Kuten profiilistani näkee, en sinänsä ole “uusi” tulokas, kun kolme vuotta rekisteröityneenä tänne olen ollut. En ole vain jaksanut kirjoitella mitään, lueskellut vain ketjuja + en muistanut salasanaani saatika nimimerkkiä. Sain ne molemmat kaivettua sähköpostin Saapuneet-kansion kätköistä. 
Kerron itsestäni sen verran, että olen nuori nainen, buprekoukussa (sekä bentsokoukussa) tällä hetkellä. Asustelen avokkini kanssa jossain päin Keski-Suomea ja kämppämme on tällä hetkellä kuin pommin jäljiltä, en ole kovin ahkera siivooja. Paitsi eilen jouduin avaamaan tukkeutuneen vessanpöntön, OLIPAS HAUSKAA. Hyi, en halua muistella kyseistä tapahtumaa ja olen miehelleni suuttunut, miksei hän sitä voinut avata VAAN MINÄ, nainen! Noh, tasa-arvoa se on tämäkin 
Olen luuseri ja käyn lukiota neljättä vuotta, mutta veikkaan pahasti, ettei lakkia tänäkään keväänä taida tulla. Tekisi mieli lopettaa koko paska kesken, mutta ilmottauduin jo kevään kirjoituksiin…kai se on yritettävä ottaa itseään niskasta kiinni ja mentävä vaikka refloissa kouluun. Se on kyllä jotain niin jäätävää (kirjaimellisesti) täristä ja hikoilla koulunpenkillä vieroitusoireisena ja kalpeana. Opettajat tuijottavat mukavasti, mikä lisää ahdistusta ja vapiaa entisestään. 
Olen tällainen boheemi yksilö, ripustin paprikan äsken kattoon kuivumaan. Se on hienonnäköinen kuivuneena, roikkumassa katosta.
Kirjoitan paljon, enimmäkseen proosaa. Runojakin tulee silloin tällöin ja jonain päivänä aion julkaista kirjan. Jos joku hullu kustantamo sekopäisiä kirjoituksiani joskus huolii. Kaverit ovat kyllä lahjakkaaksi kehuneet, mutta tiedä häntä… Laulaminen ja pianon rääkkääminen kuuluvat myös harrastuksiini, bändiä olen kasaamassa. Olen vain täysin toivoton sanoituksien kirjoittamisessa, ne ovat aina liian korneja tai liian tylsiä. Olen erittäin itsekriittinen persoona.
Musiikista: Alice in Chains on ollut kestosuosikki pitkään. Suomalaista UG- hiphoppia menee myös ja oikeastaan kuuntelen kaikkea laidasta laitaan. Päihteiden kanssa olen valikoivampi. Stimuja käytän harvoin, sillä pumppuni ja pääni flippaavat niistä melko hyvin. Bentsot ja bupre kuuluvat jokapäiväiseen leipääni.
Bupresta tosin yritän irrottautua, ehkäpä se jonain kauniina ja kirkkaana päivänä tapahtuu. Ainakin toivon todella niin tapahtuvan. Unikkoteellä olen yrittänyt irrottautua, mutta aina kun rahaa on tullut, niin retkahdus on tapahtunut. Katkolle olen jonossa. Tai mitäs minä huijaan itseäni ja muita…en ole saanut vielä aikaiseksi ilmoittaa itseäni katkolle, maanantaina on suunnitelmissa mennä keskustelemaan asiasta. 
Mitäs tähän lisäisin, ottakaa minut lämpimästi vastaan joukkoonne (tai älkää ottako, ihan miten tahdotte.) Aamen.