat johtaa uuteen juomakierteeseen: kyllä vahvasti.
Aikomus jatkaa sortumisia tänään: EI.
Aikomus jatkaa raittiutta: KYLLÄ.
Muita mietteitä: sen “ensimmäisen” ottamatta jättäminen kaikessa yksinkertaisuudessaan on avain tervehtymiseen. Tiedän sen, mutta asian työstyminen ja käytännön teoiksi tuleminen JOKA IKISESSÄ TILANTEESSA on tavoite, johon olen vielä matkalla. Matka jatkukoon.
Aamukolmesta hereillä ja ahdistaa. Työ tuntuu pakkopullalta, onneksi melko pian alkaa LOMA. Nuo pikkusortumiset, joista edellä olen kertonut, ahdistavat myös. Tiedostan niin selvästi omalla kohdallani “porttiteorian” yhdestä tulee kaksi, kahdesta kolme jne.
EI hyvä.
Nollalinjalta tänään. Viikonloppua kaikille ja positiivista mieltä, vaikka itse en siihen juuri nyt pysty.
Alkoton linja on pitänyt n. 1 kk ajan. Henkinen olo on kurja. Päivä päivältä valkenee selvemmin, että kun alkoholin avulla ei enää voi huijata itseään voimaan “ihan hyvin”, niin aika karut ovat näkymät:
väljähtynyt parisuhde, työ, joka ei enää tuota hyvinvointia, vaan enemmänkin pahoinvointia. Äitiyden kanssakin taidan olla aika hukassa. Keski-iän tuska: “minne menossa/mitä olisi vielä elämällä annettavana?”
Oikeastaan synkin on ajatukseni on että jos elämä on tätä yhtä ja samaa seuraavat 20 vuotta ennen eläkeikää, niin en kertakaikkiaan jaksa. Niin ilottomalta tuntuu tällä hetkellä.
Tunnen olevani ansassa jonkinlaisessa elämän odotushuoneessa. Kun loma alkaa, niin… Kun heinäkuu alkaa, niin…
Kuitenkaan oloni ei näytä muuttuvan paremmaksi, vaikka loma siintää näkyvissä ja alkosta olen onnistunut pysymään erossa.
Olen menossa “tädille” juttelemaan (ammattiauttaja) lähipäivinä, josko sieltä jotain solmujenaukomisapua saisi…
Hyviä vointeja vain kaikille ja onnistumisen elämyksiä!
No voi että. Toi on vähän riskiä että jos alkaa mennä sitä enemmän “huonosti” mitä enemmän kuivattelee. Silloinhan sitä on isompi riski ajatua takaisin korjaussarjojen pariin. Noihin oloihin olisi hyvä saada jostain jeesiä tai muutoin rappio saattaa väijyä ihan nurkan takana.
Mulla taas alkoholin tiputus palautti peruspositiivisuuden ja jaksamisen takaisin kuvioihin. Elämä on ollut ekan kuukauden jälkeen kuin ei olisi koskaan ottanutkaan, eikä jaksamiseen tai hyviin fiiliksiin enää tarvittu kiisseliä. Veikeää että hommat voi mennä niin erilailla eri ihmisillä.
Moi kanssasisko!
Kirjoittamasi niin totta, niin totta!!! Ankeat on näkymät ja siihen ankeuteen on siipirikkona vielä heikoilla löytämään voimaa itsestään.
Pidä päätöksesi raittiudesta. Kestä ankeus, suru, alakulo, väsymys, pettymys itseen…hetki kerrallaan. Kierrä kaupan kaljahyllyt kaukaa. Kierrä alko kaukaa. OLET HYVÄ IHMINEN!
Näitä lauseita huomaan itse kierrättäväni päässäni koko päivän. Loputtomiin ja taas uudelleen. Positiivista on toisinaan vaikea löytää. Positiivista on toisinaan hyvin vaikea vastaanottaa, koska en usko sitä ansaitsevani. Olenhan alkoholisti.
Kaikesta huolimatta. Hetki kerrallaan, hitaasti ja vieläkin hitaammin. Voimia olla heikko.
tsemppiä yst-groovis
Eilinen käynti ammattiauttajalla ei ollut häävi. Tuntuu, että samat asiat olisi voinut selostaa puhelimessa luotettavalle ystävälle tai kotisohvalla puolisolle. No, ehkä se on hyvä puhua samat asiat ääneen usealle eri kuulijalle… Tämä ammatti-ihminen suositteli nukahtamislääkkeitä pahimpaan unettomuuteen. Niitähän minulla jo on, mutta en halua uutta riippuvuutta itselleni! Harkiten voin toki käyttää. En siis puhunut alko-ongelmasta mitään, vaan muista mieltä painavista asioista.
Eilen illalla iski kiusaus: pari pulloa kuoharia jääkaapissa, olin ehdottamaisillani, että avataan. Samoin valkoviinin lipittely illan ratoksi tuntui hyvältä ajatukselta.
Mitä tapahtui? En taistellut vastaan, vaan kiusaus meni jotenkin itsestään ohi. Minulla näemmä (olen huomannut aiemminkin) kiusaus tulee voimakkaana ja jos sille antaa periksi, se on menoa. Mutta jos kymmenenkin minuuttia pystyy olemaan välittämättä houkutuksesta, niin tilanne on ikäänkuin ohi.
Eilinen siis meni alkotta ja se tuntuu hyvältä. ))
Lueskelin naistenlehdestä “positiivisuushömppädömppää” illalla ja se jotenkin kolahti. Artikkelissa annettiin myös askarteluohjeita: kirjoita joka päivä illalla lapuille muutama mukava asia päivästä ja katso vuoden lopussa, miten paljon hyviä asioita elämässä on.
Minusta ei tuohon lappusirkukseen ole, mutta jos vaikka ajatuksen tasolla keskittyisi päivittäin niihin asioihin jotka ovat hyvin, niin saisi voimaa ja energiaa olemiseen ja tervehtymiseen.
Taidampa aloittaa ketjun näistä hyvistä asioista, tervetuloa sinne jakamaan hyvää, jos siltä tuntuu…
mutta googlaamalla PAWS syndrome tulee useita samansuuntaisia kuvauksia, jotka ainakin minun olotilaani tällä hetkellä kuvaavat just eikä melkein.
Toivon todellakin, että niin ei käy!
.