Tarkoitat nyt varmaan A-klinikoita. Olin asiakkaana toistakymmentä vuotta sitten; jakkupukuinen virkanainen jolla oli akateemista tutkintoa vastaava kokopäivätyö ja päällisin puolin kaikki kunnossa. Ei näkynyt päälle, että juon. Kävin sekä yksilökeskusteluissa että aamuryhmässä silloin, kun pystyin sen järjestämään, ja oli ihan positiivinen kokemus.
Darralle. AA:lla ei ole klinikoita. AA on toveriseura, jonka ohjelman 1930-luvulla sen 100 ensimmäistä jäsentä ovat tehneet kokemuksiensa peusteella. Ryhmiä on kaikkialla maailmassa, raitistuneita ainakin kaksi miljoonaa. Ryhmät eivät ota vastaan yhteiskunnan tai yksityisten taloudellista tukea. Ei tarjoa hoitoa, vain alkoholistien kokemusta ja keskinäistä tukea, miten voi elää päihteettömästi.
Suomen AA - Etusivu
aa.fi/
Jos juominen aiheuttaa ongelmia, olet tullut oikeaan paikkaan. AA on miesten ja naisten toveriseura, jossa he jakavat keskenään kokemuksensa, voimansa ja …
A-klinikat ovat yhteiskunnan ylläpitämiä yksiköitä, joissa päihdealan ammattilaiset antavat hoitoa ongelmaisille.
A-klinikkasäätiö
a-klinikka.fi/
Valtakunnallinen päihdealan organisaatio. Valistusta ja tietoa päihdetyöstä Suomessa.
Itse oon miettinyt myös A-klinikalla käyntiä, mutten ole vielä päässyt mihinkään lopputulokseen. Jotenkin se kynnys vielä on vaan niin kova, etenkin sosiaalialan ihmisenä…Se on jännä juttu, koska minunhan jos kenen pitäisi tietää, että sinnehän sitä pitää mennä juttelemaan, jos apua haluaa ja sinne olen monia asiakkaitani myös ohjannut. Tässä sen nyt huomaa, kuinka alitajuisesti on pitänyt itseään jotenkin vahvempana ja eri asemassa olevana ihmisenä, kun niitä, joille on heti kärkeen kertonut, kuinka tärkeää on alkoholiongelmaan hakea ammattiapua. Ehkä tämän asian itselleen myöntäminen edesauttaa raittiuspäätöksen pitämistä…Viimeksi joulukuussa yritin lopettaa juomisen. Olin silloin 16 päivää juomatta. Sitten retkahdin jouluaatonaattona…Jotenkin kävi ylivoimaiseksi ajatus joulusta ja uudesta vuodesta ilman brenkkua…ja kun retkahdin, alkoholin käyttö jatkui ihan samanlaisena kun ennen taukoa. En edes antanut itselleni tilaisuutta tuntea asiasta surua tai huonoa omatuntoa, lakaisin kaikki raittiusajatukset täysin maton alle ja jatkoin viinaista eloa ihan samalla tapaa kuin aiemminkin. Nyt en halua niin käyvän.
Kun mikään ei riitä , kun olet sosiaalialan ammattilaisia, minua kiinnostaa mitä tietoa tai kokemusta sinulla on AA:sta. Ehkä olet lukenut AA:n ohjelmaa, tavannut asiakkaissasi AA:n jäseniä tai olet maininnut asiakkaillesi tästä mahdollisuudesta, jos heillä on alkoholiongelma.
AA:n palavereissa voi olla mukana tarvitsematta puhua mitään, ihan anonyymisti.
En ole päihdepuolen ammattilaisia, mutta silloin tällöin ole törmännyt AA-ssa käyviin asiakkaisiin. Oikeasti AAsta minulla on melkoisen heikot tietämykset. Jotenkin sellainen käsitys, että on jollain tapaa hierarkinen systeemi, joka aika paljon korostaa hengellisiä juttuja, nämä sellaisia asioita, mitä kyseisessä ryhmässä vieroksun, tosin niin kuin äsken mainitsin, en ole liikkeeseen juurikaan perehtynyt ja nämä vain tällaista mutuilua. En kaipaa nykyiseen elämääni mitään uutta ryhmää ja organisaatiota.Haluan vain keskittyä raittiina asioihin, jotka ovat minulle rakkaita ja joiden eteen olen paljon tehnyt.
Minulle ensimmäisen askel raitistumista kohden oli varmastikin se, että myönsin itselleni olevani alkoholisti. Toinen ja tärkeämpi, kun myönsin sen muille myöntäen samalla oman heikkouteni ja hain apua. Ei tästä ongelmasta tarvitse selvitä yksin. Suosittelen lämpimästi hakeutumaan ammattilaisavun piiriin tarkoittipa se sitten A-klinikkaa tai vaikkapa yksityistä Päihdelääkäriä.
Kun mikään ei riitä, olet oikeassa: AA on hengellinen yhteisö tai tapa pysyä raittiina. Hengellisyys kyllä hyvin väljästi käsitettynä. Ateistikin voi hyvällä menestyksellä olla jäsen, tai epäilijä, miksipä ei saatananpalvojakin.
Lääketiede uskoakseni tulee kyllä joskus keksimään kemiallisen ratkaisun alkoholismin hoitoon mutta tuskin lähivuosikymmeninä.
Hierarkiasta sen verran, että kukaan ei voi määrätä toista aa-laista mihinkään. Kaikki toiminta on vapaaehtoista. Tänä iltanakin kymmenillä, ehkä sadalla suomalaisella paikkakunnalla joku menee palaverihuoneeseen ensimmäisenä ja avaa oven muille, keittää kahvit, panee kupit ja sokerit pöytään sekä toivottaa muut tervetulleiksi.
AA on tuomittu loppumaan sinä päivänä, kun kukaan raittiuden saanut alkoholisti ei halua tehdä mitään tarjotakseen vielä kärsivälle alkoholistille samaa apua, mitä itse on saanut. Sellaiseen tulevaisuuteen en usko.
- päivä kuivin suin. Nyt on oleminen tasaantunut. Ei enää ole parina aamuna ollut käsittämättömän hyvää oloa siitä, että on pysytellyt juomatta. Ei toisaalta ole kyllä tehnyt mieli juodakaan. Jotenkin ne juomisen huonot puolet on edelleen niin hyvässä muistissa. Vaimo kysyi eilen, että oonko jotain tipatonta pitämässä kun en oopitkään aikaan kaljaa juonut
Rahaa on muuten kulunut ihan tolkuttoman paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Outo kokonaisvaltainen väsymys on painanut monta päivää…
Moikka, ja onnittelut! 20 päivää on hieno saavutus. Raittiuseuforiat tosiaan katoavat ennenpitkää, mutta onneksi myös ne pahat viinanhimotkin laantuvat.
Tuosta väsymyksestä piti kirjoittamani. 20 päivää on kuitenkin lyhyt aika siinä mielessä, että aivosi tarvitsevat nyt aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen. Se voi hyvinkin tarkoittaa että sinua väsyttää, ja paljon, nyt vielä viikkoja. Aivokemiat siis voivat olla “sekaisin” vielä’ pitkään. Oikeastaan luulen että vuoden jälkeen, jos vielä on väsymys, masennus tai ahdistusoireita, niin sitten niitä pitää alkaa hoitamaan jollain muullakin tavalla kuin pelkästään olemalla alkotta.
Mutta voi olla että väsymyksesi laantuu paljon nopeammin. Kirjoitin tämän vain siksi, että luin joskus, että suomalaisten alkoholismin ja ongelmajuomisen taustalla on usein muuta uupumusta tai masennusta. Juominen peittää nuo muut oireet allensa. Ja masennus voi oireilla juurikin totaaliväsymyksenä.
Tilanne on kuitenkin hyvä! olet laittanut korkin kiinni, joka on oikea keino selättää juomisongelma sekä mahdollinen muu uupumus. Älä lannistu, vaikka joskus, melko pitkänkin ajan kuluttua olet tilanteessa jossa huomaat miettiväsi; “jos olen näin helvetin väsynyt koko ajan, mitä iloa on olla juomatta?!”
Näitä ajatuksia tulee helposti, koska odotat koko ajan kuitenkin sisäisesti että olosi olisi reipas ja aikaansaava. Anna siis itsellesi aikaa ja ymmärrystä, ja mitä ikinä teetkin…
Älä juo!
Onnittelut 20 päivästä!
Vaikein on ohi, niinhän ne sanovat että ensimmäinen päivä on hirsipuussakin pahin…
Onhan se alkuun sellaista keskittymistäkin vaativaa, voimia kuluttavaa painia vanhojen tottumusten kanssa, irtirepäisyä, uuden miettimistä, tottahan siinä on väsynyt olo.
Mutta kyllä se helpottaa, aika on moneen asiaan se paras lääke. (taas tuli yksi näistä yleistävistä hokemista laitettua 
mutta sitä voi aina paikata toisella samanlaisella “kyllä siinä totuuden siemen on…”)
Joka tapauksessa, kauemmas taakse se juominen jää, ja lakkaa olemasta niin merkittävä juttu. Ja tilalle tulee uusia asioita, ihmisen aivot kun eivät halua ihan joutilaina olla.
Mukavaa viikonloppua!
Päivälleen kolme viikkoa sitten join edellisen kerran. Heräilin näihin aikoihin krapulassa, kun perjantai ja lauantai olin jo dokailut ihan huolella. Lähdin “kävelylle” noustuani, eli läheiseen kuppilaan tasoittamaan oloa, jonka jälkeen hankkimaan kaupasta lisää kaljaa. Kuulostaa tasan sellaiselta elämältä, mitä en enää ikinä halua viettää. Oikein vituttaa, kuinka on antanut itselleen “luvan” elää tuollaista elämää, lapset ja vaimo kotona vierestä katsomassa…
Nyt käynnistyy neljäs raitis viikko. Jotkut täällä on sanoneet,e ttei noita päiviäkannata hirveesti laskeskella, mutta mulle se on tärkeä juttu. Samalla lailla tein aikoinaan kun röökin poltonkin lopetin. Sitten se laskeminen loppuu kun alkoholista tulee oikeasti täysin yhdentekevä asia, niin kävi ainakin tupakoinnin lopetuksen kanssa. Aika jännä juttu, tajusin juuri, että lopetin tupakoinnin päivälleen yhdeksän vuotta aiemmin kun nyt päätin lopettaa juomisen. Heinäkuun 29. päivä. Silloin päätin tehdä myös suuren elämäntaparemontin, johon kuului 30 kiloa painonpudotusta ja urheilun ottaminen mukaan elämääni. Tuo on ollut tähänastisen elämäni parhain ja terveyteni kannalta tärkein päätös. Myös juopottelu pysyi melko hyvin hanskassa, koska koukahdin urheiluun niin pahasti ja en halunnut mitään krapulapäiviä pilaamaan urheilunautintoa. Urheilu on onneksi pysynyt elämässäni koko tuon yhdeksän vuotta mukana, tosin viimeisen puolen vuoden aikana se on selvästi vähentynyt. Itselleni selittelin, että firman pyöritys vie niin paljon aikaa, ettei oikein pääse sporttailemaan, mutta kyllä se koko ajan liisääntynyt kupittelu on se liikkumisen vähentymisen syy ollut. Nyt kun en muutamaan viikkoon ole dokannut, olen keposesti kerennyt taas viisi kertaa viikossa harrastamaan liikuntaa…tai oikeastaan pystynyt Ensi kuussa pitäisi juosta viides kokonainen maratooni Varsovassa. En ole todellakaan maratoonikunnossa tällä hetkellä, mutta enköhän tuon jollain tapaa saa lönköteltyä maaliin asti…
Nyt parina yönä oon saanut nukuttua yli kahdeksan tunnin yhtänäiset yöunet. Olo on taas pirteämpi. Aloin miettiä elämääni taakse päin ja tajusin, että olisi ennemminkin suuri ihme, jos en olisi uupunut. Viimeiset kolme vuotta olen panostanut yrityksen perustamiseen täysillä. Täysin nollasta lähdettiin etsimään vaihtoehtoja rahoituksille ym. sekä hankkimaan asiakkaita. Samalla oli painettava toista duunia. Hirveä stressi, työmäärä ja hampaat irvessä pidin kiinni myös liikuntatavoitteista…kuluttavaa…ja kaiken noiden hoitoon kuningas alkoholia. Aina kun väsytti, vitutti tai ahdisti niin lääkkeeksi viinaa…aina kun projekti nytkähti eteenpäin niin palkkioksi viinaa…rankkoja maraton-reenejä, punttia…viinaa…Ei kai ihme, että nyt on väsy
Onneksi olkoon. Olisinpa itsekkin samassa jamassa. Itse oksensin koko eilisen päivän, enkä vielä tänäänkään ole saanut syötyä. Nyt vannon itselleni, että juominen loppuu, kuten niin monta kertaa aiemminkin. Taidanpa itsekkin laittaa ketjun tänne, ja sitten kun en siihen enää kirjoita niin huomaatte että viina vie taas miestä.
Tuo euforia selvinpäin olemisesta muuten käynnistää minulla uuden ryyppyputken. Jotenkin kun on niin hyvä olo ja mieli niin sitä helposti menee “buustaamaan” fiiliksiä muutamalla kaljalla.
Dokaamisessa ei ole mitään järkeä, pysy nyt selvinpäin kun kerran pystyt! 
Tsemppiä ratisteluun hengenheimo, olet oikeassa, että dokaamisessa ei ole mitään järkeä, siis ainakaan minulla,kun se ei pysy lapasessa seen ekan korkatun juoman jälkeen. Välillä tulee mieleen hienoja hetkiä alkoholin parissa. Yksittäisiä hetkiä jonkun hyvän oluen ääreltä jostain lomamatkalta, mutta kun tajuaa kokonaiskuvion, menee ne nopeasti ohi. Kokonaiskuviolla tarkoitan sitä,että ennen sitä hienoa hetkeä hyvän oluen edessä on edeltänyt salaa krapulaan juonti perheeltä ja sen oluenkin äärellä rakennellaan aina jotain suunnitelmaa, että mistäs sitten lisää ja miten. Salaa vaimon vessassa käyntiä odotellen, jolloin pystyy ampaisemaan äkkiä tiskille vetämään ykkösellä tuplaviskin ym. Näitä kun rehellisesti on kelaillut, ni haihtuu nopeasti se valheellinen mielikuva “yhdellä” erikoisoluella jossain kivassa pubissa istumisesta. Sehän tietty olisi sitä ihanteellista alkoholinkäyttöä, mutta kyllä se nyt on myönnetty itselleni, että se ei tule koskaan kohdallani toimimaan. Join viinaa humalan takia ja piste. Kaikki muu alkoholiin liittyvä on yhden tekevää. Ensin pari päivää lomamatkoilla join humalan takia, loput päivät inhimillisen olotilan saavuttaakseni ja krapulan pois pitääkseni. Tämän kun pitää mielessä aina kun se viinapirun sponssaamien huippu mainosmiesten tekemä kuva kuohuvasta tummasta oluesta mukavassa pubissa työtyy aatoksiin niin luulen, että ollaan voiton puolella. Ainiin. Päivä 23 ilman viinaa lähtee käyntiin
Tervetuloa vaan Kun mikään ei riitä!
Sinäkin olet lähetenyt raittiuden tielle. Onneksi olkoon!
Mä join viimeisen (tositaiseksi) viinani viikko ennen juhannusta tänä vuonna. Raittiutta on takana siis jonkin aikaa. Elämä on muuttut paljon paljon paremmaksi.
En tiedä miten voisin sua rohkaista ja auttaa… Anna mennä vaan sitkeästi eteenpäin. Älä soimaa ja syytä itsäsi liikaa. Se vaan valmistaa maaperää uudelle repsahtamiselle. Katse eteenpäin. Uutta vapautta kohti.
Kiitos kannustuksesta Haralbant, täältä saa kyllä paljon lisäbuustia omalle valinnalleen kun lukee, miten paljon paremmaksi ihmisten elo on ilman viinaa muuttunut, myös tärkeää oppia retkahduksista täältä saa, menee aika samalla lailla tosi monella tuo kuvio…Pari kuukautta kuivin suin ja sitten ajatellaan, että ehkä nyt pari voi ottaa, ku on näin helposti pystynyt olee kaksikin kuukautta ilman. Mulla kävi talvella samalla lailla. Ja se oli laakista vanhojen juomistottumusten pariin. Unohtui täysin kaikki hyvä, mitä olin sen vajaan kuukauden aikana ilman viinaa kokenut ja funtsinut.
Päivä no 25 raittiina edessä. Yllättävän hyvin nyt vajaat neljä viikkoa ilman alkoholia mennyt. Päivä kerrallaan- systeemi tuntuu sopivan minulle. Aikaisemmin kun yritti pitää kaikenmaailman tipattomia, niin suu napsui koko ajan ja mielessäni vain laskeskelin päiviä, koska voi vetää kunnon nakit tipatoman päätteeksi. Nyt on kovin rauhallinen ja hyvä olla. Jotenkin on saanut itsensä kanssa tehtyä asioita selväksi ja on “aikuismaisempi” olo, hyvällä tavalla. Duunissa tällä hetkellä paljon juttuja, mitkä vaativat vastuunkantoa ja johtajuutta. Näihin yllättäviin haasteisiin on helpompi tarttua, kun on itsensä kanssa saanut asioita kuntoon ja pää on selvä. Arvostan itseäni tällä hetkellä aika paljon enemmän kuin kuukausi sitten. Ja olen huomannut, että muutkin niin tekevät, vaikka suurin osa lähipiiristänikään ei päätöksestäni tiedä (ainoastaan vaimo ja yksi hyvä ystävä.) Liikunta on maistunut nyt hyvältä ja sitä on jaksanut ihan erilaisella intensiteetillä harrastaa kun aiemmin. Tästä on hyvä etiäpäin taas jatkaa, päivä kerrallaan, pitäen mielessä,että alkoholista on pysyttävä täysin erossa.Minusta ei ole saunakaljan lipittäjäksi tai kaksi lasia hyvää viiniä ruualla-ihmiseksi. Se on monta kertaa nähty. Alkoholin nauttiminen on ollut minulle ainoastaan tapa saada nuppi humalasta turvoksiin, eikä mikään nautintoaine. Asia, joka on viime ajat minua ohjannut jasanellut aikatauluni.
Päivä kerrallaan on suunnitelmana myös mulla. En ole “uskaltanut” kertoa edes avovaimolle, että olen todellakin päättänyt lopettaa, koska olen niin monesti sanonut krapuloissa että nyt en ryyppää kyllä vähään aikaan. Ja pieni aika se todella on ollutkin. 
Neljäs viikonloppu selvänä käynnistyy. Olen ehkä hieman ylpeä tähänastisesta
Päivä 28 ilman brenkkua starttaa. Edelleen päätös tuntuu hyvältä. Ei ole isompia mielitekija tullut kuukauden aikana eteen ja tajusin, että sellaisia isoja koitinkiviäkään ei tässä elokuussa ole ollut tarjolla. Eilen oli ystäviemme tuparit, jossa olisi ollut tarjolla juomaa ja ruokaa reilusti. Itselläni oli duuni-ilta ja kävin ainoastaan kääntymässä paikanpäällä hakemassa vaimon kotiin. Tuli sellainen fiilis, että olisi ollut ihan kiva jäädä paikan päälle selvinpäin, mutta lapset odottivat kotosalla, joten käynti bileissä jäi lyhyeksi. Tänäänlähden tyttäreni kanssa aamusta valokuvailemaan lentokoneita, jonka jälkeen todennäköisesti menemme Suomenlinnaan räpsimään. Tai minä olen hovikuskina ja tytär valokuvaa, mutta kuitenkin. Olen odottanut reissua koko viikon. On ollut ilo huomata, että asiat, jotka dokatessa tuntuivat velvotteilta ovat nykyään juttuja, joita eniten odottaa. Okei, siivoamiset ym. eivät näin selvänäkään kovin maistu, mutta lähinnä lasten kanssa touhuamista tarkoitin Nyt eväiden tekoon