Jotkin asiat tulevat näin tien päähän ja toivon sinulle voimia, rohkeutta sekä nöyryyttä tuon asian kanssa, koska kaikille tuo lopettaminen ei aina käy kovin helposti. Itse lopetin muutaman vuoden, vaikka olinkin juonut sitä ennen kymmeniä vuosia, mutta tie oli minullakin lopulta pystyssä.
Ei muuta, kuin raitista tätäpäivää kaikille.
Hääjuhlat menivät hyvin ja ilman viinanhimoja. Olin siis kuskina, ja samassa seurueessa oli mun lisäksi kaksi kuskina toimivaa naista, joten oli ihan luontevaa pysyä vesilinjalla. Todella hauskaa meillä oli, ruoka ja tunnelma musiikkeineen olivat aivan superia. Oli hyvä mieli vielä aamullakin. Lisäksi siellä oli monta paksumpaa naista kuin meikäläinen, vähän lohdutti.
Tämäkin päivä meni ilman raivonpuuskia, väsytti hiukan eilinen valvominen, ja otinkin tirsat iltapäivällä. Kaiken kaikkiaan onnellinen olo, sellainen kyllä tämä tästä iloksi muuttuu.
Joku tuossa vinkkasi makuvissyistä, juu, olen löytänyt ne jo aiemmin, ja ovat ihania. Lempparini on BonAquan villivadelma. Sitä siemailen nytkin saunomisen päälle.
Ja kyllä, yritän olla itselleni armollinen. Askel ja päivä kerrallaan tässä nöyränä taaperretaan. Se ilo, mitä tuntee aamulla herätessään, on jotain kertakaikkisen upeaa. Kun ennen oli ensimmäinen ajatus voi vittu, voinko mä ees ajaa, niin nykyään on ihan voittajafiilis. Iltapäivällä se mieliala sitten vähän latistuu, kun pitää keksiä uudet kuviot entisen tölkin sihauttamisen tilalle. Mut siitäkin näköjään selviää hengissä.
Kolmas holiton viikonloppu aluillaan, lasissa villivadelmavissyä, mitäpä muutakaan. Eilen ja tänään on taas ollut levoton olo ja on vapisuttanut jostain syystä. Enkä edes tiedä, olenko vapissut oikeesti vai onko se sellaista sisäistä tärinää. Raivareita ei ole tullut, vaikka mies ja lapset ovat olleet rasittavia. Olen pysynyt ihmeen tyynenä ja olen nukkunut yöni erittäin hyvin ja hikoilematta! Tällaistako on tavallisilla ihmisillä?
Heips!
Kuivilla ollaan edelleen, jess! Lisäksi masennus ja ylenpalttinen väsymys ovat ainakin tilapäisesti poissa. Olen ollut ihan hirveän väsynyt, olisiko johtunut antabuksesta? Olen hiukan harventanut niitä; otan napin joka toinen tai joka kolmas päivä. Maanantaina tuleekin jo kuukausi kuurin aloittamisesta.
Kahden viikon kuluttua lähden perheen kanssa etelänlomalle. Voitteko kuvitella, ja aivan varmaan voitte, että aloin suunnitella kuurin lopettamista sillai, että vois matkalla ottaa vähän, ihan hillitysti ja kohtuudella tietenkin 
Kyllä ihminen on hullu! Silloin kuukausi sitten, kun kerroin mökillä vierailulla olevalle kaverilleni, että oon lopettamassa lääkkeen avulla, hän kysyi, että kuinka sä nyt just ennen kesää lopetat, ni mä sanoin, että just sen kesän takia. Ja ton matkan… että lapsilla olis ainakin ton asian puolesta onnistunut loma. Meillä on kaiken lisäks all inclusive varattu, ja voi vain kuvitella sitä tissuttelun määrää, mikä olis ollut luvassa. Onpahan vissyn määrä turvattu.
Onneks tulin järkiini ja hylkäsin huonon ideani.
Sitä mä ihmettelen, että miksi mun kaljamaha ei osoita mitään laskemisen merkkiä! Yleensä jo viikossa on helpompi olo, mutta tänäkin aamuna olin ihan turvoksissa. Mistä mä tiedän, onko mun palleassa läskiä vai nestettä? Pitäisikö sitä esim. ultrata tai jotain? Onko jollakulla poistettu vatsaontelosta nestettä? Tää on nimittäin ihan kauheeta. Jos multa on kerran jäänyt pois semmonen 700-1000 kaloria/ilta, ni en mä tosiaankaan ole syönyt sen edestä, vaikka kaljanhimoa vaimensin jossain vaiheessa suklaalla. Ei kai noi hiilihapolliset vissyt pöhötä niin kauheesti, ettei painokaan hievahda mihinkään. Yritän nyt viikonlopun olla tosi vähillä hiilareilla, jos sekään ei tehoa, niin sit oon ihmeissäni!
Moikka
Eksyin tännekkin. Siellä mahassa on pelkkää ilmaa. Niin minulle sanottiin. Ilmavaivoja !!!. Paras lääke siihen piereskely 
. Mutta on niihin jotain parempaakin tarjolla kun häiritä puoliskoa jatkuvalla piereskelyllä 
T.T
Heippa! Mites matkan valmistelu sujuu? Lueskelin juttuasi ja taitaa meillä naisilla olla tosi yleistä tuo salaa tai muka salaa juominen. Pulloja piilossa ja äkkiä valkkaria naamaan kun miehen silmä välttää. Itsellä on nyt vasta 6:s raitis päivä meneillään tätä satsia, joten juhannuksen tuloa odotellaan, Antabuksen voimalla. Ja kyllä mulla on ollut ihan samanlaisia ajatuksia- jotka olen toteuttanutkin- eli laskeskella päiviä ja lopettaa Antabus ajoissa. Tosi järkevää. Siitä seuraa megalomaaninen morkkis ja jos ei osannutkaan lopettaa ajoissa tai juomahimo yllätti jo muutaman päivän päästä lopettamisesta, myös melkoinen fyysinen krapula. En suosittele. No, rauhallisin mielin odotellaan perhejussia, ainakin kolme täysin raitista jäsentä mukana. Mutta mites sulla??
Pitkän tauon jälkeen on mukava tulla lukemaan muiden lopetuskertomuksia. Hieno päätös Mariitta ja marina56!
Huomasin kauhukseni, että olen eka kerran kirjoittanut tälle palstalle jo elokuussa 2009. Silloin olin jonkin aikaa juomatta, mutta en tiedä mitä tapahtui (tai tiedän, aloin juomaan taas salaa) ja homma tyssäsi siihen. Mikä siinä onkin, että juomista on piiloteltava? Häpeä, häpeä on se syy… Itse en kestä muiden sanomisia mun juomisesta, joten sitä on täytynyt piilotella. Oudosti olen onnistunut salatissuttelun ohessa järjestämään itselleni unelmatyöpaikan ja avioliittokin on pysynyt kasassa (paitsi että olen taas lihonut kahdessa vuodessa kiitos alkoholin, mies ihmettelee, miten lihon koko ajan, vaikka en syö juuri mitään?)
Samaa olen miettinyt kuin ketjun aloittaja, että milloin tuo kaljamaha häviää pois? Olen kärsimätön tällaisissa asioissa ja haluan tuloksia heti. Mikä tietenkin on mahdotonta. Jos röllömaha on tullut vuosien tissuttelun saatossa, en voi olettaa sen häviävän parissa viikossa. Täytyy suhtautua tyyneydellä ja armollisuudella itseensä…
Mulle on aina vaikeinta tämä pururadan kuivatus -vaihe. Miten se voikin olla näin vaikeaa. Tarvitsen jonkun mantran, jota hokea viinanhimon iskiessä. Ärsyttää, että olen kehittänyt tällaisen riippuvuuden itselleni. Miksi en tajunnut jo aiemmin, minkälaiseen liekaan viinaksien kanssa joutuu. Mun ongelma on aina ollut kärsimättömyys ja turhautuminen, herkästi tartun pulloon kun on “tylsää”. Nousuhumalassa ei ikinä ollut tylsää, vaan se oli “maailman paras olotila” (ainakin sillä hetkellä). Olen elänyt kahdessa maailmassa, toinen tavallinen arkielämä iloineen ja suruineen ja toinen viinan tarjoama katoaminen siitä. Olen toistellut itselleni, että tarvitsen “katoamista”, koska muuten en jaksa kaikkea arkielämän tuomaa “tylsyyttä”, hankaluuksia tai “tavallisuutta”. Miten jännityshakuinen ihminen pystyy nöyrtymään arkielämän edessä ja myöntää pystyvänsä VAIN siihen, eikä mihinkään ylimääräiseen viinalla haettuun tekotodellisuuteen. Pyydän tukeanne minunkin raitistumistaisteluuni, jatkan tästä päivän kerrallaan.
-Bea
.
Heissan Bea,
miten olisi ulkopuolinen apu?
En tiedä histoariastasi, enkä nyt alkanut kaivamaan nimierkkisi viestejä, joten en tiedä kuinka monta yritystä ja millaisia keinoja sinulla on ollut käytössä.
Varmaan kuitenkin tuttuja nämä suosistukset täältä, joten enpä niitä nyt toistele.
Tuossa Metsätähden viimeisessä kappaleessa on se asia mitä sinun varmaan kannattaisi miettiä. Mitä haluat ja mitä olet valmis tekemään sen eteen. Omalla kohdalla oli vuosia tilanne, että halusin lopettaa suunnilleen jokaisena aamuna, mutta en halunnut raitistua. Iltaa kohden lopettamisen haluskin jo sitten laantui. Siinä taitaa olla sellainen juttu, että lopettaminen vaatii jatkosuunnitelman, se ei oikein sellaisenaan toimi. Mitä olen lopettamassa ja mitä olen aloittamassa, voisi olla kysymyksenasettelu.
Hei Bea
kirjoitit, että et siedä toisten huomauttelua juomisestasi (en osaa käyttää lainaus-funktiota). Kerronpa sinulle opettavaisen tarinan itsestäni.
En minullekaan kukaan huomautellut, kunnes sitten yhtenä iltana aikuinen tyttäreni otti asian puheeksi. Olin ilmeisesti ITSE humalapäissäni sönköttänyt jotain asiasta puhelimessa. Kauheuden huipentuma oli, että minulla ei ollut aavistustakaan mitä olin puhunut!
No, tytär siis avuliaasti halusi keskustella äidin ongelmasta. Mitä tein minä? Sain hirveän raivarin! Hoida sinä omat asiasi, kyllä minä olen aina omani hoitanut ja teidät ja typerän isännekin jne jne!! (hävettää vieläkin)
Tytär lähti ovet paukkuen mutta - kuukautta myöhemmin olin ryhmässä 
Ei minulle usein huomauteltu, mutta se pienkin huomauttelu osui “arkaan paikkaan”, koska itse tiedän millaista painimatsia olen alkoholin kanssa pitänyt. Ärsyynnyin, koska ajattelin ettei kukaan (viinavammaton) voi tietää millaista se välillä on ollut. Piilottelin juomistani, koska juomamääräni olivat huomattavasti suurempia kuin muilla, minulle ei pari siideriä riittänyt…,. Vaan piti olla joku varapullo kaapissa, josta kävi välillä naukkaamassa. No jaa, pääasiassa olen naukkaillut kotona, koska en jaksa baariin asti raahautua. Onneksi minulla ei myöskään ole ollut juomaputkia, vaan olen aina onnistunut pitämään muutaman välipäivän. Mutta välipäivillä tai ilman, alko ei sovi mulle.
Mulla on tällä hetkellä vaan halu olla rauhassa omissa oloissani ja antaa aikaa itselleni, en jaksa vielä märehtiä tai murehtia juomahistoriaani. Ehkä myöhemmin. Asun tällä hetkellä Suomen ulkopuolella ja sellaisessa maassa, että päihdehuollosta täällä ei olla kuultukaan… (täällä on alkoholismi melko tuntematon käsite… ja täällä minulle on huomauteltu, koska harva nainen täällä edes juo yhtään mitään alkollista).
Kiitos, tätä mietin itsekin tänään. Minulla on kaikenlaisia suunnitelmia ja toiveita tulevaisuuden varalle, mutta kärsimättömyyttäni en ole malttanut alkaa valmistautua niihin tai suunnitella niitä pidemmälle, vaan olen hakenut nopeaa “actionia” alkoholista. Aikaa kuluu, ikää tulee ja kohta jää tavoitteet saavuttamatta jos istun kotona viiniä tissuttelemassa. Mitä olen lopettamassa ja mitä aloittamassa, siinä hyvä kysymys Valitsenko oikein itseni ja läheisteni kannalta? Korkin kiinni laittaminen on ainakin mun kohdalla oikea valinta. Tänäänkin oli alkoton päivä. Päivä on ollut harmaa ja (kaato)sateinen; vanhojen tottumusteni mukaan olisin helposti voinut viihdyttää itseäni viinitonkalla, mutta valitsin toisin ja päivä on “tylsyydestä” huolimatta ollut ihan hyvä.
Kiitos kaikille kannustavista kommenteista.
Bea
Mene hyppimään laskuvarjolla. Hommaa moottoripyörä. Rupea rullaluistelemaan ilman suojia. Aloita joku kamppailulaji.
Onhan noita kun rupeaa miettimään. Itse olen kokeillut kaikkea noita ja sauvomiseen rulliksilla jäin koukkuun
Tervehdys!
Taas on käyty tohtorin pakeilla. Verikokeet näyttivät vihreetä valoa antabuksen jatkamiselle, joten sain jatkoreseptin. GT oli laskenut 31 - 27 ja ALAT oli 42, sitä ei otettu silloin aloittaessa. Sen viitearvojen yläraja on 45, saa siis mieluusti vielä laskea, mutta tohtori oli kovin tyytyväinen tuloksiin. Olen tietysti itsekin. Sain uuden lähetteen koko repertuaarille, kun sanoin, että haluan syksyllä tsekata arvot uusiksi.
Kerroin kaikista tunnoistani, joita mulla on ollut tänä aikana, mm se “kohtuujuominen matkan aikana”-suunnitelma, ja sit puhuttiin siitä, miten paljon energiaa vapautuu uuteen käyttöön, kun ei tarvii juonitella ja suunnitella ja vähdätä tyhjien ja täysien tölkkien kanssa.
Marina56 kyseli matkavalmisteluista. Kiitos kysymästä, huomenna alan pakata, tänä iltana siivosin huushollin, ett on kiva tulla kotiin. Lento on perjantaiaamuna, mutta siirrymme lentokenttähotelliin Vantaalle jo torstaina. Seurueessa on 3 raitista ja 1 einiinraitis (siis mies!).
Vähän mulla on morkkis… Olin niin iloinen loman alkamisesta, että ostin 3 erilaista holitonta olutta, ihan 0%, mut kuitenkin. Vitsi, ne oli hyviä siivouskaljoja, mutta en halua ottaa tavaksi. Ei se kaljamaha tollee lähe!
Kyllä alkoi mahassa möyriä, kun noi oli juotu. Hassua vain, kuinka tosta tuli huono omatunto.
Niin, mitenkäs kauan mä olen kärvistellyt? 11.5. oli eka juomaton päivä, hirveessä krapulassa, ja 13.5. aloitin antabukset, paljonko siitä sitten tulee? 5-6 viikkoa kait. Tai 4 viikkoa meni kärvistellen, sitten helpotti.
Nyt on pakko mennä nukkumaan, huomenaamu on jalkahoito klo 8!
Minua on aina tuo lomalle lähtö hiukan jännittänyt, joten sen tunteen turruttaminenhan täytyi aloittaa jo pari kolme päivää ennen lähtöä. Sitten kentälle ja heti baariin ja juomaa eteen. Koneessa malttamaton odotus: missä se juomakärry viipyy… joskus tosin bisnesluokassa ja silloin sai kuohuviiniä heti. Toisinaan omat juomat koneessa mukana… lentoemolta tarjoilukielto 
Perillä äkkiä hotelliin kamat ja baaria etsimään. Seuraava aamu ja kamala kankkunen. No, krapula on köyhien tauti ja taas mentiin.
Iltaisin aina jo niin juovuksissa että sammuin jo alkuillasta. Retket ja nähtävyydet sivuseikka. Mitä näistä matkoista sitten jäi käteen… ei mitään muuta kuin suunnaton häpeä ja turhautuneisuus.
Viimeisen vuoden aikana matkat ovat olleet virkistäviä lomia. Siellä terssilla altaalla tai rannalla voi ihan hyvin ottaa limpparia jäillä tai vaikka kahvia. Myös mieheni lomaottamiset ovat vähentyneet yli puolella tämän minun juomattomuuteni ansiosta 
Kerroit meneväsi aamulla jalkahoitoon. Minäkin olen alkanut hemmotella itseäni kaikenlaisilla kivoilla hoidoilla… olen sanonutkin että ne ovat minun kossupulloni Kosmetologilla käynti voittaa taatusti yhden humalan.
Hoh-hoijaa, jaanan muistelmat toivat mieleen omat reissuni: on sekoiltu ympäri maailmaa, onneksi ei henki ole lähtenyt (päissään yksinään keskellä yötä afrikkalaisessa suurkaupungissa jne). Ja lentokentältä se minullakin alkoi, heti baariin vaikka kello olisi ollut viisi aamulla, pisimmillä matkoilla ehti koneessa ottaa kahdet sammumiset.
Niinpä ensimmäiset raittiit ulkomaanmatkat olivat vaikeita, perille päästyä piti suorastaan juosta ostamaan suklaata. Muistan, kuinka istuin hotellin sängyllä ja mössötin suklaata suoraan paketista…
Mutta yllättävän nopeasti siihen tottui! Nykyisin nautin altaalla kokista ja kahvia vaikka olisi mikä all inclusive eikä tee tiukkaakaan. Ja ai että on ihana herätä aamiaiselle etelän lämmössä pirteänä ja hyvinvoivana.
Niin että antabusta poskeen ja oikein hyvää matkaa Mariitta
Tuttua on tarina.
Minulla oli ilmiömäinen kyky koota itseni ja näyttää ei juoneelta heti sängystä noustuani muutaman tunnin kännisen unen jälkeen. Se on tosi huoni homma alkoholistille. Tosin alkoihan tuokin jo viime vuosina repeilemään, kun alkoi ilemisesti ikä ja juodut vuodet painamaan. Sekoilin lahjakkaasti sekä työ että vapaa-ajan matkoilla. Heräilin kummallisista paikoista, ei hajuakaan missä olen ollut monet monituiset kerrat. Ei kaipuuta, ei haluja entiseen. Nykyään erityisesti reissussa olen onnellinen vapaudestani olla juomatta. Hyvää matkaa Mariitta, jos muiden ottaminen tuntuu kadehdittavalta voit ajatella, että sinulle alkoholi on kuin häkki linnulle. Vapaana on sentään mukavampi lennellä. 
Tulin vielä hyvästelemään, jos vaikka tulee maanjäristys tai terrori-isku, enkä palaa. Kohtaan kohtaloni kuitenkin selvin päin, eikö ole hienoa!
Rankka päivä takana; viime hetken tilpehööriostoksia, pakkaamista, pyykkihuoltoa jne. Äsken kävin saunassa, enkä meinaa kovin kauan enää kukkua, ei oikein ajatus kulje enää. Aamulla kaikki on toisin, eikä onneksi tarvii lähteä kovin aikaisin, ehkä klo 11.
Tossa kun luin teidän ihania matkakertomuksia, tuli mieleen omat matkallelähdöt aiemmin. Mua kans jännitti ja hermostutti koko rumba niin, että pakatessa kului kaljaa ja viiniä riittävästi. Aamulla sit hirvee kanuuna, ja muistan kerrankin, kun oltiin aamutuimaan lähdössä kotimaassa automatkalle ja kumpikin oltiin miehen kans ihan pyörryksissä krapuloissaan. Riideltiin kumpi ajaa, ku mä olin sitä mieltä, ett mies oli kännissä ja mä en. Se ei antanu mun ajaa, vaan ajoi itse jotain sivuteitä hirveetä haipakkaa, ja mä pelkäsin ja mietin mikä järkyttävä juttu olisi lehdissä, kun koko perhe kuolis ja vanhemmat haisis vanhalta viinalta.
Ei ny kuiteskaan mitään sattunut, mut vieläkin hävettää, voi meidän lapsiraukat, miten paskat vanhemmat.
Mutta nyt mä toivotan hyvää jussia, muistakaa myös nu…kkua välillä! Nauttikaa erityisesti te, jotka ekaa juhannustanne vietätte selvin päin; se tulee olemaan hienoa. Minä vietän hienon juhannukseni kyproslaiseen tapaan. Sanotaanko näin, että let’s go fiesta!
Hyvää matkaa ja lomaa.
Vesi=nero kreikaksi.Aika nerokasta.
Nyt minä unten maille,ennen kuin sotkeennun omaan näppäryyteeni.
Heips!
Tasan 2kk selvin päin, uskomatonta!
Matka meni hyvin, ei ollut edes mielitekoja väkijuomiin, vaikka mies tissutteli tasaiseen tahtiin, jopa ärsyttävyyteen asti. Hotellissamme oli aivan ihanat ruokatarjoilut, voi niitä suklaajälkiruokia, joilla herkuttelimme tyttären kanssa. Altaalla oli ihana siemailla cappuccinoa tai kylmää soodavettä.
Viikon loppupuolella kävimme yhdellä retkellä, joka suuntautui vuoristoseudun viinikyliin. Siellä sattui ainoa kinkkinen tilanne juomisen suhteen. Vierailimme kahdessa eri viinipaikassa, ja ekassa tarjottiin maistiaiset kuuluisasta makeasta ehtoollisviinistä. Halusin tietää, miltä se maistuu ja otin pikarista niin pienen maistiaisen kuin pystyin. Ja mitä tapahtui…sydän alkoi hakata ja tuli tosi ihmeellinen olo. Kaivoin äkkiä vesipullon esiin ja aloin tankata. Olo meni lopulta ohi, mutta olipahan kokemus. Ja huom. Tämä tapahtui keskiviikkona, ja edellisen antabuksen olin ottanut torstaina, lähes viikko aikaa! No, menimme toiseen paikkaan, mikä oli oikein kunnon viinintuottajan huusholli. Alakerrassa meidät istutettiin rinkiin viinipruuvia varten. Mullakin oli lasi, mutta sovin miehen kanssa, että kaadan oman maistiaiseni hänelle. Parissa ekassa lasissa kostutin huulia, mutta sitten tajusin, että pulloja oli esillä ainakin kymmenen, ja mies tulisi tupla-annoksista ärsyttävään hönöön, joten en antanut isännän enää kaataa mulle mitään. Arvatkaa vain minkä huomion kohteeksi jouduin, luulin jo että isäntä loukkaantuessaan heittää mut pihalle. Lähtiessä ostimme häneltä viiniä ja sanoin, että maistelen näitä sitten kotona, kun en täällä maistanut.
Joo, ei ollut mitenkään suunniteltu juttu tuo viinireissu, tuli extempore, ja oli kyllä paljon muutakin sisältöä päivän aikana. Upeat maisemat ja postikorttikylät, eläimiä ja kasvillisuutta. Meillä oli paikallisopas, suomalainen nainen, joka oli asunut parikymmentä vuotta Kyproksella. Hän tiesi ja osasi kertoa paljon. Lapsetkin tykkäsivät päivästä, vaikka se olikin pitkä, klo 8-18.
Voin kuvitella, miten huppelissa olisin voinut olla, kun lounaallakin oli viinikannut pöydissä. Olisi saanut hyvät vauhdit iltaa varten.
Parisuhde on tällä hetkellä kauheassa kriisissä. Mies jurnutti raha-asioista ja kaikesta mahdollisesta koko matkan ajan. Olin pettynyt, koska toivoin vallan muuta. Sama on jatkunut kotonakin, vielä pahempana. Olen itsekin raha-asioista järkyttynyt, koska olen kuin unesta herännyt. Olen setvinyt kevään tiliotteita uskomatta silmiäni. Ihan käsittämätön summa rahaa on mennyt kuin taivaan tuuliin. Olen itse pumpannut lisää rahaa säästötililtä käyttötilille, enkä tiedä, miksi olen tehnyt niin, kun tilillä on vielä ollut rahaa. Joka tapauksessa säästöjä on hassattu tuhansia euroja, voi helvetin helvetti.
On ihmeellistä, miten nyt alkaa nähdä asiat selkeästi. Tämä on varmasti monelle tuttua. Nyt pääsin kiinni opintoihinikin, jotka ovat loppusuoralla. Syksystä saakka vaiheessa olleet kirjalliset tehtävät olen saanut viimeisteltyä ja lähetettyä opettajalle. Eilen oikein ihmettelin, miksen ole aiemmin niitä tehnyt, no miksiköhän! Luojan kiitos, saan otettua loppukirin, olen meinannut lyödä jo hanskat tiskiin, kun työt ruuhkautuivat eikä saamattomuus hellittänyt.
Tulipahan pitkä päivitys. Nyt täytyy siirtyä taas opiskelun pariin!
Heips!
Tasan 2kk selvin päin, uskomatonta!
Matka meni hyvin, ei ollut edes mielitekoja väkijuomiin, vaikka mies tissutteli tasaiseen tahtiin, jopa ärsyttävyyteen asti. Hotellissamme oli aivan ihanat ruokatarjoilut, voi niitä suklaajälkiruokia, joilla herkuttelimme tyttären kanssa. Altaalla oli ihana siemailla cappuccinoa tai kylmää soodavettä.
Viikon loppupuolella kävimme yhdellä retkellä, joka suuntautui vuoristoseudun viinikyliin. Siellä sattui ainoa kinkkinen tilanne juomisen suhteen. Vierailimme kahdessa eri viinipaikassa, ja ekassa tarjottiin maistiaiset kuuluisasta makeasta ehtoollisviinistä. Halusin tietää, miltä se maistuu ja otin pikarista niin pienen maistiaisen kuin pystyin. Ja mitä tapahtui…sydän alkoi hakata ja tuli tosi ihmeellinen olo. Kaivoin äkkiä vesipullon esiin ja aloin tankata. Olo meni lopulta ohi, mutta olipahan kokemus. Ja huom. Tämä tapahtui keskiviikkona, ja edellisen antabuksen olin ottanut torstaina, lähes viikko aikaa! No, menimme toiseen paikkaan, mikä oli oikein kunnon viinintuottajan huusholli. Alakerrassa meidät istutettiin rinkiin viinipruuvia varten. Mullakin oli lasi, mutta sovin miehen kanssa, että kaadan oman maistiaiseni hänelle. Parissa ekassa lasissa kostutin huulia, mutta sitten tajusin, että pulloja oli esillä ainakin kymmenen, ja mies tulisi tupla-annoksista ärsyttävään hönöön, joten en antanut isännän enää kaataa mulle mitään. Arvatkaa vain minkä huomion kohteeksi jouduin, luulin jo että isäntä loukkaantuessaan heittää mut pihalle. Lähtiessä ostimme häneltä viiniä ja sanoin, että maistelen näitä sitten kotona, kun en täällä maistanut.
Joo, ei ollut mitenkään suunniteltu juttu tuo viinireissu, tuli extempore, ja oli kyllä paljon muutakin sisältöä päivän aikana. Upeat maisemat ja postikorttikylät, eläimiä ja kasvillisuutta. Meillä oli paikallisopas, suomalainen nainen, joka oli asunut parikymmentä vuotta Kyproksella. Hän tiesi ja osasi kertoa paljon. Lapsetkin tykkäsivät päivästä, vaikka se olikin pitkä, klo 8-18.
Voin kuvitella, miten huppelissa olisin voinut olla, kun lounaallakin oli viinikannut pöydissä. Olisi saanut hyvät vauhdit iltaa varten.
Parisuhde on tällä hetkellä kauheassa kriisissä. Mies jurnutti raha-asioista ja kaikesta mahdollisesta koko matkan ajan. Olin pettynyt, koska toivoin vallan muuta. Sama on jatkunut kotonakin, vielä pahempana. Olen itsekin raha-asioista järkyttynyt, koska olen kuin unesta herännyt. Olen setvinyt kevään tiliotteita uskomatta silmiäni. Ihan käsittämätön summa rahaa on mennyt kuin taivaan tuuliin. Olen itse pumpannut lisää rahaa säästötililtä käyttötilille, enkä tiedä, miksi olen tehnyt niin, kun tilillä on vielä ollut rahaa. Joka tapauksessa säästöjä on hassattu tuhansia euroja, voi helvetin helvetti.
On ihmeellistä, miten nyt alkaa nähdä asiat selkeästi. Tämä on varmasti monelle tuttua. Nyt pääsin kiinni opintoihinikin, jotka ovat loppusuoralla. Syksystä saakka vaiheessa olleet kirjalliset tehtävät olen saanut viimeisteltyä ja lähetettyä opettajalle. Eilen oikein ihmettelin, miksen ole aiemmin niitä tehnyt, no miksiköhän! Luojan kiitos, saan otettua loppukirin, olen meinannut lyödä jo hanskat tiskiin, kun työt ruuhkautuivat eikä saamattomuus hellittänyt.
Tulipahan pitkä päivitys. Nyt täytyy siirtyä taas opiskelun pariin!
