ja tossa ihan hetki sitten suburefloissani näin sellasta unta, että olin ottanut jotain bentsoja kauheen määrän. siinä sitten, kun heräsin, niin olin taas paniikissa, että tulee kauheet reflat. oon oikeasti jo kokenut noi benzoreflat ja ne on kyllä ihan karseet. meni taas heti tajuta, että en ole ottanut mitään. 
Neuroleptit aiheuttavat mulle AINA erittäin outoja unia ja lisäksi tekevät sen, että saan lähes järjestäen unihalvauksia sekä nukahtamis-, että heräämisvaiheessa. Toki kärsin unihalvauksista muutenkin ja unet nyt ovat aina enemmän tai vähemmän hassuja, mutta leptikuurilla nämä hommat lisääntyvät potenssiin X. Tämä on silkkaa omakohtaisiin kokemuksiin perustuvaa mutuilua, mutta luulisin tuon johtuvan siitä, että psykoosilääkkeinä neuroleptit pitävät unimaailman nimenomaan siellä unimaailmassa, kun psykoosissa ollessahan unimaailma tulee hereilläolotilaan. Mä en siis (lääkitsemättömässä) psykoosissa ollessani koskaan näe unia, mutta hereillä ollessani maailmani on juuri sellainen erittäin surrealistinen ja painajaismainen harhamaailma, jota voisi verrata johonkin tosi outoon uneen 
. Huh, alkoi oikein puistattaa, kun aloin muistella psykoosikokemuksiani ja -harhojani .
Neuroleptit ikään kuin siis normalisoivat unien näkemisen sinne, missä niitä kuuluukin nähdä ja siksi unista tulee leptien vaikutuksen alaisena kahta kummallisempia.
Mä en syö neuroleptejä säännöllisesti, enkä mihinkään off-label -vaivaan, kuten unettomuuteen, ahdistukseen, tasariksi tmv. Olen kuitenkin ollut eläissäni useamman kerran ihan ehdassa psykoosissa, jossa kunnon leptikyllästys on todellakin tullut tarpeeseen 
.
Tulipa valveuneksittua pöljiä viime yönä: Ihan selkeästi “heräsin ja nousin sängystä”, kun kuulin naapurin koiran haukkua louskuttavan ja piti mennä katsomaan, onko sillä jokin hätänä. Naapurissa on kyllä oikeastikin koira, mutta ei se hauku koskaan muuten, kuin vain ilmoittaa postin tulosta haukahduksella tai kahdella. Lähdin siis tsekkaamaan tilannetta ja lähtiessäni asettelin vielä peilin edessä huivia ja aurinkolaseja päähäni Greta Garbo -tyyliin. Menin jo rappuun ja naapurin ovelle rinkuttamaan, mutta onneksi en sentään oikeasti, vaan sitten heräsin ja olinkin maannut sängyssäni reporankana koko tuon erittäin todellisen tuntuisen episodin ajan 
.
En siis ollut ottanut mitään valveunia aiheuttavaa troppia(Eivät yleensäkään kuulu kiinnostuksen kohteisiini), mutta ilmeisesti liikanukkuminen aiheuttaa mulle valveunia, koska niitä alkaa lähes järjestäen esiintyä sen seurauksena ja onhan tässä tullut taas kuittailtua joulusta jääneitä univelkojaa oikein koko rahan edestä.
tuo toi mieleen omat kokemukset leivänpaahtimesta. kokolailla samalla tavalla ravistelin leivänpaahdinta ja jotain raivosin sille, kun ei muka toiminut. ainoa vaan, ettei tuo ollut unta, vaan ihan totta. aamulla heräsin ja luulin, että se oli unta. mutta, kun menin keittiöön, niin leivänpaahdin oli ylösalasin pöydällä. lyricapäissäni olin sekoillut leivänpaahtimelle. 
^ Mulla ei ole onneksi koskaan ollut unissakävelytaipumusta, ei minkään lääkkeen/huumeen vaikutuksen alaisena, eikä muutenkaan. Se olisikin kamala vaiva ja takuulla häiritsisi nukkumista, kun kuumottelisi vain sitä, että mitähän ensi yönä tulee tehtyä ja mihin hiippailtua . No, kerran ihan lapsena olin kävellyt unissani, kun mulla oli korkea kuume, mutta ei siinä mitään vakavampaa sattunut. Tuota en luonnollisestikaan itse muista, mutta vanhempani ovat siitä kertoneet, kun hyörin ja hourailin pitkin kämppää, eikä mua saanut hereille.
Nuo valveunihommelit kyllä tuntuvat siltä, kuin kovastikin touhuaisi ympäriinsä ties mitä, mutta onneksi sitten oikeasti makaa hiljaa sängyssään koko ajan.
Viime yönä näin unta, että olin pöpilässä. Siinä ei tapahtunut mitään erityistä, aika tylsä uni oli, mutta nämä ovat sellaisia säännöllisesti muistoista kumpuavia unia, kuten sekin, että on koulussa.
dääm. jos ottaa unilääkkeen, niin pitäis mennä heti nukkuun…
eilen illalla sekoilin taas jotain. en tiä mitä kaikkee, mut paahtoleivät oli ympäri jääkaappia. leivänpaahdin oli sentään ilmeisesti säästynyt. pistorasian olin repinyt irti seinästä, siinä kohtaa havahduin, että mitä vittua mää oikein touhuan. onneksi oli sentään piuhat vielä kiinni pistorasiassa. noh, ei muutakun nukkuun. aamulla ehkä snadisti vähä ahdisti, kun heräsin, että oonko sekoillu jossain facessa, tai kännykällä jotain, mutta en onneks. huoh. illalla join parit kaljat ja päivällä olin ottanut pienen määrän lyricaa. olo oli ihan ok selvä. ei mitenkään känninen. siihen nappasin sit zopinoxin ja ajattelin, että mene kohta nukkuun. ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. 
^ Z-lääkkeet(zopikloni, zolpideemi) voivat aiheuttaa tuota, että nukkumisen sijaan alkaakin sekoilla, eikä muista siitä mitään. Näin siis joillakuilla ihan ilman sekakäyttöäkin ja lääkärin määräämällä annoksella. Alkoholi nyt on ehdoton ei noiden kanssa, pieninäkin määrinä. Joo, välittömästi pää tyynyyn ja silmät kiinni heti, kun on sen napin napannut, mutta sekään ei välttämättä auta ja jos tuota sekoilusivaria ilmenee, niin kannattaa ihan suosilla jättää Z-tropit ottamatta ja vaihtaa johonkin muuhun unilääkkeeseen. Muuten voi ennen pitkää käydä näitä, että löytää itsensä alasti rappukäytävästä, on pistänyt koko kämppänsä remonttiin tmv. “mukavaa”. Itse en ole koskaan onnistunut saamaan päätäni sekaisin, enkä mitään viihteellistä vaikutusta Z-lääkkeistä, vaikka muuten onkin tullut ryynikänneissä sekoiltua ihan riittämiin tälle elämälle 
. En käytä noita nykyään lainkaan, koska eivät enää vuosiin ole auttaneet yhtään nukahtamiseenkaan. Tosi paljon tiedän kuitenkin tapauksia, että Z-lääkkeiden vaikutuksen alaisena on sekoiltu ties mitä, joko tarkoituksellisella yliannoksella/sekakäytöllä tai sitten ihan “otin nukahtamislääkkeen, piti mennä nukkumaan ja siinä kävikin vähän toisin” -tyylillä.
juu, noinhan ne toimii… joskus luulin, että olin ottanut yhden vaan nukkumiseen, niin aamulla selkes, että oli mennyt melkein koko purkillinen. kyllä se on jatkossa niin, että nappi naamaan ja pää tyynyyn samantein.
Kyllä sitä valveunihäröilyä nyt puskee. Olen varmaan kolmena aamuna ottanut heräämiseni tuplana, ts. ensin “herännyt ihan normaalisti”, eli noussut sängynlaidalle istumaan ja kiskomaan vaatetta niskaan, mennyt napsauttamaan kahvinkeittimen päälle, ottanut imaisut sähkötupakasta ja painunut vessaan. Sitten herään oikeasti ja teen nuo samat tavanomaiset aamun ekat askelkuvioni. Olenkohan mä nyt nukkunut “liian hyvin”? Mielestäni en. Hyvin kyllä, mutta en liikaa. Ihan virkku ja levännyt olo on herättyäni ja muutenkin nukkuminen ja unimaailma noudattelevat ihan sitä mun kohdallani mahdollisimman tervettä kaavaa. Ehkä tässä on jokin muu häiriö päällä ja ehkä se kauan kaivattu aivokasvain siellä nyt antaa merkkejä itsestään tahi jokin muu narkoepilepsia on puhjennut :mrgreen: .
Koko viime yön(No eh, ehkä sen REM-univaiheen vain ja sehän ei montaa minuuttia kestä) näin näitä olen joutunut paskamaiseen tilanteeseen, enkä kykene itse sitä ratkaisemaan -unia. Puhelimeni spämmäsi mulle koko ajan joitakin karmeita snuff porn -videoita, en saanut niitä mitenkään estettyä ja muutenkin se puhelin eli ihan omaa elämäänsä . Toisessa unessa olin ulkomailla, hotellin respassa ilmoitettiin, että meidän nimellämme ei ole siellä huonetta varattuna, vaikka näin piti olla, koko hotelli on täynnä ja niin taitavat olla kaupungin kaikki muutkin hotellit. Kaiken kukkuraksi siihen pöllähti vielä joku tosi epämääräinen tyyppi tyrkyttämään jotakin tosi epäilyttävää majoitustansa. Kaverini olivat ihan innoissaan lähdössä ja mä olin vain niin, että voi paska, haluan heti Suomeen ja tästä ei kyllä mitään hyvää seuraa.
Edellisenä yönä puolestaan keikuin joissakin kapeissa vuoristoportaissa, molemmin puolin kilometrien äkkipudotus, kaiteita ei tietenkään ollut ja taisivat muutenkin olla aika lahot. Siinä sitten yritin jotenkin selviytyä hengissä.
Tämäntyyppiset unethan ovat ihmisillä hyvin tavallisia(Ihan sen perusteella, mitä olen unista lukenut ja monien ihmisten kanssa keskustellut) ja taannoin luin, että ne johtuisivat siitä, että aivot treenaavat unessa sitä varten, jos/kun oikeassa elämässä joutuu johonkin vaaranpaikkaan/pattitilanteeseen. Ihan luolamiesajoilta asti peräisin olevaa itsesäilytysvaistoa siis.
Edit: Nukuin kyllä molempina öinä oikein makoisasti ja herätessä olo oli levännyt ja hyväntuulinen 
.
Olen tässä jo pidempään ollut ärsyyntynyt kuumotella-verbistä ja eritoten siitä, että viljelen sitä itsekin ihan liikaa. No, nyt kuumotella-sanan hokeminen on tunkenut uniin jo ties kuinka monena yönä . Niissä unissa ei sinänsä tapahdu mitään erikoista, mutta jutellessa jonkun kanssa, se höpöttää koko ajan, kuin nyt kuumottaa tai se ja se on tosi kuumottavaa jne. Sitten kun ne unet ovat nimenomaan tuollaisia, ettei niissä tapahdu mitään sellaista, mitä ei voisi oikeastikin tapahtua, niin väliin jään miettimään, olenko mä nähnyt unta vai oikeasti höpötellyt esim. isännän tai jonkun kaverin kanssa kuumottelusta . Tuota mulle sattuu kyllä väliin muutoinkin, etten ole aivan varma, olenko nähnyt unta vai oliko se tapahtuma X sittenkin totta, jos on siis kyse ihan tavallisista ja arkipäiväisistä asioista, ei mistään lentämisestä, ufoabduktiosta tai Venäjän presidentin tapaamisesta.
Erittäin tyypillinen herkkukauppauni jälleen kerran niistä n. sadasta miljardista kerrasta: Olen jossakin putiikissa, jossa myydään hyllyt notkuen kaikki himoitsemiani herkkuja. Säntään kuola valuen kahmimaan niitä ostoskoriini/-kärryyni ja siinä vaiheessa yhtäkkiä hyllyissä onkin vain joitakin tupakka-askeja, teepusseja, rautakaupparomua jne. Se yksi leivos siellä vielä on ja kun yritän epätoivoissani hamuta sitä, se karkaa multa aina pois.
Raitistuvat juopot ja narkkarit näkevät usein doku- ja vetounia. Anorektikko näkee toki unia omasta himoitsemastaan kielletystä hedelmästä. Juopottelu-unia en näe oikeastaan koskaan. Sellaisia kyllä, missä juon siinä sivussa, koska se kuuluu asiaan, jos uni kertoo esim. festareista, mutta se juominen on siinä vain ns. rekvisiittaa ja unen fokus on ihan muissa tapahtumissa. En siis mitenkään ajattele/tunne noissa unissa humaltuvani/dokaavani. Eipä se alkoholi mulle kielletty hedelmä olekaan. Voin ryhtyä ryyppäämään, koska huvittaa. Jos en juuri sinä päivänä, koska on jokin selvinpäin hoidettava velvollisuus, niin jaksan kyllä odottaa seuraavaan.
Silloin kun vielä puljasin aktiivisesti muiden huumeiden kanssa ja mietin, onko tässä mitään järkeä ja pitäisikö lopettaa(Lähinnä sen kaiken rasittavan oheissäätämisen vuoksi, en niinkään siksi, että olisin oikeasti halunnut lopettaa) tuli nähtyä useinkin erilaisia vetounia. Niissä pääosassa oli nimenomaan huumeiden kiskominen ja olivat väliin niin todentuntuisia, että herätessä tunsin hetken aikaa olevani aivan nuokuissa . Kun sitten heräsin kunnolla ja tajusin, etten olekaan, olin tosi pettynyt. Bupren lopettaessani(Siis silloin, kun oikeasti halusin ja olin päättänyt lopettaa) näin myös vetounia, mutta ne olivat enemmän ristiriitaisia fiiliksiä herättäviä ja usein itseasiassa varsin neutraaleitakin, kuten monet muut unet, joissa ei tapahdu mitään mielenkiintoista/outoa.
Tuli tuosta LSD-avauksesta mieleen tämä: Näkevätkö syntymäsokeat unia? No joojoo, tiedän, että “näkevät” ihan siinä, missä muutkin ihmiset, toki niiden aistihavaintojen pohjalta, mitä heillä oikeasta maailmasta on.
Itselläni vain unissa on olennaisin nimenomaan se visuaalinen puoli. Toki unissani on usein puhetta, jolla on merkittävä rooli unessa tai vaikkapa musiikkia, joka vaikuttaa tunnelmaan, mutta päällimmäisenä mieleen jää nimenomaan se visuaalinen kokemus. Tuntoaistia mulla ei unessa ole(Esim. mua voidaan puukottaa tai päälleni ajaa autolla, eikä se tunnu missään), haju- ja makuaistikokemuksista nyt puhumattakaan. Tämä nyt johtuu varmasti siitä, että nykyihmiselle näkö on tärkein aisti, mikäli se suinkin tallella on+siitä, että mä olen enimmäkseen näköhavaintojen kautta maailmaa hahmottava ja asioita oppiva tyyppi. Näissähän on paljon ihmiskohtaisia eroja.
Mä merkkaan aina useampaan kalenteriin(Tietokone, puhelin sekä perinteinen seinäkalenteri ja sellainen vihkokalenteri, miksi sitä nyt kutsutaankaan) kaikki vähänkin olennaiset tapahtumat, menemiseni ja tekemiseni, jotta varmasti muistan ne, kun lähimuistini on vähän, mitä on. Sitten vielä tsekkailen, että nämä kaikki kalenterit synkkaavat. Varmaan mä hiukan vähemmälläkin muistaisin, mutta on tuossa mun höpsöä neuroottisuuttanikin mukana. Viimeöinen kaikki leviää ja mikään ei onnistu -uneni käsittelikin tätä aihetta.
Kalentereista oli kadonnut suurin osa tärkeistä merkinnöistä, jotka olin aivan varmasti niihin laittanut ja sitten siellä oli sellaisia päiviä, että samana päivänä mun olisi pitänyt olla Helsingissä ja Turussa ja kissojen eläinlääkäri ja oma lääkäri täällä kotopuolessa vielä osuivat samalle päivälle, vaikka juuri noiden päällekkäisyyksien välttämiseksi niiden kalentereitteni kanssa runkkaankin. Lisäksi eri kalenterit kertoivat ihan eri menoista. Päiviäkin katosi sieltä väleistä ja jotkin päivämäärät olivat ihan kummallisia, tyyliin 40. pvä. elokuuta. Lopulta homma meni siihen, että kalenterit olivatkin jo vuodessa 2022 ja mä mietin aivan hädissäni ja äimänkäkenä, että mihin helvettiin olen onnistunut hukkaamaan 3 vuotta tästä välistä ja mitähän kaikkea tärkeää sinä aikana on mennyt ohitse 
.
Z-lääkkeistä ei yleensä pitäisi riehua niin että pistää koko kämpän remonttiin. Muista että sinä sairastat Bipo ykköstä minkä olet itse kertonut tällä foorumilla ja vääristää ajatusmailmaasi. Bipo ykkönen on vakava mielisairaus [Poistettu toiseen kirjoittajaan kohdistuva oletus -Päihdelinkin moderaattori]
Täytyy myöntää että viina ja Imovane on ihan hirvittävä kombo, mut emmä sentään kämpää ole pistäny paskaks.
[Poistettu toiseen kirjoittajaan kohdistuva oletus -Päihdelinkin moderaattori][/i][
Se ei oletus vaan perustuu ikävään tosiasiaan jonka joka tervejärkinen ihminen huomaa.
Täytyy myös muistaa että suurin osa “vakkareista” kärsii Skitsofreniasta tai Bipo ykkösestä. Tämä ketju on hyvä esimerkki rikkonaisen mielen ajatusmailmaasta. Ihan täyttä sekoilua. Tulee mieleen vanhat happopäät, paitsi että nämä ihmiset ovat syvässä psykoosissa ilman aineita.
Olen taas kuittaillut univelkoja oikein korkojen kera, ts. ylinukkunut, kun viimeyönä puski tyypillistä valveunihäröilyä. Ei tällä kertaa sen kummempaa, kuin pyörin sängyssä “hereillä” ja ihmettelin kovasti, miksi hitossa meillä on seepraraidalliset tyynyliinat, kun emme oikeasti sellaisia omista. Sitten heräsin ja totesin nukkuvani ihan tutuissa viininpunaisissa petivaatteissa. Nukahdin uudelleen ja jatkoin taas seeprakuosisten tyynyliinojen hämmästelyä .
Viimeaikoina on varmaan joka halvatun yö tullut uniin eräs nuoruuden kaverini, jonka kanssa en ole ollut missään tekemisissä vuosiin. Ei mitään välirikkohommia, maantieteellinen välimatka ja erilaiset intressit elämässä vain joskus vievät ihmiset erilleen. Moikataan kyllä jos joskus harvoin nähdään ja vaihdetaan pari sanaakin. Nyt sitten viimein tajusin, että on tunkenut uniini sen vuoksi, että on ehdokkaana eduskuntavaaleissa. Tiesin toki ehdokkuudestaan jo heti siinä vaiheessa, kun ehdokkaat julkistettiin, mutta vasta nyt lahopääni osasi yhdistellä asioita :mrgreen: . En ole vielä käynyt äänestämässä ja liekö tuo merkki, ketä pitäisi äänestää. No en. Vähän väärä puolue(Ei tosin mikään täysi mahdottomuus ja voisin joissakin olosuhteissa äänestääkin), mutta ennemmin syynä on se, etten usko hetkeäkään tämän ihmisen läpimenoon(Paska perustelu tuokin sikäli, että eihän maailman ja asiat koskaan muuttuisi, jos kaikki äänestäisivät aina vain Paavo Väyrystä, koska se ei takuulla lähde kulumallakaan) ja parhaimpana perusteluna se, että on niitä parempiakin ehdokkaita tarjolla.
En tiedä onko se siunaus vaiko kirous kun en ole nähnyt unia viimeiseen 10 vuoteen?
Noin 10 vuotta sitten aloittelin pajarin polttamisen ja jonkin ajan kuluttua huomasin että unet ovat
kaikonneet kokonaan ei painajaisia, ei yhtään mitään. Joka aamu kun herää, niin mustaa taulua näyttää.
Vuosi sitten pidin hieman pidemmän tauon polttelemisesta, ja yllätykseksi unet palasivat TODELLA intensiivisesti takaisin.
Olenkin nyt hyvässä vauhdissa pääsemässä päihteistä eroo, ja odotankin innolla mitä alitajuntani haluaa minulle kertoa,
mitä olen näinä vuosina menettänyt.