Lueskelin muiden tarinoita ja rohkenin itsekin kirjoittamaan. Olen (mies) 27- vuotias alkoholisti, nyt sen tajunneena. Elämääni on aina liittynyt alkoholi, sen ylistäminen ja juomisen ihannointi. Se alkoi jo lapsena, kun omat vanhemmat ryyppäsivät ja keksivät milloin mitäkin showta elämään. Vaikka vanhempien juominen aiheutti paljon pahaa perheemme lapsille, siirtyi taakka myös minulle. Kävin varhaisaikuisena kovan kamppailun mielenterveysongelmien ja päihteiden käytön kanssa. Aiemmin huumeet olivat kuvioissa mukana ja ryyppääminen aivan tolkutonta aiheuttaen milloin mitäkin ongelmaa elämään. Pääsin huumeista irti lopullisesti vuonna 2018 ja alkoholinkäyttöni oli kohtuullista hyvin pienen hetken ajan. Selvisin mt ongelmista ja pääsin elämään kiinni. Sain työpaikan ja asiat olivat ulkoisesti hyvin. Kuitenkin ongelmana oli alkoholi. Juomiseni sijoittui viikonlopuille, eikä päällepäin tullut edes itse ajatelleeksi että ongelmaa olisi juomisen kanssa. Ehkä lapsuuden esikuvista ja rankan juomisen myötä oli päähän iskostunut, että on ihan ok vetää viinaa perjantaista lauantaihin (usein myös sunnuntaihin), jos töissä ja kotona on kaikki ok. Usein myös perustelin juomistani itselleni sillä että kaikkihan niin tekevät. Sain tuomion törkeästä rattijuopumuksesta ja törkeästä tieliikenteen vaarantamisesta vuonna 2021. Tämä pysäytti minut hetkeksi ajattelemaan omaa tilannetta, valitettavasti vain hetkeksi. Tuolloin minulla olisi ollut hyvä mahdollisuus saada ammattiapua juomisen lopettamiseen, mutta sen sijaan selittelin tekoani vahinkona ja vähättelin omaa ongelmaa reilusti. Nyt vuosia myöhemmin olen jälleen samojen ajatusten ja ongelmien ääressä. Elämässä menee hyvin, on mukava elämä, ihana ja rakastava puoliso, mielekäs työ ja valmistuminen uuteen ammattiin lähellä. Paljon on elämä muuttunut, alkoholinkäyttö ei. Minulla on melko kimurantti suhde alkoholiin nykyään. Useimmiten ennen kuin edes olen ehtinyt kaupassa käymään koen valtavan morkkiksen juomistani kohtaan, lähestulkoon poikkeuksetta ennen ensimmäisen oluen avaamista katson tölkkiä itseäni inhoten ja vääryyden tunnetta tuntien. Silti siihen tulee lähdettyä. Suurin ongelmani on valtavat määrät, joita juon kerralla n. 24-27 annosta. Olen elämässäni onnistunut harvoin jättämään muutamat muutamaan tai yhden yhteen. Lisäksi juomiseni aiheuttaa ongelmia ihmissuhteissa, sillä valitettavan usein tulee kännissä puhuttua ohi suunsa ja kirjaimellisesti selitettyä ihan täyttä sontaa omasta elämästä ja “sankariteoista”, joita saa sitten seuraavana aamuna hävetä. Elämääni ei kuulu oikein harrastuksia tai ystäviä. Useimmat ystävät ovat lähteneet seurastani nimenomaan sen takia, että ajanvietto suunnitelmani kohdistuu juomiseen tai menee siihen. Kumppanini tietää ongelmastani ja on parhaansa mukaan tukenut ja kannustanut hakemaan apua. Sain hetkeksi ongelmaa kuriin tekemällä paljon töitä viikonloppuisin, mutta nykyään tulee juotua vapailla oli sitten maanantai tai perjantai. Olen koittanut käsitellä ajatuksiani ja keksiä ratkaisuja ongelmaani. Kiinnostavaa tekemistä olisi vaikka ja kuinka mutta voimavaroja ei. Juomiseni on jatkunut pitkään vaikka en keksi mitään hyvää syytä jatkuvan morkkiksen ja krapulan käsittelyyn, sekä olen tiedostanut ongelmani jo tovin. Tarinani on todella tiivistetty. Haluaisin tarinallani tavoittaa vertaistukea ja samalla puida tilannettani sitä kirjoittaessa. Thanks and sorry.
Moi.
Jäi vähän epäselväksi mitä tavoittelet, kun kirjoitat vähentäjiin otsikolla Unelma kohtuullisuudesta. Jos on aina käyttänyt alkoholia humalahakuisesti, kohtuukäytöstä on aika vaikeaa saada mitään irti. Eihän siitä saa mitään irti moni taviskaan, ts. ne ihmiset, jotka joskus juhlan kunniaksi juovat iloiset hiprakat ja muuten elämässä on mielessä ihan muut asiat, kuin dokaaminen. Jos kertamäärät ovat tuota luokkaa keissi ja enemmänkin, siinä on toleranssitkin niin korkealla, etteivät mitkään kohtuukäyttömäärät tunnu missään. Henk.koht. ainakin lopetan alkoholin käytön mieluummin kokonaan, kuin kiusaan itseäni parilla, turhalla kaljalla. Jos minulla on jano ja pelkkä vesi tökkii, voin juoda mehua tai teetä.
Tuossa on hyvä aloitus aiheesta: Vähentäminen on alkoholistille mahdollista, kohtuukäyttö ei:
Tuossa vaiheessa, kun dokaaminen aiheuttaa pahaa mieltä jo etukäteen, lienee parempi sulkea korkki kokonaan toviksi. Mitään loppuelämän raittiuslupauksia ei tarvitse tehdä, jos sellainen ahdistaa. Kun saa vähän pidempään selviteltyä päätään, voi kummasti alkaa löytyä niitä voimavaroja kaikkeen kiinnostavaan tekemiseenkin. Joka tapauksessa se ei maksa mitään kokeilla pidempää selvänä oloa. Korkin saa kyllä avattua helposti uudelleen, jos toteaa, että elämä selvinpäin on vielä hirveämpää.
Tsemppiä.
Edit: Jos ongelma on tuo, että käyttäytyy aina kännissä ihan pällisti, siitä on mahdollista koulia itseään pois, mutta se on aika herran haltuun -hommaa, enkä pistäisi rahojani likoon onnistumisen puolesta. Itselleni kävi niin, että rähinä- ja itkuviinan juominen jäi pois jossakin vaiheessa jo vuosia sitten ja kännistä tuli hilpeä olotila. Nimenomaan kävi. En todellakaan tiedä, mitä tein oikein tai mikä aivonyrjähdys siinä tapahtui.
Tässä olen jo tovin pallotellut vähentämisen ja lopettamisen välillä. Luin tekstini jälkikäteen ja hieman tyhmä olo tuli kun ajattelin itseäni viettämässä iltaa muutaman juoman turvin. Tervettähän se olisi, mutta todennäköisesti mahdotonta omalla kohdalla… Vähentäminen olisi vähemmän “brutaalimpi” ratkaisu, mutta todennäköisesti se päätyisi siihen ettei mikään muuttuisi ja keksisin jälleen uusia tekosyitä sille miksi voin ryypätä kun sille tuntuu. Lopettaminen kokonaan vaatisi paljon elämäntapa muutoksia ja selkärankaa, jota minulta ei tahdo löytyä kun kyseessä on alkoholi.
Eilen iltavuorossa heräsi ahaa ajatus, joka antoi kipinää lopettamiseen. Olenko tosiaan selvinnyt elämässäni vastoinkäymisistä, jotka murtaa monet ja tehnyt paljon töitä hyvän elämäntason eteen rääkätäkseni ja kuormittaakseni itseäni.
Otin itselleni tavoitteeksi tälle viikolle raahautua kuntosalille ajatuksena herättää tuo vanha intohimon kohde. Tulevat pitkät vapaat jo “pelottaa” siinä määrin, että olen koittanut bookata to do listasta sen verran pitkän ettei vahingossakaan ole aikaa juomiseen.