Tyhmä pää, tyhjä pää..

Nyt, n. 12 vuotta aktiiviuraa takana, sanoisin että mitta tuli täyteen. Lähes joka päivä enemmän tai vähemmän humalassa. Ensimmäinen työpaikkakin meni viinan takia, join pahimmillaan työvuoron aikanakin mäyräkoiran :blush: Toinen “päättyi” lomautukseen 1.5v sitten, join sielläkin mutta en koskaan varsinaisesti jäänyt kiinni (tai siitä ei välitetty saati mainittu)

Viimeisin pitkäkestoinen suhteeni päättyi n. vuosi sitten, avopuoliso vei tavaransa pois, en ole häntä sen jälkeen nähnyt. Siitäkös vasta riemu repesi kun sain samoihin aikoihin riseltä kirjeen että vankilareissuhan siitä viimeisimmästä törkeästä rattijuoppoudesta tulee. En onneksi kolaroinut enkä tappanut ketään :open_mouth: Koko kesä menikin sitten kovempaa kuin koskaan vankilaan sijoitusta odotellessa. Toukokuu-heinäkuu keskikulutus taisi olla lähempänä laatikkoa kuin mäyräkoiraa/vrk. Vankilassa olikin sitten aikaa miettiä asioita ihan kunnolla, koskaan aiemmin en kai niin pitkään selvinpäin ollut ollut. 30 vuotis synttäritkin jäi istuessa aika vähälle huomiolle :unamused:

Ote vankilapäiväkirjasta: “Pitänee vakavasti harkita jos oikeasti lopettais juomisen kokonaan, ei edes sitä yhtä…”
Ja kotiin lähtöpäivältä: “n. tunti vielä aikaa… ja tänään vedetään KÄNNI…:slight_smile: ihan testimielessä.”

Huokaus, vaikea kai arvata miten siinä kävi?
Viime viikon keskiviikko aamuna tuli ensimmäinen pysäytys: viikon putken jälkeen kaverin kanssa otettuamme, vuokranantaja ryntää sisään ja HUUTAA niin maan perusteellisesti että lähtö tulee jos mekkalointi ei lopu. Kauan kytenyt ajatus lopettelusta voimistui yllättävän rajusti. Tiesin kutenkin edellisistä “lopetuksista” että sekoaminen on lähellä jos lopettaa kokonaan noin vain. Tein siis “tiukat” rajat MAX 6 annosta päivä jotka myös pitivät viime keskiviikkoon asti. (eli n. viikon)

Sitten tuli se viimeinen pysäytys. Heräsin torstai aamuyöstä n. klo 3. Edellispäivänä ostamistani 6 kaljasta oli 2 jäljellä, join ne ja noin 6 aikaan aamulla yhtäkkiä kaikki hämärtyi: luulin kuolevani siihen paikkaan, todellisuus hävisi, en saanut henkeä, juoksin pihalle, pumppu hakkasi kuin viimeistä päivää, unohdin kengät, palasin takaisin sisälle, puin ulkovaatteet, ajattelin :“pakko mennä ulos, kuolen tänne!”. Juoksin piharisteykseen, tie hävisi näkyvistä, kaikki oli sekavaa, näin auton, pelästyin pahasti ja juoksin takaisin sisään, ja ei, sama homma, “Tänne kuolee, on juostava nyt tai ei koskaan!”, ja takaisin ulos. Nyt lähtö onnistui, ei ketään näkyvissä. Puoli tuntia tai tunnin käveltyäni hengitys tasaantui ja pumppukin rahoittui, järki alkoi palautua… “delirium, delirium, psykoosi, argh” Ajattelin ja laahustin takaisin kämpälle missä seinätkin näyttivät jo lähes normaaleilta. Väsytti ihan pirusti, en uskaltanut nukkua, olin edelleen varma että kuolen jos nukahdan. Koko ajan mietin: “haenko loikkaria, haenko?”

En hakenut. Nyt lauantai aamuna, 3. juomaton päivä alkamassa, tuntuu jo ihan ihmiseltä tämä olo. Kauhea tuska hakea olutta kaupasta 200m päästä. Mutta ei, en minä hae. Olen jo piirtänyt aamulla ruksin kalenteriin tämän päivän kohdalle mikä tarkoittaa että tänään ei juoda. En siis juo tänään. Vielä on toivoa…
Keitän siis aamukahvit ja lähden ihan normaalille aamulenkille, krapulaa ei enää ole, eikä toivottavasti muitakaan viekkareita enään tule. “I will survive!”

No huhhuh, olipas hengästyttävää. Hienoa, että olet hengissä ja tervetuloa palstalle.:smiley:
Kertomasi perusteella olet tehnyt oikean ratkaisun. Meinaatkos aivan yksin, ilman mitään apua pyrkiä viinasta eroon vai oletko ajatellut hakea jotain apua?

Juominen ei kannata, ei siitä saa enää mitään hyvää vaan lisää vaan pahaa oloa ja ahdistusta,
huomaan sen nyt"taas" kun join ke iltana ja oksensin koko torstain,yritin loiventaa mutta ei onneksi pysynyt litkut sisällä, pikkasen oli hutera olo pe aamuna mutta ajatus rupesi kulkemaan jokseenki kirkkaana :astonished:
Kirosin ja manasin itteni alimpaan ja ihmettelin miksi piti juoda, kai elo oli sen verran liian tasaista ettei sitä enää jaksanut vaan piti nakata kattila nurin ja olipa se hauskaa :open_mouth:
Mitä hauskaa siinä muka oli ? Eip yhtikäs mitään. Hyi helevetti.

Mutta nyt en juo koska voin tehdä muutakin ja saan paljon paremman olon, liikunnasta esim.
Siitä ei tule morkkiksia eikä krapulaa :slight_smile:
Woimia ja raitista lauantaita.

Kovimpa olet ottanut pohjan kautta tuon oppisi, hengästyttämään rupesi minuakin. Jospa ratkaisusi nyt pitäisi kun muistelet ettei mitään hyvää juomisesta koitunut.
Voimia uuteen elämään.
Muista ettei tarvitse jaksaa yksin. Apua on viisasta hakea jos vähänkin alkaa lipsua.

  1. päivä, Sunnuntaiaamu. Piirsin rastin tämänkin päivän kohdalle. Päivä kerrallaan tätä on nyt katsottava ja ainakin aluksi yritän todistaa itselleni olevani tällä kertaa niin vahva ja päättäväinen että pärjään yksinkin. Olo eilistäkin huomattavasti kirkkaampi. Sen päiväkirjan luin tuossa taas kokonaan läpi ja 7. päivän kohdalla oli ensimmäinen kommentti erittäinkin selvästä olotilasta. Vaikka luulisinkin omalla kohdallani että mitään tulevaisuuden suunnitelmiä yhtä päivää lukuun ottamatta ei kannata tehdä, niin otampa nyt kuitenkin ensimmäiseksi etapiksi sen 7 päivää.
    Kiitos noista kommenteista, vaikea oli toi teksti kirjoittaa ja uskon että tulevaisuudessa suurin ongelma on siirtää ajatukset tuosta menneisyydestä juurikin tulevaisuuteen.
    Raitista ja kaunista sunnuntaita myös kaikille ja minä lähden lenkille. :smiley:
  1. päivä. Uskottava se on että olen edelleen selvinpäin, ilman krapulaa ja juomatta pisaraakaan. Aika voittaja olo, vaikka eilenkin tuli välillä niin levoton olo että ulos oli mentävä. Ajatukset kyllä harhailee välillä ties millä planeetalla, mutta jostain syystä ajatuskin alkoholista oksettaa tällä hetkellä. :open_mouth:

Huomasin myös kaupassa mielenkiintoisen seikan mistä joku täällä jossain ketjussa mainitsikin:
“Säälin” erästä keski-ikäistä miestä joka ostoskärryihin mäyräkoiran lisäksi lastasi pari irtopulloa olutta ja askellus oli aika horjuvaa. Siis tuoltako minäkin olen näyttänyt? Niin kai, ei enää, EI.

Ilma on taas kevätsäätä parhaimmillaan, aamukahvit/pala ja lenkkeilemään.
Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu :smiley:

Viikko täynnä, se on ihme juttu alkoholistille, oikeastaan paljon suurempi kuin joku puolivuotisen tai vuoden täyttyminen. Hyvältähän tuo olosi nyt vaikuttaa, yökötys alkoholia kohtaan on oiva apuri alkuvaiheessa. Ajatusten harhailu ei ole kovin poikkeavaa tilanteessasi, sen verran niitä ajatuksia kannattaa kuitenkin varioida, että ne ei harhaudu tuhannen planeetan kautta kaljahyllylle. Alkoholistin pää on mestari rakentelemaan ajatuskuvioita ja ketjuja, jotka jo ennen loppuaan johdattavat pään omistajan ostamaan juomaa, kuin tahdottoman ja tiedostomattoman ropotin. Siitä on täälläkin lukemattomia tarinoita. Tsemppiä, homma etenee aivan mahtavasti. :smiley:

2 viikkoa täynnä, vähän ylikin, 15.päivä, ei saapunut painajaisia vai tuleeko ne sitten yöllä?. Olo on loistava, viime viikonlopun vaaranpaikatkin ylitetty, isäpuoli yritti väkisin tarjota saunakaljaa, ihmetteli kovasti kun ei maistunut historiani tuntien. :laughing:
Jatketaan harjoituksia.

Loistavaa, jo yli kaksi viikkoa raittiina!

Itselläni on tänään 10. selvä päivä ja olo on todellakin loistava. Kukaan ei tosin tarjonnut minulle viikonloppuna saunakaljaa, nautin pommacia ja se kävi juomasta hyvin.
Todellakin jatketaan harjoituksia :slight_smile:

Ananaslimu on myöski mainio saunajuoma ja se röyhtäys sen jälkeen :laughing:
Ei krapulaa eikä muutakaan paskaa oloa =) Jos ei ole allerginen ananakselle :frowning:
15.raitis päivä itsellänikin nyt eikä yhtään kaduta etten ole juonut =) Päinvastoin.
Lähden käymään a-klinikalla ja meen sitte salille =)

15.4 … Kuukausi takanapäin. Tipat on pysyneet pulloissa/tölkeissä… Salakavalat ajatukset tulee usein mieleen. “voinkait mä yhden saunakaljan ottaa?” “terveitähän tässä ollaan?” Paskanmarjat. En ota, en uskalla ottaa, en toivottavasti jonain päivänä haluakkaan ottaa. Alkoholiton olutkin maistui vaarallisen hyvältä. Argh. No eteenpäin vaan vaikka väkisin. Raitista päivää ja tulevaisuutta kaikille lopettelijoille :smiley:

Otsikko koskee kyllä todella hyvin nyt tätä olotilaa ja tilannetta,
eilen retkahdin juomaan.
Jokseenkin olo on tyhjä mutta ihme kun krapulaa ei ole muuta kuin kamala unetus,
onpa sekin sitten vitun hienoa kun ei krapulaa ole ja join.
Vituttaa mutta ei auta kuin kärsiä vaan omasta tyhmyydestä,
nähtävästi en ole juonut vielä tarpeeksi :astonished:
No joopasen joo… Taidanpa rueta päiväunille.
Menihän tossa taas 50.raitista päivää ja eikun uutta keräämään taasen…

shortsit laskuvirheeni raittiina olossani, siis 32 päivää eikä 50…
Ja nyt lähdetään taasen numerosta 1.

Siideriäpä nappailen tässä ja odottelen Suomen jäkismatsia, lämmitellä sauna ja eipäs sen kiihkeempiä…
Nyt ei jaksa yrittää olla raittiina, ehkä huomenissa.

Päivien laskeskelun olen lopettanut mutta jos nyt en ihan väärin kalenterista tsekannut niin olisi 51. selvä päivä. Huh. Muutama ykkösolut on saunajuomana tänä aikana mennyt jos alkoholitonta ei ole kaupasta löytynyt. En tiedä mitä on tapahtunut mutta ei vaan kiinnosta juominen. Outoa sinänsä koska aiemmin se oli niin kiinteä osa elämää… Etiäpäin sano :smiley: Muutama kuukausi niin saan ajokortinkin takaisin piiiiitkästä aikaa… kesäauto odottaa jo pihalla … raitistelut siis jatkuu. Illanjatkoja kaikille raitistelijoille ja miksei juoskentelijoillekin… :slight_smile:

Rupesi kyllä itseänikin nyt hengästyttämään kun luin tuon aloituspostaukseni. Minäkö tuon kirjoitin? Ei kiitos enään ikinä tuollaisia olotiloja. :open_mouth:

Ensimmäinen raitis päivä, eipä eilen maistunut kuin 2 mutta nekin oli liikaa…
Nyt innostuin siivoileen ja lähen sitten salille kuntoileen, ihan ok mieli on kaikesta huolimatta :slight_smile:
Mukavata lauantaita kaikille =)

Eihän se elämä heleppoa ole raittiinakaan, ohan se huomattu pitkien raittiina olojaksjojen aikana,
taitaa pisin olla vuosi mutta nyt ollut omaa heikkoutta kun ei ole retkahduksilta välttynyt.
Uusi ihana päivä nyt kuitenkin edessä :slight_smile:

3kk täynnä. Empä olisi ikinä uskonut että tähän pystyn. Elämä on muotoutunut jo aika rutiiniksi ILMAN alkoholia. Sinänsä mikään muu elämässäni ei ole oikeastaan muuttunut, ainoastaan krapulat ja ahdistus on poissa. Ajokortin saan takaisin jo ehkä kuukauden päästä… työmahdollisuuksiakin on vilauteltu…
Juhannus tulossa ja siitäkös riemu repeää… nimittäin humalaisten toilailujen seuraaminen on hauskaa :laughing:
Ainut asia mikä tässä harmittaa ja ihan v***sti on että miksi ihmeessä minä en jo aiemmin tälle linjalle lähtenyt? No, eikait se koskaan liian myöhäistä ole jos hengissä on… Aurinkoista kesää kaikille viinan ja ilman kanssa tuskaileville :smiley:
t. Mä tein sen! Vielä loppuelämä aikaa nauttia tästä olosta…

3 kk raittiina…HIENOA! Toivottavasti minäkin joskus…

Olen iloinen puolestasi. Minulla kans reilu 3kk takana raittiutta ja samat ajatukset, että miksi ei aikaisemmin.
Eroa on vain se että olen lähes kuusikymppinen.