Raitista torstaita tännekkin! Ja tsemppiä!
Samanlainen hulivili olin minäkin juodessani, tosi riehakas välillä, kun kaikki estot meni. Sain hävetä itseäni aina tosi paljon, kun muut kertoili mitä olin tehnyt. ja kaikkein eniten loppuaikoina otti päähän ne puhelisoittelut humalassa, soittelin ihmisille ja höpötin ummet ja lammet, tai haukuin pataluhaksi jos en selvinpäin uskaltanut sanoa. Työnantajankin kerran haukuin. Onneksi en saanut vielä silloin potkuja.
ja olin sellaine n hermostunut ikiliikkuja, nykyään jo tajuan että syyllisyys, huono omatunto ja kaikki muu vaikutti siihen että oli oltava koko ajan touhussa ettei vain kukaan ehtinyt sanoa mitään… pelko ajoi takaa. Sellainen tunne on ollut. paljastumisen pelko. Vielä raittiinakin useita vuosia oli sama tunne ennenkuin olen pikkuhiljaa päässyt siitä eroon, ettei minun tarvitse pelätä että paljastuisin jostain kauheasta teosta tms. Minusta tuli juomisen myötä selvinpäin kauhean säikky ja arka sekä pelkotilat olivat kovat. Pelkäsin vaikka mitä, puhelimen sointia, postia, en meinannut uskaltaa aukaista postiluukkua kun pelkäsin mitä siellä on. Ihmisiä pelkäsin koska en tiennyt mitä asiaa heillä vois olla. kaikki johtui siitä että en muistanut mitä olin tehnyt, syyllisyys ja taas lisää syyllisyyttä, itseinhoa ja häpeää. kova ja iso kuorma hennoille hartioille laitoin itselleni ja viinapiru istui kuorman päällä ja nauroi, kuinka en tajunnut että voin nakata sen pois niskastani.
Pääsin AA:n ohjelman ja askelien avulla löytämään terveen ja raittiin elämäntavan. sain purettua tuon kuorman askelien avulla tekemällä suursiivouksen elämässä, ja joka kerta kun sain jonkun menneisyyden rikkomuksen selvitettyä niin painolastia putosi pois. Minusta se oli ihaninta aikaa. Sain muuttua. ympäristö, sukulaiset ja tuttavat eivät ihan tykänneet siitä kun muutuin. Jotkut olivat iloisia mutta toiset eivät. Muuttuihan roolini siinä yhteisössä kokonaan. en enää ollutkaan huonolla itsetunnolla varustettu jota voisi naureskella ja ihmetellä.
Mutta eipä kovin pitkää novellia taas. Minulla meinaa nämä kirjoitukset karata liian pitkiksi. innostunaina liikaa, mutta suokaa anteeksi.
ei muuta kuin Korkeimman varjelusta kaikille raittiin elämän aloittelijoille! Ei pakosta vaan vapaaehtoisesti!
Raitista torstaita vaan, täällä alkoi juuri päivä numero 6!
Noi sun baarireissut kuulostaa niin tutulta 
Mulla oli kans tuo että kenen vaan pöytään istumaan tai kenelle vaan juttelemaan, hirveä moottoriturpa kännissä niin koko ajan oli pälätettävä jollekin, varmaan puhunut tosi järkeviä 
. Tanssimaan onneksi harvemmin menin, olisin varmaan ollut turvallaan siellä lattialla. Olin usein hiljaisempi ja enemmän omissa oloissani kunnes sain muutaman oluen, sitten se yltiömäinen sosiaalisuus puski esiin, tuntemattomien kanssa lähinnä. Ja auta armias jos näit jonkun kissanserkunkaiman yläasteajoilta, niin piti mennä kertomaan elämänkerta ja nolaamaan itsensä.
Jos joku olisi kuvannut menoani ja näyttänyt seuraavana päivänä olisi stoppi tullut varmasti aiemmin, silloin tällöin kertoilivat kaikkia kivoja juttuja kuten esim kerran olin kaatunut keskelle katua jä jäänyt siihen makaamaan, todeten että haluan baariin (tämä siis ennen baaria)…onneksi oli selvä kaveri mukana joka oli vienyt minut kotiin 
. Varmaan hieno maine tässä kaupungissa kun miettii ulkopuolisen silmin kaikkia toilailuja. Joskus ollut kans niin sekasin että alkanut kuulemma huutamaan pöydässä kiukkuisena että missä mun kebabranskalaiset on (kyseisessä paikassa ei ollut ruokatarjoilua), enkä ollut uskonut muun seurueen vastaväitteitä sitten millään.
Kankkuspäivinä en uskaltanut ikinä katsoa puhelimeen, facebookkiin tai kulkea edes ovesta ulos, niin kauhea häpeä ja pelko että mitähän on tullut läheteltyä tai kenelle tullut soiteltua
.
Hei huolestunutläheinen!Ei haittaa pitkä kirjoitus,mukava on tietää että ei ole yksin näiden kokemusten kanssa kun on niin pitkään niin luullut eikä ole voinut niistä kenellekään puhua.
Ja Nymeria,samaa minulla,selvinpäin ujo ja välttelevä,varsinkin kun hävettää aina edelliset kännitoilailut ja baarissa sitten kaikkien pöytään hölöttämään niinkuin paraskin tuttu…
Raittiina pikkuhiljaa itsetunto palautuu,ja voi taas elää normaalisti eikä tarvitse kulkea sivukatuja…
Olen miettinyt että vuosien varrella moni olisi halunnut ehkä olla ystäväni mutta olen joutunut torjumaan koska en ole halunnut että salaisuuteni paljastuu…enkä ole voinut sopia mitään viikonlopuksi kun perjantaina kännit,lauantai aamuna heti krapulakaljaa ja tissuttelua koko päivä ja tuossa vähän ennen raitistumistani tuo tissuttelu meni överiksi ja sammuin jo iltakahdeksalta paikallisen baarin terassille kun asiakkaani istui yksillä olusilla miehensä kanssa vastapäätä…
Voihelvetti…
No,mennyttä en voi muuttaa,tulevaan voin vaikuttaa!
Maanantaina menen taas aa-han ja tänä iltana taas miehen kanssa selvinpäin tansseihin,kesälavalle,joka onkin tänään viimeistä kertaa auki.
Tämä on toinen kerta viime vkl jälkeen kun menemme,eli ei ole kuulunut rutiineihin…yritänkin nyt keksiä erilaisia tapoja viettää viikonloppuja,eilen en halunnut grillata vaikka mies ehdotti,kun siihen on aiemmin aina liittynyt alkoholi niin ajattelin että tehdäänpä jotain muuta.
Niinkuin Jax olet sanonut(jossain ketjussa) että olet muuttanut elämäsi tällä kertaa,niin itsekin olen sitä mieltä että vanhat systeemit on muutettava ihan erilaisiksi.
Joskus olen ollut raittiina jonkun aikaa niin että vaihdoin perjantai-illallisen punaviinin alkoholittomaan ja saunakaljat alkoholittomiin…no se ei kauan kestänyt kun oli jo alkoholilliset kehissä.
Että toisella tapaa tällä kertaa 
Päivä 16.
Kävin Aa-ssa,sain taas ihmeesti virtaa sieltä ja rohkaisua että minäkin voin onnistua,mitä en tietenkään itse vielä jaksa uskoa.
Jotenkin aikakin menee niin hitaasti,töitä on ollut aika vähän,ja tuntuu että niitä vähiäkään ei oikein jaksais tehdä.
Taidan kuitenkin mennä vielä johonkin toiseenkin ryhmään,tuo viikko väliä tuntuu turhan pitkältä.
Jotkut ovat käyneet raittiuden alussa joka päiväkin ryhmissä…
Olen ollut aika vetämätön mutta kuulostaa että muillakin on väsymystä alkuaikana,kai sitä niin paljon työstää pään sisällä että energiat kuluu siihen.
Töissäkin turhauttaa se small talk mitä olen tottunut vetämään ettei vain “totuus” paljastuisi.
Ihan niinkuin vielä enemmän nyt pelkää paljastumista ja sitä kuinka moni tietää juoppudestani,kun nyt en edes ole juonut 
Vähän masentaakin kaikki se menneisyys
No varmin tapa masentua on varmaan tuo peruutuspeiliin katseleminen!
Taidan miettiä niitä sitten tuonnempana,jos ja kun olen selvemmillä vesillä 
Huomaa vaan että juomisen takia oma sosiaalinen elämäkin on kuihtunut olemattomiin,nythän sen vasta huomaa kun se “paras ystävä” ei ole enää täyttämässä niitä aukkoja elämässä 
No tälläinen pähkäily kuuluu asiaan tässä tilanteessa,senkin ymmärrän ja tiedänkin mikä mitättömän pikkuasia laukaisi tämän fiiliksen,ja se on FB
Mua alkaa melkein joka kerta ahdistaa kun käyn facessa,ehkä siksi kun muut siellä iloisesti kirjoittelee elämästään,ja itse en koe edes tarpeelliseksi kirjoittaa joka koirankusetusreissua,enkä paljon muutakaan,joskus hyvin harvoin laitan jonkun kuvan.
No eipä siellä ole pakko käydä katsomassakaan,niin ei ahista
Onkohan muita olemassa joita ahdistaa facebook??
Mullakin on siellä kavereina kaikki exät ja exän nyxät ja nyxän exät ja en minä halua lukea miten erinomaiset elämät niillä on :mrgreen:
Mutta en ole viitsinyt kieltäytyäkään kun on kaveriksi pyydetty,ehkä niiden jutut voisi estääkin,en ole niin paljon perehtynyt miten se tapahtuu.
Toivon todella että raittius auttaisi minua pääsemään irti tällaisista (riittämättömyyden ja arvottomuuden) alhaisista tunteista joita"kypsän" aikuisen ei ole lupa tunteakaan.
Mutta käyn nyt näitä läpi kerrankin juomatta ja yritän selvittää mitkä on ne syyt mistä niitä nousee.
Mutta nyt välillä unta kaaliin,huomenna on uusi päivä!
…
…voi prkle,pitkä kirjoitukseni hävisi kun akku loppui välillä!
Niin,Missis,minullakin oli herätys kun portsari viime kerralla baarissa sanoi että"etkö sinäkin ole jo ihan aikuinen ihminen" kun käytös oli jotain pikkulapsen luokkaa.
Jopa siinä humalatilassa älysin mennä noloksi.
Aikuinen,niinhän sitä pitäisi jo tässä iässä olla
Ja nämä selvinpäin koetut tunteet taitaa olla niitä kasvukipuja kun juominen on tehokkaasti estänyt tuon aikuiseksi kasvamisen.
Saahan sitä hullutella,enkä milloinkaan suostu enää miksikään ryppyotsaiseksi"aikuiseksi" jota avioliittoaikoina esitin.
Vähän lapsenmielisenä elämä on paljon hauskempaa,mutta,aikuisuuteen kuuluu myös vastuu,vastuu omista teoistaan ja kun ei humalassa hallitse itseään,niin vastuutahan on olla ottamatta sitä ensimmäistä ryyppyä.
Siinä se taitaa olla koko ongelman ydin ja ratkaisukin samalla!
Hei,tämähän onkin helppoa,jättää vaan sen Ensimmäisen ryypyn ottamatta
Huomaatteko,sain Oivalluksen!
Näin tämä homma toimii,jaamme ajatuksia ja syntyy oivalluksia…
Kiitos Missis!
Ps.ja muista että parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa ja toinen sanonta mikä minua on aina depiksessä auttanut on tuntemattomasta sotilaasta että
“Ei saa jäädä tuleen makaamaan”!
Nenä pystyssä kohti uusia pettymyksiä ja minunkin on lähdettävä tekemään niitä"vähiä" töitäni
…siis Kiitos Mariamagdaleena,meni nimimerkki väärin
Sama fiilis – mies tosin täällä…
Kehitystä tapahtuu vielä lähempänä 60 vuotta olevillekin! Onneksi. 
Heh! Muistatko, Andante, kun olin tossa 2-3 vkoa sitten kuin maani myynyt? Nyt on taas normiraittius fiilis päällä. Kyllä se dokaamiskierre ja siihen liittyvä ahdistus ja pelkotilat on yhtä helvetin esikartanoa…
Yeah, Grape. Muistan kyllä. Hyvä että olet taas pystyssä.
Pikku sanaleikkiä motivaation ylläpitämiseksi: Helvetistä puheenollen. Olen usein miettinyt, MITÄ helvettiä tässä enää oikein pitäisi pelätä? Tuttu paikkahan se on kun sielläkin on kertaalleen käyty. Moni meistä useamminkin…
No huhhuh,sain juuri ja juuri sinniteltyä alkon kiinnimenoon asti,niin kova viinin himo iski 
Kaikki alkoi siitä kun yksi “juova” ystäväni tarjosi ilmaista ulkomaanmatkaa ,ja ensin mietin että ok,voinhan lähteä ja olen vain raittiina,vaikka antabuksen avulla…
No seuraavaksi mietin että on se kyllä aika kova riski…
No sitten jo ajattelin että sama kai se on se reissu juoda ja raitistella taas sen jälkeen
No sitten jo innoissaan itse selailin kaikkia kohteita ja kun tässä tuli vielä tälläinen yksinäinen vkl niin jo tuntui että voisin jo tänäänkin juoda…
Sain nyt mentyä sen tunteen ohi tältä illalta mutta
Kolme viikkoa on huomenna täys ja grapekin sanoi että se on vaikea paikka,yritän nyt päästä neljännelle viikolle,jospa sitten helpottaa
.
Piste.
Onpas paha paikka Doriksella? Houkutuksia houkutuksen perään…
Mutta hienoa on se että rohkeasti tänne kirjoitit siitä! Juuri tuo rehellisyys voi pelastaa juomiselta. Toivon että kestät paineen. Paras apuhan olisi jos olisi joku jolle soittaa ja jutella, tai lähteä vaikka lenkille.
Tsemppiä!
Kiitos kannustuksesta!
Ohi meni,onneksi,ja taidan feidata sen ulkomaan reissun,en uskalla tässä vaiheessa kun pelkkä ajatus aiheutti tuon retkahdusvaaran.
Minähän EN halua juoda.
Minä Haluan arvostaa itseäni ja haluan että muutkin voivat arvostaa!
Just nyt olen aivan fiiliksissä kun katson tallentamaani Egotripin keikkaa,
Uusi aamu,uusi aika…mahtava biisi ja sopii nii-n tähän tilanteeseen.
Hei,kirjoitin tänne koska turvaudun plinkkiin kuin hukkuva oljenkorteen ettei taas valuisi siihen vanhaan.
Vaara ohi nyt
Hieno on onnistuminen Doris!
Itseäkin helpottaa tuo, kun tänne kirjoittaa mieliteoista myöntäen rehellisesti, että niitä välillä on. Silloin ne asettuu paremmin mittasuhteisiinsakin eikä saa ehkä niin suurta otettakaan. Rentoa viikonloppua Sinulle!
.
Perjantai on se pahin päivä,tänään ei ole enää ollut juomahaluja,että onneksi pääsin yli siitä.
Se on jännä että illalla voi harmittaa kun ei voi juoda(niinkuin muut rentoutuakseen) mutta aamulla ei harmita koskaan ettei illalla juonut.
Lievää ärtymystä on välillä ollut,mutta olen syönyt suklaalevyn per pvä,näin viikonloppuisin,ja se helpottaa
Suklaa sisältää jotain samaa mielihyväkeskusta ruokkivaa…kuin se aine jonka nimeä en edes mainitse 
Todellakin,kun mietin tuota ajatuskulkua tuosta ulkomaanmatkasuunnitelmasta siihen että olin vaarassa retkahtaa,niin se muistuttaa vähän samaa kun joskus on ihastunut johonkin tyyppiin ja jos se henkilö olisi vaikka ehdottanut jotain tapaamista(vaikka olisinkin ollut varattu) niin vaikka ensimmäinen ajatus olisi ei,niin vähän kun mielikuvitusta ruokkii miten jännää se voisikin olla niin kohta onkin jo sitten suostumassa…
Näin on käynytkin ja olen miettinyt että tuleehan niitä kiusauksia muillekin mutta eivät kaikki lähde niitä toteuttamaan kuitenkaan.
Että jos antaa pirulle pikkusormen jne…
Se on ollut toinen ongelmani,etten ole kyennyt henkisesti sitoutumaan,niin että olisin pysynyt uskollisena…
Siinä on sama juttu kuin alkoholin kanssa että olen niin herkästi antanut aina mielihaluilleni periksi,mennyt mistä aita on matalin ja aika hälläväliä tyylillä…
Jostain luonnehoroskoopistani luin että “et ole vielä ymmärtänyt korkeammille ihanteille antautumisen salaisuutta”??
Uskoo horoskooppeihin tai ei,niin olen miettinyt jo vuosia tuota lausetta,että jos aina tarttuu tikkuun lyhimpään,se ei johda mihinkään.,niinkuin laulussakin sanotaan
No tälläisissa itsetutkiskelumietteissä tänään raitista iltaa vietetään!
Kiitos tuestanne kohtalotoverit!