Uusi lopettaja tässä, päivää!

Heips!

Koska pelkkä vähentäminen ei onnistunut, niin nyt sitten lopetetaan kokonaan pitkäksi aikaa toistaiseksi. Olo yllättävän rauhallinen ja tyyni asian suhteen. Käytännössä asia on niin, että mä haluan asettua vihdoin aloilleni. Poikaystävä haluaa sitten mut takaisin tai ei. Tänään se sanoi joo, toivottavasti tarkoittaa myös sitä… :slight_smile:

Mulla on pikku hiljaa asiat lähtenyt rullaamaan ns. oikeaan suuntaan. Normaalipaino saavutettu, jaksamista enemmän kuin ennen. Parina viikonloppuna vetänyt sitten ihan sienenä viinii, skumppaa ja mitä on tarjottu ja kunto on tullut vastaan. En mä tällaista jaksa. Oon missannut tärkeitä asioita juomiseni takia ja poikaystävä ei halua alkoa elämäänsä. Mä taas haluun normaalin elämän: kodin, koiran, työn voimien ja kykyjen puitteissa… eihän se ole utopistinen unelma, vaatii vaan raittiutta… :sunglasses:

Toivon täältä tukea arjen haasteisiin. Kirjoittelen tänne ajatelmia kun ne päähän putkahtaa.

Moi!

Kuulostipas varsin tutulta! Itse oon aika samanlaisessa tilanteessa. Olet sikäli onnekas, että poikaystäväsi on tolla kannalla. Läheisten tuella on valtava merkitys.

Tervetuloa!

Moikka. Kysyisin, huomaatko itse tietyn epäloogisuuden tuossa virkkeessäsi?

Juomisen voi lopettaa vain kerran. Määräaikaisia pausseja sen sijaan voi pitää rajattomiin, eli vähentää annosmäärät toviksi nollaan ja jossain vaiheessa niitä aletaan taas nostaa. Aika usein ne myös tuppaavat nousemaan tauon jälkeen nopeammin ja korkeammalle kuin oli tarkoitus, jos itse siis on alkoholinkäyttäjänä ongelmainen (kuten me Päihdelinkkiin kirjoittelijat tuppaamme olemaan).

Ilman saivarteluja,

–kh

Mä en näe ainakaan mitään epäloogista.
Solmitaanhan pidempiaikainen työsopimuskin toistaiseksi (pidempi aika, loppuelämä) :mrgreen:

Heips kaikille!

juu, kyllä mä huomasin sen pienen epäloogisuuden, olen pahoillani. :blush: :slight_smile:

Mä olen kauan miettinyt tätä alko-ongelmaani. Ja on hirveän vaikeaa myöntää tätä itselleni. Tuntuu, ettei mulla olisi ihmisarvoa jos myönnän olevani alkoholisti. Mutta sitähän mä olen. Ei auta kieltää sitä. Viimesimmiksi tosiaan on harjoittelupaikka menossa alta perjantaisen viinipullon takia. :frowning:

Poikaystävä on mun tukena joka tapauksessa kuulema ja se on ollutkin mun tukena viimesen pari vuotta. Nähnyt kaiken hyvän ja huonon…

Samaa mieltä ja eri mieltä :slight_smile: Jos ihminen ei ole alkoholisti, en minäkään näe mitään syytä tunnustautua sellaiseksi. Jos ihminen taas on alkoholisti, on asian tunnustaminen itselle ja muille suorastaan elinehto.

Tervetuloa mukaan, olet sitten mitä hyvänsä :slight_smile:

Moikka vielä. Ei ollut tosiaankaan tarkoitus nokitella mitenkään eikä takertua lauserakenteisiin; se ei edistäisi asiaa millään tapaa. Tuo aloitusviestisi herätti vain jotenkin kumman tutun oloisen aavistuksen… “Lopetan…toistaiseksi” merkitsisi minun suullani automaattisesti sitä, että olen kyllä tosissani, mutta jätän takaportin varalta vielä ihan pikkuisen raolleen.

Mutta minähän olenkin alkoholisti :wink:. Vieläpä huomattavasti ihmisarvoisempi sellainen kuin juodessani olin. Tai no, silloin en vielä ollut “alkoholisti” ensinkään, vaan alkoholinkäyttäjänä sellainen, mikä milloinkin kuulosti sopivalta nimikkeeltä. Minusta oli moneksi.

Tsemppiä pyrkimyksellesi, ja rohkeutta olla rehellinen itsellesi!

–kh

Ihmisarvo ei siitä lisäänny tai vähenny oli ihminen sokea, rampa tai alkoholisti. Omalla kohdallani kävi oikeastaan päinvastoin. Minua lakkasi kokonaan vaivaamasta, ettei alkoholinkäytön rajoittaminen ole onnistunut. Vähän sama, kuin minusta löytyisi allergisuus maapähkinöille. Se on kamala vaiva, jos syö maapähkinää. Muutoin ihan yhtä tyhjän kanssa. Kun oivalsin, että viina on minulle myrkkyä, syntyi myös halu päästä tuosta myrkystä eroon. Löysin myös raittiin elämäntavan, joka on kuin uusi lapsuus. Saa katsella maailmaa kokonaan uusin silmin. :smiley:

Heip Mirkku!

Tervetuloa. On totta mitä mies metsänreunassa sanoi, että alkoholisti -sanaan saattaa liittyä suuriakin arvolatauksia, vaikka alunperin sanan piti olla neutraali.
Sanaa käytetään toisaalta ikäänkuin haukkumasanana ja toisaalta eräänlaisena ‘arvonimenä’ tai tunnustuksena vaikkapa AA:ssa.

Itse haluaisin pitää alkoholismia vain sairautena tai oireyhtymänä, siinä kuin vaikkapa diabetesta tai aspergerin syndroomaa. Noin kliiniseltä kannalta alkoholismin diagnosointi on kuitenkin etenkin alkuvaiheessaan vaikeaa. Voi siis ihan hyvin käytännössä tyytyä siihen että lopettaa juomisen koska vähentäminen ei onnistu ja juomisesta on ollut ongelmia. Se riittää. :slight_smile:

Lopettaako sitten toistaiseksi vai loppuelämäksi? Well… loppuelämästähän on paha mennä vannomaan mitään, se voi olla yllättävän pitkä aika ja monta asiaa voi muuttua.

Keskusteltiin kerran AA:ssa Päivä kerrallaan -sanonnasta. Monet sanoivat sen sopivan itselleen tosi hyvin, joku puolestaan sanoi ettei voi oikein ajatella niin että vain päivä kerrallaan, koska se sisältää piilovihjauksen siitä että "en tänään juo, mutta ehkä joskus saatan vielä juoda".

Makuasioita? Tulipas pitkä hölpötys vaikka oli tarkotus vaan sanoa terve! :slight_smile:

Noin filosofisesti voisin sanoa, että ainakin omalla kohdallani “elämä” loppuisi siihen, jos alkaisin taas juoda. Nyt kun olen opetellut ja oppinutkin olemaan selvänä päivästä, viikosta, kuukaudesta ja kenties vielä vuodestakin toiseen, tämä on minulle “elämää”. Jälkikäteen tarkasteltuna se juoma-aikojen eksyneenä haahuilu oli melko epäelämää, kaukana siitä, mihin minullakin oli ihmisenä täydet mahdollisuudet. Silloin siitä halusi pitää kiinni, kun käsitystä paremmastakaan ei ollut. Elämää lopettamisen jälkeen kuvittelin silloin lasin läpi, juomattomuutena. Juomahalujen loppumisen jälkeen olen minäkin onneksi saanut huomata olleeni luuloineni aivan väärässä.

Mutta juu, “päivä kerrallaan” on minustakin toimiva elämänasenne ja selväpäisyyden ohella yleisemminkin, kunhan sitä ei käytä väärin esimerkiksi huomisen vastuusta vetäytymiseen. Joitakin asioita on arjessa vain tehtävä ajallaan, eikä aivan kaikkea voi saada “tänään” valmiiksi, vaikka itse niin ehkä haluaisikin. Selväpäiseen maailmaan astuessaan alkoholistikin saa pikkuhiljaa totutella siihen, että asioita joutuu tekemään aika usein toistenkin ehdoilla :slight_smile:. Itse asiassa oma juomattomuus on niitä harvoja asioita, joista ei oikeasti tarvitse neuvotella muiden kuin itsensä kanssa.

–kh

Jep, juuri näin :slight_smile: Kiitos kaikille ajatuksia pintaan nostattavista kommenteista. Päivä kerrallaan pakko mennä kunnes saa asiat taas rullaamaan oikeaan suuntaan. Viimeiset pari viikkoa mennyt väärään suuntaan. Mutta onneksi mä TIEDÄN pystyväni parempaan. Sinnikkyys ei vaan ole koskaan ollut mun parhaita puolia. Harjoittelupaikka meni, mutta kieltämättä mun polvet ei olisi kestänyt tuota tahtia 5pv/vk. Nyt uusia tuulia päin, toivottavasti kuntouttavan työtoiminnan paikka löytyy… Silti en rupee ryyppäämään. Toivon, että noi ilmat viilenis, että pääsis leipomaan ja neulomaan sukkia talveksi. Parit pipot mä olenkin jo kyhännyt pahimmilla helteillä :laughing: Nyt vaan lisää…

Kävin kahlaamassa kirjaston psykologian hyllyn ja nyt niitä sitten ahmimaan… Dr. Phil on ihan paras :stuck_out_tongue:

Kiitos puhtaasta ja raittiista päivästä! :wink:

Tuohon on vielä kommentoitava, että katson asiaa sitten kun olen pääni kokoon kasannut. Yksi viinilasi jouluna -joskus monien vuosien päästä, kun on tasainen elämänvaihde päällä- ei kuulosta mahdottomuudelta. Mutta voi olla, etten sitten tulevaisuudessa halua sitä yhtäkään tippaa syövyttävää juomaa juoda. Se näet korventaa vatsaa. :smiling_imp:

Näillä mennään nyt ja toistaiseksi :mrgreen:

Selvä. :slight_smile: Aattelinkin jo, kun mainitsit kuntouttavan työtoiminnan.
Ootko jonkun mielenterveysyhdistyksen toiminnassa ollut mukana? Niissähän on kans tuota kuntouttavaa työtä joskus tarjolla.

Hyvää yötä.

Juu olin mä kerran sellaisella ns. työhönpaluu-kurssilla Mielenterveyskeskusliiton kautta, mutta en oikein pitänyt siitä. Oli tosi raskasta olla siellä, kun ne oli paljon ongelmaisempia ja niin erilailla kuin mä. A-killan juttuihin mä ajattelin tutustuu tässä kun tätä aikaakin on runsaasti. :slight_smile: Jos on mukava paikka, sielläkin voisi kuntouttavaa työtoimintaa suorittaa.

Tsemppiä kaikille ja kiitos raittiista päivästä. Tänään sen kulutan kullan kainalossa.

Uusi lopettaja täälläkin…en jaksa enää. Eilinen ilta oli järkyttävä. Olin kamalassa kunnossa. :frowning: Aamulla ensimmäiseksi tietsikalle ja selvitin lähimmän aa-ryhmän ja rekisteröidyin tänne. Olen nyt lukenut monta sivua ihmisten tarinoita…ja niin tuttua. Aloitin juomisen 14v ja nyt takana 30vuotta alkoholilla läträämistä.

^Onnittelut ratkaisusta, tervetuloa!

–kh

Tervetuloa joukkoon kummaan …

Just tää on oikee pleisi, moro ja tervetuloa :slight_smile:

Tervetuloa minunkin puolesta. Alkoholi on perseestä, joten oikeilla jäljillä olet.