uuden elämän aloittaminen

Kotikanava
1

Joo kaipaisin apua ja neuvoja miten aloittaa “uusi elämä”,
olen teiniajasta saakka juonut ja hieman sekakäyttänyt kaikennäköstä, nyt olen siinä pisteessä että
olen alkanut huomaamaan että osa kavereista on perustanut perheen, osa on töissä ja osa jatkaa “radalla”,
tuntuu jotenkin että olen epäonnistunut elämässä, olen yrittänyt vähentää ja lopettaakin juomista, mutta jotenkin sitä vaan ajautuu sellaiseen porukkaan ketkä dokaa. Muutin pois lähiöstä missä tilanne oli pahimmillaan,
mutta silti tulee dokattua, ehkä olen liian ankara itelleni koska en juo kovin usein , mutta “kaverini” jotka ovat lopettaneet/vähentäneet ja ovat paremmassa tilanteessa huomauttelevat asioistani vaikka näkevät minua vain esim kerran kuussa tai vähemmän, ja tekevät päätöksiä siitä keiden kanssa liikun heidän nähdessään minut,
Tekisi mieli sanoa heille että “siksi liikun sellaisessa seurassa koska he eivät huomauttele tuomitsevasti niin kuin te, vaan hyväksyvät minut tälläisenä”.
Enkä osaa olla ns normaali ihmisten seurassa “normaalisti”, olen elämäni aikana saanut kuulla jatkuvasti jostain suunnalta että olen väärässä tai jotenkin muutenkin kelpaamaton, mikä on melkein tuhonnut itseluottamukseni.
Minulla on mielenterveys puolelta hoitosuhde ja lääkitys, mutta lähiaikoina olen ajautunut masennukseen, itsemurha käy mielessä ainakin kerran päivässä, mutta en pysty toteuttamaan, minulla on keskusteluaika varattu. Mutta en viitsi sanoa noista ajatuksista etteivät laita osastolle. Olen joutunut rahaongelmiin, lainannut rahaa ja ottanut vippejä, ei mitää hirveitä summia mutta tarpeeksi isoja työttömälle, saan ne hoidettua, mutta joudun kitkuttelemaan seuraavan kuukauden ainakin, ja kun ei ole varaa kunnon ruokaan niin tulee ostettua eineksiä kun ei jaksa laittaa ruokaa. olen myös lihonnut huomattavasti mikä on laskenut itseluottamustani.

Mutta haluaisin aloittaa “alusta” tai uudelta pohjalta, mutta en vaan jaksa keksiä elämään sisältöä, elämä vaan tuntuu niin synkältä ja kalliilta

2

Mikä sinä haluaisit olla?

Ja tuo, että elämä on kallis, taidat puhua rahasta ja rahattomuudesta? Tämä on yksi niistä ansoista, johon markkinat meidät ajaa. Mutta lopullinen totuus on, ettei sillä rahalla pysty itseään ostamaan.

Jos nyt oikein tätineuvo kelpaa, niin anna kätesi käyttöön. Hakeudu hyväntekeväisyystyöhön, raivaamaan metsää, kaivamaan kaivoja Afrikkaan, istuttamaan puita Intiaan, oman seurakunnan toimintaan, spr:iin, älä tyrmää ehdotuksia sillä että “ei ole itsetuntoa, ei minusta ole siihen, emmääosaa”.

Vapaaehtoistyössä nähdään toinen ihminen. Sitäkautta joku näkee myös sinut. Ja toisen silmien kautta sinäkin näet, että olet oikeastaan ihan hyvä tyyppi.

3

Minulla on mielenterveys puolelta hoitosuhde ja lääkitys, mutta lähiaikoina olen ajautunut masennukseen, itsemurha käy mielessä ainakin kerran päivässä, mutta en pysty toteuttamaan, minulla on keskusteluaika varattu. Mutta en viitsi sanoa noista ajatuksista etteivät laita osastolle.

Ylläoleva on epäonnistunut lainaus nimim.horhelta…
Täällä toinen “täti-ihminen” kirjoittaa myös sanasen :slight_smile:
Kirjoitit ettet kerro tärkeistä asioista siksi, ettet joudu osastolle. Just siksi sun kuuluu kertoa että pääset osastolle, jos se saisi sun nk. noidankehäsi rikottua sekä auttaisi sua osastojakson aikana hoitamaan raha-asiat kuntoon. Olet ilmeisesti yksinäinen vaikka sulla on kavereita? Siihenkin tarvit ehkä apua…
Kultakala on tuossa raha-asiassa NIIIIN oikeassa, mutta pyydä apua joka asiaan kun menet keskusteluun.
Mulla ois paljon hyviä neuvoja, mutta en ole oikein hyvä kirjallisesti ilmaisemaan niitä :frowning:
Voimia kuitenkin.

4

Olen miettinyt hyväntekeväisyystyötä jne, mutta kun on itsessäni vielä koottavaa niin en ole viitsinyt lähteä.
ja tosta mun omahoitaja keskustelusta sen verran että jutellaan kyllä tosi paljon, kirjotin jotenkin huonosti vissii, mut kuitenki aion mainita sille mun tilanteesta, mutta tiedän valmiiksi jo että se sanoo että en ole tarpeeksi huonossa kunnossa osastolle, niin se myös onkin ja kun sinne jonottaa sellaiset jotka todellakin sen paikan tarvitsevat ja ansaitsevat.
Kävin just puolen tunnin kävelyllä, tuli pähkäiltyä asioita ja tunteita laidasta laitaan, oli rauhoittavatkin mukana taskussa, mutta en syönyt. mikä on hyvä juttu, pitää täst lähin repii itteni kävelemään vaikka ilman päämäärää.
nyt pitää juoda teet ja käydä suihkussa. :slight_smile:

kiitos vastauksistanne.

voi olla että huominen on taas synkkä ja kirjoittelen mutta pitää yrittää jaksaa

5

Joo täällä sitä taas ollaa, oli se omahoitaja keskustelu, mut se halus ottaa opiskelijan mukaan kotikäynnil, mä tietty suostuin, enkä sit tietenkään pystynyt puhumaan asioitani niin avoimesti kuin olisi pitänyt.
tuli juteltua vähän niitä näitä, ei juurikaan paljoa niist asioist mitkä vaivaa.
Tuntuu vaa oudolta ku tunteet heittelee, sit joka aamu on huono olo ku herää, eikä haluais nousta ylös, mut on pakko ku unikaan ei tuu.
luin tossa kotipsykologian kirjasta masennuksesta, ja tunnusmerkit viittaa siihen vahvasti et mulla on masennus ollu jo kauan, mutta kun itellä on se suomalainen asenne et kyllä mä pärjään, ni ei täst meinaa mitään tulla.
Mulla on hoitokokous tässä kuussa, en haluais masennuslääkettä, ku en muista mikä niist mulle sopii ja sit ne sivuvaikutukset. plus se et tuhlasin melkein koko kuukauden rahat, maksoin laskut ja vipin, sit retkahdin ryyppäämään ja baarissa sit tuli tuhlattua melkein loput rahat.

Mitäköhän sitä oikee tekis, ku se kokous on vast loppukuusta. kävelylle aattelin mennä mut ei sekää ratkaise mun ongelmia.

6

Tykkäät käydä kävelyllä. Ulkoilu ja luonto ovatkin sellaisia asioita, jotka ovat ilmaisia, ja jotka tekevät ihmiselle hyvää. Millaisessa paikassa asut, onko sinulla mahdollisuus mennä ihan luontoon, metsään? Tuli vaan mieleeni, että puolukat ovat nyt kypsiä, oletko koskaan käynyt marjastamassa? Itse aion mennä nyt viikonloppuna, se on minun mielestäni sellaista puuhaa, missä muu maailma unohtuu, kulkee vain kaikessa rauhassa, poimii marjoja, ajatukset kulkevat ihan omia uomiaan… En ole vielä käynyt katsomassa, onko marjoja tänä vuonna paremmin hakkuuaukean reunalla vai metsässä. Jos on tottumaton metsässä kulkija, kannattaa seurata jotain tietä tms, että osaa takaisin… Useilla paikkakunnilla tähän aikaan syksystä myös ostetaan puolukoita roskineen päivineen, eihän yhdestä ämpärillisestä paljon saa, mutta ainahan lisänä on rikka rokassa. Tai voit perata marjat, soseuttaa ja laittaa lasipurkkiin ja jääkaappiin. Sitten ruuan kanssa saat omia puolukoita, silloin voit lisätä vähän sokeria (tai no maun mukaan), mutta jääkaapissa säilyvät ihan ilman säilöntäaineita.

Tai sitten jokin muu luontoharrastus, vaikka valokuvaus. Aloitellessa ei tarvitse monen tonnin välineitä, halvimmalla pokkarilla tai kännykkäkameralla voi alkaa harjoitella… Tai jos teillä päin on merkittyjä luontopolkuja, joiden varrella olisi tulentekopaikka. Reppuun makkarapaketti ja limsapullo, kävelyretki ja makkaranpaisto nuotiolla. Talvella ihan tavalliset murtomaasukset alle, ja metsään tutkimaan eläinten jälkiä. Jos luontoa ei ole ihan lähellä, osta vaikka käytetty polkupyörä, jolla pääset tutkimusretkille vähän kauemmaksi…

Luontoharrastukset ovat minulle tärkeitä henkireikiä. Kaikkihan eivät välttämättä tykkää samanlaisista asioista, mutta heitin tässä ehdotuksia, jotka olisivat ilmaisia tai suht halpoja toteuttaa.

Jaa, vielä tuosta hyväntekeväisyydestä. Talvi tulee, ja moni kotona asuva vanhus yrittää heikoilla voimilla itse kolata tietä auki asunnolleen yms. Olisiko lähistöllä jotain tälläistä ihmistä, joka tarvitsisi vähän apua käytännön hommissa. Lumenluonnissa tai vaikka kaupassa käynnissä. Tai hoitolaitosta, jossa voisi käydä ulkoiluttamassa vaikka rullatuolipotilasta. Hyväntekeväisyyshän on yleensä palkatonta toimintaa, MUTTA siitä saa itselleen hyvän mielen ja tuntee itsensä tarpeelliseksi ja lisäksi sekin on ilmaista.

Kunhan edes menet ulos, etkä jää märehtimään asioita sohvalle. Pienin askelin löydät mielekästä tekemistä, eihän koko elämän tarvitse muuttua kertarytinällä. Muistat, että olet arvokas ihminen, jolla on paikkasi maailmassa, kyllä se löytyy, kun uskot niin :slight_smile:

7

Rinalda, sä oikeesti veit melkein sanat suusta, tai ainakin sulla on paljon samoja kiinnostuksen kohteita,
ite osaan kulkea eräreissuilla, ja tulenteko (nuotio) on kyllä kaupungissa kiellettyä, mutta kyllä sitä tulee tehtyä silloin tällöin jos vaan tekee olosuhteiden mukaisen noution, yöllä on kiva istua ja katsella tulta ja vaikka paistaa makkaraa samalla ja kattella tähtiä…mutta en vaan saa irti itsestäni. joku vaan on vienyt inspiraation, kesällä vielä jaksoin lapissa käydä hillassa ja poimin hiukan mustikoita, mutta elämäni tuntuu välillä “tyhjältä”, ja senkin aiheuttaa oma saamattomuus ja lievä ujous, ihan kuin olisi joku lukko päällä, en pysty esim lauleskella tai riimitellä ääneen koska tunneryöppy mikä tulee on niin voimakas, kun on niin paljon patoutumia ja käsittelemättömiä asioita.

mutta kiitos vastauksestasi

8

Uuden elämän aloittaminen vaatii paljon voimia, masennuslääkitys voisi olla ihan paikallaan, jotta pääsisi alkuun. Löytäisitkö ne vanhat reseptit, voisit muistaa mikä lääke oli sulle sopiva?

9

En oo löytäny niit reseptei, mut oon harkinnu tota masennuslääkettä piiiiiitkän aikaa ni ehkä se on sen aika, ettei hajoa kokonaa, hoitokokous on lähellä, toivottavast ne kuuntelee, haluaisin samalla jos otan masennuslääkityksen vähentää seroquelia hiukan mutta kun en tiedä mitä se tekee ja mitä se tuleva masennuslääke tekee (sivuvaikutukset jne)

10

Onko sulle sopinut Seroquel? Itselle teki mahdottoman kovan väsymyksen ja kumma kyllä kamalia painajaisunia, molemmat jäi pois kun lääke vaihdettiin.

11

Itseasiassa aiheuttaa molempia varsinkin kun annos on 400mg prolongii,
herään välillä kädet puutuneina kun olen jotenkin jännittänyt jotai vasten unissaan,
esim aamulla usein kun yritän kattoa kelloa kännykästä, mulla on käsi niin turtunut etten pysty ottamaan kännykkää lattialta taikka painelemaan näppäimiä.
Ja painajaisia on kyllä ollut melkein joka yö mutta en ole osannut yhdistää seroqueliin, hittolainen jos joudun
lääkevaihdon kouriin taas niin en tiedä mitä tapahtuu, voi olla että pitäisi mennä osastolle alussa että olisi tuki ja vastaukset lähellä, mutta se ei kyllä kuulu suunnitelmiini.

Kiva kun kirjoitit noista oireista, väsymyksen olen tiennyt johtuvan seroquelista mutta toi jännittämis/puutumis juttu ja painajaisten näkeminen, on mua ihmetyttänyt et ei ihmekkää ettei sitä oikee jaksa ja masentaa ku ei nuku kunnollista unta.

12

Nii jäi kysymättä että minkä lääkkeen sait tilalle? sdff…

13

Olet varmaan niin tukkiunessa, että sen takia tulee noita puutuneisuuksia, itse ainakin nukuin aivan “taju kankaalla” Seroquelin kanssa. Mulla on kaksisuuntainen tyyppi II, masennuspainotteinen, ja sain Lamictalin. Se ei kyllä vauhtivaiheita estä, mutta kun niitä on niin harvoin ja tiedostan ne oireet mitä on ennen vauhteja, niin sovittiin lääkärin kanssa, että sitten otetaan vauhtia hillitsevä jos on tarvis. En niitä vauhteja nimittäin halua, niin järkyttäviä sotkuja on tullut elämässä niiden takia. Ihan hyvin on mennyt, kun vain muistan pitää (lääkkeillä) riittävästä nukkumisesta huolen, pysyy vauhdit aisoissa. Paha unihärö on ongelma, mutta siihenkin on aika hyvin löytyny lääkitys.

14

Itellä diagnoosi on psykoosiherkkyys…ite olin vähän niinku???
Pitäis varmaa pyytää mun paperit luettavaks ku en oo kertaakaa lukenu mitä oon höpissy psykoosis.
mä koitan kestää hoitokokouksee saakka viel pari päivää, mutta niinku nytki (tiedän et tä ei oo ratkasu) juon kaljaa toista päivää, tissutellen kyllä.
mul on välil sellanen fiilis et ietl on kans jonkunlainen vauhti pääl ollu pikkupojast saakka, ettiny ratkaisuja pahaan oloon ja “kärsimykseen”, ehkä sitä on ettiny rakkautta vääristä paikoista.
haluaisin et mul olis viel se inspiraatio mikä autto mua ennen kuvaamaan/purkamaan tunteita, eri taide muodoissa, mä tykkään elämästä, en niin paljon tällähetkellä, tuntuu et oon jonkinlaises oravanpyöräs, tai oravanvuoristoradas. Koitan pyytää niit tiputtamaa mun sero annost ja “ehkä” laittamaan jonku masennuslääkkeen ja jonkun unilääkkeen.

toivottavast tä tila alkaa helpottumaa, ei jaksa kauaa muuten.

15

Mulle on kans psykologi testeissään todennut, että on mahdollisesti psykoosiherkkyyttä. Muuta psykoottista ei oo ollut kun syvässä masennuksessa sellaisia harhanäyn tapaisia, jotka oon itekin tajunnut etteivät ole todellisia.

Voi olla aika hämmentävää lukea niitä papereita, kun niissä on kaikennäköistä mistä ei itse tajua juuri mitään. Mutta kysy sitten hoitavalta taholta vaikka soittamalla, että mitä tää tarkoittaa, jos joku jää vaivaamaan.

Minäkin otan alkoholia ahdistuksen lievittämiseen, tissutellen, vaikka tiedän, ettei se todellakaan niinkuin sanoit ole ratkaisu mihinkään. Mun vauhtivaiheisiin on liittynyt myös hieman runsaampi alkoholinkäyttö, ja sitten sellaiset päättömät ihastumiset jotka on johtaneet eroon edellisestä suhteesta.

Jos sulla on ollu vauhteja, niin kannattaa olla varovainen masislääkkeiden kanssa, ne tekee mulle ainakin helposti vauhtia. Toivottavasti sun lääkitys saataisiin kohdilleen. Mulla menee lamin lisäksi mielialalääkkeenä seronil tosi pienellä annoksella. Liikunta on kyllä hyvä lääke, se auttaa mielialan kohottamiseen ja itsetuntokin nousee, kun saa kokemuksen siitä, että jaksaa paremmin. Ja läskit karisee ja kiinteytyy. Tsemppiä sulle, kyllä se aurinko joskus paistaa meille risukasaankin :slight_smile:

16

Toi liikunta olis kyl paras ratkasu, mut en vaa jaksa, sillon tällön tulee pieniä energia purkauksii et jaksaa mennä esim korist viskomaa, mut muuten olo on jumittunu.

Joo ei noist lääkäreitten kielist ota selvää, mut pitää ainaki yrittää, tuli taas tissuteltuu ( perkeles )
mul on kans ton dokaamisen kans aina ollu kaikennäkösii konfliktei, mut tulis nyt edes uni, et sais ladattuu hiukan akkui, vaiks nukkuminen onkin sitä kääntelyy ja vääntelyy…huoh…

mutta koitanpas nyt ruveta laskemaan liskoja…öitä

17

Miten sulla on mennyt horhe? Tuliko hoitokokouksessa selvyyttä lääkeasiaan?

18

mulla on kans 2suuntainen mielialahäiriö.en tiiä onko tyypin 1 vai 2 mut vain yksi mania vaihe ollut v.99. ja joitakin masennusjaksoja. joista viimeisin tuli nyt kesällä.sain siihen mirsatsapin 30mg ja hiton hyvin on auttanut =) en ole enää ahdistunut ja masentunut.sitä ennen olin 2.5.v ilman masennuslääkettä,se jakso meni hyvin.muu lääkitys zyprexa 7.5mg ja opamox 15mg tarvittaessa. oon luokitellut itse itseni myös että mul ois epävakaa persoonallisuuden häiriö,josta toipumassa, terapiassa kävin 2v. vuoden tauko ja nyt puolivuotta. kerran viikossa.valtavasti oon myös tehnyt muutakin toipumiseni eteen itse. mul on nyt hyvä lääkitys lisäksi käytän e-epaa 2000mg/pv se on auttanut mun mielenterveyteen.tasapainoa on tullut mielialaan paljon.nukun pääsääntösesti hyvin,tarvittaessa melatoniini 2mgX2 mut mirsatsapiinin ansiosta eio tarvinnu käyttää. hieman aiheuttaa väsymystä lääkitys joutuu ottaa päikkäreitä välil ainaki töiden jälkeen,teen töitä 3Xvko,4t, kuntouttavaa. hyvin on sujunut.

19

[quote=“annastina1111”]

[quote=“sdff…”]
Olet varmaan niin tukkiunessa, että sen takia tulee noita puutuneisuuksia, itse ainakin nukuin aivan “taju kankaalla” Seroquelin kanssa. Mulla on kaksisuuntainen tyyppi II, masennuspainotteinen, ja sain Lamictalin. Se ei kyllä vauhtivaiheita estä, mutta kun niitä on niin harvoin ja tiedostan ne oireet mitä on ennen vauhteja, niin sovittiin lääkärin kanssa, että sitten otetaan vauhtia hillitsevä jos on tarvis. En niitä vauhteja nimittäin halua, niin järkyttäviä sotkuja on tullut elämässä niiden takia. Ihan hyvin on mennyt, kun vain muistan pitää (lääkkeillä) riittävästä nukkumisesta huolen, pysyy vauhdit aisoissa. Paha unihärö on ongelma, mutta siihenkin on aika hyvin löytyny lääkitys.[/quote

en ees tiedä,onko mul sitä kakssuuntasta(voiko sen diaknosoida heti yhden manian takia??? ) enemmän koen et masennukset ym ois johtunut epävakaasta persoonallisuudenhäiriöstä ja kaikki oireet hirveesti tasoittunut vikan 3v.aikana mitä oon ollu toipumisen tiellä ja tehny töitä toipumisen parissa.

20

Alotin ite kans ton mirtsun, tavote olis saada seroquelin pudotettuu 200mg:mmaan,
ja ehkä päästä rauhottavista eroon, eoon syöny vast kuukauden mirtsaa, enkä osaa sanoa eroa vanhaan,
mutta kiitos teille ketkä vastasitte.

Toivotaa et selviän tän syksyn läpi tol tropillla.

kaikkee hyvää teille