En oo ikinä hiffannut kyllä noita fillaritrikoita kaupunkiajossa työmatkoilla - en usko, että niistä on alle 20 kilsan matkoilla mitenkään merkittävästi hyötyä, eivätkä ne kyllä järin esteettisiltä näytä muiden kuin tosiharrastajien päällä… 
Mutta kukin tyylillään, eipä se oo multa pois jos joku saa fillaroinnistaan enemmän kiksejä asianmukaisen vaatetuksen ansiosta.
No täällä eteläsuomes koetetaan esittää naisille olevansa jotain… 
toiset koittaa saada mimmit kiihottumaan spandex-sportlookilla, toiset tatskoilla&läväreil, toiset taas kiskovat päällensä nahkaliivit ja kasvattavat parran…
Sorruin… mutta vain tupakkaan Vatsa kiittää! :mrgreen: Kenties se 1-2 röökiä illassa ei maailmaa kaada, holitta kun ei enempää tee mieli. Tänään lepuutusta, huomenna treenailua, frisbeegolfia ja illemmalla taas ulkoilmapippalot 
Voep olla, että otan huomenna varoiksi antabuksen sillä tuolla pippaloissa kiusaus saattaa yltyä liian suureksi tässä vaiheessa kun tänäänkin kieltämättä teki sitä alkomaholia mieli 
Olipas huikeat meiningit eilen Paljon vanhoja kavereita joraamassa hymyssä suin, joista kaikki enemmän tai vähemmän selvin päin, tänään kevyttä fillarointia ja ilmaiskonsertin fiilistelyä Alpparissa, jossa kieltämättä kylmä olut alkoi hiipiä ajatustasolle, joten tulin himaan. Ei mikään älytön juomishimo, mutta sellainen aavistus, tietänette mitä tarkoitan… No, fiilikset tulee ja menee. Untakin on alkanut tulla enemmän, joskin unet on olleet ihan hemmetin outoja Pitäisköhän niitä kirjoitella ylös? Toisaalta en jaksa oikein analysoida kummemmin näitä fiiliksiä kun tuntuu vähän siltä, että samat jutut täytynee käydä läpi kuin viime kerralla, ainakin jossain määrin.
Aurinko tekee ihmeitä Muistutan kyllä hieman keitettyä rapua… Ens kerralla vois ehkä laittaa aurinkorasvaakin 
Pari viikkoa holitta, pari viikkoa lomaan!
Täällä taas. Lähtöpisteessä. Tai no, kolmas holiton päivä tänään. Saman vanhan kaavan mukaan meni jälleen kerran. Uskoiskohan sitä viimein, ettei viina vaan sovi mulle eikä se kohtuukäyttö nyt vaan onnistu, vaikka sitä kuinka harjottelisi ja välillä mukamas onnistuisikin?
Oon jauhanut nää samat läpät niin monta kertaa ettei ole oikein mitään sanottavaa. Toissapäivänä vielä kelasin, ettei mulla ole “oikeutta” kirjoitella tänne kun homma ei ota onnistuakseen, mutta eihän tää mikään kilpailu ole. Viimeksi A-klinikalla käydessäni väläyteltiin mahdollisuutta avokuntoutusryhmästä, mutta silloin ajattelin, että se vie liikaa vapaa-aikaa eli pari iltaa viikossa. Nyt musta tuntuu, että on pakko tehdä jotain toisin, ja yksin olo ja asioiden luuppaaminen on oikeastaan joka kerralla ollut se, joka on ajanut mut takaisin vanhoille urille. Ei jaksa enää. Muut asiat, harrastukset jne ei ehkä nyt vaan voi olla tärkeämpiä kuin tää. NA-ryhmäkin on vakavasti harkinnassa. Eipä muuta tällä kertaa, tänään en juo.
Moikkis grip. Hyvä kun hyppäsit raportoimaan. Tottakai sulla on oikeus kirjoitella - lue vaikka foorumin esittelyteksti jos rauhoittaa. Eikä tosiaankaan mistään skabasta ole kysymys.
Yritän kykyjeni mukaan antaa vertaistukea silloin kun joku juttu tuntuu omalta tai voin jakaa kokemuksiani. Yleensä aika rauhallisella äänensävyllä. Mutta nyt kyllä tulee [size=150]vertaistukistusta[/size]! 
Miten ihmeessä voit asettaa vapaa-ajan harrastukset oleellisen edelle? No- toivon, että heräsit tällä kertaa ja todellakin teet kaikkesi päästäksesi taas raiteille. Selvin päin harrastuksetkin takuulla onnistuvat paremmin. Tsemppiä ja pysy linjoilla.
Hei noin nää hommat vaan menee, ensin pitää rämpiä ja ottaa kunnolla turpaan, älä lannistu!!! Hyvä että olet linjoilla.
Jos vapaa-aika on tärkeämpää kuin päihdeongelman hoitaminen ja vertaisryhmätkin ovat vasta harkinnassa, joutuu ehkä dokaamaan vielä. Sorry kyynisyys ja tämä ei ole kehotus juomaan, mutta niin se vaan menee.
Kyllä se ehkä sitten joskus kirkastuu. Tai sitten ei. Positiivisena asiana voisi pitää toisaalta sitä, jos joku ei ole vielä missään kuntoutuksessa tai vertaisryhmässä ollut. Ne kortit ovat siis vielä katsomatta. Silloin on vielä helppo päästä maksullisiin hoitoihinkin.
Jos ihminen sitten on ollut vuosia jo laitoskierteessä; ollut 30 kertaa katkolla, 10 kertaa Tervalammella ja jossain välissä piipahtanut Myllyt ja Hietalinnatkin eikä vieläkään korkki pysy kiinni, alkaa olla jo hyvät neuvot kalliit.
Siinä vaiheessa ne mahdollisuudetkin hoitoihin alkavat jo sulkeutua, eikä lähetteitä ja maksusitoumuksia kunnalta enää ao. henkilölle tipu.
Näennäinen toipumismotivaatio ja näennäinen hoitomyönteisyys ovat minusta kuvaavia sanoja hoitolaitos-konkareiden asenteelle.
Grip, etkö uskalla käyttää alkoholista sen oikeaa nimitystä, kun vähättelet juovasi “holia”?
Täh? Mä en lähinnä jaksa kirjoittaa aina koko alkoholi-sanaa, siksi lyhennän sen noin. Nopeampi kirjoittaa. Ihme asioihin täällä kyllä jengi tarttuu…
Ketostix: Sä muistaakseni ilmoitit jo aikoja sitten, ettet keskustele enää kanssani kun kehtasin vähän kyseenalaistaa argumenttejasi. Voisitkohan plz nyt toimia sen mukaisesti ja jatkaa pätemistäsi muissa ketjuissa, niitä täällä kyllä riittää?
Nyt mä taidan mennä hoitamaan päihdeongelmaani rumpujen pariin 
Ei meidän tarvitsekaan keskustella. Mutta et sinä kai argumenttejani kyseenalaistanut, vaan kyse taisi olla jostain muusta? Sitten kehotit minua ignoroimaan itsesi ja häivyit. Ehkäpä juomaan?
Ei liene pätemistä huomauttaa, että olet ilmeisesti yrittänyt tehdä jotain päihdeongelmallesi vuodesta 2001 asti. Siis 12 vuoden ajan. Olet toki saattanut kirjoitella tänne muussakin tarkoituksessa kuin päihdeongelman ratkaisussa, mutta kuitenkin: onko rumpujen soitto riittänyt siis hoidoksi päihdeongelmaan?
Riittääkö minulle kiukuttelu hoidoksi päihdeongelmaan?
Haluatko sä edes lopettaa lopullisesti kokonaan päihteiden käyttöä, vai pelkästään kuivatella välillä ja sitten välissä taas “vähän” ottaa; nollata tilannetta? Jos vastaus jossain sisimässä on jälkimmäinen vaihtoehto, niin kukapa sitä tuomitsemaan. Ei kai se väärin ole.
Ei lainkaan helppo tai itsestäänselvä kysymys kun sitä aattelee tarkemmin. Sopii hyvin monelle muullekin lopettamisen aloittajalle. On minullakin ollut tuon kysymyksen kanssa askartelemista ihan muutamaksi vuodeksi joskus.
Kallista on jo ilman neuvomista.
Kaikilla on oikeus sosiaaliturvaan mutta missä rajat? onko?
Ei tätä maata syö konkurssiin ne jotka elävät 477 euron perustuella, siitäkin arvonlisäverona tulee heti viidennes takaisin, kauppaan ne rahat on vietävä. Osa niistä tekee jotain hyödyllistä eikä omia juttujaan.
Kalliimpia on ne jotka sitten hakevat lisäksi muita tukia elääkseen leveämmin.
Mutta onko rajan veto siinä?
Entä ne sadat miljardit jotka laillisesti viedään veroparatiiseihin , entä ulkomaille muuten laillisesti viedyt satojen vuosien työllä tehdyt pääomat. Siikajokelainen maanviljelijä sai 0,8 miljoona maataloustukea , kun se tila ehkä myös jotain tuottaa niin siinä ei enää nälänhätä lähellä ole. Voi ostaa ruokansa lähikaupasta, ei tarvitse omasta kuormasta ottaa ruokapöytään.
Pienet asiat ja isot asiat sekaisin?
Minä olen tehnyt raitistumista 13 vuotta ja vasta viimeisen 2 vuotta edes jonkinlaisen vertaistuen piirissä. Tuo venkoilu ja arpominen aika monella kuuluu lajin, tai sanoisinko pikemminkin sairauden, luonteeseen, enkä itse ole tehnyt tässä poikkeusta. Pysy siis linjoilla aseveli, äläkä edelleenkään lannistu. Apua kannattaa hakea kaikin keinoin ja sitten täytyy myös oppia ottamaan sitä apua vastaan.
Ei tää nyt vaan jumalauta tunnu etenevän mihinkään suuntaan. Kolme päivää olin duunissa, selvinpäin toki, mutta keskiviikkona vaan päässä taas napsahti ja tuli vedettyä hillittömät perseet. Pari päivää saikkua duunista, ja tänään lisää viiniä ja pari olutta kehiin. Mitä vittua mä oikein teen? Tuntuu, että se selkeys ja osittainen tyyneyskin jota sain kokea keväällä kun olin sen 2,5 kk pätkän raittiina on muisto vain. Nyt vasta alan tajuamaan, että oon aika lailla pahemmassa jamassa ku keväällä tän juomiseni suhteen. Oon koittanut löytää motivaatiota lopettaa, mutta sen etsiminen tuntuu vähän samalta kuin ettisi neulaa heinäsuovasta. Mihin se motivaatio katosi joka oli olemassa vielä maaliskuussa? Mulla ois resepti mielialalääkkeisiin, mutta en haluais niitä syödä - toisaalta, jos mä haluan lopettaa juomisen, niin ehkä pienempi paha on sit syödä niitä hetki, jos ne auttaa mun ahdistuksiin (joista oon kärsinyt viimeiset 10 vuotta ja joita oon lääkinnyt alkoholilla, bentsoilla, niiden johdannaisilla ja miedoilla opiaateilla)? Kaikki on taas vaan yhtä vitun sumua. Ja edelleen vituttaa kertoa teille random-joukolle ihmisiä, joita en edes tunne, ettei tää nyt vittu taaskaan onnistunut… 
Moikkis grip. Jos kerran random- joukot vituttavat, niin miksi et pohdi asioitasi elävän asiantuntijan kanssa? Tulee väkisinkin sellanen fiilis, että sulla tökkii jokin asia tosi pahasti tässä suhteessa. Virtuaalituki ei mielestäni koskaan pysty korvaamaan aitoa keskustelua. Omapa on asiasi, mutta ihmettelen vain mitä pohjakosketusta oikein kaipaat ennenkuin kolahtaa tarpeeksi lujaa.
Nimim. “Omasta vitkuttelusta viisastunut ja hyvää tarkoittava random-kätyri”. Kätyri siksi, että pelkään näillä melko tarpeettomilta tuntuvilla kommenteillani antavani sinulle parhaassa tapauksessa jonkinlaisen väärän varmuuden tunteen. Luetaan ja kommentoidaan eikä kuitenkaan saada mitään linjaa touhuun.
Tsemppiä kuitenkin, pidän stubuja.
Oisko apu mitään, Grip hyvä?!
Ois varmaan. No, tänään en juonut ja nappaan yöksi antabuksen, se kun väsyttää aika lailla eikä siksi aamulla otettuna natsaa. Kävin psykiatrillakin viime viikolla mutta se oli ihan yhtä tyhjän kanssa, sopiva diagnoosi esiin niistä mieleenpainetuista numerosarjoista ja mielipidelääkeresepti kouraan. Mun työvuorot on myös sellaisia, että on lähes mahdotonta päästä juttelemaan a-klinikalle tällä viikolla - enkä mä toisaalta mitään saikkua rupea hakemaan kun duuni pitää pään ees jotenkin kasassa. Tän päiväiset olot on kyllä taas nöyrryttäneet aika huolella, turha taistella tutkainta vastaan, en jaksa enää. Koitan olla stressaamatta, käydä duunissa ja pitää korkin nyt kiinni antabuksen voimin aluksi - jos ei pysty muuten niin ei vaan pysty. Nyt en jaksa miettiä syitä tai ees sanaa miksi. Josko ens yönä sais muutamaa tuntia enemmän unta.
Tjuu. Kolmas päivä. Duunia, pyöräilyä, pari asian hoitoa opinahjolla ja kevyehkö treeni - sekä hysteerinen itkukohtaus kuunnellessani Joe Hisaishin konserttia. Mikä oli oikeastaan aika puhdistava kokemus. Hienoja biisejä on herra säveltänyt vuosien saatossa. Huomenna Rakkaudella Kalliosta- konserttiin mutsin kaa illalla, eli vanhoille huudeille. No, antabuksen ansiosta juomista ei edes tule harkittua, joten taidan tällä kertaa jatkaa sen syömistä hamaan tulevaisuuteen asti. Eiköhän tää tästä taas hiljalleen.
Parempi olo, luonnollisesti. Aika paljon on käsittelemätöntä settiä mieli täynnä edelleen - vai johtuneeko sittenkin enemmänkin aivokemioiden epätasapainosta? Mene ja tiedä. Tummaa suklaata, sitä 70% kaakao -settiä vetäisin levyllisen ja aiemmin iltapalaksi pussin sipsejä, skidisti yököttävä olo kieltämättä Huomenna takaisin ruotuun paleon merkeissä. Eivät noi nopeat verensokeribuustit oikein natsaa nekään pidemmän päälle.
Tein pari päivää sitten listan asioista, joista tulen hyvälle mielelle, ja vastapainoksi listan asioista, jotka vievät poispäin hyvästä olotilasta. Siitä tuli aika pitkähkö enkä nyt muista kaikkia juttuja, mutta yksi mihin aion kiinnittää huomiota on se, että pyrin tekemään joka päivä jonkin asian, josta tulen hyvälle mielelle, sekä vastapainoksi asian, jonka tekeminen tuntuu jollain tasolla epämiellyttävältä, mutta jonka tiedän pidemmän päälle edesauttavan kadonneen tasapainon löytymistä. Taidan laittaa sen tuohon jääkaappini oveen 
Duunin ohella en ole saanut, yllätys yllätys, oikein mitään aikaiseksi, joten jonkinsortin konkretia sen suhteen tuntuu tarpeelliselta.
Mutta nyt sitä unta ehkä vihdoin →
Melankolinen fiilis, mutta oikeastaan ihan hyvällä tavalla. Tuntuupahan jotain aitoa pitkästä aikaa. Tekisi mieli soittaa pianoa, mutta naapurit ei välttämättä ihan arvostaisi tähän aikaan Ehtiihän sitä huomennakin. Tää päivä oli oikeastaan ihan jees, kävin vähän ulkoilemassa, vedin kevyen treenin ja näin pikaisesti kaveria - jolla oli selkeästi ties kuinka monen päivän putki päällä. Pyysi kanssaan puistoon istumaan, muttei ihan tuntunut maailman parhaalta idealta, joten kieltäydyin kohteliaasti. En ymmärrä, kuinka ko. ihminen ei suostu näkemään, kuinka syvällä on dokaamisensa ynnä muun kuosailun kanssa. Tai ehkä ei vain halua tai pysty, kun kulissit on vielä jollain tasolla pystyssä. Mutta kukapa mä oon ketään tuomitsemaan…