Ja kävin tosiaan tutustumassa tuonne kotikanava-puolen viesteihin…Kyllä tuo viinanperkele vaan tuhoaa koko perheen elämän, jos niikseen tulee…melko ahdistunut mieli niistä viesteistä tuli. Helvetin itsekkäästi sitä viinakoukussa käyttäytyy…Ja syy on aina jossain muussa kun itsessään.
- päivä ilman alkoa lähteekäyntiin. Olo on mitä mainioin. Mielitekoja ei vielä ole ollut, mutta vanhastaan tiedän, että niitä tulee varmasti. Onpa mukavaa herätä ilman kankkusta ja mennä nukkumaan ilman humalaa. En ole pitkiin aikoihin nukkunut näin hyvin. Kaikkein parasta kuitenkin on, että sellainen masentunut mieli on tipotiessään ja usko itseeni ja tekemisiini on vahvistunut, vaikkei juomattomuutta olekaan tuon vertaa enempää pohjilla. Tärkeää on ollut edelleen lukea täältä onnistumis- ja myös retkahdustarinoita. Niistä sa uskoa ja neuvoja tulevaa varten. Oikein mukavaa viikonloppua itse kullekin
youtube.com/watch?v=Nn9HZQx0 … ture=share jotenkin olo on nyt vapaa
- viinaton päivä käynnistyy. Kaikenlaisia ajatuksia mielessä pyörinyt, juoda ei tee mieli tippaakaan, mutta juttuja menneisyydestä, jotka ovat joskus satuttaneet, on työntynyt mieleen ja aamu mennyt niitä kelaillessa. Hyvä niitäkin miettiä normaaleissa oloissa. Kännissä tai krapulassa niiden pohtiminen ei oo koskaan hyödyttänyt pätkääkään. Oon aina vaan “saanut syyn” korkata oluen, kun on niin alkanut ahdistamaan. Näillä mennään tänään
14 päiväähän on jo kaksi viikkoa. Sulla on hyvä päivä tänäänkin jatkaa raittiina oloa. Vähitellen ympäristökin sen huomaa, hyväksyy ja kannustaa. Mieltä vaivaavia asioita voi ruveta luetteloimaan mielessään ja sopivan paikan tullen korjata. Selvänä tulee mokauksiakin vähemmän kuin aiemmin.
Mulla kiva päivä menossa, varsinkin kun pääsen tänään palaveriin.
Onnittelut kahdesta viikosta.
Ne ensimmäiset kaksi viikkoa ovat sikäli paljon tärkeämmät kuin jotkut viikot paljon myöhemmin, että niiden ensimmäisten selvien viikkojen saavuttamisessa on paljon, paljon enemmän vaivaa. Siksi niistä kannattaa onnitellakin.
Olen muuten samaa mieltä, ei asioiden miettiminen kännissä tai krapulassa kovin hedelmällistä ole.
Just noin minäkin asian ajattelin, että kun ensin hiukan selviää, niin ajattelukin toimii paremmin. Ja realistisemmin, kun ei ole enää fyysisen pahan olon tuomia mörköjä sekoittamassa eikä myöskään päihteen maalaamia epärealistisia fantasioita.
Siitä vaan eteenpäin!
Kiitoksia kannustuksista Parasta tässä ehkö pn se, ettei ole tarvinnuit valehdella eikä salailla mitään. Kun joi, joutui koko ajan valehtelemaan ja salailemaan perheeltä, ja muiltakin juomista. Ja kun valehtelee yhdessä asiassa, niin helposti valehtelee muissakin. Rehellisyys menettää merkityksensä. Ja kun tiedostaa olevansa valehtelava ja epäluotettava ihminen, ei se itsetuntoon kovin häävisti vaikuta.
- Juomaton päivä. Vieläkään ei mieli tee juoda ja hyvä niin
.16. Päivä juomatta. Ei mielitekoja juomisen suhteen sen kummemmin. Takaraivossa ehkä aavistuksen painaa huoli syyskuussa tulevista ulkomaanmatkoista, koska en ole varmasti yli kahteenkymmeneen vuoteen ollut ulkomailla selvinpäin. Usko on kuitenkin vahva, että niistä tulee hienoja reissuja ilman viinaa
Minulla oli sama tilanne ulkomaanmatkojen kanssa. En ollut koskaan ollut selvin päin ulkomailla lapsuusvuosien jälkeen.
En voi sanoa, että olisi ollut helppoa olla ilman, kun reissussa niin monista hetkistä löytyy assosiaatio aikaisempiin nousuhumaloihin. Voin kuitenkin kompata sitä, että lopulta matkasta nauttii enemmän kun malttaa olla ottamatta niitä nousuja. Selvät aamut hyvin nukutun yön jälkeen ilman krapulaa on parhautta!
Lisään vielä, että viimeisin repsahdukseni sijoittui ulkomaan matkalle. Päivällisellä muiden juodessa tuli “haluan olla normaali ihminen!” - olo ja aloin ottaa punaviiniä ruoan kanssa.
En juonut paljon, mutta riittävästi että aamulla oli p*ska olo ja viinan himo heräsi moneksi päiväksi. Jouduin kamppailemaan tosissaan, etten olisi palannut vanhoille urille, eli joka päiväiseen tissutteluun ja joka iltaiseen känniin.
Kadutti kyllä kovasti, mutta minulle se oli tärkeä oppimuskokemus. Opin, että pystyn ottamaan yhden kerran kohtuudella, mutta se herättää minussa himon, joka johtaa liukkaaseen alamäkeen.
Kauan Ron oli selvää kautta pohjilla ennen repsahdusta?
reilu 2 kk. Pahin viinan himo oli jo helpottanut.
Minä varasin tänään lennot lokakuulle. Vain lyhyt piipahdus loppusyksyllä eräässä Euroopan kaupungissa enkä vielä ole edes 100 % varma pääsenkö lähtemään haluamani ajankohtana, mutta niitä pystyy vielä siirtämään kunhan asia varmistuu. Tosin aikaisemmaksi en saa sitä millään järjestymään eli nyt pitää vain kitkutella tämän alkusyksyn yli. Toisaalta ehtiipä säästää rahaa ja ennenkaikkea on motivaatio säästää rahaa.
- kuivin suin-päivä aluillaan. Krapulattomat aamut ovat kyllä parhautta! Todellista laatuaikaa viettää virkeänä cappuccinon kanssa hetki koneella ennen lasten heräämistä ja kirjallisten töiden aloittamista. Olo on paljon tasaisempi kuin juodessa. Ei tule extempore kilareita pikkuasioista, eikä sammakot hypi suusta. Jotenkin helpompi on ollut olla rehellinen. Kun join, valehtelin kaikissa pikkuasioissakin, ei siis välttämättä edes viinaan liittyvissä, kun luulin niin pääseväni helpommalla. Rehellisyys oli menettänyt merkityksensä, oikeastaan nyt tajuan, että lähes kaikki paitsi viina alkoi pikku hiljaa menettää merkityksensä. Lasten kanssa on ollut kiva touhuta ja olla oikeasti läsnä ja tukena, olla aikuinen. He elävät tärkeitä hetkiä elämissään.
Edellisen viestin olisin voinut kirjoittaa itsekin. Paitsi en kyllä juo capuccinoa.
Täällä taas,
huomasin kirjoittaneeni tänne jo muutama vuosi sitten, sama aihe ja samat kuviot ovat jatkuneet: olutta menee päivittäin ja itseinho on mitä syvin. Toimeentulo on taattu, vapaa-aikaa on runsaasti, harrastuksia on jonkin verran, mutta olut vetää puoleeensa. Joka yö herään ja vannon, että asialle pitää tehdä jotain, jotain olen tehnytkin, miettinyt pääni puhki miten pystyn lopettamaan. Vaikeaa on, ilta on tyhjää ja ruokaostoksilla käynnistä jää aina olutta kaupasta mukaan. Tyhjät oluttölkit inhottaa aamulla…
AA-klinikalle en halua mennä, mielikuva sieltä on, että siellä on elämänsä hallinnan kokonaan kadottaneita rappioalkoholisteja. Kaikella kunnioituksella heitä kohtaan, yhtä arvokkaita ihmisiä he ovat kuten minäkin.
Olenko ihan väärässä Aa-klinikoiden suhteen? Olen keski-käinenen nainen, eikä minusta päälle päin näy, että juon.
Onko antabusta lääkkeenä, kuvittelin että antabuskapseli laitetaan ihon alle?
Sain lääkäriltä Revia kapseleita, tuli sivuoireita ja sinne nekin lääkkeet jäi laatikon pohjalle.
Jos tänään olen tai siis tänään olen juomatta, kirjoitan siitä huomenna tänne!
Antabusta on poretabletteina. Taitaa olla nuo ihon alle laitettavat katoavaa lääkintäperinnettä.
Minulla oli ainakin juodessa sellainen vuorokausisykli, että aamulla inhotti edellisen illan juomiset ja vannoin, että tämä loppui tähän, mutta vakaumus haihtui päivän aikana ja illaksi kaupasta lähti mukaan olutpatteristo(ja).
Tähän kuvioon Antabus toimi minulla, koska pystyin ottamaan aamulla tabletin, kun olin vielä henkisesti vahva juomattomuuden suhteen ja sitten illalla juominen tulikin mahdottomaksi.
Muutaman selvän viikon jälkeen himot helpottivat niin, etten enää tarvinnut Antabusta, mutta purkki on edelleen tallella ja jos tiedän joutuvani päivän aikana suureen kiusaukseen juoda otan tabletin aamulla.
Olet. Kahdella tutkinnolla varustettuna ja johtavassa asemassa olevana minä siellä aikoinaan kävin. Kaikenlaista porukkaa siellä on.
Toisaalta, mitä väliä ? Tärkeintä kait on saada apua.
Antabuksesta saitkin jo tiedon.
Keski-ikäinen nainen olen minäkin, eikä näy juoppouteni päällepäin 
Eka kertaa kun hain antabuksia niin lääkäri katsoi tähän tyyliin 
Kolme vuotta sitten kävin eka kertaa A-klinikalla. Samanlaisia ihmisiä siellä näkyi olevan kuin minäkin. Jonkun kasvoista eletty elämä näkyi enemmän kuin toisen.