.
Samoin minun 
.
.
.
.
.
.
.
.
Hyvää huomenta ja hyvää etätyöpäivää, Abelline!
Kysymysmerkki motivaation yhteydessä on turha, mutta selkärankaahan sinulla on kaikesta viikonvaihteen aikaansaannoksestasi päätellen.
Osa meistä ihmisistä on vain alkoholiin nähden voimattomia, sairastunut alkoholismiin.
Laitoin helmikuussa John Hopkins yliopiston testikysymykset ketjuun Nuori alkoholisti haluaa luopua viinasta.
-
Tarvitsetko ryypyn seuraavana aamuna?
-
Otatko mielelläsi viinaa yksin?
-
Menetätkö työaikaa juomisen vuoksi?
-
Vahingoittaako juomisesi perhettäsi jollakin tavoin?
-
Haluatko ryypyn tiettyyn aikaan joka päivä?
-
Tunnetko sisäistä levottomuutta, ellet jatka juomista?
-
Onko juominen tehnyt sinut ärtyneeksi?
-
Onko juominen tehnyt sinut välinpitämättömämmäksi perheesi hyvinvoinnista?
-
Oletko vahingoittanut puolisoasi sen jälkeen kun olet alkanut juoda?
-
Onko juominen muuttanut persoonallisuuttasi?
-
Aiheuttaako juominen sinulle fyysisiä vaivoja?
-
Tekeekö juominen sinut levottomaksi?
-
Onko juominen aiheuttanut sinulle nukahtamisvaikeuksia?
-
Onko juominen tehnyt käytöksesi arvaamattomaksi?
-
Onko itsekontrollisi vähentynyt sen jälkeen kun olet alkanut juoda?
-
Onko aloitekykysi vähentynyt sen jälkeen kun olet alkanut juoda?
-
Onko kunnianhimosi vähentynyt sen jälkeen kun olet alkanut juoda?
-
Onko sitkeytesi ponnistella tietyn tavoitteen saavuttamiseksi vähentynyt sen jälkeen kun aloit juoda?
-
Juotko rentoutuaksesi sosiaalisissa tilanteissa? (Häpeä, jännittäminen, itsetietoisia ihmisiä paikalla.)
-
Juotko rohkaistaksesi itseäsi?
-
Juotko saadaksesi helpotusta havaitsemaasi riittämättömyyden tunteeseen?
-
Onko sukupuolinen kykysi kärsinyt juomisestasi?
-
Osoitatko selvää vastenmielisyyttä ja vihaa juotuasi?
-
Onko mustasukkaisuutesi yleisesti lisääntynyt sen jälkeen kun aloit juoda?
-
Osoitatko selvää pahantuulisuutta juomisen seurauksena?
-
Onko tehokkuutesi huonontunut sen jälkeen kun aloit juoda?
-
Onko juomisesi tehnyt sinut enemmän tunneperäisesti käyttäytyväksi?
-
Onko sinun vaikeampi suoriutua tehtävistäsi sen jälkeen kun aloit juoda?
-
Oletko siirtynyt alempaan sosiaaliryhmään alettuasi juoda?
-
Vahingoittaako juominen terveyttäsi?
-
Vaikuttaako juominen mielenrauhaasi?
-
Onko juominen tehnyt kotielämäsi onnettomaksi?
-
Vahingoittaako juominen liiketoimintaasi?
-
Varjostaako juominen mainettasi?
-
Häiritseekö juominen elämäsi tasapainoa?
-
Jos vastasit KYLLÄ mihin tahansa kysymykseen on olemassa perusteltu syy olettaa, että saatat olla alkoholisti. Jos vastasit KYLLÄ kahteen kysymykseen, on mahdollista, että olet alkoholisti.
-
Jos vastasit KYLLÄ kolmeen kysymykseen, olet varmasti alkoholisti.
-
HUOMAA! Nämä testikysymykset eivät ole AA:n laatimia. Ne ovat kysymyksiä, joita John Hopkins Yliopiston sairaala käyttää sen määrittämiseen, onko potilas alkoholisti vai ei.
-
Tämän lisäksi me AA-laiset voisimme esittää vielä eräitä lisäkysymyksiä. Seuraavassa muutamia.
-
Onko sinulla joskus ollut muistinmenetyksiä juomisen yhteydessä tai sen jälkeen?
-
Onko sinulla joskus ollut keskittymisvaikeuksia juomisen yhteydessä tai sen jälkeen?
-
Oletko joskus tuntenut katumusta juomisen jälkeen?
-
Oletko joskus ollut lääkärin hoidossa juomisen vuoksi?
-
Oletko joskus ollut sairaalahoidossa juomisen vuoksi?
Päivä kerrallaan
.
.
Onneksi olkoon!
Rattijuopumuksen rajakin on 0,5 ja veneen ruorissa saa olla alle 1 promillen humalassa. Tuli mieleen, että miten soutuvenhossa tai lainelaudalla?
Tupakoinnin lopettaminen on kuulemieni tarinoiden mukaan pinttyneelle tupakoitsijalle joskus paljon vaikeampaa kuin juomisesta luopuminen.
Päivä kerrallaan
Huomenta Abelline! Hienosti käänsit kokan kohti juomattomuutta pienen notkahduksen jälkeen. Ei sitä sitten kannata enää tosiaan jäädä pohtimaan. Minulla ongelmana on että jos retkahdan niin se ei jää yhteen päivään tällä hetkellä.
Alä välitä jos vaatteet tuntuvat kumman pieniltä kaupassa. Minulla sama vaiva, kun painoa on tullut lisää viime kuukausina, olen myös pitkä ja “skrode” joten ilman ylipainoakin on vaikea löytää sopivia vaatteita. Nyt kesän jälkeen työvaategarderobi pienentyi huomattavasti kun iso osa ei mahdu päälle… Välillä käyn kaupoissa katselemassa kun on alennuksia, niissä usein jää jäljelle marginaalikoot eli tosi pienet ja tosi isot ja joskus käy tuuri 
.
Mukavaa torstaipäivää sinulle!
Tuli mieleen riettaudesta, että silleen kumma juttu tavallaan, että ne hetket kun on ollut selvinpäin, niin nimenomaan silloin… Ei kännissä. Enempi älytöntä sekoilua mistä ei muista sitten joko ei mitään tai jotain. Tavallaan jäänyt luu käteen. Auta armias kun on erehtyy olemaan selvinpäin, niin kaikki onkin mahdollista. Näin mulla. 
Kuitenkin mä raukka aina luullut, että humalassa olisi jotenkin coolimpi. Häviää tilannetaju, kontrolli, yms… mutta sitten siitä humalasta ei jää jäljelle kun ankara krapula. Tosiaan sitten muiden ihmisten raportoiminen illan tapahtumista. Eli ei mitään järkeä. Olen ollut 2,5v juomatta, niin pakko ihan rehellisyyden nimissä myöntää, että olen yhtä hullu selvinpäin kuin kännissä. Selvinpäin ollessa voin päättää päästänkö pirun irti vai en. 
Ihan hyvin pystyisin kaikki hommat sotkemaan selvinkin päin jos haluaisin. Mutta ei siitä tosiaan enempää. Mutta nähtävästi ihmisellä on päänsisällä se kontrollivipu mitä voi säädellä mihin suuntaan haluaa. Aurinkolasit päässä, niin pysyy vähän mystisenä asiat. Samalla vinkki Sulle ja muille, että tuommoinenkin on odotettavissa. Selvinkin päin kykenee kirjoittamaan omille historian lehville sos.pornoa jos haluaa… Sinänsä vähän “pelottavakin” huomio.
Tosin noin kai se aina on ollutkin. Aikuisena sitä helposti kuvittelee silleen, että ei voi leikkiä selvinpäin. Voi jos haluaa. Päästää irti yksinkertaisesti. Ottaa tosiaan pakin hartwallin wissyä. Tempasee vissyvedet naamaan ja vetäsee raikasta ilmaa keuhkoihin, niin sky is the limit. Vesi ja ilma elementteinä tarjoaa viihdearvoa niin paljon, että muuta ei tarvitakaan.
Mutta helposti sitä alkaa joo kuvittelemaan, että tämmöstä tylsää se arki on jne jne… Ei nuo mitä kirjoitat silleen mitenkään tylsiä ole vaan aika mielenkiintoisia. Värikästä luottevaa kun osaat nähtävästi kirjoittaa, niin että kuvan saa verkkokalvoille. Itse joudun suitsimaan itseeni etten kirjoittaisi sosiaalipornoa kun sitä tavallaan tulee automaattisesti. Jotenkin semmoinen kai olen, niin se puoli tulee helposti esille. Sitten kun alan miettimään urakalla mitä kirjoitan, niin alankin erittäin kriittisesti suhtautua sanomisiini. Sitten on tosiaan filtterit päällä ja voi olla, etten kirjoittakaan mitään. Sama se on live jutuissa, että jos mun pitää miettiä sanomisiani, niin ihmiset ihmettelee, että miksi se ei puhu mitään. Se tulkitaan taasen epäkohteliaisuukseksi kun on tosiaan hiljaa. 
Sulle piti kanssa tuosta tupakista sanomaan, että itse lopetin sen puolisen vuotta sitten. 3kk kuluttua saattaa tosiaan noita ihmeitä sen osalta tapahtua mitkä voi näkyä kävelyharrastuksessa. Saattaa jostain piilosta tulla tehoja ja paljon lisää. Hiljattain äimistyin kun tykkään kölliä paljon ja liikunta on myrkkyä, niin nähtävästi lähden sohvalta kuin rusakko makuultaan. Jo tupakan heittäminen pois on jo aikamoinen liikuntasuoritus. Puhutaan jo kuukausien treenistä ilman treeniä…
Tsemppiä raitistumiseen ja tupakan lopetukseen!
ps. lopetin sähköröökillä. Tiputtelemalla tankkiin nollatippoja vahvemman tökötin joukkoon. Sen vajutessaan, niin siihen päälle oli hyvä tipauttaa tippa, pari… Jossain vaiheessa huomasi, että ei tule nikotiiniviekkareita. Sitten se jäi. Kerran alkoi tehdä tota tavallista tupakkaa mieli, kun olin ilman jonkin aikaa mitään. Sitten tein saman homman uudestaan. Ajattelin, että sama asiahan se on, että poltanko nykyaisesti sähkön avulla vai vanhanaikaisesti tulen avulla. Sitten jonkin aikaa sitä enempi tai vähempi… Eri vahvusten kanssa puljailin. Aina yritin lisätä nollaa. Nyt tulee silloin tällöin nakattua höyryt tuosta, mutta se alkaa unohtumaan pidemmäksi aikaa, kun ei tule sitä nikkistä… Eikä siinä tankissa taida nikotiinipitoista litkua olla… Mene ja tiedä…
Tämmöinen sinne paperiarkkien väliin.
.
Abelline kirjoitti
Aikaisemmin kirjoitit, että sulla on jo takanasi 25 vuoden alkoholistiura. Se on paras alku raittiudelle, tiedät kuka ja mikä olet. Alkoholismi on sairaus, josta voi toipua raittiiseen elämään. Lopettamiseen keskittymisessä mielestäni on parasta keskittyä tähän päivään: tänään halua olla juomatta.
On kiitoksen arvoinen juttu, että sulla on ainakin yksi ystävä, jolle siskosi lisäksi olet avautunut ongelmastasi. Muitakin kiitollisuuden aiheita sinulla on, olet työkuntoinen, työkin on ja koti ainakin. Ne kun näet silmät ja sydän avoinna, olet nähnyt kauniin, elävän metsän märkyyteen myrkyttyviltä puilta.
Luovuttaminen onkin mielikuvien kannalta sitten kinkkisempi juttu. Alkoholismista toipumiseen sisältyy paradoksi. Tunnustamalla täyden tappionsa alkoholille saa lujan pohjan raittiudelle. Punatulkku kirjoitti jossain äskettäin, että luovuttamalla ylivoimaisen edessä saa voimia tarpeellisempaan. Siihen tapaan tuhansien alkoholistien tavoin minäkin sain kiinni raittiudesta ensimmäisestä AA-palaveristani alkaen sanottuani ääneen, että olen alkoholisti.
Onko tiedossasi jokin syy, miksi sinä et voisi jatkaa nyt alkanutta raittiuttasi päivä kerrallaan? Eikä sinun tarvitse olla luovalla tuulella kirjoittaaksesi tänne, tämä on yksi muoto vertaistuesta. Sitä me jokainen tarvitsemme.
Tänään et ole yksin
Huomenta Abelline! Toisaalta nämä notkahdukset saavat meidät taas muistamaan mikä mieliala on sen jälkeen ja mikä olotila väsyneenä uuden viikon alkaessa. Minua nuo mielikuvat joskus auttavat juomattomuutta edistävästi. Kuten sanoitkin niin jo muutama viikko tai ainakin kuukausi juomattomuutta auttaa näkemään selvästi (!) eron, ja juominen alkaa tuntua omituiselta puuhalta monessakin kohtaa. Eli sitä kohti, eteenpäin. Olin reilu viikko sitten ihan samoissa tunnelmissa kuin sinä. Eikä totta puhuen mieliala ole vieläkään erityisen korkealla, mutta pikkuhiljaa parempaa kohden, tärkeimpänä juomattomuus. Hyvää tiistaipäivää sinulle!
Moikka,
Kiva kun ilahduit. Kirjoittele ihmeessä kun nähtävästi osaat hyvin. Tykkään lukea. Lomapuisto tuosta tuolla yhdessä ketjussa käytyyn keskusteluun viittasi. Innostun välillä semmoista tajunnanvirtajuttua kirjoittamaan. Mietin kanssa tuota luovuttamisjuttua hiljattain, että sekin on hyvä juttu. Joidenkin kohdalla se toimii myös. Itse löysin semmoisen pisteen missä juominen helpottaa. 5kk tavallaan kesti, niin helpotti. En antanut itselleni lupaa juoda. Oon tietty miettinyt joidenkin asioiden kohdalla luovuttamista. Taisin jotain hiihtämisestä kirjoittaa… :mrgreen: Jos jotenkin sitä uudemmin mietin, niin tulee ajatus että viinan juominen oli tavallaan työ, homma. Sitä viinaa pidetään viisasten juomana, niin taidan sen homman niille jättää, kun en itse osaa. Antaa taitavimpien hoitaa se touhu. Vois vaikka keskittyy ihan muihin juttuihin. Ei ole minun heiniä se juominen…
Jos on joskus yhtä tunnettua korttipeliä pelannut, niin siinäkin ajautuu tilanteeseen missä joutuu miettimään parikin kertaa, että katsooko vastustajan panostukset ihan sinne karmivaan loppuun asti… :mrgreen: Joskus se on paras liike, kun tajuaa olevansa tappiolla, niin viskaa kortit pakkaan. Siinä tavallaan vie sen voiton riemun vastustajalta. Aika lähellä sitä luovuttamisen ideaa tämä… Ehkei aina kannata painaa täysillä vaan kattoo mikä liike mihinkin tilanteeseen sopii. Johonkin juttuun varmaan kannattaa laittaa kaikki peliin ja jostain jutusta on parempi jättäytyä pois. Sanoa vaikka, että en pelaa sinun kanssasi. En lähde mukaan. En katso. :mrgreen:
Puoliso tietty minun rinnalla rankan juomisen lopun nähnyt. Hän on minulle tuota luovuttamisjuttua valoittanut, niin alkanut hahmottumaan mitä se oikein on. Hän luki minun juodessani A-Anonin kirjallisuutta, niin varmaan esimerkiksi täällä Lomapuisto AA:n kävijänä on paremmin perillä luovuttamis-käsitteestä. Minä menen vaan sekaisin kun en ole perehtynyt… En osaa tarkentaa, täsmentää tai mitään muutakaan… Nuo edelliset ajatukset tuli metsässä liikkuessa mieleen… Tuo korttipeli-vertaus ja ei mun homma-ajatus siis… Taistelu on enempi se mitä olen tehnyt juomisen lopettamisessa… mutta ei sitäkään tarvinut kuin sen vajaa puoli vuotta… Sen jälkeen tajusin, että ei tarvitse enää ihmeemmin laittaa himoille kampoihin, kun ne kemiallisen riippuvuuden henkisetkin oireet helpotti merkittävästi…
Olen tajunnut silleen myöhemmin, että ei se juominen minun juttuni ole koskaan ollutkaan. Hiljattain tuolleenkin tajunnut, että turhaan olen sitäkin juonut. Hyvin ilmankin pärjään. Selvänäkin voi päästää irti ja pitää hauskaa jos haluaa. Mutta se vaatii varmaan tietyn ajan, että havaitsee.
Eipä muuta kun ylös vaan ja yrittää taas. Kyllä se jossain vaiheessa onnistuu! Uskon sinuun, että onnistut! Tsemppiä!
ps. tuli innostuttua kirjoittamaan, mutta kirjoitteleppas sinä lisää!