Tyyneysrukous tiivistää AA:n ohjelman

Aika tavalla olet oikeassa asian suhteen. Jonkinlainen jumalajuttu meillä jokaisella tuntuu olevan siellä korvien välissä. Kun se jumalankuva on sinne korvienväliin päässyt juurtumaan, ei siitä oikein millään tahdo päästä eroon. Joku sanoikin osuvasti - “Vain ateistit tietävät tarkoin, minkälainen on Jumala”.

Omassa pienessä mielssäni naureskelen tuolle metsänreunan miehelle, joka ensin tarkoin kuvailee millainen Jumala hänen päässään lymyilee ja sitten vakaumuksen syvällä rintaäänellä kertoo, ettei tuota Jumalaa ole. Joka kerta kun sen Jumalan olemassaolo kiistetään, siitä Jumalasta tulee ihmismielessä selvärajaisempi. Jossain on vedottu siihenkin, että luterilainen ateisti on uskomatta erilaiseen Jumalaan, kuin katolilainen ateisti.

Ei toki kenenkään tarvitse Jumalan nimissä tyyneysrukousta harjoittaa. Tyyneyttä voi itse kukin tavoitella kovin monin tavoin. Sellaista voi toki jokainen tykönään pähkäillä, minkälainen jumalankuva siellä omien korvien välissä mekastaa, miten se on sinne muodostunut ja miten se päivittäin meihin vaikuttaa.

^ *kultsikka ! ja viimesen päälle ihana, eikä mikään luupäinen lappis,
sillä eihän yksiökään ole kaksio tai kumisaapas korkokenkä, ah ah ´

^^^ morjesta forresteri eli metsien mies,
mäkin olen ylpeä susta !

piristää noita touhuja kummasti myös pitkän avioliiton jälkeen, kun vaihtaa vähän maisemaa välillä

ensin katoin, että vaihtamalla paranee, mikä sekin omakohtaisesti on totta,
mutta ehkäpä parasta on sellanen harvinainen mätsi, että nainen
on poikkeuksellisen osuva omaan luonteeseeni olematta
silti täyssekopää ollenkaan, vaan kaikkea vakaata ja

hän on etenkin kaltaiseni, pitkäaikainen
Bowie-fani ja tämä ennenkaikkea on oleellista
ja kylse kokonaisuus taitaa ratkaista
ja raittius vaan entisestään vahvistuu
näillä käytössä jo olevin kauniin keinoin

jee=>

Hienoa lukea tuollaista. Olen iloinen puolestasi.
Ole kuitenkin valmis arkeen. Sekin on edessä tulevaisuudessa.
Toivon, että sen jaksatte.

^ Kiitos ja huomiosi on asiallinen. Toivon tässä kohtaa aidosti samaa kuin raittiuden osalta eli: täysjyväistä näkkileipää kera kylmän maidon (ja ehkä poonuksena kivikovan voinapin, jonka suojamuovi aina hajoaa aukaistessa)

Nyt joukolla ja keijolla tyynäriä lukemaan sängyn päätyyn. Käet asetellaan vuoteen ulommaisen lakanan päälle ja näkyviin. Mä kävin jo hampipesulla.

Ja tämä ei ollut mitään solvausta, vaan asiapitoinen viesti. On sangen pöljää vaikeuttaa omaa elämäänsä ja siksi on kaatamisen lopettaneen pulsunkin käyvä tutkimaan elämää ja maailmaa syvällisemmin ja siinä tarvitaan energiaa, joka jäsentelemättömänä ja roiskittuna minnesattuu käypi vähiin, kun todellista tarvetta on siellä, missä itse kokee elonsa mielekkyyden alati olevan ja omien siviiliratkaisujen ytimen vakaana sijaitsevan.

Ötyjäh’

Itse asiassa voi olla niinkin, että jonkun uuden oivalluksen saaminen voi auttaa ihmistä ratkaisemaan ongelman. Ei siis kannata pistää ihmiselle foliohattua päähän ja eristää häntä turvaan kaikilta vaikutteilta (paitsi joissain äärimmäisissä tapauksissa), vaan luottaa ihmisen omaan harkintaan, joka kuuluu kuitenkin sen ihmisen oikeuksiin.

Esimerkki: moskeijassa käy muslimeja, ns. nuoria vihaisia miehiä, jotka ovat kokeneet syrjintää ja rasismia. Näin ollen moskeijan tienoilla voi vaania ääriliikkeen värvääjiä, koska alennustilan kokenut ihminen on helppo värvättävä. Emme voi kuitenkaan kieltää ketään käymästä moskeijassa tai tapaamasta muita ihmisiä, vaan meidän pitää toimia niin ettei ääriliikkeet olisi enää niin houkuttelevia vaihtoehtoja.

Toinen esimerkki: alkoholistilla on kapakassa äärinationalistisia juopottelukavereita. Viinan vauhdittamana ja alennustilan myötä päähän voi siirtyä aika vaarallisiakin maailmankatsomuksia. Emme voi kuitenkaan eristää tätäkään alkoholistia vaikutteilta, vaan on toimittava jotenkin muuten.
(tässä tapauksessa AA tai muu vertaisryhmä voisi olla parempi ympäristö siitäkin syystä, että siellä on enemmän erilaisia ihmisiä kuin yhteen kapakan pöytään mahtuu)

Kolmas esimerkki: emme voi kieltää syrjäytyneeltä ihmiseltä internetin käyttöä sillä perusteella, että hän saattaa ajautua jollekin propagandasivustolle imemään itseensä rasistisia tai yhteiskuntajärjestyksemme vastaisia ajatuksia.

Ihmiselle tulee vaikutteita kaiken aikaa, oli hän sitten herkkä, vahva, heikko, juoppo, tasapainossa tai epätasapainossa. Vaikutteita tulee internetistä, mediasta, ympärillä olevilta ihmisiltä: kaiken aikaa ihmisen ollessa hereillä.
Ihmiseltä ei voi oikein evätä jotain tiettyä informaatiota, ja sitten syöttää tilalle omaa informaatiota. Emme voi kieltää kuin selvästi lain vastaisen informaation, ja siinäkin lainsäädäntö on laahannut hieman perässä, etenkin mitä internettiin tulee.

Minun nähdäkseni ateisti on uskomatta ihan samalla tavalla sekä luterilaisten, katolisten, muslimien, hindujen ja luonnonkansojen jumaluuksiin. Ateisti ei ehkä myöskään usko Thoriin, Odiniin, Zeukseen, keijukaisiin, maahisiin, peikkoihin ja ihmissusiin.

Ateisti ei usein myöskään kuulu edes ns. paperilla mihinkään uskontokuntaan, jolloin ei voi puhua “luterilaisesta ateistista” tai “katolisesta ateistista”. Joku tosin voi kuuluakin, jostain oudosta syystä: ei ole jaksanut erota, tai haluaa hyödyntää kirkon palveluja uskomattomanakin.

Kaikkien luettelemieni yliluonnollisten olentojen olemassaolo on samalla viivalla: minkään niiden olemassaolosta ei ole todisteita enempää kuin toisten. Kaikkiin niihin on myös uskottu ihmiskunnan historiassa. Eroa tosin on siinä, miten konkreettinen kuva ihmisillä on olennosta. Luterilainen jumalahan on muuttunut jo perin epämääräiseksi, koska luterilaiset maat ovat melko sekulaareja ja sivistyneitä. Jumala ikään kuin väistyy karkuun, muuttuu aina epämääräisemmäksi ja abstraktimmaksi, sitä mukaa kun tiede edistyy.

Vaikka tietysti ajatus pilven reunalla valkoisessa kaavussa istuvasta parrakkaasta ukkelista on hauska, varsinkin jos ukkeli lukee ajatuksia, omaa voimakkaita mielipiteitä meidän seksitavoistamme ja toteuttaa toiveita, jos sitä taiten imarrellen ja nöyristellen osataan häneltä pyytää.

mies metsänreunasta kirjoitti

Käytännön ongelmia tällaisesta menettelystä joskus tulee, erityisesti alkoholistille. Täällä joku näet kertoi, että pitää olla puoli vuotta raittiina ennen kuin pääsee terapiaan. Alkoholistille puolen vuoden raittius ilman minkäänlaista tukea saattaa osoittautua mahdottomaksi. Sivusta katsoen sen puolen vuoden ajaksi olisi hyvä turvautua johonkin, joko itselleen sopivaan tai vaikka vähän vaativampaankin tukeen.

Päivä kerrallaan

Juurikin ongelmien ollessa akuutteja ihminen tarvitsee tukea. Tuki voi tietysti olla tilanteen mukaan monenlaista, ongelmat kun harvoin ovat ihan suoraviivaisia, niissä on usein sekä taloudellisia, sosiaalisia, terveydellisiä ja psyykkisisiä ulottuvuuksia. Mikä niistä kulloinkin on ihmiselle se polttavin ongelma, se voi vaihdella.

Moraalinen kysymys on siinä, yrittääkö ns. auttaja apunsa viitekehyksenä tai sivujuonteena tarjota autettavalle poliittista, hengellistä tms. “opastusta” eli johdattelua johonkin suuntaan. Minun moraalini mukaan se ei ole siinä tilanteessa aivan oikein. Niihin asioihin sopii viitata sitten kun ihminen on tasapainossa ja ajattelu toimii siten että pystyy rauhassa vertailemaan eri näkökantoja.

Jos sitten taas kyseinen ihminen on hyvässä kunnossa ja psyykkisesti tasapainossa ollessaan päätynyt vaikkapa hengelliseen maailmankatsomukseen, on mahdollista että hänen ongelmavyyhtiinsä sisältyy myös ns. hengellisiä piirteitä. Silloin on tietysti aivan oikein turvautua vaikkapa teologiaa ymmärtävän tai ennestään yhdessä hengellisiä tai puoluepoliittisia tai muita sellaisia asioita yhdessä käsitelleeseen henkilöön. Silloinhan ei ole kysymys manipuloinnista ja ihmisen katsomusten muokkaamisesta vaan olemassaolevalta pohjalta lähtevästä vertaistuesta.

Olen muuten itsekin joskus syvästi uskonnollisille ystävilleni antanut vinkin mm. AA-ryhmistä, samoin Sininauhasäätiön miesten keskustelupiireistä sekä seurakunnan vastaavista tukitoimista. Hengellisen maailmankatsomuksen valinneille ihmisille on kai luonnollista ongelmien ratkaisutilanteissa kääntyä juuri sellaisten yhteisöjen puoleen joissa heidän omaksumansa maailmankatsomuksen puitteissa löytyy samanmielisiä henkilöitä.

^ Ihan hyvä tuo moraalinen kysymys valmiiden ajatusmallien tyrkyttämisestä hädän alaiselle.

Itselleni on useinkin tullut vastaan hengellisyyteen myönteisesti suhtautuvia ja jopa Jumalaan uskovia päihdetoipujia, jotka ovat tunteneet Jumalasta (tai oikeastaan uskosta Häneen) olleen paljon apua heidän toipumisessaan. Empä ole tohtinut alkaa heille esitelmöimään, että kuulepas hyvä ihminen, ajattelepa nyt ihan järjellä onko tuota taivaallista diktaattoria olemassakaan, saati että olisin alkanut varoittelemaan vakavasti rukoilun vaaroista. Silleen että “korkkaa vaikka ennemmin mutta rukoilemaan älä rupea!”

Hädän alaiisella voi kuitenkin olla paljon vaarallisempaakin ideologian tyrkyttäjää niskassaan, jotka usuttavat tämän vaikka toisia hädän alaisia vastaan; uskotellen vaikkapa että toisen väriset tai toisen uskoiset hädän alaiset ovat syypäitä kaikkiin ongelmiin.
Tulikin mieleen tästä, että hiljattain näkemäni elokuva Hölmö nuori sydän oli oikein oivallinen ja koskettava elokuva, jossa tuota asiaa sivuttiin. Sopii aikuisellekin katsottavaksi, vaikka päähenkilöt ovatkin 15 vee. :bulb:

mies metsänreunasta kirjoitti

Kun alkoholisti hädissään ja ymmällään etsii apua polttavimpaan ongelmaansa, juomisensa lopettamiseen jo raitistuneilta alkoholisteilta, ei tule mieleen sanoa hänelle, että tule takaisin kunhan olet tasapainossa ja ajettelusi toimii siten, että pystyt rauhassa vertailemaan eri näkökantoja.

AA on laajaan kokemukseen perustuva vertaistuki, jonka piiriin pääsyvaatimuksena on halu lopettaa juominen, eikä senkään tarvitse olla vilpitön. Sinäkin saat tulla palaveriin kertomaan kokemuksenasi, mitä oli, mitä tapahtui ja miten on nyt.

Ensimmäiset asiat ensiksi

Juuri näin. Kun siellä AA:ssa olen nähnyt niitäkin, jotka ovat saaneet apua todelliseen hätäänsä, tuntuu tällainen “väärin autettu” aika kaukaiselta asialta. Joukossa on myös niitä, jotka tarvitsevat sitä apua tänään, nyt heti ja joka päivä. Niitä, jotka ovat kokeneet oman pohjansa haulikon piippu suussa tai junaradalla pikajunaa odottaen. Niitä, joiden kalsarikänni on tarkoittanut samoissa kalsareissa kännnäämistä viikosta toiseen. Paheksunnan sijaan kaipaisin positiivisia ajatuksia, joilla autetaan niitä ihmisiä, joille katkaisu on neljän päivän varikkokäynti kahden kännin välillä.

Kumma kyllä, kun alkoholisti hädissään ja ymmällään etsii apua polttavimpaan ongelmaansa, juomisensa lopettamiseen joillekin tulee mieleen kytkeä tähän asiaan hengellinen sanomansaattaminen, henkiolentoihin uskomisen ehdottelu, tarinat joiden mukaan vain juuri “Korkeampi Voima” voisi pelastaa jne.
Toisin sanoen, käyttää hyväkseen toisen hätää jolloin hän on kovin herkkä omaksumaan mitä tahansa mitä ystävänä esiintyvä ihminen apunsa kylkiäisenä ja jopa ehtona tarjoaa.

Eiköhän olisi reilumpaa auttaa ihmistä ilman kytkentöjä näihin “sanomansaattaimsiin”. Hengellistä lähetystyötä tekevien arvostusta ainakin minun silmissäni nostaisi jos he pidättyisivät hyödyntämästä ihmisen vaikeita elämäntilanteita ja sensijaan keskittyisivät reiluun, konkreettiseen auttamiseen. Ilman ohjelmia ja oppeja.

mies metsänreunasta kirjoitti

Kerro nyt, mitä on reilu ja konkreettinen auttaminen. Kyseessä siis alkoholin juomisesta kärsivän ihmisen auttaminen, kun hän haluaa lopettaa juomisensa…

Ensimmäiset asiat ensiksi

Ainakaan minulla ei ole antaa kaikkien ihmisten kohdalla toimivaa vastausta lomapuiston kysymykseen. Ilmeisesti ei muillakaan, koska sellaista ei ole näkynyt.

Noita hengellisiä tarjotaan, väitetään milloin minkäkin rukouksen parantavan. Paranemista tapahtuu, niiden keskuudesssa jotka rukoilevat, ja niiden jotka eivät rukoile.

Minun tuntemani ihmiset ovat tähän asti olleet kovin monista asioista koostuvia, ongelmissaankin. Ei juuri ole tullut kohdattua ihmistä joka olisi vain ja ainoastaan juoppo, ylivelkaantunut, parisuhdeongelmainen, työtön, flunssainen, asunnoton, rikollinen, syrjitty, ammattitaidoton, kouluttamaton, autonsa rikkonut tai rikoksen uhriksi joutunut tai mitään muutakaan. Monista asioista on yleensä koostunut ihmisen elämäntilanne. Noista ikävistä asioista, joistakin tai jostain, mutta yleensä sentään on positiivisiakin puolia.

Kun ihminen tarvitsee apua elämäntilanteensa ongelmakohtien parempaan kuntoon saattamisessa, niin se apu voi olla kovin monenlaista. Usein on apua jo pelkästä keskustelusta, mukanaelämisestä, mutta monesti ihminen tarvitsee myös ihan selvää materiaalista tai tiedollista apua, joskus voi “lainata” omia verkostojaan myös kaverin asioiden solmukohtien ratkomiseen, ja ainakin minä olen joskus muutaman euron vipannutkin jos on sattunut olemaan että se autettava kaverikin on edes päiväksi ruokaa saanut.

Kaikkea noiden väliltä elämään mahtuu.

Olen minä elämässäni myös vaikuttanut ihmisten katsomuksiin, on tullut sekaannuttua niin hengellisyyksiin kuin niiden kanssa aina jossain sidoksissa olevaan valtapeliinkin, ja siinä liki touhuavaan tai erilläänkin asioita aina joltain kantilta hiukan vääntävään politiikkaankin. Onpa kyllä. Ja olen minäkin niissä asioissa tietysti ollut ihan iloinen kun joku toinenkin on alkanut näkemään maailman samalta kantilta kuin minä, uskomaan samoihin asioihin ja toimimaan samansuuntaisesti. Mutta olen aina yrittänyt välttää sitä että olisin tuossa hommassa toisen ihmisen hädänalaista tilaa käyttänyt jonkun ohjelman levittämiseen. Ne asiat, niin korkeammat voimat kuin maallisessakin elämässä joko nöyrtymiset tai kapinoinnit voisi minusta jättää ihan sivuun siinä tilanteessa, niihin voi palata sitten kun se kuulijakin on voimissaan.

Asiassa on toinenkin puoli.
Kyllä vaan, hengellinenkin tominta voi olla auttamista. Ja onkin.
Jos ihminen on, silloin normaalikuntoisena, ihan ilman johdatteluja ja pelotteluja ja kasvatusta päätynyt jonkun hengellisen opin ja ohjelman kannattajaksi, ja hän sitten kokee haluavansa sitä lisää, ja että hengellisen yhdessäolon vähyys on ongelma hänen elämässään, niin kyllä vaan, voin vaikka kaverin kuljettaa hengelliseen tilaisuuteen tai lainata buyssilipun hinnan että sinne pääsee. Ja jos on haluja jonkun kanssa kahdenkeskisiin hengellisiin keskusteluihin, niin joopa, minulta löytyy puhelimen muistista jokunen saarnamieskin, joilta voin kysäistä ehtisikö juttelemaan tuon kaverin kanssa noista korkeammista voimista. Sellaistakin on sattunut.

Mutta useimmiten kysymys on auttamisessa tämän maailman asioista. Usein on ollut kysymys siitäkin, että ihminen ei ole jaksanut etsiä tai ei ole saanut mielestään tarpeellista ja asiallista hoitoa tai apua ongelmiinsa -usein ei ole niin tietoakaan kaikista avun muodoista joita yhteiskunta kuitenkin tarjoaa eri vaikeissa tilanteissa. Joskus minulla on sattunut olemaan tiedossani jotain, ja usein on ollut apua siitä minä taas olen tiennyt jonkun joka tietää -ja asiat ovat ehkä hiukan edenneet ja helpottuneet.

hengellisyydestä lähtevä toiminta tai vaikkapa uskonnon vuoksi auttamiseen innostuminen ovat ihan hyviä juttuja
ja moni saakin varmaan noiden johdosta jotain apua eloonsa.
auttaja jos vaan tajuaisi pelkästään auttaa, ehkä hyvin varovasti ehdottaa autettavalle jotain samankaltaista
ratkaisua kuin mihin itse on päätynyt .
ehkä puhtaimmillaan hengellisyys tapahtuu silloin kun auttaja tai tukija, sellaiseksi itsensä kokeva, jotain itsestään
antava, tajuaa tekevänsä sen ainoastaan itsensä vuoksi ja jättää lopputuloksen jumalien tai sattuman tai minkä tahansa
varaan.
ainakaan päihderiippuville on kyllä turha mitään tiettyä ratkaisua mahdoton syöttää, oli tyyppi missä tilassa tahansa.
siinä mielessä luulisin pelon olevan turha, että hädässä olevia ihmisiä käännytetään mihinkään-
oikeastaan päinvastoin. alkuun jos joku uskoo vaikka minkä auttavan se olisi hyväkin. myöhemmin sitten ehtii miettiä
maailmankatsomuksia ja asioiden syvempiä ulottuvuuksia.

mies metsänreunasta kirjoitti

Juomisesta eroon pääsyyn on Suomessa aika yleisessä tiedossa alkoholistille yksi tehokkaaksi osoittautunut konkreettinen tapa: AA. Se sopii pohjansa löytäneelle ja oman voimattomuutensa nöyrästi myöntäneelle ihmiselle, joka haluaa lopettaa juomisensa. Ei ole pakollista kenellekään.
Korostan vielä, että jokaisella oma pohja on täsmälleen henkilökohtainen ja että nöyryys on tosiasioiden hyväksyntää.
Sekin on tiedossa, että kaikki alkoholistit eivät sitä apua pysty tai halua ottaa vastaan. He selviytyvät elämästään muilla tavoin, kuka mitenkin.

Tänään et ole yksin

Niin, siitähän emme pääse mihinkään, että mielestäsi AA käyttää ihmisten hädänalaista asemaa hyväkseen levittääkseen hengellisyyttä yhteiskuntaan, eikö niin?
Kuitenkin kaikkein eniten rukoilemisesta ja 12 askeleen ohjelmasta kirjoitat täällä sinä, eli pidät asiaa esillä, ikään kuin AA:n vastustaminen olisi pointti sinänsä, tai jopa sanoman saattamisen aihe.
Kuitenkin, jos tarkastelemme todellista maailmaa, mediaa ja yhteiskuntaa, siellä näkyvyyttä tuntuvat hamuavan aivan muut tahot kuin entisten juoppojen vertaistukiporukka.

Erikoista on, kuten todettua, että kritiikkisi alituisena kohteena on nimenomaan AA, eikä joku oikea uskonnollinen fundamentalistiyhteisö, jollaisista voi lukea ja kuulla vaikkapa Uskontojen Uhrien Tuki ry:n kertomuksista.

AA:lla on siis jonkinlainen erikoismerkitys sinulle. Ei pidä paikkaansa, että joutuisit minkään jatkuvan AA:n “sanomansaattamisen” uhriksi, koska harva täällä edes kirjoittaa asiasta yhtä paljon kuin sinä. Ja vaikka kirjoittasikin, niin kyllähän päihdetoipujien foorumilla saa kirjoittaa toipumisen tukikeinoista, oli tukikeino sitten AA, hengellisyys, metsässä samoilu. mökissä asuminen taikka kuntosalilla käyminen.

Huomenta.
Tänä aamuna olen joutunut muutaman ihmisen taholta kiivaaseen yritykseen saada minua juoksemaan heidän tahtomallaan tavalla. Aiemmin olen ollut kiltti, myötäilevä enkä ole kehdannut sanoa, ettei kuule kiinnosta tehdä asioita mitä ehdotatte. Ei kiinnosta ollenkaan sellaiset asiat mitä nämä ihmiset minulle esittävät.
No miksi näin kävi? En ollut tarpeeksi lujasti sanonut, etten halua moista hömpötystä. En ollut raskinut, en kehdannut, kun ajattelin että no tehdään nyt niinkuin hän haluaa. Mutta jotkut ihmiset ovat sellaisia että kun antaa pikkusormen niin he vievätkin koko käden. Loppua heidän vaatimuksilleen ja ehdotuksilleen ei ole. Se on surullista.
Eikä kyse ole mistään hengellisestä, vaan ihan vain kaupoissa ja kirpputoreilla juoksemisesta, jota en halua porukalla tehdä. Jos käyn kirpputorilla haluan mennä yksin. Jos ystävyys katkeaa tähän niin sitten saa mennäkin.
Samoin on kaikessa muussakin. olen kyllä AA:ssa raitistunut, mutten tosiaan lähde kaikkeen mukaan mitä ryhmässä tapahtuu tai mitä jotkut ehdottaa. Eniten minua opetti ryhmässä se että oli alettava seisomaan omilla jaloilla, opittava elämään omaa elämää ja ajateltava itseänäisesti eikä mentävä jonkun porukan mukana. Siihenhän se AA opettaakin. ei ollenkaan mihinkään laumasieluksi toisten perässä kulkijaksi, sillä silloin käy huonosti. Ikävä kyllä jotkut yrittävät tehdä ryhmistä suoraan sanottuna uskontoja, ja se on väärin.
Samoin on jokapaikassa muuallakin. Ihmiset vain ovat sellaisia.

Uskoon tullut yrittää käännyttää kaverinsakin, selvä se. Parasta mitä toiselle voi tapahtua. Jos kokee raitistuneensa korkeamman voiman tuella niin samaa hyvää tahtoo kaverilleen. Onko tämä sitten vaarallista, etenkin jos kohdehenkilöllä on koordinaatit jo muutenkin hakusessa, sitäpä en osaa sanoa.

Totta puhut, Tyhjänpyytäjä.
Kun ihminen uskoo että hänen uskonsa on parasta mitä maailmassa on, ja että’ sillä voidaan obgelmat korjata, ja lisäksi että hänen oman uskonsa kannalta on tärkeää viedä saomaa eteenpäin, tottakai hän niin tekee.

Hyvä kysymys on tuokin, onke se vaarallista?

Uskontoihin liittyy paljon hyviä käyttäytymis- ja toimintaohjeita, ja ne tarjoavat ihmiselle kanavan ryhmäytymiseen. Siihen ihmisellä on tarve, evoluution kehittämä.

Uskontoihin (eli hengellisyyteen, spirituaalinen eli hengellinen toiminta on aina myös uskonnollista, ilman uskoa se ei toimi) liittyy toisaalta paljon pahaa, usein suoranaista vihaa “vääräuskoisia” kohtaan, vastustajien epäinhimillistä
(Se käsky “älä tapa” ei suomalaisten osalta koskenut esimerkiksi venäläisiä, ne kun eivät olleet ihmisiä vaan vihollisia, siis ei-ihmisiä) ja silloinkin kun ei suoraan vihata, niin kuitenkin annetaan ymmärtää on olemassa kahdenlaisia ihmisiä, “me” ja “muut”

Siinä on yksi mahdollinen vaaran paikka.

Tuo ohje “rukoile ja kiitä” on kautta aikojen ollut myös vallankäytön väline.
On opetettu että pitää olla nöyrä, "me " emme kapinoi emmekä edes mieti pitäisikö jotain muuttaa, me olemme sellaisen yläpuolella, meille riittää “hengen ravinto”.

Onko se vaarallista? Ei useinkaan, toisten kannalta hyödyllistä ja toisten ei. Jos asetelma pysyy, ne pysyvät nöyrinä joiden halutaan nöyrinä pysyvän, eikä sitä kukaan edes aseta kyseenalaiseksi niin rauha vallitsee. Ei siis siitä suoraan mitään vaaroja ole.

Mielisairaaloissa on kovasti paljon ihmisiä joilla on maailmankuva hengellisellä pohjalla, henkien toiminnan epävarmuus ja arvaamattomuus ja ristiriita järjen kanssa voi aiheuttaa aivotoiminnassa jonkinlaista kitkaa -kun kuitenkin tarttis tässä materiaalisessa maailmassa elää. Ja rukoilun teho on kumma kyllä toisinaan kovin sattumanvarainen. Korkeampi voima sallii milloin mitäkin, ja se kuitataan tietysti sanomalla että tutkimattomat ovat Herran tiet… joskus olisi voinut parempaan tulokseen päästä jos olisi itse ja muiden kanssa yhdessä yrittänyt tehdä jotain, ei siinä ainakaan sen pahemmin olisi käynyt kuin luovuttamalla ja avuttomaksi heittäytymällä, Herran huomaan.

Mutta vaarallisuus, se on kans kovin suhteellinen käsite.

Miettiköön jokainen itse miten viisainta olisi.

Ja annettakoon edes miettimisrauha niille joilla ajatukset jo valmiiksi sekaisin ovat, oltais patistamatta uskomaan vaikka itse uskottaisiinkin. Viimetorstailaisuuteenkin, josta nykyään minä kovin innostanut olen… kaikessa selkeydessään se tuntuu antavan minulle mielenrauhaa ja vapautta yllin kyllin.

Mutta ei se kenenkään juopotteluun taida vaikuttaa yhtikäs mitään. Luulisin.