Ihan paskasti on mennyt… Exä jätti mut tekstiviestillä ja perkeleen vaikeeta on ollut. Mä ikävöin sitä, kaipaan sitä mutta itsekuri on kuitenkin niin vahva etten ruikuta perään. Tekee vaan niin kipeetä!!! Ja viina auttaa… ei koske sitten niin paljoa… surullista mutta totta.
Ja pari kuukautta on menny jo tosta, mutta kun ei halua ketään muuta kun tuon yhden ihmisen. Seuraa kyl saan eikä mun tarvii maksaa baareissa juomiani mut ei…on vain tuo…sattuu ja ahdistaa!! Etenkin tuo ahdistus on paha, siihen herään ja se pitää mut oikein hyvin hereillä…välillä tuntuu et on vain yks vaihtoehto päästä pois tästä.
Varmasti sattuu, mutta älä nyt itseäsi tuhoa mokoman takia. Tiedän tuon tunteen. Tänään olen miettinyt exääni, jonka kanssa mulla on nykyään ystävyyssuhde. Hieman omituinen sellainen, mutta kuitenkin. Tunnen mustasukkautta, kun hänellä on muita. Omistushaluni on ehkä alkoholismianikin pahempi vika ja se kalvaa. Ainoa, joka auttaa on kannabis, jota olen taas alkanut pitkästä aikaa polttamaan. Sen kautta pystyn edes hetken tarkastelemaan asioita niin, että en aivan vaivu itsessääliin. Tämä ei sitten ollut mikään mainos.
Mulla on exääni viha/rakkaus suhde. Haluun sitä, mutta en halua et se tulee mun lähelle ja satuttaa mua.
Mutta mua autto kun lopetin haaveilun, toivomisen ja odotukset…päivät vaan soljuu eteenpäin ja se siitä.
Itekkin tykkään pössyttämisestä, mutta sitä on vaan hankala saada, no eilen pössyttelin ja niin tykkäsin. Jos pitäs valita juomisen ja pössyttelyn väliltä niin valitsisin jälkimmäisen…
