Uusi alku, tahdon lopettaa

Eilen kirjoitin ensimmäisen kerjun, ja voi sitä paniikin ja häpeän määrää kun huomasin ettei se tullutkaan nimimerkin suojan takaa. Paniikki päälle ja nyt uusi yritys. Kiitos teille kahdelle sinne kirjoittaneelle. Viestinne oli lohduttavia ja mielelläni jatkan keskustelua nyt täältä nimimerkin takaa. :smiling_face_with_three_hearts:

Olen siis syntynyt alkoholistiperheeseen. Vanhemmat ja yksi puolivanhenpi ollut alkoholisteja. Isäni kuollut alkoholismiin. Eilen mietin asioita paljon. Tajusin kuinka riippuvainen käytös on alkanut jo todella pienenä. Lapsena kun jäin yksin vanhempien juodessa turvauduin telkkariin ja herkkuihin. Katsoin viikonloppusiin telkkaria ihan aamusta iltaan ja söin herkkuja jos ei ollut ketään laittamassa ruokaa. Nuo tavat seurasi myös aikuisuuteen. Telkkari toi turvaa ja ruualla tukahdutin tunteita, varsinkin krapulan tuomia tunteita.
13-14vuotiaana eka känni ja koin ensimmäistä kertaa olevani joku. Kaverit piti kerrankin mua jonain, kun aijemmin mua oli väheksytty ja ei mua oikein pidetty minään. Se tuntui mahtavalle. Ja siitä se kierre alkoi. Jäin koukkuun tuohon tunteeseen ja aloin juoda säännöllisesti. Oli ihana tunne kun vihdoin kaverit halus olla mun kanssa. Halusivat varmasti vain viihdykettä itselleen kun olin kännissä. Pääsyin sitten kerran sairaalaankin noin 15vuotiaana kun vedin viinaa ja lääkkeitä. Oli hengenlähtö lähellä. Muutin jo 16vuotiaana omilleni, ja join joka viikonloppu.

Kun vuosia kului, kavereiden elämät vakiintui ja mun elämä muuttui niin että join pääasiassa yksin kotona. Kaipasin rakkautta, huolenpitoa ja nuoresta asti olenkin antanut itseni ihan väärien ihmisten käsiin. On ollut fyysistä ja taloudellista hyväksikäyttöä, raiskaus, pahoinpitely… Toivoin vain niin kovasti että joku näkis mut, mutta tuntuu että olin ihan näkymätön kaikille. Tuntuu etten osannut puhua enää ihmisille selvinpäin. Tuntui etten kelvannut kenellekkään.

Olen koko ikäni opiskellut ja käynyt töissä, tykkäsin työstäni ja hoidin sen hyvin. Kuitenkin jossain vaiheessa asiat muuttui niin että jos oli iltavuoro seuraavana päivänä se tarkoitti että voi juoda. Lopulta ei aamuvuorokaan haitannut. Pidin vähänä määränä jos join viinipullon ja kaksi siideriä ja selvisin aamulla kahdeksaksi töihin. Myös 4vk kesälomat meni enemmän tai vähemmän humalassa. Eihän se normaalia ole ollut.

Nykyään voin olla lähes kuukauden juomatta, mutta sitten palkitsen itseni ja siitä alkaakin taas vähintään kerran viikossa alkoholin nauttiminen. Olen kuulostellut että kun se himo iskee, niin tuntuu kuin joku supattelis mun korvaan että ”mene vaan ja osta, ei se haittaa” ja sitten nopeasti kövelenkin zombina kauppaan ja kotiin ja avaan ensimmäisen. Ei sitä sitten voi lopettaa.
Kumppanilta yritän asiaa piilottaa, todennäköisesti turhaan. Hän ei juurikaan juo. Hän on elämässäni ainut turvallinen ihminen, ja olen hänestä äärettömän kiitollinen. Suhteen alkuvaiheessa körsin pahasta läheisriippuvuudesta. On ihme ettei tuo puoliso jättänyt, itse olisin saattanut niin tehdä. Luojan kiitos jäi ja nyt tuo läheisriippuvuus on lähes selätetty eikä puoliso joudu kestämään mun kohtuutonta käytöstä. Toki mun on edelleen vaikea olla yksin kotona pidempiä aikoja, ja ne meneekin sitten kännissä kun en yksin osaa olla.

Nyt mä tahdon lopettaa. Haluan ensimmäustä kertaa elämässäni valita itseni ja valita hyviä asioita elämääni. Nyt kun olen tajunnut enemmän noita juurisyitä tuntuu että jotain isoa on auennut ja ehkä ekaa kertaa tää olis mahdollista.

Vertaistuki, vinkit ihan kaikki on tervetullutta. Olen tän asian kanssa yksin ja tuki ei varmasti olisi pahasta.

1 tykkäys

Tervetuloa :heavy_heart_exclamation:
Suosittelen lukemaan ja kuuntelemaan paljon erilaisia materiaaleja alkoholismista.
Itse olen mm. kuunnellut Suplasta Syvällä-podcastia ja YouTubesta Christian Schoultzin haastatteluja.
Tänne kannattaa kirjoitella,sillä tavalla saat tukea omiin vaiheisiin.

Tervetuloa minunkin puolestani, sinopo123 ja tsemppiä matkalle! :slight_smile:

Kiitos @Viiwa ja @Lintuanna :white_heart:
Christian Schoultzin Yhden haastattelun kuuntelinkin eilen ja sen jälkeen silmät kyllä avautui. Jotenkin nyt kun aika isosti hahmottui tuo kokonaiskuva, niin tuntuu paljon kevyemmälle. Että ehkä minäkin pystyn tähän. Ensimmäistä kertaa tuntuu että en olekkaan viallinen, on vaan ollut geneettinen alttius ja sitten elämän lähtökohdat ei ollut ne parhaat.
Useamman vuoden ajan on tullut tehtyä isosti töitä oman henkisen hyvinvoinnin kanssa, oon käsitellyt vinksahtaneita perhesuhteita, ja traumoja terapiassa ja siis ihan hemmetin paljon parempi olo on ollut. Tämä alkoholiasia vaan on tuntunut ettei siitä ole päässyt eroon. Jotenkin toivon että nyt kun on auennut paljon sitä mikä tähän on johtanut, niin voisi muutosta tapahtua.

1 tykkäys

Annie Grace Selvin päin oli myös hyvä kirja. Löytyy äänikirjana ainakin Bookbeatista.

Tervetuloa matkaan sinopo123! :heart:

Tuttuja elementtejä löytyy taas omastakin historiastani. Tosi hyvä, että kumppanisi ei juo juurikaan. Minulla sama juttu, ja olen kauhistellut miten ikinä olisin raitistunut, jos toinen ryypiskelisi. Toisen satunnaiset yksittäiset tai parit juomat eivät haittaa yhtään. Niitä voi nykyään olla kotonakin vaikka laatikollinen, mikä hänellä kestää todella pitkään. Itsehän onnistuin aiemmin kiskomaan sellaisen varmaan viikossa, jos olivat sievästi ulottuvilla.

Minullakin tosiaan tissuttelu lipsui arkeenkin. Aina laskin tarkkaan minkä verran voin juoda ja mihin mennessä, jotta lähden töihin selvinpäin. Sixpack oli sellainen ihan turvallinen määrä edellisenä päivänä ennen aamuvuoroa, jos juomaan päädyin. Krapulan kokemus laimeni toleranssin kasvaessa, mutta olihan sitä nyt pakosti aikamoisessa kestosumussa.

Nyt reilu vuosi raittiina. Aina ei ole ollut ihan helppoa ja mukavaa, mutta nyt fiilis on mahtava ja yksikään juomatta jäänyt annos ei todellakaan kaduta. Minulle apuina olivat alussa ainakin tämä Plinkki, tuo Annie Gracen kirja Selvin päin ja sovellus nimeltä I am sober. Olen kuunnellut myös paljon erilaisia podcasteja ja muitakin kirjoja. Varmasti osaltaan ovat olleet avuksi nekin, vaikka mikään ei ole jääänyt aivan erityisesti mieleen. Tiedon lisääminen ja vertaistuki, siinä ne kai pähkinänkuoressa.

Kovasti tsemppiä, ollaan kuulolla ja pysytään raittiina!

Kiitos @Hiiri :heart: Ihanasti aanottu ettet ole koskaan katunut yhtäkään juomatta jäänyttä ryyppyä. Juuri tuossa mietiskellessä tuli sellainen pieni suru, ajatusta kohtaan että ei enää joisi. Sellainen jännä haikeus. Toihan se viina mulle isoa turvaa (tai nyt ku miettii niinse turvan tunne tuli sitä kautta kun viina sammutti turvattomuuden tunteet). Tuntuu kuin luopuisi jostain ystävästä. :speak_no_evil: Vähäb hassu ajatus.
Vertaistuki tulee kyllä tarpeeseen.
Ja tuo kirja jonka mainitsit ja myös @Viiwa mainitsi niin sen oon kerran kuunnellut. Jokunen vuosi sitten. Ei vaan jotenkin sillon auennut mutta täytyypä nyt ottaa uudelleen kuunteluun josko nyt olisi aika oikea tuolle kirjalle. :blush:
Ani Kellomäen Kosteusvaurioita oli sellainen mikä kolahti ja tajusi ettei ole yksin lapsuuden haasteiden kanssa.

Mä tunnistan tuon surun,itse olen nyt tehnyt jonkinlaista surutyötä ja luopumisen tuskaa kyllä koen.

@Viiwa No joo toi on kyl totta, ja varmaan kannattaakin se umsurutyö tehdä.

On tää kyllä melkosta. Ja oon huomannut et aina kun oon vaikka miettinyt että nyt oon viikonlopun juomatta, niin hirveen herkösti ja jotenki luontevasti se ajatus vaan hiipii mieleen et mitäs sittenkin jos ihan vähän vain ottaisit. Ja siis tosiasiahan on ettei sellaiseen pysty. Oon myös aina ihmetellyt kun muut menee yksille, et miten hitossa. Mä meen aina sillon autolla koska tiedän ettei se jäisi siihen yhteen ja jos oon autolla niin sit en ota yhtään. Oon aina ajatellut et on ”turhaa” käydä yksillä, mut nyt tajuan että mä en vaan pystyis siihen.

Mitä te teette kun se supina alkaa, se joka kuiskaa korvaan että ”käy vain ostamassa, siitä seuraa varmasti jotain hyvää”? Miten saatte sen äänen hiljennettyä ja pidettyä itsenne poissa alkoholiostoksilta?

1 tykkäys

Itse en ajatellut alussa, etten enää koskaan joisi. Olin juomatta vain jonkin aikaa kerrallaan ajatellen, että aina voi tulevaisuudessa päättää toisin, jos siltä tuntuu. Silloin pakko ei tuntunut niin puristavalta. Noihin kuiskutteluihin tuli usein vastattua niin, että jos esim. huomenna vielä tuntuu samalta, mietitään sitä juomista sitten uudestaan. Tavoitteena tietysti tehdä sama päätös sitten huomenna. Nyt ajatus loppuelämän raittiudesta tuntuu jo hyvältä, mutta itse halusin antaa sen syntyä itsekseen.

Myös sen tiedostaminen, että juomahimo iskee usein jostain muusta tarpeesta, voi auttaa. Minulla esim. nälkä, jano tai väsymys sai sen helposti aikaan. Eli syömisen jälkeen tunne saattoi poistua. Siksi esim. työvuoron jälkeen tilanne oli vaarallinen, kun olossa saattoi olla noita kaikkia, ja mielessä oli tuttu ja näppärä helpotus. HALT-metodista on täällä joskus ollut puhetta, eli hungry, angry, lonely ja tired ovat tunteita, jotka johtavat helposti nopeisiin ja lyhytnäköisiin ratkaisuihin. Siksi oli tosi hyödyllistä opetella huomaamaan ne ja keksiä muita ratkaisuja kuin alkoholi. Edit. Niin ja huomaamisen lisäksi toki myös välttelemään ja mahdollisuuksien mukaan ehkäisemään ennalta, esim. mukana kulkevien välipalapatukoiden muodossa.

Aloitin itse vähentäjänä ja silloin pidin jostain syystä tärkeänä, että oppisin nimenomaan käymään yhdellä tai juomaan saunaoluen. Vaikka silloin jo tajusin, etten halua ottaa vain yhtä. Kai se oli joku normaaliuden lokero, mihin halusin mahtua. Nykyään se tuntuu kummalliselta ja pidän jopa positiivisena asiana, ettei minun ole aikoihin tehnyt mieli yhtä, vaan sen vaihtoehdon edessä olen mieluummin ilman. Se helpottaa varmasti osaltaan, ettei tule otettua toista ja kolmattakaan.

Alussa join paljon tölkkivissyä ja jossain kohtaa on ollut kausia, että olen juonut kotonakin alkoholittomia oluita. Sen olen tehnyt aivan surutta, jos siltä on yhtään tuntunut, kun se on siinä tilanteessa ollut jotenkin tarpeen. Nyt tilanne on jo pidempään ollut se, etten tarvitse mitään tölkkiä tai juomaa jatkuvasti käteeni ja “juhlajuomana” esim. ravintolakäynneillä toimii erinomaisesti alkoholiton olut tai viini.

Monella on esim. lompakossa lappu,jossa voi olla voimalauseita esim. tunne menee kohta ohi,älä luovuta vielä.

Itse olen vielä melkoinen kompuroi ja,joten mulla ei ole vielä hallussa tuo,että miten sana sen äänen vaiennettua.

Aa:lla on yks kirja missä on vinkkejä kuivilla pysymiseen. Ihan ok opus

Kävin psykiatrisella hoitajalla joka suositteli lyhytyä nettiterapiaa. Tapahtuu siis sähköpostitse aiheeseen erikoistuneen terapeutin kanssa.
Oli niin iso askel että pystyin tuolle hoitajalle kertomaan huolestani, ja odotan innolla tuota viiden viikon aikaa kun saa kirjoittaen terapeutille purkaa ajatuksiaan. Jotenkin tuntuu nyt että näin alkuun on helpompi kirjoittaa, kuin kasvokkain myöntää mitään. Kirjoitan muutenkin paljon ajatuksiani ylös, ja jotenkin se on mulle luontainen tapa oivaltaa asioita.

Onko muilla kokemuksia vastaavasta?

1 tykkäys

Kuulostaa hyvältä. Voi tosiaan olla helpompaa kirjoittaen edetä,varsinkin jos se on sinulle luonteva ilmaisumuoto.
Itse olen katsellut tuollaista maksullista terapiaa,taisi olla parin sadan luokkaa,jos se sysäisi omaa prosessia eteenpäin.
Olet ottanut hienoja askelia toipumisessa, tsemppiä!

Kiitos. :muscle:t2:
Mulle kans monesti ehdottaneet psykoterapiaa, tämäkin hoitaja sanoi että tarvetta olis, mutta tänä vuonna tulee sen verran isoja muutoksia elämään, niin tiedän ettei vielä rahkeet riitä. Ehkä ensi vuonna sitten. :blush:

1 tykkäys

Itsellä on pitkät terapiat takana. Tuo mainitsemani kurssi oli päihdeteraputin nettikurssi, juurikin sähköpostitse toteutuisi.

@Viiwa Ai sellaisia sähköpostikursseja on pidempiäkin? :astonished: Kuulostaa kyllä mielenkiintoiselle. Tämä mihin itse pääsen on viiden viikon mittainen, ja ilmainen mutta tuollainen pidempi voisi olla tosi hyödyllinen.

Yritän kaivaa sen esille. Facessa on ollut mainoksia.

Hei. Uusi alku. Se tapahtuu kun tajuaa että nyt on väärä suunta. Voin olla iloinen ja kiitollinen että se “herätys” tuli aikoinaan alkoholin ja tupakan suhteen. Ja paljon olen tietoa hakenut miten ne ovat vaikuttaneet minuun, aivoihin, mieleen ja muutenkin kehoon. Ja kuinka nuo ovat minulle edelleen vaarallisia aineita, jään koukkuun jos alan pelleilemään niiden kanssa. Tietty pikku pelko on niitä kohtaan. Olisko se sitä että olen voimaton jos annan niitä kehooni ja ne pääsee vaikuttamaan minuun.
On toki muitakin asioita jotka koukuttavat.
Nyt on elämässäni suunnan muutos ollut jo pitkään. Kariutuneen parisuhteen myötä on ollut pakko miettiä mikä suunta nyt. Huomasin että olen olla nössöttänyt kotona ja suhteessa kuin turvassa pahalta maailmalta, kun kumpikin oltiin raittiita ja terveet elämäntavat. Siihen sitä jämähti. Ja nyt on etsittävä ja uskallettava lähteä pois neljän seinän sisältä ulos kohtaamaan se “vaarallinen” maailma :)) no huumorilla tuon kirjoitin, ei ole olemassa pahaa maailmaa kuin jokaisen omassa päässä, jos sinne sen antaa pesiä.
Mutta on se totta, että on hankalaa lähteä etsimän uusia paikkoja missä kohdata ihmisiä ja tutustuttava, ystävystyttävä… on tosiaan vaarallista liikaa turvautua tai olla liian vain sympioosissa oman parin kanssa…
No, toivottavasti tästä purkauksesta joku saa jotain. Lähteä liikkeelle. Etsiä ja löytää.

@Vieraammaksi54 Tunnistan tuota ajatusta että on ”turvassa maailmalta”.
Oon huomannut että alkoholi on ollut mulle paljolti se tuki jonka avulla pystynyt kohdata ihmisiä. Toki nyt kun on alkanut asioita miettiä, niin on tullut paljon pohdittua niitä omia ihmissuhteita, ja sitä että ei ne ole kyllä ollut niitä sellaisia joissa haluan olla, vaan jostain velvollisuuden tunteesta olen niitä pitänyt yllä.
Nyt ottanut tietoista eroa joihinkin kaveri- ja perhesuhteisiin ja päättänyt että haluan elämääni ne ihmiset kenen kanssa mun on oikeasti hyvä olla, juuri omana itsenäni. Ja nyt on ihana kun on harrastusten kautta löytänyt uusia ihmisiä sekä myös välit lämmennyt vanhojen kanssa.
Oon huomannut että itelleni on tärkeintä se että kuuntelen rehellisesti itseäni, että kenen kanssa haluan olla tekemisissä ja kuinka paljon. Ja edelleen, paljon viihdyn vain kotona, puolison kanssa mutta sekin on ihan ok. :smiling_face_with_three_hearts:

@Viiwa Hei olis tosi kiva jos löytäisit sen. Kiitos jos viitsit yrittää. :blush:

1 tykkäys