Huomenta!
Vihdoin sitten miekin uskaltauduin tänne kirjoittelemaan. Pitkään olen jo palstaa lukenut taustalla ja saanut vinkkejä, voimaa ja ennenkaikkea rohkeutta tunnustaa itselleni sen, että tässä tarvotaan nyt niin syvällä suossa, että ei siitä yksin nousta. Erityisesti olen seuraillut Winstonin, Malibun, Dark Maguksen ja teidän muiden aktiivisten kirjoittelua.
Pikkasen itsestäni. Sain noin kymmenen vuotta sitten ensimmäisen kerran panacod-respan hammassärkyyn ja tempaisin kerralla sitten neljä. Leijuin pumpulissa ja vuosisadan rakkaustarina oli valmis. Siitä se lähti. Ekat viisi vuotta satunnaisia sadan boxin kuureja ja sitten viimeiset viisi vuotta ei päivääkään ilman kodeiinia. Kolmisen vuotta sitten pannarit vaihtuivat arttuihin, jotka koin jos mahdollista vieläkin ihanimmiksi. Selkäkipu mulla on todellinen ja siksi olenkin pystynyt tätä käyttöä jatkamaan näinkin pitkälle. Vuoden verran tilanne oli se, että 100 kpl kesti kolme päivää, jos sitäkään. Ja niillä olin siis normaali ja toimintakykyinen. On tässä kokeiltu vuosien varrella kaikkea muutakin kipuihin, teemuja, tramalia retardia ja nopeaa, oxynormia, contteja , lyricaa yms. Mistään en ole saanut niin hyvää apua kuin kodeiinista. Ja uskon, että syy siihen on se rakkaus sitä kodeiinin lämpöpumpulia kohtaan.
Nyt sitten koko kesän miettineenä päätin nostaa kissan pöydälle ja menin tk:n lääkärille. Jonotin kuukauden, että pääsin hälle, jolle halusin. Ihana lääkäri. Teimme yhdessä vähennysohjelman ja apteekkisopparin koskemaan vain ardinexia. Eli lähdimme liikkeelle siitä, että 12 kpl/pvä ja 8. päivän välein voin hakea 100 kpl. No, se oli liian tiukka pudotus. Epätoivoissani lähetin lääkärille eilen aamulla sähköpostia ja puolen tunnin kuluttua tuli vastaus, että hän on muuttanut nyt respaa niin, että 20 kpl/pvä ja viiden päivän välein saan hakea lootan. Tällä on nyt pakko selvitä. kaivelin nimittäin jo epätoivoisena valmiikksi vanhat lyricat, kymmp-pamit, opamoxit yms., joita en ole vuosiin käyttänyt. Mutta kuten te kaikki tiedätte, niin kodeiinin lyhyen puoliintumisajan vuoksi se kammottva olo tulee aika nopsaan.
Muuten…no, mie olen tälläinen rajaseudun pakolaislapsi…ei vaiskaa…karjalainen iloluontoinen nelissäkymmenissä oleva nainen, parisuhteessa saman ukon kanssa 22 vuotta ja kaksi ihanaa ipanaa meillä on. Ja kolme kissaa. Ja talo maalla. Ja teen töitä ihmisten parissa, keskusteluapua, lyhytterapiaa yms (eiks ookkin tosi ironista ja sit mie oon vielä hyvä työssäni eli tuloksia tulee). ja osa-aikainen käsityöläinen, värkkään kakenlaista, se on miun henkireikä. ja luen paljon.
Kiitos, kun jaksoit lukea loppuun. Voipi tuntua pieneltä tää miun ongelma, miulle se on kuitenkin niin suuri, että kohta elämä romahtaa, jos se ei lopu. Tovoisin myös, että pääsen mukaan tänne teitin joukkoon, kuulostatte persoonallisilta ja aidoilta ihmisiltä.
Miimuska (sairaslomalainen silmät ristissä)