Uusi Lopettaja varasi äsken ajan päihdelääkärille

Tervehdys kaikille!

Olen lukenut näitä keskusteluja useamman vuoden ilman rekisterötymistä. Täältä on saanut hienosti tsemppiä omiin raitistumisyrityksiin. Nyt vasta olin valmis astumaan esiin, kun tein sen, mistä olen pitkään haaveillut; soitin yksityiselle lääkäriasemalle ja varasin ajan päihdelääkärille. Sain ajan jo huomiseksi, ja nyt jännittää ihan sikana.

Kerron sen verran itsestäni, että olen 53v naishenkilö. Naimisissa toista kertaa, lapsia 2, ovat 7v ja 10v. En ole ihan rapajuoppo, vaan olen tissutellut vuosikaudet ja määrät senkun kasvavat. Olen lihonut ihan kauheasti, mutta en saa hommaa enää hallintaan. Pakko juoda kaljaa ja viiniä kauheita määriä, kun ei pieni määrä tunnu missään. Juon mieheltäni salaa, osittain. Aina kun jään yksin, säntään etsimään juomaa. Säälittävää!

Mitäköhän huomenna on odotettavissa? Haluan ainakin täyden terveystarkastuksen, pelottaa todella esim. maksan kunto. Pitääkö se asia selvittää ennen kuin saa antabus-kuurin? Miten kauan siinä menee?

Kerron huomenna, miten sujui.

Hei,

Loistavaa että varasit ajan, ja vieläpä yksityiselle joka toimii varmaan nopeasti. Huomenna lääkäri varmaan ihan ensin keskustelee kanssasi, ja siinä kannattaa olla täysin avoin ja rehellinen. Sitten lääkäri toivottavasti kartoittaa hoidontarpeesi, ja keskustelette millainen tuki tai hoito voisi parhaiten sopia sinulle.
Luultavasti sinulta testataan maksa-arvot, ja niiden pitää olla tarpeeksi lähellä normaalia ennenkuin saa alottaa Antabuksen. Maksa kyllä saattaa toipua hyvin nopeastikin pistettyäsi korkin kokonaan kiinni; jopa muutamassa viikossa parhaimmillaan.

Onnea ja menestystä. :slight_smile:

Luultavasti vain selkeämpi kuva miksi lopettaminen on sinullekin tärkeää. Lapsesi on vielä nuoria, mutta heihinkin se juominen vaikuttaa, vaikka hekään ei tiedä koko totuutta siitä, mutta kaikki aistit valppaina imevät kaiken sen mitä et haluaisi, etkä ehkä usko ennenkuin ongelmat ovat jo lähes korjaamattomia.

Minusta on aivan järjettömän hieno asia, että olet hakenut apua, kun ongelmiakin on jo nähtävissä. Mitä muuta, kuin ne mitä kerroit, mutta mikään noistakaan ei ainakaan parane, jos jatkaisit juomistasi.

Eräs asia on pakko antaa vinkiksi, niin kerro aivan koko totuus lääkärillesi mitä se juomisesi merkitsee (on merkinnyt) sinulle, kuinka paljon olet juonut, miten se on vaikuttanut sinuun ja perheeseesi. Puhu totta, ettet vain kaunistele mitään tärkeää asiaa, jonka lääkärisikin on hyvä tietää.

Olisi vielä hyvä, että tiedostaisit oletko alkoholisti vaiko jonkinlainen muunlainen käyttäjä. Alkoholistina asia on vain yksinkertaisempaa, kun silloin asia on selkeä, ettei tarvitse enää miettiä miksi se lopettaminen on ainut vaihtoehto, kun mikään ei ainakaan parane, jos kuvitelma joskus juomisesta jää kytemään. Alkoholistilla ei ole sellaista vaihtoehtoa.

Onnittelut mainiosta päätöksestä! Yhden vinkin haluaisin antaa; älä anna kenenkään neuvoa vähentämään tai “kohtuullistamaan” juomista, sillä se tie ei toimi. Helpoin ja lopputulokseltaan paras keino on lopettaa kokonaan ja vaihtaa elämäntapaansa. Juomisen lopettaminen on mielestäni oppimista elämään.

Lääkärireissu tuli tehtyä ja ensimmäiset labratulokset saatu.

Lääkäri oli ystävällinen, vanhempi herrasmies, jolle oli helppo kertoa asiat totuudenmukaisesti. Päätimme edetä siten, että terveydentilani kartoitetaan ensin, ja puhutaan sitten jatkosta. Antabus ei tule onnistumaan, koska työssä joudun käyttämään runsaasti käsidesiä. Naltreksonista ei mun tapauksessa myöskään olisi hyötyä, eikä lääkäri tuntunut edes arvostavan kyseistä ainetta.

Niin, ne tulokset; punasolujen koko oli 100 (viitearvot 82-98) ja maksa-arvo GT oli 31 (viitearvot 10-75). Ens viikon loppupuolella tulee sellainen koe kuin DST (desialotransferriini), joka viimeistään ja armotta paljastaa pitkäaikaisen alkoholin suurkulutuksen. Lisäksi menen maanantaiaamuna sokeri- ja rasva-arvot mittaavaan verikokeeseen.

Olo on sekava, pääosin kuitenkin huojentunut. Lääkäri arveli, että tulen kyllä selviämään tästä ilman antabustakin. Onneksi ei tuputtanut mulle mitään rauhoittavaa, en halua mennä ojasta allikkoon. Kerroin, että olen helposti addiktoituva ja olen aina joko syönyt tai juonut liikaa.

Toivon, että saisin jonkun hyvän terapeutin. Haluaisin käydä läpi elämääni, johon on kuulunut kaikenlaisia vaiheita. Mm yli 30 vuotta ravintola-alalla, josta melkein puolet laivoilla. Onpa yllätys, että on itsensä niin huolella totuttanut viinaan.

Olen yksin kotona. Mies ja lapset lähtivät kauppaan. Normaalisti olisin hölväissyt jo pari kolme kaljaa, ja kyllä nytkin on sellainen sisäinen tärinä, kun normikaava ei toteudukaan. Vituttaa suunnattomasti, että olen päästänyt itseni tähän jamaan, ei tässä näin pitänyt käydä.

.

Myös vertaistukea on aina saatavilla. Mm. AA, A-klinikan ryhmät jne. On jopa erityisiä naisten ryhmiä, joissa on taatusti naisia jotka on käyneet tai käyvät läpi aivan samoja vaiheita.

Itse oon ollut myös suuren osan elämääni jojo-laihduttaja ja sokeriaddikti, mutta pysynyt viime vuodet jotenkin kuosissa kovalla itsekurilla ja pingottamisella. Suuren avun löysin vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, joka paransi myös henkistä hyvinvointia, elämänlaatua ja raittiutta.

Mulla on A-Klinikan kautta terapeutti, eli samalla kun käyn uusimassa reseptejäni niin juttelen puolisen tuntia psyk. sairaanhoitajan kanssa. Toimii, kun kumpikin tietää, mistä kyse.

:slight_smile: Kissa pöydälle !

Mariitta . Hyvä kun lähestyt ongelmaasi noinkin kiihkottomasti. Faktat pöytään !
Alkoholin jyrkentämä alamäki lihottaa ja aiheuttaa monenmoisia sairauksia. Kaikkia ei voida verikokein todentaa mutta lääkärisi tuntuu suhtautuneen vakavuudella tilanteeseen.
Asioista puhuminen auttaa , toivon sinun löytävän ammattinsa osaavan auttajan/kuuntelian.

Menestystä toivotan uuden elämäntavan tavoitteluun .

t… Kanttoona

Kiitos kaikille kommentoijille, tuntuu tosi hyvältä, kun saa palautetta.

Olen pysynyt kuivilla koko viikonlopun, vaikka tietyissä tilanteissa on ollut vaikeaa. Olen esim. tottunut siivotessani juomaan koko ajan kaljaa tai valkkarivissyä. Eilen illalla olin ihan raivona, kun tajusin saavani taas vieroitusoireita. Sydän hakkasi ja vapisin, oli pakko mennä makkariin itkemään tätä helvetin surkeutta, mikä luuseriämmä - itkee kun ei saa juoda kaljaa siivotessa. Viime viikonloppuna siivosin ala-kertaa yksinäni ja vedin taukoamatta kaljaa ja siideriä, salaa mieheltä tietenkin.

Aamulla oli ihana herätä, kun muistin, että olin väistänyt vaaran. Ai niin, kaiken huipuksi mies toi mulle eilen kaljan nokan eteen!!! Mutta enpäs ottanut. Joo, mut tänään olen taas tärissyt pariinkin kertaan ja ollut itku kurkussa, mutta en mä sorru tänäänkään. Nyt on 5. holiton päivä. Tämän vuoden puolella olen ollut vain 1-2 päivää peräkkäin ilman, siksi tämä on jo saavutus.

Kohta saunaan ja sitten vaalituloksia seuraamaan. Aamulla Pulssiin verikokeisiin.

Siinä hyvä syy selviytä aamuun saakka juomatta. Viikonloppu on voitonpuolella. Vahvasti. Hienoa!

Antabus-lääkitys aloitettu, voi luoja, että mä olen onnellinen, kun ei tarvii enää arpoa, että otanko vai enkö!

Joo, kävin viime perjantaina toisen kerran lääkärissä ja päädyttiin kokeilemaan antabusta käsidesin käytöstä huolimatta. Mietin kovasti, aloitanko kuurin jo perjantaina, kun oltiin mökille menossa, ja ystävättärenikin oli tulossa mukaan. Arvoin ja arvoin mielessäni koko päivän, kunnes kotimatkalla pysäytin auton ja heitin ensimmäisen tabletin vesipullon jämätilkkaan ja join litkun. Mikä ihana rauha laskeutuikaan sieluuni!!! Näinkö helppoa tämä on, mietin, miksi en ole toteuttanut tätä aiemmin. No, kaikelle on aikansa ja paikkansa.

Viikonloppu sujui hyvin, paitsi että tietysti teki mieli kaljaa ja viiniä. Ilman pillereitä olisin taatusti sortunut. Sorruin nimittäin pääsiäisenäkin. Tai en sortunut, vaan annoin itselleni luvan vetää keittiössä valkkaria yksityisestä pönikästäni. Sama meno jatkui, kunnes viime keskiviikkona olin aamulla niin krapuloissani, etten kehdannut mennä työpaikan koulutuspäiville. Silloin tein päätökseni, että tuo antabus on saatava alkuun.

Ensimmäiset käsidesit aiheuttivat hiukan kuvotusta ja huippausta, mutta tänään en huomannut enää juurikaan oireita, aivan vähän.

Muutaman viikon päästä mitataan maksa-arvot uudestaan, ettei ole tullut mitään lääkkeen aiheuttamaa häikkää.

Täällä Kanteleen poika on käyttänyt Antabusta vajaa 14kk, hyvin toimii. Muistaa vain käydä maksa-arvo testeissä ja suosittelen, että et liottele sitä veteen. Monet alkoholistit kun tuppaavat tympääntymään siihen litkuun, täten aloittavat juomisen petaamisen, lopettavat Antabuksen ja taas ollaan radalla.
Heitä se pilleri naamaan vaan tai puolita ja iso lasillinen vettä päälle, kyllä se siellä mahassa sekoittuu. Näin olen itse tehnyt ja hyvin toimii :slight_smile: Tsemppiä!

Toinen alkoton viikonloppu alkamassa, päivissä mitattuna kymmenes päivä.

Jonkinlainen alakulo on vallannut mielen. Koko päivän olen ollut mietteissäni, koska sain eilen postista tilaamani “Selviämistarinoita”-kirjan ja luin siitä aika monta tarinaa ennen nukkumaanmenoa. Rankkaa tekstiä, ja totesin heränneeni lopettamiseen sittenkin vielä ajoissa. On ällistyttävää, miten samoja sairaita latuja alkoholistien ajatukset kulkevat kaikkine kikkailuineen ja salajuomisineen.

Tänään kävin etsimässä uutta päällepantavaa huomisillan hääjuhliin. Tiesin kyllä lihoneeni, mutta oli järkyttävää ähkiä sovituskopissa kaikkine pläskeineen. Kaikki vaatteet näyttivät kauheilta, siis jos ylipäätään sain ne kiskottua ruhoni ylle. Kaljasaavin peite olisi ainoa oikea vaatekappale mulle, sen verran valtava kaljamaha mulla on. Oikeesti, mahani on isompi kuin raskaana ollessa, "vyötärön"ympärys vähän päälle 100, HALOO! Mä en tajua, miten olen päästänyt itseni tähän kuosiin, häpeän häpeän häpeän… en haluaisi huomennakaan lähteä sinne häihin, kun tuntuu, että kaikki arvaavat, että olen juomisella lihottanut itseni valaaksi. Ja huom. tää kauhein pullistuminen on tapahtunut puolessa vuodessa, kun olen kiskonut kaljaa hullun lailla.

Sanokaa, alkaako tää turpoominen asettua, en jaksa vielä edes harrastaa liikuntaa.

Tekis mieli itkeä, kun olen pilannut elämäni tähän jamaan, voi helvetin helvetti.

Hei ystävä,
ei ole mitään hätää, itkeä saa ihan rauhassa. Sekin helpottaa.
Juomista jatkamalla mikään tuskin muuttuisi paremmaksi, joten paljon, paljon hyvää on jo tilanteessasi.
Korkki on kiinni, se on nyt pääasia. Läskejä kerkee tiputtelemaan myöhemmin.
Sinä et ole pilannut elämääsi, vaan sinähän parhaillaan teet siitä antoisamman itsellesi elää.
Tuskaista saattaa olla alkuun ja matkan varrella muutenkin, mutta ohi menee nekin hetket.
Päivä kerrallaan, voimia sinulle. :stuck_out_tongue:

Minulla 10 päivää raittiutta oli todellinen uroteko, johon en olisi koskaan uskonut pystyväni. :smiley: Varisnainen veivimaali, jota en oikeastaan kertakaikkkiiaan halua mitätöidä lasiin tarttumalla. On sitä tullut lentokoneen portailla senkin jälkeen monesti kompuroitua, mutta ihan selvin päin.

Itselleni olin kovin armollinen tuohon aikaan. Kolmesti yössä heräsin ylös, kun vähitellen alkoi syntyä aivan tervettä unirytmiä - ne viinanhöyryiset nukkumiset eivät mitään unta olleet. Pyörähdin pikku kävelyllä ja saatoin katsella televisiotakin. Sitten takaisin nukkumaan, kun taas väsytti. Painoa katosi aivan yht’äkkisesti 15 kiloa. Ei juuri auttanut edes suklaat, limpsat, eikä jäätelöt. Kroppa pani niin hanakasti vastaan sitä raitistumisen ajatusta.

Hurjia ajatuksia taudille tunnusomaiseen tyyliin minulla oli fysiikankin kuntoon saamisesta. Kaikki, mulle, tänään, heti. Pari vuotta on kulunut ja paljon on tapahtunutkin. Aina kuitenkin ihan omalla tahdillaan, eikä puskemalla. Vauvan askelin ja askel kerrallaan. Sillä tavalla ne pitkätkin matkat tehdään. :smiley:

Kiitos lohdun sanoista! Kyllä mä tiedän, että parin viikon päästä jo alkaa helpottaa ja alkaa taas tuntea itsensä ihmiseksi. Oli vain sellaista shokkihoitoa se sovituskopissa ähistely, ettei se noin vain unohdu.

Korkki on tosiaan kiinni, luojan kiitos. Hääjuhlakaan ei pelota tilanteena, koska olen usein ollut juhlissa selvin päin ja toiminut miehelle kuskina. Koko illan olen odottanut kotiinpääsyä, ja niitä ihania kylmiä kaljoja, jotka olen varannut jääkaappiin. Ja voi sitä onnea, kun hyveellisenä kuskaan kännisen ukkoni kotiin nukkumaan ja voin itse ruveta seurustelemaan tölkkieni kanssa. No, nyt ei käy niin.

Itse asiassa, ei mun ole tänä iltana tehnyt mieli juoda, vaikka vähän masentaa ja ahistaa. Onkin ensimmäinen juomahimoton päivä koko aikana, ihmeellistä. Olen tottunut vetämään ensimmäiset kaljat välittömästi kotiinpaluun jälkeen, joten tälläkin viikolla töissä on moneen kertaan mielikuvat kylmistä tölkeistä vilahdellut mielessä iltapäivän aikana. Olen kuitenkin ottanut tavaksi sekoittaa heti antabusdrinkin tultuani kotiin, se on niin konkreettinen stoppi koko haikailulle.

Nyt taidan vetäytyä yöpuulle. Ennen nukahtamista vois lukea vielä pari selviämistarinaa.

Tiedän, että huomenna herään taas onnellisena!

Hei Mariitta, kerronpa sinullekin oman vinkkini. Ala juomaan mineraalivesiä, niissä on kaikenlaisia makuja, ei kaloreita ja saat tyydyttää juomistapaasi. Huomasin itse alussa, kun minulla on hirveä “kaljahinku”, minulla oli itse asiassa JANO. En vaan enää tunnistanut sitä.
Oma suosikkijuomani on nykyisin sitruunasooda. Se on tölkissä, sihahtaa mukavasti, maistuu hyvältä ja korvaa mainiosti - olenpa nyt ansainnut oluen -hetken. En kyllä tiedä sen kaloreista.
Kaikkea hyvää - kohtalotovereita ollaan.

Piti vielä lisätä, että olen Kanteleen kanssa samoilla linjoilla Antabuksen kanssa. Nappi naamaan vain vauhdilla ja vettä perään. Otan omani aamulla ennen kuin ehdin edes kunnolla ajatella - sitten on taas yksi päivä pulkassa.

[quote=“slangi”]
Oma suosikkijuomani on nykyisin sitruunasoodaquote]

Kauhee turhien sokerien ja lisäaineiden mössöö tuollaiset sitruunasooda vedet yleensä.

Mutta Antabus tosiaan kannattaa ottaa niin, ettei liottele sitä. Kannattaa maximoida retkahtamisen epätodennäköisyys. Ei monet jaksa sitä litkua juoda joka hemmetin aamu. Olen suhteellisen varma, että ne jotka ottavat pillerin sellaisenaan runsaan veden kanssa lopettavat antabuksen harvemmin, kuin sen litkun juojat. Täten kuulu porukkaan joka, retkahtaa uudestaan epätodennäköisemmin, ainakin hiukan :smiley: