4kk täynnä… Elämä hymyilee: työt alkoi kaksi viikkoa sitten… pohjia sukellelleena voisin vaikka väittää ettei tässäkään tilanteessa pienet takaiskut tuntuisi enään yhtään missään, olen vain kiitollinen jokaisesta selvästä päivästä tulkoon tullessaan sitten mitä hyvänsä…
Tsemiä kaikille 
Piti tulla tännekkin väillä tilanne tarkistamaan. Vajaa 8kk mennyt nyt ilman pisaraakaan, ei krapulaa, ei tärinää, ei ahdistusta. Töitä paiskitaan ei nyt ihan kellon ympäri mutta melkein, suunnitelmissa olisi viimeinkin oman talon hankkiminen.
Vieläkin puistattaa noi alkuaikojen postaukset. 
Pakko mainita että oikeastaan vasta puolen vuoden kohdalla alkoi kunnolla tajuamaan miten pullo on vienyt miestä eikä toisinpäin. Jätämpä pullot muiden nuoltavaksi edelleen. Ei AA:ta, ei pillereitä, ei terapiaa, vaan kunnon PERKELE asenne… (ja plinkki) sillä mentiin ja mennään edelleen. Jaksamista kaikille rämpijöille, tiedän miltä se tuntuu.