UUDET TULOKKAAT.

Olen täällä feikkialiaksella ettei kukaan tietäisi että minä olen minä. Mutta sen varmaan jo tiedätkin että minä en ainakaan ole sinä. Ja joskus en itsekään tiedä olenko minä minä. Ilmeisesti minulla on ärsyttävä yskä, siksi käytän dxm:ää, sitten ei ärsytä mikään, ei edes se yskäkään eikä se ettei minulla oikeasti ole yskä. Eniten ärsyttää se etten kohta varmaan saa mistään apteekista itse ostettua sitä.

Päihteet ovat minulle melko uusi asia, ja selvinpäin ajattelen että ne ovat p:stä. Eihän niistä saa kuin hetkellisen (mutta niin upean ja mahtavan) hyvän olon. Alkoholia ja bentsoja on tullut vedeltyä sitten pidemmänkin aikaa yhdessä ja erikseen. Toistaiseksi pysyttelen lääkeaineiden parissa viihdekäytössä, koska tiedän niistä eniten (omistan Pharmacan) mutta minua pelottaa josko joskus sekaannun oikeisiin hyymeisiin.

Psykiatriset sairaudet ovat olleet jo pitkään läsnä elämässäni, ja sekakäyttöni perimmäisenä tarkoituksena on saada polla entistä pahemmin jumiin. Työkyvyttömyyseläkettä odotellessa.

Sellainen olen minä, 80-luvulla syntynyt savolainen uros.

Olen Varsinais-Suomesta lähes 30vuotias opioidiriippuvainen. Tällä hetkellä vielä buprenorfiini korvaushoidossa, mutta hoito vaihdetaan lähiaikoina metadoniin. Nyt yrittää irtaantua huume- ja rikoskierteestä. Tästä kun hiukan kuntoutuu niin vois alkaa jotain opiskella. Aika näyttää.
Mennään päivä kerralla ihmetellen.

Siinä nyt jotain itsestäni.

Eksyin tänne kun netistä etsin tietoja mulle määrätyistä lääkkeistä, länsisuomesta 52v ukkeli jolle pamahti diabetes 1998 ja nyt jo eläkkeellä viidettä vuotta. Päätin lopettaa tupakanpolton ja sain respan Champix lääkkeeseen jota söin 5 viikkoa ja sitten lopetin kun unet oli niin hirveitä, jotain tapahtui jo vahingoittuneessa hermostossa kun iski aivan helvetinmoiset kivut. Aluksi Tramalia 400mg päivässä ja hetken pärjäsin ja sitten soppaan tuli Lyrica 600mg päivässä, taas meni hetki ja nyt pitää päivät kiskoa kaljaa tohon päälle että pärjää. Musta tuli siis hetkessä sekakäyttäjä, oon koittanut olla ilman mutta kipujen lisäksi kauhea vapina ja ihan oikeasti tekee mieli ottaa lääkkeitä.

Ainut hyvä puoli tässä on ettei edes tarvi ajatella lääkkeiden lopettamista, eiköhän ne kohta kirjoita vahvempia ja koitan nyt rimpuilla näin koska aina joskun haluaisi ajaa autolla joka onnistuu kun jätän kaljat pois päivärytmistä. Tulevaisuus ei todellakaan näytä hyvältä, muiden vaivojen mm. sydän pitää vielä muita lääkkeitä ottaa.

Näin nyt vaan kävi ja tilanne pitää hyväksyä.

Ihan kivaa kuulla, et tänne on tullut aika paljonkin uusii ihan hyvii tyyppei… Meinaan niinkun muijii :slight_smile: Jos ootte mun tekstei seurannu… Jos haluu jutella privana MSN:ssä niin azazel996@hotmail.com on mun MSN-Messenger osote…

Saa toki kaikki muutkin lisätä, jos jotaa ees kiinnostaa tällanen hörhö… :sunglasses:

Mitäs nyt, aamulla Lyrica 300mg ja Tramal deopo 100Mg + Tramal 50Mg, ei muuta paitsi kossua. Kädet tärisee ja särky on helvetinmoinen, otan Lyrican 300mg Tramal depoa 100mg ja Tramal 50mgg. Täristen säästin kaksi Tramalia, mihin, olenko nyt parempi ihminen.

Tajusin muuten, että vaikka olenkin täällä jo vähän aikaa pyörinyt, niin en ole esitellyt itseäni.
Joten, annanpa palaa.

Meikä on tällänen kahtakymppiä lähestyvä naisenalku ja asustan… noh, se jääköön kertomatta :wink:
Päihteistä… alkoa en juo, enää. Amfetamiini on mun narsistinen lempirakastaja, josta haluan/en halua/haluan/en halua… päästä eroon.
Toki myös opiaatteja/opioideja tulee kiskottua aika ajoin, niitä kylläkin myös ihan oikeasta syystä, kipuun.
Elämä ilman rauhoittavia on hankalaa, paniikkihäiriötä, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, vaikeaa ahdistusta, tuskaisuutta… en rupea kuitenkaan väittämään, ettenkö olisi (ja tulisi) niitäkin väärinkäyttänyt (/-käyttämään).
Tietty kaikki juhlakuosihuumeet… :sunglasses: :blush:

No se niistä, ainiin kannabista toki, deelejä mikä ettei. Varsinkaan kannabis ei ole mulle päihde, deelitkään oikeestaan.
Mitähän sitä kertois… oon kasvissyöjä ja mua kiinnostaa (profiilikin kertoo) uskonnot, kulttuurit, filosofia, vaihtoehdot, lääketiede, päihteet, luonto, historia… aika monikin asia.
Oon pahasti yhteiskuntakriittinen, tällänen rastapäähippi.

Koulutus? Peruskoulu ja elämänkoulu.
Vielä joskus olis tarkotus käydä lukio loppuun ja sitten yliopistoon.
Alankin jo tiedän, voin kertoa siitä privana lisää :slight_smile:

Ei mulla kai muuta, jos joku on mun höpinöitä lukenut niin on ehkä (?) saanutkin jonkinlaisen kuvan musta :slight_smile:

N

Ps. Ihan vaan teitä varten, neverheard@live.fi lisätkää vapaasti.
Kertokaa nickinne lisätessä, et tiedän ketä ootte :laughing:

^Tervetuloa nitee!

Itse olen päihdelinkissä pyörinyt vuodesta 2005, mutta minun vanha tunnari sai elinikäisen porttarin plinkkiin :frowning: . Minusta kyseessä oli oikeusmurha! Juttuni sattui päätymään iltalehden uutisiin ja se oli liikaa toimitukselle :smiley: . Kerron vähän itsestäni: Sain vuonna 2002 toukokuussa elämäni ensimmäisen piikin mopoa ja totesin heti silloin, että tämä on se minun juttuni… Nyt olen käyttänyt pääsääntöisesti pelkästään jarruja 8 vuotta. Olen korvaushoidossa ja saan päivittäin Suboxonea. Pidän parin päivän taukoja Suboxonen kanssa ja sitten otan kunnon Subutex vedot ja nautin oloistani. Olen mies ja sanon suoraan, [poistettu hehkutusta - Päihdelinkin toimitus]

VH

Kiitti VH ! toi iltalehden juttu oli aika paha… en ymmärrä miks jengi dissaa sua, vaikutat hyvält tyypilt ja tuskin oot ainoo joka käyttää kh-lääkkeensä väärin, niitä tästä maasta löytyy. Mä en ainakaan tuomitse sua millään tavalla.
Ois sunkin (ja monen muun, myös thisnutyn ja keit tääl nyt on palikka, dm jne…) en tiiä mitä mielt ootte mustkans kiva privana jutustella, mun maili/msn ; neverheard@live.fi.

morjensta vaan ihmisille :slight_smile: ,

hieman itsestäni ja päihdehistoriastani: oon kasarilla syntynyt miespuolinen henkilö. satunnaisesti aloin juopottelemaan abaut 12-vuotiaana, sit tuli ylä-asteen jälkeen deksmi ja hatsi mukaan kuvioihin, sen jälkeen bentsoja ja muita ryynejä, sit joskus 17-vee kai tuli piri ja subu testattua… sinne jäin sit jumiin…

ny tuntuu siltä, että pää alkaa oleen (taas) sellasessa kuosissa, että ehkä olis parempi lopettaa. mutta pelottaa ettei “pohja oo tullu vielä vastaan”,. lopetusyrityksiä (jos ny niitä voi niiksi edes kutsua, kun ne on lähinnä muitten takia tehty) on muutama takana, pisin kai joku 3 kk…

mut joo, ajattelin tänne tulla katteleen, että mites maailmalla :smiley:

Moikka moi !

Kasikytluvun tuotos Pohjois-Suomesta ilmoittautuu. Olen lähinnä viihdekäyttäjä, piristeitä ja bentsoja. Savua olen polttanut mutta jotenkin se ei sovi minulle…

Päihteilyt aloitin joskus yläasteen loppupuolella, alkoholilla aluksi, sit aloin hieman tehostamaan humalaani bentsoilla (=äidin lääkekaapista, halvat kännit :laughing: ) sit tuli piristeet ja opiaatit ja sellaset. Savukin jossain vaiheessa mutta oikeastaan piri on ainoa mitä on tullut hieman pitempijaksoisesti käytettyä. Ikinä en ole kokeillut psykedeelejä eikä kyllä kiinnostakkaan.

Olen 90-luvun nuori nainen Kouvolasta. Kokemusta päihteistä on aika pitkälti perinteiset tupakka ja nuuska (13-14-vuotiaana), alkoholi (13-vuotiaana), kannabis (15-vuotiaana), essot (18-vuotiaana) , pamit (19-vuotiaana) + muut ryynit (ketipinor reseptillä, lyricat, opamox yms, kaikki aikavälillä 15-19-vuotiaana) ja poppers, jos se nyt lasketaan päihteeksi. Uusi tulokas, ensimmäinen postaus, fuck yeah.

Täytyyhän tähänkin vastata.

Olen -93 syntynyt ja olihan se pakko liittyä tähänkin foorumiin heti, kun aiheen näin. Asun pääkaupunki seudulla ja nähnyt jo kaikenlaista pikkulapsesta asti =)

nosto ja tervetuloa kaikille uusille tasapuolisesti. on täälä vielä ‘uusia’ ketä ei ole esittäytyny.
tosin eihän se pakollista ole, suotavaa vaan.

Kuten profiilistani näkee, en sinänsä ole “uusi” tulokas, kun kolme vuotta rekisteröityneenä tänne olen ollut. En ole vain jaksanut kirjoitella mitään, lueskellut vain ketjuja + en muistanut salasanaani saatika nimimerkkiä. Sain ne molemmat kaivettua sähköpostin Saapuneet-kansion kätköistä. :wink:

Kerron itsestäni sen verran, että olen nuori nainen, buprekoukussa (sekä bentsokoukussa) tällä hetkellä. Asustelen avokkini kanssa jossain päin Keski-Suomea ja kämppämme on tällä hetkellä kuin pommin jäljiltä, en ole kovin ahkera siivooja. Paitsi eilen jouduin avaamaan tukkeutuneen vessanpöntön, OLIPAS HAUSKAA. Hyi, en halua muistella kyseistä tapahtumaa ja olen miehelleni suuttunut, miksei hän sitä voinut avata VAAN MINÄ, nainen! Noh, tasa-arvoa se on tämäkin :wink:

Olen luuseri ja käyn lukiota neljättä vuotta, mutta veikkaan pahasti, ettei lakkia tänäkään keväänä taida tulla. Tekisi mieli lopettaa koko paska kesken, mutta ilmottauduin jo kevään kirjoituksiin…kai se on yritettävä ottaa itseään niskasta kiinni ja mentävä vaikka refloissa kouluun. Se on kyllä jotain niin jäätävää (kirjaimellisesti) täristä ja hikoilla koulunpenkillä vieroitusoireisena ja kalpeana. Opettajat tuijottavat mukavasti, mikä lisää ahdistusta ja vapiaa entisestään. :unamused:

Olen tällainen boheemi yksilö, ripustin paprikan äsken kattoon kuivumaan. Se on hienonnäköinen kuivuneena, roikkumassa katosta. :smiley: Kirjoitan paljon, enimmäkseen proosaa. Runojakin tulee silloin tällöin ja jonain päivänä aion julkaista kirjan. Jos joku hullu kustantamo sekopäisiä kirjoituksiani joskus huolii. Kaverit ovat kyllä lahjakkaaksi kehuneet, mutta tiedä häntä… Laulaminen ja pianon rääkkääminen kuuluvat myös harrastuksiini, bändiä olen kasaamassa. Olen vain täysin toivoton sanoituksien kirjoittamisessa, ne ovat aina liian korneja tai liian tylsiä. Olen erittäin itsekriittinen persoona.

Musiikista: Alice in Chains on ollut kestosuosikki pitkään. Suomalaista UG- hiphoppia menee myös ja oikeastaan kuuntelen kaikkea laidasta laitaan. Päihteiden kanssa olen valikoivampi. Stimuja käytän harvoin, sillä pumppuni ja pääni flippaavat niistä melko hyvin. Bentsot ja bupre kuuluvat jokapäiväiseen leipääni. :slight_smile: Bupresta tosin yritän irrottautua, ehkäpä se jonain kauniina ja kirkkaana päivänä tapahtuu. Ainakin toivon todella niin tapahtuvan. Unikkoteellä olen yrittänyt irrottautua, mutta aina kun rahaa on tullut, niin retkahdus on tapahtunut. Katkolle olen jonossa. Tai mitäs minä huijaan itseäni ja muita…en ole saanut vielä aikaiseksi ilmoittaa itseäni katkolle, maanantaina on suunnitelmissa mennä keskustelemaan asiasta. :neutral_face:

Mitäs tähän lisäisin, ottakaa minut lämpimästi vastaan joukkoonne (tai älkää ottako, ihan miten tahdotte.) Aamen.

No joo moi kaikki.

Mä olen tälläinen -85 syntyny, naispuoleinen,ööh…tyyppi, Joensuusta. Tai no, en mä oo asunu ku 4 vuotta vasta täällä… No joo btw, 10 v. aloitin, lääkkeillä, 11 v. tuli alko, 15 v. kovemmat…viimeiset 7 vuotta suonensisäisiä päivittäin…piriä lähinnä, tosin viimeiset pari vuotta myös texi, no joo oikestaan kaikkee mahdollista ja mahdotonta. Olen käyttöä vähentämässä, tai siis, viimeisestä piikistä on 3 kk, haluan ihan tosissani selvitä tästä suosta. vittu, 25 v. ikää, ei ammattia, ei työkokemusta, luottotiedot menneet aikoja sitten. eeh ögh…ööhmm. tälläinen tApaus.

ps. olen juonut hieman kotoviiniä.

ilmottaudun uudeksi kirjoittelijaksi. lueskellut jonkun vuoden ja sit innostuin itsekin kirjoitteleen, silloin tällöin. kaikki huumet on kokeiltu, paitsi heroiini, niistä perinteisemmistä huumeista. nämä uudet tutkimuskemikaalit ovat jääneet vähemmälle. jotain nestemäistä “lsd” vaan.

ikää on 30 ja äö on 128. aina ollut luokan paras hemoklobiini. polvet reistailee ja kärsin sos.tilanteiden pelosta. muuten menee toisinaan ihan hyvin. yritetään tulla toimeen.

:smiley:

Mitähän itsestäni nyt kertoisin :smiley: Noh olen vuosimallia -93 kloppi täältä pirkanmaalta, päihteilyni on lähinnä viihdekäyttöä ja alkoholia menee yleensä joka viikonloppu, melkeenpä ainoostaan nopeita menee ja sauhua. Psykedeelejä tulee silloin otettua kun vastaan tulee. Olen täällä kesästä asti pyöriny mutta nyt viimeaikoina on vasta tullu alettua kirjoitteleen tänne.
Enempää nyt ei tule mieleen mitä voisin kertoa. :slight_smile:

iltoja toivottaa 18v ukkeli pk-seudulta… lueskellut forumia vuosien varrella, mutta koskaan ei oo tainnut nimimerkkiä olla. mun historia on varmasti aika tyypillinen… 13-14 vuotiaana ekat dokailut ja röökiä vetänyt siitä lähtien… 8-luokalla sitten alkoi hatsinpoltto, ja tahti kiihtyi intensiivisen perehdytyksen jälkeen päivittäiseks… Kysyntä alkoi muistuttaa kotiseudulla muoti-ilmiötä ja randomkontakteja löytyi ja sen myötä hakupalkkaa. joten eihän siinä elämässä mitään järkeä ollut, tai silloin mietti ja tajus liikaakin. myös lapsuuden kiusalliset ja kiusaamis kokemukset siivittivät todellisuudesta pakoilua… muistan olleeni aina enemmän tai vähemmän masentunut, semmoista kausittaista. omat pikku piirit syntyivät ja muiden silmissä leimaantui… osa joutui seuloihin, osa laitokseen, elämä jumitti paikallaan. (tuntuu samalta edelleen)

noin 16-vuotiaasta eteenpäin sitten menty joka viikonloppu juomassa, stimulantteja säännöllisen epäsäännöllisesti (ei koskaan ränniin tosin) ja mässyjä on syöty. Lukion ykkösen jälkeen motivaatio maalliseen hiipui ja monella koulu jäi. Aatteet oli tosi vahvoja eikä ollut halua olla yhteiskuntaan osallisena kun “länsimaat tuhoutuu kuitenkin joskus mun elämän aikana”. Ei oo oikeen tullu tehtyä muuta kun satunnaisia töitä ja päihteiltyä. Tuntuu, että liian monia tuttuja ja kavereita masentaa oma elämä, joko paskat ihmissuhdekokemukset tai tän maailman ajattelu ja siihen sopeutumisen yrittäminen, mutta ei puhu kenellekään. syödään sit sieniä tai sokeripaloja tai jotai tutkareit…tai lähetään tamppaa jonnekkin viikonloppuisin ja nollataan tilanne… muistakin varmaan tuntuu et hatsi ja bentsot antaa semmosen turvallisen jumin tältä maailmalta? kun ei tiedä mitä haluaa ja kun on niin paljon varaa valita, nii on myös valittaa ja murehtia.

heikko itsetunto ja yksinäisyys, syrjäytymisen tunne, byrokratian rattaiden pyörittämisen vaikeus ja itsekurin puute tekevät “skarppaamisen” tuntumaan lähes mahdottomalta. nyt täälläpäin svimbaillaan joka vklp ja useemminkin vaikka kuinka vannottu ettei edes kokeilla … onneksi ei tarvitse huolestua hihaan heittämisestä… ja mässyi syödään aina kun niitä löytyy… bongi laulaa joka päivä ja mitään järkevää ei ulkopuolisen silmin tehdä… helvetin passiivista toimintaa. kukaan ei puhu mistään negatiivisesta, muuta kun yleisesti yhteiskunnallisista asioista… ja tuntuu, että ennen “kunnolliset” tututkin dokaa tosi paljon.

nyt aattelin pitää ekan totaalibreikin hatsista ja kaikesta muusta. tosiaan pisin tauko sitten aloittamisen on ollut muutamia päiviä. mulle ja varmaan monelle teistä seministi on aika osuva kuvaus :unamused: nuorempana puski älytön masennus/ahdistus ja ihmeellisiä adhd-oloja kun yritti olla ilman hatsia, silloin oli kyllä muitakin murheita.nyt oon jotenki ruvennu asennoitumaan paremmin kun mietin mun ja läheisten tulevaisuutta. ja nyt tässä lähihetkinä on tullut poltettua vaan tyyliin joka toinen päivä. nyt tolet nolliin niin se hatsi saattaa joskus tuntuakin joltain, ja muutkin asiat tässä maailmassa. ja niistäminen ja codien ja bentsojen napsiminen ja typerä öiden valvominen lakkoon myös ja tilalle liikuntaa, terveellistä ruokavalioo, lukemista ja kaikkee itelle ennen niin tärkeää, kunnon unirytmiä eikä tällästä liskoilua. jos onnistuu niin ehkä saan sen yo-lakin joskus… tai keksii koulun johon hakea… rekisteröidyin tavallaan tän viestin takia, ei taida olla ihmistä jolle nää asiat ois voinut sanoa. perheterapiassa oon käynyt mutta ei siellä voinut täysin avoin olla. tuntunut siltä, että on kuplan sisällä ja moni muukin - miettii samoja asioita - mutta ei avauduta kellekään.

Heippa, olen uusi tulokas, pitkään seurannut foorumia, mutta nyt päätin rekisteröityä itsekin.
Oon 25-vuotias kundi ja asun Espoossa. Aika paljon on kokemusta aineista ihan käytössä
ja aika paljon oon lukenutkin aiheesta. Mut lyhyestä virsi kaunis, koitan parhaani mukaan
antaa panokseni keskusteluihin jotka kiinnostaa.
Love Peace Unity Respect :sunglasses:

Vuoden verran tuli keskustelua selailtua, mutta vasta nyt rekisteröidyin.
21-vuotias miehenalku, koukussa milloin mihinkin bentsoon…
Huumeisiin(pl.kannabis) en ole koskenut koskaan. :unamused:

EDIT: Tarinani siis alkoi verrattain myöhään: puolisen toista vuotta sitten tutustuttuani silloiseen poikaystävääni, jolla oli pitkä lista erilaisia mielenterveysongelmia, tutustutti minut sekakäytön ihmeelliseen maailmaan… :smiling_imp:
Toki, oma vikanihan se oli,mutta tajusin liian myöhään missä jamassa olinkaan. Viimeksi olen ollut täysin selvinpäin joskus 2009 heinäkuussa… :laughing: Nyt tsopikloni(zopinox)-klonatsepaami-(Rivatril)sekä oksatsepaami(opamox)koukussa… :blush: