Mistähän aloittaisin? Olen 38-vuotias mies, joka on herännyt tosiasiaan, että ei tällä hetkellä ole itsensä herra,vaan monet ulkopuoliset asiat, alkoholi etunenässä, vievät äijää kun maila kassia. Ulkoisesti minulla menee oikein mukavasti. Olen pääosakkaana yrityksessä, joka työllistää 15 henkilöä, olen suhteellisen hyvässä fyysisessä kunnossa, maratooneja useampi juostuna ym. Minulla on perhe, kaksi ihanaa lasta ja vaimo. Mitä siis valitan? Kaikkihan on mallillaan…Mutta kun ei ole. Alkoholi on hallinnut elämääni oikeastaan koko aikuisikäni. Elämä ja ajattelu on ollut täysin alkoholikeskeistä. Kaikkeen on täytynyt liitttyä aina viina. Ihan kaikkeen. Maratonilla juostessani mielessä on ollut vain, ettätämän jälkeen pääsen dokaamaan. Jos lähdemme lomareissuun perheen kanssa, niin odotan vain sitä hetkeä, että pääsen aurinkoisella terassilla nauttimaan kylmän juoman. Jos elokuviin menemme vaimon kanssa perjantaina, niin ajatukset on jo päivällä sen elokuvanjälkeisessä ruokailussa, jolloin saan ottaa hyvällä omalla tunnolla alkoholia “ruuan kanssa”. jne. Ja kun kohdallani se ei ikinä todellakaan jää siihen yhteen juomaan, vaan lähes poikkeuksetta, kun otan, juon itseni kovaan humalaan. Ja siihenhän se on mennyt, että olen jo pidemmän aikaa joutunut piilottelemaan pulloja ym. että se humalaan juominen onnistuisi. Määrät ovat jo niin suuria, ettei niitä kehtaa näkyvillä pitää. Perjantaisin yleensä menee kymmenkunta keskiolutta, pari isoa 8% olutta, puoli pulloa viinaa ja mahdolliset viinit päälle. Lauantaisin sama ja viikolla sitten olutpainotteisempia päiviä. Krapuloita ei enää samalla tavalla tule kun esim joskus nuoruudessa, jolloin niihin liittyi lähes poikkeuksetta aina paniikkikohtaus. Nykyään krapulat ovat väsymystä, äkäisyyttä ja itseinhoa. En ole töistä ollut poissa juomisen, enkä minkään muunkaan takia vuosiin, mutta kyllähän tuollainen dokaaminen on työnlaatuun vaikuttanut isolla kädellä. Nyt aikaisempina vuosina henkirreikänä pitämäni urheiluharrastuskin on alkanut kärsiä ja tietty perhe-elämä. Olo ollut koko ajan alavireinen ja kaiken salailun ja valehtelun, mikä tuohon juomiseen liittyy, vuoksi, itseinho on melko megalomaanista.
Nyt lähtee kymmenes päivä juomatta tippaakaan alkoholia ja olo on parempi kuin aikoihin. Tuli hetki, jolloin oli katsottava peiliin ja sanottava itselleen ääneen, että “sulla on nyt vittu oikeesti iso ongelma ja jos et sille jotain tee, niin kaikki, minkä eteen olet vuosia ponnistellut ja laittanut kaiken kiinni menee alta, perhe, terveys, firma.”
On ollut mahtavaa lukea ihmisten viinanselätystarinoita täältä ja olen saanut niistä kovasti voimaa ja uskoa tähän omaan lopettamisprosessiin. Uskon, että elämällä on vielä paljon annettavaa minulle ja minulla paljon annettavaa monille ihmisille, mutta se vaatii korkin kiinni pysymistä.
[quote=
Nyt aikaisempina vuosina henkirreikänä pitämäni urheiluharrastuskin on alkanut kärsiä ja tietty perhe-elämä. Olo ollut koko ajan alavireinen ja kaiken salailun ja valehtelun, mikä tuohon juomiseen liittyy, vuoksi, itseinho on melko megalomaanista.
.[/quote]
Tervetuloa plinkkiin, tässä on Sinulla jo kolme hyvää aloitusta, oma havahtumisesi alkoholinkäytöstäsi ja kirjautumisesi plinkkiin sekä hyvä 10 viinatonta päivää. Olemme suurinpiirtein samanikäisiä ja tuo salaamisesta johtuva ainainen valehtelu, pullojen piilottelu, kaksoiselämä salarakkaan alkoholin kanssa väsytti minut totaalisesti. Vuodet 2010-2012 menivät nyt jälkikäteen ajateltuna sumussa ja minun on vaikea muistaa niitä vuosia, mitä silloin tapahtui…menin ja suoritin, join ja suoritin. Itseinho oli jokapäiväinen olotilani.
Minä tulin tammikuun 2. päivä plinkkiin väsyneenä, paljaana ja totaalisen uupuneena alkoholin kanssa taistelusta. Annoin periksi, myönsin, olen alkoholisti. Tunnustin miehelleni kaiken, siis ihan kaiken. Hain antabusreseptin ja syön edelleen antabusta säännöllisesti. Rohkaistuin menemään naisten AA ryhmään naapurikaupunkiin ja se oli upea kokemus. Sain takaisin kuntoiluvimmani, vaikka olen aina, myös juovana aikana urheillut.
Täältä saat varmasti tukea, täällä kaikilla meillä on sama ongelma.
Tsemppiä, jatka samaan malliin!
Meri 
Tervetuloa mukaan “Kun mikään ei riitä”. Todella hyvä, että olet tiedostanut ja myöntänyt ongelmasi. Mielestäni ratkaisevan tärkeä askel. Mitä muuta konkreettista aiot tehdä? Tai olet jo tehnyt? No- ainakin pomppasit tänne. Erittäin hyvä. 
Tervetuloa vaan tänne. Mulle ainakin tästä foorumista on ollut suuri hyöty. Yritetään auttaa toinen toisiamme.
Olin 37-vuotias yrittäjä ja olin poissa töistä juomisen takia ainakin yhtenä päivänä. Juomisestani tarpeeksi saatuani läksin eräänä iltana AA-palaveriin enkä ole sen jälkeen juonut.
Suomen AA - Etusivu
aa.fi/
Jos juominen aiheuttaa ongelmia, olet tullut oikeaan paikkaan
Nyt olen ahminut kirjallisuutta koskien alkoholismia ja viinan jätämistä, sekä lueskellut erilaisia korkin kiinni laittaneiden ihmisten blogeja. Tämän hetkinen tavoitteeni on selvänä miettiä elämääni, mitä oikein haluan ja mitä sen eteen on tehtävä ja mistä luovuttava. Tuntuu todella hyvältä olla selvinpäin. Olen avautunut hyvälle ystävälleni ongelmasta ja olemme puhuneet toistemme propleemeista avoimesti (alkoholi, avioliiton ongelmat ym.) Tällä hetkellä tuntuu hyvältä mennä näin 
Kiitos nopeasta vastauksestasi. Katselin vähän omaa tekstiäni ja totesin, että siinä oli liikaa kuulustelun makua. 
Hyvä ettei mennyt väärään kurkkuun. Minäkin olen lukenut paljon erilaista alan kirjallisuutta ja päässyt eteenpäin silläkin lailla. Tärkeää kuitenkin, että sinulla on valittu keskustelukumppani jolta saa välitöntä palautusta. Kaikkein tärkeintä itselleni oli kuitenkin tunne ja tietoisuus siitä, etten ole yksin ongelmani kanssa. Jatketaan harjoituksia.
Terve vaan ja tervetuloa!
En paljon täällä kirjoittele, luen enimmäkseen muiden juttuja ja haen niistä voimaa omaan raitisteluuni.
Nyt arvelin jotain vastaavani, kun tarinasi on niin identtinen omani kanssa. Olemme samanikäisiä, molemmilla pari lasta, vaimo, vastuullinen työ ja alkoholiongelma. Olen nyt ollut yhtä repsahdusta lukuunottamatta noin neljä kuukautta kuivilla. Raittiudesta en uskalla vielä puhua, koska en osaa vielä ajatella kuten raittiit ihmiset ajattelevat. Ehkä sekin vielä onnistuu matkan varrella.
Raju ryyppäminen on ollut minulle ongelma. Työmatkoilla tuli tavaksi vetää perseet olalle ja filmi poikki. Ja matkoja on paljon. Jos ei muuta niin niitä tuli järjestettyä, että pääsin ryyppäämään. Firman tai yhteistyökumppaneiden piikkiin, kuinkas muuten. Krapulat, huonotuulisuus, ärtyneisyys, väsymys, ahdistus, masennus, ärtynyt suolisto ja muut terveyshaitat. Näiden takia ajattelin aluksi, että minun pitäisi opetella kohtuukäyttäjäksi siten, että lopetan määräajaksi juomisen kokonaan.
Nyt kuivateltuani hieman olen alkanut ymmärtämään, että mainitsemasi alkoholikeskeisen ajattelun takia minun on mitä luultavammin yritettävä elää elämääni täysin raittiina. Määristä riippumatta juodessani kaikki muu elämässä alkaa menettää kiinnostuksensa muuten, kuin osana seuraavaa humaltumiskokonaisuutta. Esimerkiksi lomamatkoilla perheen kanssa olen alkanut juomaan aina viimeistään päivällisen yhteydessä. Kaikki lomapäivät ovat tuntuneet pitkäveteiseltä, pakolliselta ja hieman krapulaiselta johdannolta Itse Asiaan, eli sivistyneestä ruokajuomailusta illan mittaan kalsarikänniksi kääntyvään tissutteluun.
tässä omia keinojani raittiuden hakemiseen:
- Antabus
Liha on heikko ja viinanhimo kova. Olen tarvinnut tätä ainakin ensimmäisen 4 viikon ajaksi viimeisimmän repsahdukseni jälkeen. Aamulla vakaumus on kova, mutta illan mittaan jokin HALT-tiloista (Hungry, Angry, Lonely, Tired) voi laukaista älyttömän oluen himon. En halua käyttää Antabusta jatkuvasti, koska se tekee minut mielettömän väsyneeksi. Siksi käytän sitä nyt alkutuskan helpotuttua vain satunnaisesti sellaisina päivinä kun tiedän etukäteen joutuvani kohtuuttomaan kiusaukseen esimerkiksi pakollisissa työhön liittyvissä illanvietoissa (lue: ryyppäjäisissä).
- Suklaa ja muut makeat
Tämä on nyt ristiriidassa seuraavan kohdan kanssa, mutta näilä ainakin minä pystyn suitsimaan pahimpia viinanhimoja. Olihan tuossa valtakunnan mediassa jokunen päivä sitten viittaus siihen, että alkoholistit ovat persompia makealle, koska sokeri ja alkoholi hivelevät samoja mielihyväkeskuksia aivoissa, tai jotain sinne päin. Niin tai näin, niin toimii ainakin minulla.
- Liikunta ja terveellinen ruokavalio
Olen pyrkinyt harrastamaan liikuntaa ja noudattamaan terveitä elämäntapoja aikaisemminkin, mutta nyt haen lisämotivaatiota liikuntaan ja raittiuteen miettimällä sitä, kuinka paljon enemmän hyötyä tästä elämäntavasta on, kun en nollaa saavutettuja etuja alkoholilla.
- Riittävä ja laadukas uni.
Tämä ei todellakaan ole itsestään selvyys töitä paiskivalle yrittäjälle, jolla on perhe ja joka läträä viinan kanssa. 8h joka yö, ilman mitään kemikaaleja (jos mahdollista) ja polla alkaa toimimaan ihan eri tavalla.
- Hyvä ja luottamuksellinen hoitosuhde terveydenhoidon ammattilaisen kanssa
Minulla kävi tuuri, kun menin kertomaan alkoholiongelmastani omalääkärilleni, jonka kanssa olen kehittänyt vuosien varrella luottamuksellisen hoitosuhteen. Kävi ilmi, että hän on myös kärsinyt alkoholiongelmasta ja pystyin keskustelemaan asiasta sellaisen luotettavan ammattilaisen kanssa, joka tunsi ongelmani omakohtaisesti. Ehkä tällaisia hoitokokemuksia voisi saada myös esim. A-klinikan kautta tai päihdelääkärin kanssa asioidessa?
- Rehellisyys läheisille
En ole lapsille mennyt kertomaan kamppailustani viinan kanssa, mutta vaimolle, parhaalle kaverille ja äidilleni olen asiasta vaihtelevassa laajuudessa kertonut. Valitettavasti vaimo ei oikein ymmärtänyt ongelman syvyyttä, olenhan ryypännyt itseni tolkuttomaan kuntoon lähinnä vain poissa kotoa. Ehkä hänkin huomaa muutoksen persoonassani (toivottavasti positiiviseen suuntaan!) jossain vaiheessa nyt kun en juo. Ainakin itse huomaan.
Paras kaverini oli ongelmallinen sen takia, että hän on myös pääasiallinen ryyppykaverini. Hän tavallaan ymmärsi asian kun sen selitin, mutta ei oikein halunnut hyväksyä tarinaani, koska muutokseni takia hän menetti ryyppykaverin ja joutui varmaankin miettimään myös omia juomatottumuksiaan, joita kukaan paljon viinaa kuluttava ei lähtökohtaisesti halua kyseenalaistaa ennen sairaudentunnon tuovia pohjakosketuksia, jotka ovat uskoakseni kaikilla yksilöllisiä.
Vaikka omat “avatumiskokemukseni” eivät ole olleet kovin positiivisia, koen ne silti tärkeiksi. Asioista tulee jotenkin todempia, kun ne uskaltaa sanoa ääneen läheisilleen, eikä mieti niitä vain omassa päässään. Lisäksi elämän kietoutuminen valheisiin, joilla peitellään alkoholiongelmaa ennen kaikkea itseltään, mutta myös läheisiltään on osa alkoholiongelman kokonaisuutta, joka pitää purkaa, jos haluaa muuttaa elämäänsä.
Kiitos kannustavista vastauksistanne. Liikuntaa olen nyt 10 päivän aikana harrastanut erittäin aktiivisesti ja olen pystynyt erinomaisesti nauttimaan siitä urheilun jälkeisestä hyvästä fiiliksestä ilman alkoholin antamaa lisäbuustia. Tai oikeastaan urheileminen oli jo pitkän aikaa ollut itsellensä todistelua, että kun pystyn juoksemaan näin ja näin pitkän matkan, ei minulla voi olla ongelmaa alkoholin kanssa ja on ihan ok palkita itsensä parilla oluella lenkin ja suihkun jälkeen. Mutta se se vasta on itsepetosta isolla I:llä. Samalla kun lenkkikaverille kertoo parin bissen suunnitelmasta miettii samalla mielessään, että kerkeekö alkossa käydä hakemassa teräviä suihkun jälkeen vai pitääkö sinne pinkaista hikisenä juoksuvaatteissa, jotta vahvat kaljat ja Minttuviinan ehtii illaksi hankkia. Sitten Alkossa kun lastaa koriin niitä “paria bisseä” käy mielessä ohimennen ajatus, että “ei helvetti oot säälittävä ja niin koukussa tähän paskaan”, mutta viinahimo nopeasti nuo ajatukset pyyhkii sivuun, tai miten sen nyt selittäsi, ei vaan jotenkin anna itsellen mahdollisuutta pohtia tilanteen järjettömyyttä tarkemmin vaan siirtää ne johonkin hamaan tulevaisuuteen käsiteltäväksi.
Nyt kymmenen tipatonta päivää viettäneenä olen huomannut olevani energisempi ja ärtymyskin on vähentynyt huomattavasti. Duuniasioita oon saannut ihan eri lailla eteenpäin hoidettua kun aiemmin. Tavoitteena olisi, en nyt muista kenen palstalaisen sanoin, päästä raittiina siihen olotilaan mitä aiemmin dokaamalla yritti tavoitella
Ja Ronille iso kiitos hyvistä vinkeistä Todellakin melkoisen tutulta kuulosti nuo sinun kertomasi alkoholiin liittyvät tilanteet
Parin tunnin juoksulenkki takana ja hyvä fiilis Eikä yhtään ees tee mieli sitä “palkitsevaa” börstaa, kaikki hyvin näin
- päivä ilman brenkkua lähtee, kahvin voimalla hyvällä mielellä. Tänään vaimo lähtee työmatkalle ja on yötä pois. Ennen tämä olisi automaattisesti tarkoittanut kassillista kaljaa (kyllä, vaikka olen yksin lasten kanssa
) Mutta eitänään. Tänään tehdään jotain mukavaa isin ja lasten kesken
Hyvä päätös sinulta olla lastesi kanssa illalla. Minä kahden lapsenlapsen kanssa, mitähän toivovat, teini-ikäiset.
Meitä samassa tilanteessa olevia tuntuu olevan monta. Itse kirjoittelen tuonne Vähentäjien puolelle.
Olen saman ikäinen, kaksi lasta, vaimo,hyvä työpaikka, lenkkeilen jne. Kaikki pitäisi siis olla helvatin hyvin.
Minulla määrät ovat ehkä olleet hieman pienempiä, muttei mitenkään merkittävästi. Olisin päässyt noihin määrin varmasti jonkin ajan kuluttua. Minun määräni olivat noin 2-6 pulloa kaljaa per ilta arkisin. Viikonloppuisin korinverran ja puoli pulloa viinaa. Sitten erikseen juhlat, poikien menot ym. jolloin vedettiin niin paljon kuin kurkusta alas sai.
Minunkin elämä on pyörinyt alkoholin ympäri eli olen palkinnut itseni alkoholilla.
Nyt olen ollut myös kokonaan ilman yli 2 viikkoa ja itse asiassa ei tunnu pahalta…
Olen huomannut olevani kärttyinen, mutta sekin hiukan näyttää helpottovan. Olen tässä odotellut, milloin aika on kullannut muistot niin, että viina olikin tosi hyvä juttu. Olen myös huomannut, ettei minun juomattomuuuteni muuta muita ihmisiä (eli vaimo on edelleen vaimo ja paskaset vaatteet mytyssä lattialla harmittavat häntä).
Eli samassa tilanteessa ollaan sun kanssasi. Päivä kerrallaan yritän mennä. Minulla ei ole yhtään vinkkiä tai keinoa millä voin auttaa sinua. Voin vain kertoa itsestäni.
Kirjoitukseni tarkoitus on kertoa, että meitä on monta samassa tilanteessa olevia.
Lue Juhani Seppäsen ‘Selvästi juovuksissa’, se voi herättää ajatuksia.
Ja päivän hajatelma, joka ei liity mihinkään: Miehillä ei ole kuin yksi asia mielessä, mutta alkoholisti miehillä onkin kaksi asiaa.
Hyvin sanottu. Joo, luin itseasiassa tuon kirjan viime viikolla ja herätti kyllä ajatuksia. Mielestäni kirjan tärkein sanoma oli se, että Jeppe juo, koska se juo. Eli mitä enemmän kitusiin viinaa vetää, sitä enemmän siihen koukahtaa ja sitä enemmän se hallitsee elämääsi. Oli ne syyt aikanaan dokaamisen aloittamiseen sitten mitkä hyvänsä. Itseäni dokaamisessa vituttaa eniten se, että kaikista asioista, koko elämästä tulee niin alkoholikeskeistä. Se että viina pitää väkisinkin liittää asiaan kun asiaan. Ja kaikki toiminta alkaa pikkuhiljaa taipua dokaamisen taivuttaman aikataulun mukaan. Kaikki esim. urheilu ja muut jutut huomaamatta suunnitellaan dokaamisen ehdoilla. “Lauantaina ei voi mennä salille ku on krapula, jos lauantaina vähän korjaa ja ottaa iisisti ni ehkä sunnuntai-iltana sinne pääsisi” Juomattomuudelta odotan ennenkaikkea vapautta.Vapautta itse vaikuttaa elämän aikatauluihin, ei brenkun.
moi taas,
pari omaa kokemustani riskipaikoista raittiuden alkumetreiltä:
1.) “Nythän tämä on hanskassa - ongelmaa ei ollutkaan” - onnistunut raittiusjakso aiheuttaa minulle alkumetreillä valheellisen ajatuksen siitä, että olen liitoitellut ongelmaani, koska lopettaminenhan oli tosi helppoa (Vaikka ei ollutkaan). Siitä onkin sitten hyvä ottaa sivistyneesti, kun sen nyt parin viikon raittiuden jälkeen hallitsee! Ekana iltana kaksi kaljaa, toisena kolme ja kolmantena meneekin jo kori vanhalla rutiinilla!
2.) “Tässäkö tämä nyt oli - eipä ollut hääviä, sama vaikka ottaisinkin” - raittiuden ensiviikkojen aikana pahimpien huurujen hälvetessä minä koen voimakasta euforiaa raittiudesta ja alkoholistihan odottaa hyvän olon tunteen syvenevän kuten kännissäkin mukamas tapahtuu. Raittius vaan ei valitettavasti taida toimia niin. Euforian jälkeen iskee arki. Raittius ei taikaiskuna korjannutkaan kaikkia ongelmia ja taannut hekumallista olotilaa arkeen. Raittiudelta voi mielestäni odottaa vain juovan elämän vastakohtaa, eli tasaisuutta mielialoihin ja oloihin ja tasaisuudesta syntyvää pitkäaikaisempaa mielenrauhaa. Juopotellessa elämä on jatkuvia nousujen hakuja joiden välissä on vaihtelevan pituisia laskuja. Raitistellessa huiput ja pohjat tasoittuu matalammiksi.
Tuosta “alkoholistimiehillä on mielessä kaksi asiaa” tulikin hauskasti(?) mieleeni yksi oma ajatukseni juovalta ajaltani. Vaimo oli kieltäytynyt seksistä tai tehnyt jotain muuta vaimomaista, joka ketutti sillä hetkellä. Painelin jääkaapille, kaadoin tuoppiin kylmää olutta ja ajattelin puolivakavissani: “Onneksi minulla on rakastajattareni alkoholi!”. Aikamoiseksi nartuksi osoittautui se rakastajatar…
Tuon saman olen huomannu. Esimerkiksi: Lomareissulla, sitten kun päästy hotellille, käyn ottamassa baarissa heti oluen ja sitten lähikauppaan ostamaan “muutama” olut loman kunniaksi. Tosi alkoholikeskeistä tuo meno itselläkin.
“Selvästi juovuksissa”-kirjassa mun mielestä pääpointit oli: alkoholi turruttaa (tunteet menee filtterin läpi) ja kaikki jää siihen lopulta koukkuun tavalla tai toisella kunhan tarpeeksi juo.
Oletko lukenut Kotikanava-osaston juttuja? Itseä ainakin säikäytti, koska osa olisi voinut olla oman vaimon kirjoittamia.
Ja vikahan ei ole koskaan meissä itsessä, aina löytyy vika/tarve juoda muista. Minäkin olen vaimon nalkuttamisesta ajatellut, että hän on tiukkapipo, koska hänen isänsä on alkoholisti.
Joo, se juomisesta aiheutunut tunteiden vuoristorata on kanssa asia, mihin olen todella väsynyt ja kyllästynyt. Etenkin kun humalatkin alkoivat olla surullisia ja ahdistavia, seuraavista aamuista puhumattakaan. Olen monesti tehnyt aiemminkin päätöksen olla juomatta ja ne ovat aina kariutuneet siihen humalassa olon kaipuuseen. Kohtuukäyttäjäksi en edes halua. En koskaan ole “nähnyt mitään järkeä” parissa oluesta ym. Jos kaapissa on ollut esim kaksi kolme bisseä, olen ihan hyvin pystynyt olemaan ilman niitä, koska tiedän, etten pääse niistä humalaan. Juomiseni on ollut AINA humalahakuista. Nyt kun ne humalatkin ovat olleet erittäin alavireisiä ja epätyydyttäviä, niin parempi olla juomatta kokonaan.
Täytyykin käydä perehtymässä noihin kotikanavakuttuihin
Yksi koitinkivi takana. Vaikka monesta saattaa kuulostaa oudolta, niin eilinen vaimon työmatka olisi aiemmin ollut varma alkoholinnauttimispäivä, etenkin kun tänä aamuna ei ole työvelvotteita. En ollut vaimolle vielä puhunut raitistelustani mitään. Ehkä pelkäsin kasaavani sillä itselleni turhia paineita ja vaimon pettymistä jälleen kerran. Tällä kertaa tämä raittius on lähtenyt ainoastaan omasta päätöksestäni, ilman kenenkään painostusta. En ole luvannut kenellekään muulle mitään ja se tuntuu hyvältä. Vaimo laittoi eilen tekstiviestin ja sanoi eilen tajunneensa, että olen ollut aika kauan juomatta alkoholia(kauan ja kauan, mutta 12 päivää minun tapauksessani nykyään ilman tipan tippaa on ikävä kyllä saavutus) Vastasin vain, että niin olen ja laitoin hymiön perään. Vaimo sanoi sen tuntuvan hyvältä ja että olen ollut myös melko hyväntuulinen. Sen olen itsekin huomannut. Ja energisempi. Työt ja harrastukset sujuvat ihan eri tatsilla. lapsille olen ollut paljon mukavampi ja läsnäolevampi kun aikoihin. Ihan kun itsetunnon kehityksessä olisi tapahtunut jo tässä ajassa jotain positiivista