Muistelisin lukeneeni joskus, että kaksisuuntaisen vois diagnosoida vaikka on ollut vaan yksi maniajakso masennusten lisäksi. Jos on kunnollinen mania, sairauden tyyppi on I, jos mania jää hypomanian asteelle, olisi tyyppi II. Mutta hirmu hyvä että, olet päässyt eteenpäin, oli sairaus mikä hyvänsä 
Kaikkea hyvää sullekin horhe, toivottavasti mirtatsapiini auttaisi sua ja seroquelin pudotus onnistuisi, kannattaa varmaankin tehdä aika hitaassa tahdissa…
Kuulostaa siltä että sulla on ihan valtavan paljon avaimia siihen uuteen elämään. Okei, mä perustelen. Sä tunnut tietävän mikä on huonosti, mikä ei ole hyvin, se on tavallaan sun tienviitta. Älä halveksi itseäsi, olet ihminen. Kaikki käyvät jossain vaiheessa elämässään siellä pöpelikön puolella, se vissiin vähän niin kuin kuuluu tähän hommaan. Hommaan kuuluu myös pelkojaan päin puskeminen. Pelko on kauhea, mutta jostain syystä ihmisellä on kyky toimia siitä huolimatta. Se kyky on sulla myös, koska olet ihminen. (Sori, oon rautalankatyyppi, koska väännän tällä hetkellä itselleni sitä rautalankaa. ) Asiaan: toivottavasti sait tästä tekstistä jotain voimaa. Jos et, heitä tää teksti mappiin ö.
Hei, aloittaja. Miten sulla nykyään menee?
