Moi.
Jäi vähän epäselväksi mitä tavoittelet, kun kirjoitat vähentäjiin otsikolla Unelma kohtuullisuudesta. Jos on aina käyttänyt alkoholia humalahakuisesti, kohtuukäytöstä on aika vaikeaa saada mitään irti. Eihän siitä saa mitään irti moni taviskaan, ts. ne ihmiset, jotka joskus juhlan kunniaksi juovat iloiset hiprakat ja muuten elämässä on mielessä ihan muut asiat, kuin dokaaminen. Jos kertamäärät ovat tuota luokkaa keissi ja enemmänkin, siinä on toleranssitkin niin korkealla, etteivät mitkään kohtuukäyttömäärät tunnu missään. Henk.koht. ainakin lopetan alkoholin käytön mieluummin kokonaan, kuin kiusaan itseäni parilla, turhalla kaljalla. Jos minulla on jano ja pelkkä vesi tökkii, voin juoda mehua tai teetä.
Tuossa on hyvä aloitus aiheesta: Vähentäminen on alkoholistille mahdollista, kohtuukäyttö ei:
Tuossa vaiheessa, kun dokaaminen aiheuttaa pahaa mieltä jo etukäteen, lienee parempi sulkea korkki kokonaan toviksi. Mitään loppuelämän raittiuslupauksia ei tarvitse tehdä, jos sellainen ahdistaa. Kun saa vähän pidempään selviteltyä päätään, voi kummasti alkaa löytyä niitä voimavaroja kaikkeen kiinnostavaan tekemiseenkin. Joka tapauksessa se ei maksa mitään kokeilla pidempää selvänä oloa. Korkin saa kyllä avattua helposti uudelleen, jos toteaa, että elämä selvinpäin on vielä hirveämpää.
Tsemppiä.
Edit: Jos ongelma on tuo, että käyttäytyy aina kännissä ihan pällisti, siitä on mahdollista koulia itseään pois, mutta se on aika herran haltuun -hommaa, enkä pistäisi rahojani likoon onnistumisen puolesta. Itselleni kävi niin, että rähinä- ja itkuviinan juominen jäi pois jossakin vaiheessa jo vuosia sitten ja kännistä tuli hilpeä olotila. Nimenomaan kävi. En todellakaan tiedä, mitä tein oikein tai mikä aivonyrjähdys siinä tapahtui.