Rohkenin nyt avata tällaisen ketjun, vaikka täällä onkin jo useita ketjuja uniongelmiin liittyen. Ne käsittelevät kuitenkin lähinnä lääkkeitä, mutta tähän ketjuun toivoisin laajempaa keskustelua unettomuudesta/uniongelmista. Lääkkeistäkin tässä saa toki puhua, kuuluvathan nekin olennaisesti asiaan, ainakin täällä Plinkissä, mutta olisin kiinnostunut uniongelmaisten kokemuksista muutenkin tämän asian kanssa.
-mistä unettomuutesi johtuu vai tiedätkö sitä itsekään?
-kuinka pitkään uniongelmasi ovat jatkuneet?
-kärsitkö muista unihäiriöistä(esim. unihalvaukset tai unissakävely) unettomuuden lisäksi?
-kuinka monta tuntia nukut vuorokaudessa/viikossa? Ei tarvitse laskea mitään tarkkaa keskiarvoa, mutta jotain suuntaa antavaa 
.
-mitä kaikkia lääkityksiä olet kokeillut unettomuuteen, kuinka hyvin ne ovat auttaneet ja onko niistä tullut millaisia sivuvaikutuksia?
-mitä ns. luonnonkonsteja, siis ei lääkkeellisiä, sinulla on tai olet kokeillut uniongelmasi hoitoon?
-kuinka yleensä pärjäät unettomuuden kanssa, ts. kuinka paljon se arkeasi, ihmissuhteitasi ym. haittaa?
-koska viimeksi olet nukkunut täysin lääkkeetöntä unta?
Kaikki kokemukset ovat tervetulleita, mutta mieluiten haluaisin tähän vastauksia ns. kroonikoilta, en niinkään ole kiinnostunut mistään satunnaisista pirivalvomisista.
Itsestäni hieman: Olen kärsinyt unettomuudesta ja yleensä uniongelmista jo pikkulapsesta alkaen eli ainakin 30 vuotta. Nyt olen 32 ja rapiat. Olen kokeillut useita eri lääkkeitä: nukahtamislääkkeet, ns. unibenzot, neuroleptit, antihistamiinit nyt ainakin. Nukahtamislääkkeet eivät enää pitkiin aikoihin ole auttaneet mitään, neurolepteillä saan kyllä itseni pudotettua, ainakin tarpeeksi suurilla annoksilla, mutta vihaan niitä muuten niin paljon, etten tee sitä mielelläni, nitratsepaamista olen saanut viime aikoina kohtalaisen hyvän avun, Atarax tai Sirdalud auttavat joskus, parhaiten auttoi ehkä mirtatsapiini pienellä annoksella, mutta jätin sen sivuvaikutusten vuoksi, joista pahin oli hirvittävä lihominen.
Mun univaikeuteni johtuivat alunperin(siis lapsuudessa) pelkotiloista tai siitä, että ajatukset pyörivät liiaksi päässä. Nykyäänkin ne johtuvat osittain näistä, mutta enimmäkseen kai siitä, että pelkään itse sitä unettomuutta ja siitähän se kierre syntyy. Päihteiden käyttöni+kova tupakointi ja kahvinjuonti näitä toki pahentavat, mutta ne eivät ole se alkuperäinen syy. Psykoosissa olen ollut muutaman kerran valvomisen vuoksi(ei johtunut piristä), mutta tässäkin piilee kysymys: kumpi oli ennen; muna vai kana, eli jouduinko psykoosiin, koska en saanut unta vai enkö saanut unta, koska olin menossa psykoosiin.
No, aloitetaan tällä. Kertoilen ehkä lisää jotain, jos mieleeni sellaista putkahtaa. Tsemppiä kaikille unettomille 
.
nyt on kuvioon tullu myös ihan sairaat painajaiset (mirzapiinin alottamisen jälkeen, en tiedä oisko mahdollista et liittyy toisiinsa…) ja myös heräilen välillä.
fyysistä rasitusta tulee kuntosalin muodossa eikä muutenkaan oo mitään häiriötekijöitä et miksei se uni tulis. se ei vaan tuu. ahdistaa kun ei saa hoidettua asioita ku olo on ku kännis jos ei oo nukkunu… tai sit tipahdan siinä aamuyöl ja herään päiväl ja kappas siinä meniki koulu ja muu sosiaalinen elämä 
, mutta vaikutus ei valitettavasti kestä paria tuntia kauempaa. Yritän myös pitää vuorokausirytmin normaalina, eli lepään yöt, vaikken saisikaan unta ja päivisin olen sitten jalkeilla. Aina tämä ei tietenkään onnistu, riippuen myös siitä, kuinka masentunut olen.
. Mirtazapiinil mä lihoin aluks aika lail, mut annos oli silloin 30 mg. Toisaalta paino kyl sit pikkuhiljaa laski takaisin… Kyl mul aikoinaan oli zopinoxeja, mut kun niitten kans meni täydeks sekoiluksi, jätettiin poies. Mä kun olen eläkkeel ja, joskus tulee löhöiltyä pitkin päivää - se ei ainakaan a u t a unensaannis illal… Ulkoilu ja liikkuminen on kyl hyviä keinoja, mut se on myös mun kokemus, että jos kovin myöhään illal lähtee vaik juoksulenkil (tosi harvoin kyl enää käyn, polvis eijo rustoja paljon yhtään, kun nuorena harrastin tosi innokkaasti urheilua, lue: hillittömästi 
), haittaa kyl nukahtamista. Jos ois joitai keinoja illal rauhottua, tyhjentää mieltä murheista, ihan vaan omaks iloksi jotai pientä, ei rasittavaa puuhastelua, saattais auttaa… 
Mul o roskalavalta pelastettu kevyt ja pieni kiikkustuoli, siinä istuskelen joskus iltasel ja koetan rauhottua - mulle rauhottuminen ei todellakaan ole helppoa, sikäli ku monel muullekaan.
. En mielelläni aiheuttaisi naapureille enää yhtään enempää häiriötä.
Aiemmin olin pohtinut kaikkea muuta, tosin yritän pohtia suurimmat asiat päivällä ja ennemmin kuunnella hengitystä tai tarkkailla niskojen ja selän asentoa sekä rentoutua… (Osaan rentoutua, on kyllä aivan eri asia kuin nukkuminen… 
). Joskus tuntuu että tietyissä (pakollisissa tilanteissa) pärjään erittäin hyvin vähälläkin unella… Eli alitajuntaisesti pystyn skarppaamaan melko hyvin ja sama pätee aamuheräämisiin… 
Opettelun tulosta ilmeisesti… Lomalla aluksi 12h, lopulta 8-10h, mutta mikäli en päivisin tee työtä tai käy jotain muuta aktiviteettia (kurssi, työ yms); helposti rytmi kääntyy ja uniongelmia tulee useammin jolloin voin valvoa niin pitkään, että se 2h on enää turha nukkua. Mikäli aikaa nukkumiseen on enää 2h tai alle, luovutan ja nukun toivottavasti seuraavana yönä. Koulupäivinä klo 5 en enää nuku, 4,30 voin yrittää nukkua vaikka herätys on vajaa 6.
Kuitenkin jos nukahtamiseen menee yli 3h, koen ajan menevän täysin hukkaan! Käytän kuitenkin aikani tehokkaasti esim. bussissa, voin meikata, askarrella, tehdä käsitöitä, relata tai nukkua (=puoliunessa, tiedän lähes tarkasti missä menen mutta voin liikkua esim. kirjassa tms. itse ja tajuan jos joku tulee viereen tms.) Myös tv:n ääressä voin uskoa kuuntelevani tv:tä, mikäli kysytään mitä tv:ssä sanottiin; se on jotain aivan muuta kuin mitä totuus on… Eli kuuntelen omia uniani… 
virtuaalihalaus <3