Noniin, yritän sepostaa lyhyesti. Ikää 30v ja äsken kun mietin niin en muista millon viimeks olisi
ollut päivä etten ois juonu. Toissapäivänä meni noin 15 olutta ja eilen 6…
Yrittänyt oon lopettaa ja viikon onnistuin olee juomatta mutta sitten kun sen alottaa nii se kans
jatkuu. Ja syitä…tylsistyneisyys, ahdistus ja masennus. Juon yleensä yksin, koska mun on
vaarallista lähtee tuonne kylälle juomaan, juon ihan kaikkea mitä tarjotaan ja sitten en muista
mistään mitään. Yksin sentään pystyn sitä ees jotenkin rajottamaan.
Päivät menee aina suht hyvin, mutta kello 16 jälkeen iskee se kamala olo ja sillon tahtoo
pullon tai tölkin käteensä, että illasta selvii. Mä vihaan iltoja, poistasin illat jos voisin…
En edes seurustele enkä ole kovin innokas edes aloittamaan mitään suhdetta. Pelkään jo
valmiiks sen epäonnistuvan ja sit mä taas kärsin ja oravanpyörä on taas valmis. Lähinnä
paniikki iskee jos joku miespuolinen tulee ihan vaikka vaan juttelemaan mulle. Mieluummin
ryömin kolooni yksin sen olutpäckin kanssa…
Liikuntaakin harrasta, päivällä. Ei auta. Leffoja katon illalla, kun juon. Kirjoja toisinaan yritän
lukea mutta tylsistyn siihenkin. huoh. Että tämmönen tarina lyhkäisyydessään.
päivä kaksi. Eilinen oli helpompi, litkin limua ja kofeiinitonta kahvia aika monta litraa .
mutta tänään…nyt tekis mieli pari siideriä tai olutta :/. miks pitää olla tämmönen tahtoo-
tunne, menis pois…
Kyllä se on aika pirullista puuhaa, siis vähentäminen/lopettaminen. En tiedä missä vaiheessa se vois muuttua helpommaksi, itsekin tuskailen, tuskailen ja sitten vähän tuskailen. Mutta jotenkin kun sen siiderin ja viinin saa ajatuksista pois, niin sitten taas menee joku aika (tunti, päivä, jopa viikko) ihan itsestään. Teki sitä sitten mitä vaan, seisoo päällään, kuuntelee Ramonesia tai vaan meditoi.
Tsemppiä sulle oikein roppakaupalla, mua auttaa sekin ajatus, että ei ole taatusti maailmassa ainoa ihminen joka käy tätä prosessia läpi, ja että tunnelin päässä on valoa, sen lupaan sulle ja koitan uskoa itsekin
Noniin…tähän asti selvisin suht hyvin, mutta tänään annan ittelleni luvan
tyhjentää yhen (ison) valkkaripullon. Ei hyvä ajatus, tiedän. Ahdistaa taas
niin maan keleesti . Ja sekin lähinnä erään ihmisen takia, inhoon sitä kun
asioita ei voi selvittää kunnolla vaan sitten eletään epävarmuudessa ja sellanen
saa mut hyppimään seinille. Kovasti oon yrittänyt ajatella, ettei hänen tekemisensä
kuulu mulle, ei se, missä hän menee ja kenen kanssa… silti tahtois tietää edes
jotain… Ja en nyt tarkoita, että hän on syy miks tänään meinasin juoda, ei,
oma ahdistuneisuuteni ja tuo tunne on se syy, omat ajatukseni kun ajattelen
tuolla lailla.
Mutta täytyy myöntää että näinä muutamana hassuna päivänä kun oon ollut nyt
ihan täysin selvänä niin tämä sivusto on auttanut paljon. Luulin todellakin pitkään
että oon ainoo maailmassa joka juo ahdistukseen ja tylsyyteen . Mutta kun on
lukenut täällä näitä tarinoita niin on huomannut, että joka kirjotuksessa on jotain
samaa kun mitä mulla on menneillään, en siis olekkaan ainoa! Toisaalta hyvä,
mutta ei tätä toivoisi kenellekkään.
Tämmösiä ajatelmia tänään.
Ei sit ollu yhtään hyvä idea tuo juominen . Vielä pahempi ahistus nyt
päällä kun mitä eilen oli!
No tänään en todellakaan juo muuta kun limua ja kahvia. Ja oikeesti kans
pidän tuon päätöksen.
Päivä kerrallaan eteenpäin.
No etpä todellakaan ole ainoa, joka juo ahdistukseen ja tylsyyteen. Niitä syitä on rajattomasti. En nyt tarkoita, että olet läheisriippuvainen, mutta itselleni tuo kohta missä kerroit henkilöstä, jonka liikkeet ei sinulle kuulu, mutta jonka liikkeistä haluat kuitenkin tietää jotain, toi mieleen oman riippuvuuteni myös läheisiä kohtaan. En ole mikään stalkkeri enkä usko, että sinäkään olet, mutta tuo kuulosti vain niin tutulta. Läheisriippuvuus on eräs asia joka painaa mieltäni todella paljon ja siitä onkin luultavasti kaikkein vaikeinta päästä eroon. Kyllä muuten vituttaa täälläkin, mutta en ole ajatellut juoda tänään enkä huomenna vaikka huomenna onkin eräs tilaisuus, jossa on mahdollista ostaa alkoholia. Siedätyshoitoa.
4 päivää siihen kykenin ja sit taas sorruin. Nyt kun kirjotan tätä nii oon huppelissa.
Sain tänää harjottelupaikan missä teen töitä muutaman tunnin, mutta sitten tämä ihminen
josta niin kovin välitän oli sitä mieltä et joka mä yritän iskee sen pomon tai pomo yrittää
iskee mut. Liekkö meillä kummallakin sitten tuota läheisriippuvaisuutta suuntaan ja toiseen…
mulle se ihminen on kuitenkin se ainoo jonka tahon, en ketään muuta.
Onnittelut harjoittelupaikasta. Mustasukkaisuus ei tee hyvää ja se kyllä ajaa juomaan, jos siihen on taipuvainen. Paska syyhän sekin on, mutta todella tuttua. Eihän tämä ihminen, josta välität kannusta sinua juomaan?
En oo paras ihminen kertomaan, mitä pitää ja mitä ei pidä tehdä, mutta kokeilen. Ahdistus ei alkoholilla vähene. Ja se on eka asia, mikä täytyis koittaa saada itelleen taottua.
Mustasukkaisuus on ikävää. Todella raastavaa jos totta puhutaan. On koettu sekin. Onnistuisko kertoo sille sun ystävälle, että sä oot mustasukkanen? Ja pyytää siltä, että onnistuisko jos se välttäis niitä juttuja, mistä sulle tulee se mustasukkasuus. Sen lisäks sun täytyis löytää itsearvostus. Siihen vois auttaa se, että päihität ittes sillä juomattomuudella. Voisit olla tyytyväinen ittees. Toki sun pitää olla muutenkin ittees tyytyväinen. Mieti asioita, missä oot hyvä!
Mä kokeilen tällä hetkellä tota Reviaa. Vielä en suosittele, mutta saa nähdä kuinka siinä käy.
Sit tuli mieleen, että jos koittaisit keskittyy siihen, että et ostais kotiin mitään alkoholia. Ja ajaisit ittes illaks aina vaikka elokuviin tai kirjastoon lukee kirjaa jne. Paikkoihin missä et voi juoda! Leffateatterissa katottu leffa on kuitenki halvempi ratkasu, mitä se viinipullo.
Urheilu on hyvä juttu ja onnittelut harjottelupaikasta kyl se vielä paremmaks muuttuu ja muista, että voit olla aina nyt tänään selvippäi menettämättä mitään. Ehdit sit juomaan kyl tuonnempana jos siltä tuntuu!
Voi kuule, et ole! Syitä juomiseen riittää kyllä. Masennus, ahdistus ja hankalat ihmissuhteet. Esimerkiksi. Ainakin itselläni nuo ovat aika vahvoja tekijöitä. Sen lisäksi luulen, että mä oon läheisriippuvainenkin, ainakin jollain tasolla. En syytä juomisistani ketään muuta kuin itseäni, munhan se päätös viime kädessä on. Sitä yrittää elää vaan omaa elämäänsä, mutta kyllä se on joskus helpommin sanottu kuin tehty. Ja mitä tylsyyteen ryyppäämiseen tulee, sitäkin on harrastettu. Kyllä sitä helposti tulee vaihdettua yksinäinen koti-ilta kavereiden kanssa kuppilassa riekkumiseen.
Niin että et todellakaan ole yksin ajatuksinesi ja “touhuinesi”. Onnea tulevaan!
Mä päätin jo eilen et tänään mä en juo! Enkä juonu viime perjantainakaan.
Sitä oli niin rutinoitunut et perjantaisinhan ei missään nimessä voi olla selvänä,
mut nyt mulle on alkanu tulla sellasta et mä haluun olla perjantaina selvänä,
ihan vaan sen takii kun niin moni juo just sillon.
Monesti oonkin ollu kavereille kuskina tai muuta tollasta et en edes saa juoda
sillon ja tuo on ollu hyvästä .
Ei tosiaan kukaan kannusta mua juomaan, ihan omilla valinnoillani päätän et juonko
vai en. Mut no…huomisesta piti tulla kiva päivä toisessa kaupungissa, mutta tais
mennä suunnitelmat uusiks…mä inhoon tuota et jos jotai on sovittu nii sit sitä
ei pidetä! Kehenkään voi ees luottaa nykyään. Ja sanokaa mua ihan vapaasti
itsekkääksi, koska syy miksi tuo nyt ei sit ilmeisesti onnistu, on se, että herraseni
menee mieluummin laittaa jo montamonta vuotta sitten kuolleen sukulaisensa
haudalle jotain lyhtyjä!!! Siis kaunis ajatus, ei siinä mitään, mutta kai ne kuolleet
voi odottaa muutaman päivän. Kuulostan kamalalta, ei mahda mitään. Ja sitten
ajattelen asiaa niin, että hän valitsee mieluummin kuolleen sukulaisensa kun mun
seuran. Hmm…mun seura kuulostaa etenkin nyt tosi mahtavalta…
No, pitää hakee kaupasta viittä erilaista limua ja juoda niitä, en kertakaikkiaan osaa
olla ilman että mulla on jotain juomista! Pakko olla tai kiipeilen seinillä
Tuohon on niin oppinut kun juopotteli joka päivä ties miten pitkän aikaa.
Hyvä, että et aio juoda tänään, vaikka on perjantai. En minäkään. Hain 12-packin kivennäisvettä ja sillä mennään. Tosiaan jotain pitää ja on kiva juoda, mutta nestettähän se kroppa tarvitseekin. Alkoholia tosin ei tippaakaan.
Kaverit tekee ohareita. Tiedän tunteen. Kyllä niitä kavereita ehtii muulloinkin kyllä tavata, vaikka suunnitelmat nyt menivätkin uusiksi. Ei kannata ottaa liian raskaasti, vaikka vittumaistahan tuollainen on. En minäkään hautojen päälle ymmärrä sinänsä, vaikka lähiomaisia sinne on päätynytkin, mutta joillekin ne voi olla tosi tärkeitä juttuja. Kaverisi haluaa varmaankin viettää nyt aikaa itsekseen, eikä kyse ole varmastikaan mistään henkilökohtaisesta.
Huonosti on menny taas…5 päivää putkeen juomista. Huomenna pitäs olla ilman mut en
tiiä mistä mä löydän sen voiman olla ilman! Tää on ihan kauheeta. Eilen vielä menetin
yhden rakkaan perheenjäsenen…tulee takasin kasana tuhkaa itku.
En haluis juoda mut joku ihmeen pakko tähän on. Ei ole hyvä elämä.
Täällä myös uusi jäsen. Kaks päivää meni ok, mutta tänä aamuna en taaskaan pystynyt taisteleen.
MInun ongelma on aamut ja aamupäivät. Niistä kun selviän ilman houkutuksia, niin illan kyllä pärjään.
Lost_Princess. Tekisi hirveesti mieli sanoa jotain, mutta en oikein tiedä mitä sanoisin, eikä tossa varmaan sanat oo ne mitkä auttaakaan. Toivon, että et jäisi nyt yksin asioiden kanssa. Voimia!!
Kolme selvää päivää takana ja pahin, maanantaiaamu sarastaa. Mieliala on herkkä ja hieman itkuinen. Yöt on olleet vaikeita. Pätkäunta, hikoilua ja painajaisia. Vatsa ei tiedä onko se kuralla vai kovana ja kivut kovat. Mutta tiedän, että se johtuu alkoholin puutteesta ja varmaan menee ohi. Myös säikähtelen ja sydän hakkaa hurjaa vauhtia välillä.
Moi Lost Princess! Tervetuloa mukaan kirjoittelemaan myös minunkin puolestani. Miten menee?
Toivottavasti jaksoit pistää putken poikki ja pysyä raittiina viime viikolla. Tosi vaikealta kyllä kuulostaa tilanteesi. Ammattiapu voisi olla paikallaan. Ja voihan noista asioistaan käydä ensiksi juttelemassa vaikkapa oman lääkärin kanssa, jos ei tiedä kenen puoleen kääntyä.
Tervetuloa mukaan myös rojua! Onko tavoitteenasi vähentäminen vai lopettaminen? Noin pitkään jatkuvat vieroitusoireet kertovat kyllä omaa karua kieltään tilanteestasi. Vähentäminen voi olla haasteellista, mutta ainahan kannattaa yrittää! Mielenkiintoista kuulla miten projektisi etenee. Toivottavasti avaat oman viestiketjun ja kirjoittelet kuulumisiasi.
Lost_princes ja muutkin uudet jäsenet tervetuLLoo joukkoomme …
Luin tuon aloituksen ja ok… Kaikki tyylillään…
Joskus juomajaksoja itselläkin samalla tyylillä, yksinään…
Juu ja itellä menny suhteet siinä missä viinakin…
Viime suhteesta sen verran että “ei helvetti sovi kyl kaks alkoholistia saman katon alle”… Toinen yrittää raittiutta ni toinen on peltikii ja taas toisinpäin OLI yhtä ORAVANPYÖRÄÄ tosissaan. Jeps itsekkin kovaa vauhtia tuota kolmeekymppiä lähestyn vajaa 4 jälellä, ja ei meinaa oikeen mitää tulla juopottelusta eikä sen tuomista suhteistakaan… Yhen eukon tos menetin ku en pystyny yllättäin olee yhtä “fucking” kahta viikkoo selvänä… Meikä on ku joku ammattilainen mokaa just kaikki vähemmänkin vakavammat asiat.
Ja tuo lopettaminen en tiedä luulisi että minulle ja muillekin se on vaivalloista TODELLISUUSDESSA se ei ole. Pistää korkin kii thats it, ainakin viimestään moni laittaa ku kunto pettää, niinkuin minulla. ELI PAKON edessä viimestään ja siitäkin ku paranee ni ei iha heti janota voin sen verran sanoa…
.
. Ja sekin lähinnä erään ihmisen takia, inhoon sitä kun
. Vielä pahempi ahistus nyt
Syitä juomiseen riittää kyllä. Masennus, ahdistus ja hankalat ihmissuhteet. Esimerkiksi. Ainakin itselläni nuo ovat aika vahvoja tekijöitä. Sen lisäksi luulen, että mä oon läheisriippuvainenkin, ainakin jollain tasolla. En syytä juomisistani ketään muuta kuin itseäni, munhan se päätös viime kädessä on. Sitä yrittää elää vaan omaa elämäänsä, mutta kyllä se on joskus helpommin sanottu kuin tehty. Ja mitä tylsyyteen ryyppäämiseen tulee, sitäkin on harrastettu. Kyllä sitä helposti tulee vaihdettua yksinäinen koti-ilta kavereiden kanssa kuppilassa riekkumiseen.
…