Palautuuko se sitten normaaliksi vai onko vain kyseessä uudelleenohjelmointi?
Tämä tuottaa varmaan aikamoisia paineita syrjäytyneelle jonka täytyy itse huolehtia ilmestymisestään sinne ryhmään, kun eihän tässä ole kuin 2 vaihtoehtoa, feikata tai retkahtaa, kumpihan on todennäköisempi vaihtoehto?
Tuli vain kovasti mieleen sana Vapaaehtoinen Vankila tosta kirjoituksesta 
Normaaliksi alkoholistin päätä ei saa mitenkään. Osalla alkoholisteista on sen verran järkevää ajattelua tallella, että osaa ihan itse lopettaa juomisen. Osalla auttaa tuo pääkopan uudelleenohjelmointi ja loput juo itsensä hautaan.
Kysymys siitä, onko AA vapaaehtoinen vankila vai maanpäällinen paratiisi riippuu oikeastaan aika paljon siitä, kuinka paljon haluaa saada pääkoppansa uudelleen ohjelmoiduksi. Jos nykytila on ihan hyvä, niin silloin AA ei ole lainkaan mielekäs ajatus. Jos taas tuntuu siltä, että tämän pääkopan kanssa ei elämässä pärjää, niin silloin kannataa asennoitua innolla mahdollisuuteen löytää jotain muuta. Ikävä kyllä niitä tarjolla olevia pääkoppia ei pääse vertailemaan ja valikoimaan samalla tavalla, kuin vaihtoautoja. Jossain vitsissä tosin myytiin vaihtoaivoja. Einstainin aivot sai halvimmalla, kun ne oli niin paljon käytetyt.
No en mä nyt niin konkreettisesti sitä tarkoittanut, että oikeesti tuli ‘virta’ joka vei ryhmään 
Kyllä mä ihan itse sinne bussilla menin. Ryhmissä käynti oli minulle loppujen lopuksi vapauttava kokemus - toisenlainen elämä oli sittenkin mahdollista.
Mähän kerron ainoastaan omasta kokemuksestani ja moni muu täällä on kertonut jotain muuta, joten mistä sait tuon että on vain kaksi vaihtoehtoa, ryhmät tai retkahdus?
Ennen ryhmiin menoa mietin, että mitä jos tulen siellä uskoon? En halunnut tulla uskoon, joten en mennyt ryhmiin ja jatkoin juomista. Kun olin riittävän pohjalla, toivoin että tulisin uskoon - että tapahtuisi jotain, joka minut tästä kauheudesta nostaisi, mutta en mennyt siltikään ryhmiin. Toivoin epämääräisesti vain että jotain tapahtuisi, ratkaisu tulisi ulkoapäin, ja sitten enää joisi.
Niinnoh, normaali ja normaali
PS. Ratkaisu ei tullut ulkoa - tuli sisältä, enkä tullut uskoon. Enkä saanut Einstenin aivoja. Sprigi & Sigge oli vienyt ne
Mä tässä vieläkin odottelen sitä virtausta. 
No ei, vitsit vitseinä…
Näin minullekin kävi - toki vähän vähäpätöisemmässä asiassa. Pyysin “korkeampaa voimaa” suoristamaan golf-lyöntejäni. No suoristiko? Ei suoristanut vaan lähetti sähköpostilla golf-opettajan puhelinnumeron. Koko talvi on pitänyt ihan itse suoristaa hallilla sitä swingiä. Tänään oli kuitenkin golf-kauden huipentuma ja pallo lensi suoraan ja tyylikkäästi. Toki siihen vaikutti sekin, kun aamulla heräsi ihan ilman krapulaa.
Todella tuttu tunne, siksi olikin niitä itsetuhoisia ajatuksia. Ja alkoholillahan oli tietysti
osuutta asiaan, että tunne tulee vielä voimakkaampana ja ei kukaan minua kaipaa/välitä
mitäs täällä olemaan. Ja pahoinpitely teki sen, että itsetunto meni nollille, eristäydyin jo
ulkonäönkin vuoksi ja näin liikaa juovia ihmisiä, olin heidän kanssaan liikaa tekemisissä.
Asiaan oli tehtävä radikaali muutos, kun jonkin asteinen elämänhalu kuitenkin oli olemassa,
kun ensin hankkiuduin itse sairaalaan ja sieltä ihan suosiolla katkolle, vakkei pahempia
vieroitusoireita ollutkaan. Olin valmis luovuttamaan joko elämäni tai sitten luopua alkoholista.
Minulla vain tällä kertaa sattui niin, että taloyhtiössäkin välitetään minusta, pari kokenutta
AA:laista, jotka ottivat minun “siipiensä suojaan”, ryhmään mukaan ja taloyhtiön toimintaan
mukaan.
Läheiseni olivat heti jo sairaalassa mukana ja ottivat kotiavaimet, lompakon, bussilipun kaikki
pois etten “karkaa” sairaalasta, jonka olen kerran tehnyt. Seuraavana päivänä heti mukana
lääkärin kanssa keskusteluissa ja maksamattomat laskut äidille, jotta ne asiat ei vaivaa mieltä.
Hyvä ystäväni pitää taukoa juomisessa ja jos juo niin on sovittu, että en silloin ole paikalla
ja mitään äkkinäisiä “liikkeitä” tai toimintaa ei minuun silloin kohdisteta.
Kuulun siis kuitenkin johonkin ja minusta välitetään.
Sinäkin kuulut, kunhan oikein tarkkaan mietit. Olen siitä ihan varma, meillä allkoholisteilla
on tapana tehdä kärpäsestä härkänen ja ei osata aluksi arvostaa pieniäkään positiivisia asioita.
Ainakin lukeudut niihin, kenen menoa seurailen ja katsotan mitä Fräulein Onniinan elämä menee.
Olet hyvä kirjoittamaan asioita auki niiden oikeilla nimillä ja pohdiskelemaan missä nyt mennään.
Tsemppiä sinulle kuulut ainakin plinkkiläisiin ja varmasti muuhunkin.
Huomioin tota feikkausta, oli se sitten ryhmissä, klinikalla tai itsesuoritettuna hoitona, mistä kirjoitit.
Ja sitä mikä vaikutus sillä on.
Kirjoitithan tuolla aikaisemmin feikkauksesta jota pitää suorittaa kunnes se menee omaan pääkoppaan miksi mitä tekee.
Oma halu lopettaahan on se laukaiseva tekijä, mut onko feikkaus oikea tapa viedä sitä lopetusta eteenpäin, eikö siinä pitäisi olla jotain muutakin?
Ps. Kun kirjoitit, et persettä penkkiin vaikkei haluaisikaan kun ei luota omaan päähänsä niin millä täytit sitten vuorokauden muut tunnit?
Hoitohan ei ole aina kivaa, minkäpä sairauden olisi? Tämän taudin hoitaminen on kuitenkin todella helppoa verrattuna moneen muuhun. Menee vaan ryhmiin ja pitää korvat ja mielensä auki No joo, tottakai siihen kuuluu muutakin. Mutta olisikohan tuossa feikkauksessa kyse omavoimaisuuden luovuttamisesta? Koska en luottanut omiin ajatuksiini, piti luottaa muiden hyviksi havaitsemiin keinoihin hoitaa alkoholismia. Kuten käydä ryhmissä. Ryhmissä yritin kuunnella ja ymmärtää mitä muut kertoivat, ja kun jonkun kertomus laukaisi kohdallani jonkun samaistumistyyppisen muiston, talletin mieleeni sen kuinka toinen oli siitä selvinnyt. Itselleni ei ollut juuri antaa muuta kuin omien olotilojeni kuvausta, joka hassua kyllä helpotti sekin.
Luottamuksesta oli kyse siinäkin kun päätin alkaa luottamaan lääkäriini… Itkin ja voihkin ja vääntelin käsiäni ‘miksi minä juon?’ Lääkäri sanoi, ettei se ole juuri nyt tärkeää - tärkeämpää on lopettaa ensin ja miettiä sitten myöhemmin. Samaisen legurin luota olin lähenyt joku vuosi aikaisemmin suunnilleen kärrynpyöriä heitellen. Tohtori ilmoitti minulle silloin, että olen 99% varmasti alkoholisti, ja minähän sen tietysti tulkitsin niin, että kuulun siihen maagiseen prosenttiin, joka ei ole
Päivän muut tunnit täytin kodinhoidolla (mulla oli iso perhe silloin), opiskelemalla alkoholismin luonnetta ja selvitymistarinoita tai käymällä tilanteesta riippuen töissä.
