Päätin lopettaa juomisen neljä päivää sitten olen 40v aloitin 17v niinkuin siihen aikaan muutama pussikalja jne.siitä sitten pikku hiljaa lisää ja lisää nyt viimeinen kymmenen vuotta melkein joka viikon loppu ja nyt lomat ja viikonloput juomista 2-4 vrk .kesällä viikkokin meni putkessa.Rupean käymään terapiassa ja ensi viikolla lääkäri tarjoaa varmaan antabuksen onko sen käytöstä minkälaisia kokemuksia mitä sivu vaikutuksia jne.Nyt tuntuu ettei ikinä enää .Tuleekohan se olemaan vaikeaa ja minkä ajan päästä olo paranee mieli tekee kyllä viinaa onko neuvoja ensi kertalaiselle lopettajalle. 
Moi ja terve tuloa jos olet jo ollut neljä päivää ilman niin pahin alkaa jo olla ohi mutta vierotus oireita kuten viinan himoa ja unettomuutta ja hermostusta voi olla kyllä pitkään. sekin menee ohi mutta ihan hyvä että sait lääkärille ajan. Antabus voi olla ihan ookoo tuki eikä sen sivu vaikutukset ole kovin pahoja mutta voi olla hieman esim huimausta tai pahoin vointia joskus mutta ei mitään pahempaa.
tsemppia sinä selviät kyllä ja jatka kirjottamista tänne ! ja raitista viikon loppua !
ps. voit kysyä lääkäriltä muitakin tuki keinoja raittiuteen kuin antabus tai sitten terapiasta jos menet päihe terapiaan esim a-klinkalle. olisin itse suositellut myös AA:ta mutta sitä ei saa täällä suositella koska jotkut suuttuu siiitä.
Hyvä on jos tuntuu siltä, että mitta on täynnä. Se on jo postiivinen lähtökohta ja joillekkin pelkästään se tunne riittää ja antaa potku laittaa pillit pussiin juomisen osalta. Omalla kohdalla ei mennyt niin helposti, vaan tarvittiin useampi yritys ja lopulta AAn avulla elämästä kiinni. Onko lopettaminen kohdallasi helppoa vai vaikeaa tai kenties sekä että, selviää vain elämällä ilman viinaa päivä kerrallaan. Hyvä päätös.
Tervetuloa minunkin puolestani, ja voimia lopettamiseen.
Miten kauan kestää ja miltä tuntuu, se on kovin yksilöllistä, mutta kyllä siitä selviää 
Ja helpottuu oikeastaan päivä päivältä, aölku on aina hankalaa, joka hommassa.
Vai ettei Ketostix nyt sitten uskalla puhua AA:sta enää ollenkaan… kai minun sitten täytyy…, lue nyt vaikka tuolta http://www.aa.fi/ ja jos systeemi tuntuu sopivan ajatusmaailmaasi niin sitten vaan etsimään lähintä toimivaa ryhmää.
Muitakin vaihtoehtoja on, kai niistäkin sitten löytyy tietoa niin täältä kuin netistä yleensäkin.
Useiden paikkakuntien A-killat järjestävät hyvinkin mielenkiintoista toimintaa, paikoitellen ovat avoinna jopa aamusta iltaan.
Ja monta muuta mahdollisuutta on hankkia elämään sisältöä ryyppäämisen tilalle. (ja ryyppäämistä torjumaan)
vaihtelee kyllä paikkakunnittain, ja vielä enemmän tietysti sen m ukaan millaisen homman tietää itselleen sopivan.
Tervetuloa Me lopettajiin
Ota kaikki mahdolliset konstit käyttöön. Käy A-Klinikalla, saat lähetteen labratesteihin. Jos maksa-arvot on kohdallaan, voi aloittaa Antabuksen. Ainoa haittavaikutus, joka mulla on ollut, on väsymys, mutta se on pientä verrattuna siihen helvettiin, mitä juovan alkoholistin elämä on.
Käyn lisäksi n. kerran kuukaudessa juttelemassa A-Klinikalla omahoitsun kanssa; ei jutella pelkästään musta ja alkosta, vaan maailmasta noin muutenkin.
Sitten AA. Se sopii mulle, käyn kotiryhmässäni 1-2 kertaa viikossa. Se ei ole mitenkään pelottava paikka, päinvastoin, siellä on usein jopa hauskaa.
Toivon sulle tsemppiä, voimia ja paljon alkottomia päiviä,
-Kannusaarinen, selvä päivä nro 339
Onpa hyvä mieli ettei tullu otettua eilen muuten olisi vetäny aamu neljästä asti keppanaa krapulaan ja koko päivä jatkunu samaa rataa kunnes sammuu.Eiköhän tämä tästä ensi viikolla ne antabukset ettei sorru.Ja kerran viikossa terapiassa.Enpä tiijä siitä AA.sta tämä on niin pieni paikka tuntuu ettei kehtaa mennä eipä silti en häpeä ongelmaani ja läheiset kyllä tietää no tietysti.
Onnittelut hyvästä päätöksestä ja sitkeyttä matkan varrelle!
Fyysiset vieroitusoireet menevät ohi parissa viikossa. Henkiset: vaikea sanoa. Minulla kesti väsymys ja uupumus pari kuukautta.
Hyvä, että olet tosissasi ja lähtenyt hakemaan apua matkan tueksi. Täällä plinkissä voit jakaa omia kokemuksia ja oppia muilta; minulle tämä palsta on ollut korvaamaton apu.
Usein muistan toivottaa uteliaisuutta raitistumismatkan varrelle: uteliaisuutta tutkia sitä, mikä ihminen sitä oikeastaan onkaan ja mitä oikeasti haluaa tehdä. Alkoholiin tulee usein hukuttaneeksi itsensä, ja kestää sitten oman aikansa se itse löytää.
Päivä ja hetki kerrallaan! Pahan hetken tullen on hyvä muistaa, että viinanhimoon ei kuole, ja että se himo menee ohi.
Hyviä sanoja nuo.Pahaa oloa minäkin olen hukuttanut viinaan ja olisin vajonnut syvemmälle ilman lähimmäisiä jospa se elämä näyttäisi vielä parhaat puolensa minulle myös.
Elämästä ei kai kukaan voi sanoa, mitä se tuo?
Ja silti on takuuvarma, että elämä kannattaa kohdata selvin päin.
Tuli mitä tuli. Jos aina vaikeuksien tullessa tarttuu pullon tuomaan
turvaan, jää elämä suurelta osin elämättä. Tai ainakin jää mahdollisuudet
kokeilematta. Pullon tuoma turva on mielikuvitusta ja pullosta saatu ilo
on keinotekoista. Kaiken voi kokea vähintään yhtä täydesti selvin päin,
kunhan antaa itselleen pikkuhiljaa luvan ja uskaltaa.
Olipa hyvä herätä tänä aamuna tietäen ettei tarvitse maata koko päivää sängyssä odottaen tulevaa moni päiväistä henkistä krapulaa.Toivottavasti ei enää koskaan. 
Huomenia
Täällä 340. krapulaton aamu. Tai no, 29.12.2010 menin katkaisuhoitoon, eli alkoton kausi on 340 päivää, mutta katkolla saa bentsoja jo jotkut tiukkapipot laskee ne päihteiksi.
Ainoa asia mikä mua tässä mun mittapuun mukaan h-vetin pitkässä raittiudessa haittaa, on tekemisen puute. Olin 4 kk työkokeilussa, nyt etsin aktiivisesti työtä.
Myös kavereita ja harrastuksia pitäisi löytää. Jos keksit jotakin, niin ilmoittele tälle palstalle, kiitos.
-Kannusaarinen selvä päivä nro 340
P.S. Linnan juhlat voi katsella ilman oluttakin.
Mulla on onneksi työ paikka . Jonka olen pystynyt pitämään en varmaan parin vuoden päästä enää jos tämä juonti ei loppusi.Siis mulla ei ole kuin vapaa ajan ongelmat niitä kun ei voi enää täyttää viinalla.Ulos pitäs lähteä lenkille mites lähet kun maalla on pimeätä nyt kuin perseessä.Kolme viikkoa sairas lomaa käsi leikkauksen takia mitäkö silloin tein ryyppäsin pari viikkoa jäljellä lomaa ,hyvää aikaa miettiä tulevaa elämää ja toipua tästä viinan himosta ja mennä kerrankin maanantaina virkeänä töihin ilman vitutusta.
Mutta mietin tässä jo tulevaa kesää mitä sitten vai kannattaako vielä miettiä niin pitkälle .
Mieli alat vaihtelee aika paljon epäröinnistä ja varmuudesta juonnin suhteen järki sanoo kyllä ,mutta epävarmuus kalvaa mieltä ,surettaa.
.
Joillekin sopii tuo yhden päivän ajattelu. Luultavimmin niille, jotka eivät pystyneet olemaan päivääkään juomatta. Tuo oli heppoisin perustein heitetty yleistys, älkää suuttuko. Itsellä kun juominen oli jokaviikkoista, tai pari-kolme kertaa viikossa tapahtuvaa, niin siinä tuli “selviä” päiviäkin välissä, joskus parisen viikkoakin. Mulle oli alusta asti helpottava ajatus se, ettei minun koskaan enää tarvitse juoda. Ja ajatus on edelleen sama. Jotenkin vinksahtaneet aivoni ajattelevat niin, että jos sanoisin: “Tänään en juo”, niin aivoissani syttyy jatkolause: “…mutta huomenna sitten!”. Ja sitten levottomana odottelisin sitä huomista…jonka aamuna taas toteaisin, että ei tänäänkään. Tuntuisi siltä että huijaan itseäni koko ajan. Enkä ollenkaan taho huijata itselleni niinkin läheistä henkilöä kuin itseäni! Ei, ei.
Mulle sopii nää ajatukset paremmin: Ei ikinä enää tarvitse olla sumu päässä, eikä tarvitse herätä aamulla epäillen, että kissa on luullut haisevaa suutani hiekkalaatikokseen. Ei enää milloinkaan tarvitse miettiä, että mitähän viime yönä tuli kohellettua. Ei koskaan enää tarvitse vetää litraa vissyä aamupalaksi saadakseen kielen irtoamaan kitalaesta. Eikä ikinä enää mene kokonaisia päiviä hukkaan maatessa huonovointisena, ellei nyt sit ihan mahatauti satu tulemaan. Nuo ajatukset ovat minulle uskomattoman helpottavia ja vapauttavia!!
Tässä yksi vaihtoehtoinen näkemys asiasta uudelle lopettajalle. Voit valita itsellesi sopivimman tai keksiä ihan oman ajatustavan…! Tervetuloa palstalle Mitta täysi! 
Päivän raittiuslupaus joka päivä tai pidemmän ajan elämänsuunnitelma, se kai on itse ratkaistava.
Minä otin joka päivä, vuosikymmeniä, ja silloin tietysti ne ensimmäiset päivät tuntuivat oudolta.
Enemmän siinä kuitenkin sellaista ajatustapaa itselleni suggeroin että alkoholi on minulle yhdentekevä asia ja voin paremmin selvänä.
Ja useimmiten kun jotain asiaa tarpeeksi moneen kertaan toistetaan, se muuttuu aivoissa totuudeksi.
Eikä sittemmin enää tarvinnut joka päivää erikseen ajatella, kyllä se ajattelutapa jäi sinne taustalle ohjailemaan päätöksiä.
Se itselleni “opettamani” ajattelutapahan ei sisältänyt mitään ajanmäärittelyä, ei pelkästään “tänään” eikä ainakaan sellaista että “joskus tulevaisuudessa” Ajattelumallit kun ovat ja niiden on tarkoitus ollakin voimassa “toistaiseksi” eli sen muuttamimen jonain päivänä vaatisi sitten asian uudelleen ajattelua ja uutta päätöstä.
Mutta, meitä ihmisiä on todella monenlaisia, ja suhde alkoholiin on miljoonassa eri muodossa, suoraan toiselta lainattu on aina -vain lainaa.
Asiaa kannattaa miettiä ja etsiä itselle sopivia vaihtoehtoja.
Hyvä Vaccinium myrtillus, sellaisen kompromissin haluan esitää, että jos
vaikka on ensin puolet elämästään selevin päin?
Tuossa päevä kerrallaan ajattelussa on se idea kai myös, jotta koettaa
elellä eloonsa tässä hetkessä eikä esimerkiksi ensi lomalla. On niin kuin
paikalla omassa elämässä. Ei murehdi tulevia turhan paljon kun se vaan
tahtoo pieni mieli siitä pahoittua ja olla maassa vähän joutavanaikaisesti.
Koettaa ratkoa ongelmiaan vähin erin tänäpäivänä.
Mutta vuan, jos on itselle helpompi ajatella ettei enää koskaan niin ihan
hyvä sekin jos kuitenkin sen verran myönnytystä antaa että hakee tukea
tarvittaessa, ei siten että tässä kyllä nyt päätän olla hammasta purren
ihan itte. Kuhan tuas höpäjän,oli siinä olevinaan pointti, johonnii se taasen katosi,
ehkä?
Kannattaiskohan tänään ottaa? Ilma kuin morsian, semmonen tuittupäinen tällä
kertaa. Varmaan sekin paranisi, jos ihan vähän koettaisi nostetta saada? No ihan varmaan,
joo.Höpsistä.
Ookkei, ollaan sit eka puolet… 
Sit harkitaan loppupuoliskoa uudelleen.
Ymmärrän kyllä hyvin tuon “päivä kerrallaan”-ajattelunkin, mutta mulle se olis enemmän kärvistelyä, kuin oma “ei ikinä enää”-ajatteluni. Kuten sanottua, tää sopii mulle, monille muille sopii monet muut. En murehdi tulevia, vaan elän hetkessä, minäkin! Paremmin, kuin ikinä ennen!
Ihanaahan tämä elämä on, kun voi nauttia sunnuntaiaamuistakin täysin siemauksin! Ilma nyt on mikä on, kaipa se on melko sama siellä vähän pohojosemmassakin Savossa, ku tiälä etelämmässä…eli jotain vesilumiräntäsotkua sataa ja tuuleskelee. Onneksi ei ole pakko lähteä tänään ulos!
Huomenta,
Täällä plinkissä on laaja vaihtoehto valita tapa pysyä raittiilta,se joka tuntuu omimmalta. Ja vaihtaa toiseen tarvittaessa, tai käyttää useita samanaikaisesti.
Itselleni ei “päivä kerrallaan” ole enää se ydinajatus enkä mieti läheskään päivä, en edes viikko koko alkoholia. Taustalla siinä oli alkuaan se, että aion tehdä kaikkeni, ettei minun tarvitsisi koskaan enää ottaa. Koskaan. Mutta sen saavuttamiseksi en voi edetä kuin päivä kerrallaan. Niin kuin kirjaakin luetaan sivu kerrallaan (paitsi joskus on pakko vilkaista loppu, huono tapa). Romaanin lopussa viimeisellä sivulla sitten nähdään, miten kävi.
Tsemppiä ja rohkeutta sinulle
ps Anteeksi uusi lopettaja, tässä toiseen ketjuun: hyvä nimi foottis, sieltä se kuoriutui sittenkin
Mirtillon jutusta huomasin samoja piirteitä itsestäni tuollaistahan se on minun elämäkin ollut viimeiset kymmenen vuotta, miettiä etukäteen koska voin ryypätä ei työ eikä muita esteitä paitsi muut esteet ei siihen juuri vaikuta,syitähän pitkiin viikonloppu putkiin riittää aurinkoinen sää hyvä keli ottaa bissee,perkele vettä sataa ihan sama juopotella kun muutakaan sateella ei voi tehdä.Suu napsaa keskiviikosta alkaen kun morkkis on ohi,jes on perjantai pitääpä mennä aikasin töihin tänään ehtii varmasti viina kauppaan muutama tunti ja muisti pois nytkö jo sunnuntai aamu mikä olo rahat meni maine meni jos sitä nyt enää on,kesä lomat on ihan oma lukunsa kyllähän sitä lomalla voi ottaa “vähän” vituks meni koko loma ei saanut mitään järkevää tehtyä jospa ttulisi lopultakin muutos en tiedä olenko alkoholisti vai niin sanottu viikon loppu juoppo vaan mieli tekee viinaa kun on jouten.