Uusi ketju, uusi lopetus, uusi elämä?

En jaksanut kaivaa tuota aiempaa viestiketjuani joten aloitin uuden. Kävin äsken baarissa ja totesin ties kuinka monetta kertaa että tää ei oo enää hauskaa. En siis ole selvinpäin tätä kirjoittaessani, mutta tajusin jotain, ehkä eri tavalla kuin aiemmilla kerroilla; viime viikolla olin juomatta huimat 5 päivää. Toissapäivänä olin polvileikkauksessa, jossa otettiin ruuvit veks polvestani ja sitä sitten päätin ns. juhlistaa kolmella oluella. Mulle annettiin vahvoja opiaattipohjaisia kipulääkkeitä sairaalassa mutta otin silti olutta. Hanskassa pysyi. Eilen päätin juhlistaa perjantaita perinteiseen malliin ja join n. 17 annosta alkoholia päivän ja illan mittaan. En tehnyt mitään typerää ja näennäishenkeviä keskustelujakin tuli käytyä kavereiden kanssa. No, tänään kun heräsin olin vielä varmaankin huppelissa, siivosin kämpän ja keittelin kahvit ja en oikeastaan edes ajatellut vaan suuntasin alkoon viinaa hakemaan. Tän päivän saldoksi tuli n. 12 annosta, missään vaiheessa en kokenut olevani humalassa paitsi vähän aikaa sitten baarissa juodessani lonkeroa… Jotenkin iski sellainen tunne että ei tää voi jatkua enää näin, jätin lonkeron pöytään ja nyt olen tässä.

Ns. pohjakosketuksen koin jo viime viikonloppuna kun join yliväsyneenä kaikkea mahdollista sekaisin ja päädyin putkaan yöksi :astonished: Silti naukkailin “tasottavia” lauantain ajan. Koko viime viikko meni ihan totaalisessa sumussa duunissa. En oikeasti halua tätä enää, nytkin vituttaa olla humalassa. Antabusta käytin satunnaisesti kesällä ja keväällä, pisin juomaton jakso taisi olla melkein kuukauden verran. Nyt on takki ihan tyhjä, en mä voi voittaa itseäni taistelussa alkoholia vastaan. Olen alkoholisti, myönnettävä se on. Ei sovi mulle tuo aine. Muutama antabus on vielä tallella, ens viikolla lähden uusimaan reseptin. selvinpäin ollessani
, varsinkin viikon-muutaman juomattomuuden jälkeen en jotenkin pysty myöntämään itselleni sitä, että homma ei oo hanskassa, joten antabus on tällä hetkellä ainoa vaihtoehto. Sekin vituttaa. Miksei pysty pitämään kontrollia? Kiitos ja anteeksi.

.

Iltaa, “grip”!

Hyvä,että tulit ulos baarikaapista, anteeksipyyntö tarpeetonta- ainakin allekirjoittanut tuntee asian omakohtaisesti. Aloitan kirjoituksesi viimeisen kappaleen vastaamisella. Homma ei pysy hanskassa, jos (ja ilmeisesti koska) olet alkoholisti. Jos tässä maailmassa ei mikään muu ei enää toimi, niin aivan varmasti se, että alkoholistilla ensimmäinen ryyppyy laukaisee ennemmin tai myöhemmin vanhaan paluun vanhoine kuvioineen ja käyttäytymismalleineen.
Itselleni retkahdus tapahtui 6/2011 kolmen täysraittiin vuoden jälkeen. Eli eivät raittiit viikot, kuukaudet tai vuodetkaan suojaa tällaiselta mahdollisuudelta. Riippuvaiselle on vain yksi aikasuure merkityksellinen: tämä päivä (en rupea saivartelemaan tunneista tai minuuteista).
Älä murehdi tällä hetkellä sitä antabusta, parempi vaihtoehto se on. En ole ihan selvillä siitä, onko sinulla ulkoista apua käytettävissäsi ja oletko tietoinen paikkakuntasi mahdollisuuksista?

Tsemppiä!

Käyttäjälistan mukaan yhdellä eniten viestejä kirjoittaneella on 9829 viestiä.

Onnistumisia gripille.

Kiitokset vastenneille mielenkiinnosta ja ajatuksista. Tiedän paikkakuntani mahdollisuudet ulkopuolisen avun suhteen; olen ollut A-klinikalla asiakkaana vuoden alusta lähtien mutta en ole käynyt siellä kesäkuun jälkeen. Huomenna ajattelin varata ajan. Eilen olin selvinpäin, tänään en… En halunnut kärsiä fyysisiä vieroitusoireita imovanesta ja alkoholista, olin heikko ja ahdisti ja vitutti ja yada yada. Tiedän etteivät ne kestä kuin muutaman päivän ja olen tällä hetkellä tosiaan sairaslomalla duunista polvileikkauksen jäljiltä tämän viikon, joten tää on oikeastaan ainoa sauma atm mulla lopettaa molemmat, kun ei ole velvoitteita mihinkään suuntaan ensi maanantaihin asti. Olen ollut tuohon v*tun nukahtamislääkkeeseen on/off koukussa viimeiset 4,5 vuotta, annokset eivät ole mitenkään huimasti ylittyneet lääkärin määräämistä 0,5-1 tbl / päivä -suosituksista, mutta parhaimmillaan on mennyt 2-3 tablettia päivässä. Joskus myös alkoholin kanssa, kuten muistaakseni aiemmassa viestissäni kirjoitinkin. En mä saa tästä enää mitään, tulee vaan ns. “normaali” olo. Katselin noita Myllyhoidon sivuja mutta yksityishenkilön avohoitokin maksaa aivan pirusti, millä ihmeellä ihmiset makselee noita? Olen sellaisessa työssä jossa päihdeongelmaa ei todellakaan katsota hyvällä ja työnantajalle ongelmani myöntäminen on about viimeinen ratkaisu… jää merkinnät rekisteriin ja tulevaisuuden mahdollisuudet kapenee. Jos voisin, olisin jo tänään lähtenyt lenkille/salille/treeneihin hikoilemaan ahdistuksia pois mutta se ei tällä hetkellä ole vaihtoehto vielä pariin viikkoon tän polveni takia. Joka tapauksessa huomenna soitan a-klinikalle ja koitan saada tapaamisen tälle viikolle, vaikka tämä plinkkiin kirjoittelu jollain tasolla selvittääkin ajatuksia (vaan ei päätä, ikävä kyllä…) silloin kun kävin tuolla, join huomattavasti vähemmän, vaikken kuitenkaan lopettamisessa onnistunutkaan. Oon jo ehtinyt unohtaa joskus sisäistämäni (?) lopettamisen hyödyt, joten plz, muistuttakaa mua niistä?! Tuntuu ihan vitun typerältä vuodattaa tätä tänne kun oon sen tehnyt jo tosi monta kertaa, mutta en keksi mitään muutakaan kanavaa… enkä oikein voi puhua kellekään näistä asioista, a-klinikkaa lukuunottamatta.

ps. suurin osa viesteistäni on Saunan puolelle, ajalta jolloin laittomat päihteet kiinnostivat ja niitä tuli jonkin verran käytettyäkin. Suffice it to say, ne ajat ovat olleet takanapäin jo vuosia sitten satunnaisia (kerran vuodessa tms.) kokeiluja lukuunottamatta, joten ei niistä sen enempää. 11 vuodessa ehtii kirjoitella aika monta viestiä näemmä… :unamused:

Palaan takaisin “remmiin”, kuten monet asian ilmaisee. 2. päivä selvinpäin ja antabukset kehissä toistaiseksi. Mieli on aika musta tällä hetkellä, mutta kaipa se tästä… Yritän samalla asteittain vähentämällä lopettaa nukahtamislääkkeiden syömisen, sillä en jaksa enää niidenkään aisteja ja mieltä turruttavaa vaikutusta. Eipä muuta tällä erää, huomenna on onneksi päivä uusi.

Voimia grip. Kerro lisää nukahtamislääkkeiden huonoista puolista. Itse olen ihmetellyt, että
vaikka ne antavatkin unta, niin tuntuu, että en ole niin terävä ja läsnä kuin ilman niitä…

Hei! Alussahan juomattomuus on hankalaa. Koita keksiä korvaavaa tekemistä. Jos ei oman terveyden ajattelu riitä motiiviksi niin minua ainakin auttoi kun ajattelin mm. mitä kaikkea sillä rahalla hankkii mikä kuluu alkoholiin. Ja paljastuuhan se juominen muillekkin lopulta koska alkoholi vaikuttaa hermostoon. Tsemppiä sulle!

Juu, niinhän se on. Eka viikko on ehkä hankalin, tosin nyt ei edes tee mieli juurikaan juoda - eikä pystykään antabuksen ansiosta :slight_smile: Kävin tänään salilla n. 4 viikon totaaliliikuntatauon jälkeen, oli ns. tuskaa ja alkoi pyörryttää loppuvaiheessa mutta kyllä kannatti. Unta tosin tuskin taaskaan saan vielä pariin tuntiin mutta enpä jaksa stressata asiasta.

Mä olen käyttänyt nukahtamislääkkeitä, lähinnä Imovanea mutta jonkin verran Stilnoctia ja satunnaisesti jotain bentsojakin n. 5 vuotta, aluksi epäsäännöllisesti, myöhemmin jatkuvasti ja viimeisen vuoden ajan epäsäännöllisen säännöllisesti, tai jotain sinne päin. Lyhytaikaisessa käytössä (max. viikko jokapäivä) en ole huomannut juurikaan sivuvaikutuksia, mutta jos niitä syö pidempään on seuraava päivä monesti todella väsymyksen täytteinen vaikka olisikin nukkunut riittävästi. Koukkuun on myös todella helppo jäädä jos tottuu nukkumaan koko ajan noiden avulla. Käsittääkseni noi kaikki, bentsot ja bentsojohdannaiset joista jälkimmäisiin noi eniten käyttämäni lääkkeet kuuluvat vähentävät REM-unen määrää yöunissa, eli uni ei “toimi” yhtä hyvin palauttavassa ja akkuja lataavassa mielessä kuin ilman niitä - mutta jos vaihtoehtona on nukkua 2-4h toistuvasti ilman lääkitystä niin kyllä mä valitsen sen lääkeunen mieluummin silloin tällöin. Viime aikoina olen vaan huomannut että noiden mömmöjen pitkäaikainen käyttö on alkanut vaikuttaa kognitiivisiin toimintoihin ja mielialaan suht. paljon negatiivisessa mielessä, ja senpä takia haluankin niistä eroon, pikkuhiljaa…

Kummallinen uni… Taitaa olla ensimmäinen joka liittyy alkoholiin pitkään aikaan. Unessa olin ollut jossain juhlimassa ja nukuin pommiin duunista heräten jossain oudossa paikassa. Siitä tietenkin kiireen vilkkaa lähdin etsimään fillariani, josta olikin kumi puhjennut. Harhailin hetkisen oudossa ympäristössä kunnes joku tuntematon tyyppi tarjoutui heittämään mut kotiin. Päällimmäisenä tunteena oli koko ajan järkyttävä häpeä ja syyllisyys, ja äsken herätessäni oli pakko herti tarkistaa paljonko kello on :unamused: Menin tosin nukkumaan jo kasilta kun meinasin nukahtaa tuohon sohvalle, saisikohan sitä vielä unta loppuyöksikin… Viides selvä päivä alkamassa, olo alkaa inhimillistyä hiljalleen, eikä tänään mennyt tahi tule menemäänkään nukahtamislääkettäkään! :slight_smile:

Hei! Minäkään en enään tarvitse unilääkkeitä kuin erittäin harvoin. Noita alkoholi-unia tulee aina silloin tällöin. Mikä helpotus kun ne eivät olekkaan totta. Voimia sinullekkin! :slight_smile:

Kiitokset! :slight_smile: Tänään oli mainio päivä, pääsin pitkästä pitkästä aikaa lajitreeneihin, nyt on euforinen ja sopivan väsynyt olo, tuskin tarvitsen nukahtamislääkettä tänäänkään :slight_smile: Uhkaa vaan noi antabukset lopahtaa, enää muutama jäljellä - saako niitä ihan tk-lääkäriltä pyytämällä? En jaksaisi enää läpikäydä a-klinikan rumbaa verikokeineen, semminkin kun sieltä lääkäriajan saaminenkin kesti viimeksi monta viikkoa. En usko että maksa-arvoni ovat mitenkään merkittävästi korkeammat kuin nelisen kuukautta sitten kun ne kävin viimeksi testauttamassa, eivät siis olleet silloinkaan juuri koholla. Olen nyt tajunnut, että tarvitsen noita ainakin alkuvaiheessa, tai ehkä pidempäänkin, aiempi "lopetus"yritys kariutui niiden näennäisiin sivuvaikutuksiin (joita en ole nyt havainnut) ts. halusin vielä jatkaa juomista. Nyt en halua, ja on tosiaan jotenkin helpottavaa kun tietää ettei yksinkertaisesti voi juoda vaikka mielitekoja tulisikin, ja niitä varmasti tulee kun viikonloppu lähestyy ja pää + kroppa hiljalleen puhdistuu myrkyistä…

Minä sain tk:sta antabukset kun olin niin kiireinen, etten malttanut odottaa a-klinikan lääkäriä. tk:ssa mittasivat kyllä arvot, antabukset sain kuitenkin aloittaa heti vaikka ei tuloksiakaan ollut vielä tullut. Joten kun sulla on ne jo ollut käytössä varmaankin saat myös reseptin siellä uusittua. Sain nopeata palvelua kun osasin sitä vaatia ja lääkkeet käteen samana päivänä, vaikka ekakertalainen olinkin.
Tsemppiä!

Kiitokset tsempeistä ja sinne takaisin! :slight_smile: Jep, ensi viikolla pitänee koittaa saada lääkäriaika arvauskeskuksesta. On mulla noita antabuksia vielä pari jäljellä, oon ottanut puolikkaan joka toinen päivä. Tänään oli pitkästä aikaa sellainen olo, ettei masentanut tai ahdistanut, ainakaan mitenkään älyttömästi, ja hektisestä työpäivästä & väsymyksestä ja kaikenlaisista kolotuksista huolimatta maailma on näyttänyt, noh, todelliselta, ja univajeesta huolimatta olo ei ollut lainkaan yhtä uupunut kuin yleensä kotiin päästyäni. Olin jo melkein ahdistumassa siitä että en ole missään menossa tai treenaamassa tai muuten vaan TEKEMÄSSÄ jotain perjantai-iltana, kunnes totesin että ei tarvitse… Liika säätäminen johtaa ylirasitukseen joka johtaa stressiin joka johtaa… useimmiten dokailuun omalla kohdallani, ennemmin tai myöhemmin. Koitan siis minimoida stressin, nukun vaikka koko viikonlopun jos siltä tuntuu ja syön sipsejä :sunglasses:

Viikko ilman alkoholia, etappi sekin :slight_smile: Outoa, mutta äsken ahdisti ja masensi jälleen kerran, sitten otin puolikkaan antabuksen ja noi fiilikset katosivat lähes täysin - ilmeisesti alitajuisesti pelkäsin retkahdusta, joka olisi mahdollisesti tänään tapahtunut ilman tuota pilleriä. Nytpä ei ole siitä pelkoa :slight_smile: Seuraavaksi pitkästä pitkästä aikaa seinälle kiipeilemään, raitista viikonlopun jatkoa! :slight_smile:

Viikko ilman alkoholia = mainiota
Kaksi viikkoa ilman ailoholia = no, huhhuh, jopas!
Päihderiippuvuudesta toipuninen = ???

^Tuohon jälkimmäiseenhän tässä tähdätään, päivä kerrallaan… En nyt oikein hiffaa mitä ajoit takaa?

Ajoin takaa kai sitä, että onko tavoitteena päihderiippuvuudesta toipuminen, vaiko olla vain olla jonkun aikaa ilman ainetta.

Sunday bloody sunday. Olenkohan mä ehdollistunut siihen, että sunnuntaisin ahdistaa kun olen suurimman osan niistä viimeiset 10 vuotta viettänyt krapulassa? Nyt itseasiassa on hieman krapulaan viittaava olotila, vaikka eilen oli varsin kivaa ex-temporekeikalla, jonne vanha kaveri kutsui ja kokislinjalla mentiin, wtf? Nukahtamislääkettäkään ei ole tullut otettua pariin päivään, ja nukuin kuin tukki 8h yöunet pitkästä aikaa… No, aina ei voi olla kivaa :stuck_out_tongue: Kohta treenikselle rumpuja paukuttamaan, josko se auttaisi.