Rahat loppu, täysin yksin, tekis mieli saada pää sekasin. Mutta ei oo mitään tsäänssiä.
Koko ajan tekee mieli vetää itteni jojoon. Tää on se tunne, mitä mä juomisella aina pakenen. Varsinkin viikonloppuiltaisin iskee ihan kybällä. Oon aina luvannut itselleni, etten ajattele mitään itsetuhoista, mutta siis ei vittu, naurattaa ihan kun miettii miten turhaa biomassaa meikä on ja miten vähän positiivisia asioita elämässä on negatiivisiin verrattuna ja miten pahalta se tuntuu ja miten mun aivot ei osaa käsitellä sitä järkevästi… vittu
Dokaan aina nopeesti kaikki toimeentulotuet, niin kuun lopussa on aina vitun hiljasta. Ens kuun alussa oon kaukonäkönen ja laitan 100 litraa kiljua tulemaan, niin ei ainakaan tarvi nähä selvää päivää.
Koita sinnitellä vaan…ei ole mullakaan ollut kiva pääsiäinen vaan täysinperseestä suoraan sanoen ja johtuu siltä että avopuolisoni on ollut mua kohtaan kylmä kuin kivi ja syytä en tiedä…no kaipa se sen joskus kertoo…onneksi on kissat ja lapset …
niin varmaan minäkin pakenen juomalla pahaa oloa, ja pahenee vaan ku ottaa. On tää sellanen kärrynpyörä et hankala päästä pois.
Tuntuu et kaikki asiat helpottaa tietyssä humala pisteessä ja sit tietyssä pisteessä tuntuu et asiat on entistäkin huonommin ,vaikkei todellisuudessa oliskaa.
Mut tietty se rentouttaa mukavasti ja saa paremmin unen päästä kiinni. Unen laatu tuskin on kovin hyvä, mut silti. Eikä tarvi jäädä sänkyyn pyörimään ja murehtimaan omia huolia.
Musta tuntuu, et me ns. ongelmakäyttäjät olemme enemmän tai vähemmän liian tunnollisia, paljon ajattelevia ja ehkä murehdimme liikaa. Eihän se tietty oikeuta ketään juomaan, mut ketä tunnen ,niin herkemmät ihmiset käyttävät enemmän alkoholia. ja jossain vaiheessa käyttö riistäytyy käsistä, kuten mulle on käynyt
Ei täs auta ku päivä kerrallaan eteenpäin. Tsemppiä kaikille meille vähentäjille!
kärsin vieläkin viimeöisen ryyppäämisen krapulaa,mutta hei,en ole ottanut tasoittavaa.pääsiäislounaalla join puoli lasia viiniä ja siihen jäi!tuolla se avattu pullonyt yksin kyhjöttää ja odottaa ottajaa ja mun puolesta saa odottaa pitkään!nyt alkaa meikäläisellä uusi vaihe!
mä olen kanssa kokenut, että olen jonkinverran paremmin nykyään pystynyt kontrolloimaan juomista…nytkin nää pääsiäispäivät on menneet tosi hillitysti juomisen suhteen ja olen tyytyväinen…
pikkuisen ahdistaa tänään,syyllisyys perjantain juopottelusta painaa vielä tänää kohti selvää päivää taas,onneksi en ole lapsilta koko pääsiäistä pilannut.
hitsi kun olo ei vaan olisi näin alakuloinen ja saamaton,miksi en ole iloinen ja täynnä virtaa.ei huvita tehdä mitään
No niin, taas repsahdin. Torstai-iltana otin kolme lasillista punkkua, saunoin ja menin ajoissa nukkumaan, ei krapulaa eikä morkkista. Pitkäperjantaina tuli porukkaa kylään, laitoin ruuat ja join vähän kuoharia puuhaillessani ja ruuan kanssa viiniä. Vieraat lähti ja join vielä pullollisen valkkaria, muisti meni, taas. Kamala krapula ja morkkis siitä kun en osannut lopettaa ajoissa, perjantain saldo oli jotain 12 annosta, liikaa tällaiselle kukkakepille.
Eli taas aloitan alusta, periksi en anna. Jokainen selvä päivä on hyvä päivä.
mulla rupeaa olo paranemaan,oikeastaan olen nyt varsin hyväntuulinen.olen itse itseni kovin syyllistäjä ja tuomitsija.
isännän kanssa tossa eile puheltiin juomisestani.hän ei ole mitenkään huolissaan siitä,torstai-perjantaiyön lärveistäkin vaan totesi että juot mikä juot,älä sitä murehdi.tänää kerroin että liityin tähän porukkaa,hymyili vain hyväksyvästi.
hänen mielestään olen ihanan leppoisa huppelissa,mikä onkin ehkä totta koska selvinpäin olen usein ahdistuneen takakireä.
mutta kyllä hän kannustaa minua tässä hankkeessa ja kehuu kun en ota.hän ei vaan ole kovin huolissaan juomisestani,sanoo sen jopa olevan paremmin nyt hallinnassa kuin nuorempana.
itse ajattelen,että nuorena en tuntenut syyllisyyttä vaikka join,nyt tunnen ja sen takia en halua sitä tehdä.
jessus kun vaan muistaisi ettei viina helpota ahdistusta kuin hetkeksi ja ahdistus palaa seuraavana päivänä kahta isommalla voimalla.
mulle viini on ainakin ihan vihoviimeistä juotavaa…se saa todella sekaisin ja aamullakin on ihan outo olo…olen ottanut nyt vapailla vaan olutta ja mennyt aikasin nukkumaan ja en ole mitään hölmöillyt, josta olen tyytyväinen…oon tyytyväinen kanssa siitä että arki alkaa huomisen jälkeen…kaikille tsemppiä ja periksi ei anneta…koska sen jälkeen ei ole sitten toivoa enää…
Enpä oikeastaan. Mua on vituttanut ja masentanut jo kauan ennen suurkulutuksen aloittamista ja ajoittain paljon enemmän, kuin nykyään. Kyllä morkkis ja pelkotilat on todella tuttuja, mutta mun normaalimielentila ei ole juurikaan mukavampi. Vaan ah sitä nousuhumalan autuutta
(kyllä taas huomaa, ettei ole juonut viikkoon, kun kaljahammasta kolottaa )
Kyllä - aurinko paistaa ja on loistava fiilis. Korkit pysyy kiinni taas jonkun aikaa. Jaksaa niin paljon paremmin, kun ei ole juonut. Edessä kokonainen vapaapäivä,ihanaa!
To ja pe meni naukkaillessa etupäässä olutta ja vähän viiniäkin. Kuitenkin likimain muisti pysyi koko ajan mukana, eikä edes pahempia krapuloita. Olen siis taas mielestäni onnistunut. Siksikin onnistunut että la ja su sujui ilman pisaraakaan Hyvä fiilis, kämppä siivottu ja aurinko paistaa. Huomenna alkaa pääsiäismässyjen sulattelu Ah niin ihanat vapaat!!
Olen tuon taannoisen Ruiskaunokin viestin kanssa täysin samaa mieltä siitä, että ehkäpä olemme liiankin tunnollisia ja ajattelevia ihmisiä. Teemme surutyöllä elämästämme raskaampaa kuin sen kuuluisi olla - monet murheet ja harmit ovat enemmän päämme sisällä kuin todellisuudessa.
Ja tätä pakenemme juomalla. Näen itse miten perheeni ja ennen kaikkea vaimoni kärsii tästä törpöttelystäni. Ja huomaan etten ole humaltuneena lainkaan se sosiaalinen ja kiva itseni, jollaisena minua muuten pidetään. Juomiseni on muuttunut selvästi humalahakuisemmaksi kuin aikaisemmin - tahto olisi vahva tämän lopettamiseksi.
Haen varmaan tällä kirjoituksellani vertaistukea, tunnen olevani välillä niin kovin yksin tämän taisteluni kanssa. Kannan vastuuta työstäni ja mietin mielestäni aivan liikaa, mitä muut ajattelevat minusta. Ja yhtenä suurena mörkönä elämässäni on riittämättömyyden tunne - en tiedä onko se merkki huonosta itsetunnosta. En ala vanhempiani ainakaan kasvatuksesta syyttämään.
Tsemppiä kaikille - en tiedä saitteko tekstistäni mitään irti itsellenne, mutta minua helpottaa jo pelkkä kirjoittaminen.
Join kolmena päivänä pääsiäisloman aikana, peräkkäiset päivät. Eipä kyllä haittaa pahemmin koska oli hyvää seuraa ja kunnon nauruhauskanpitoa eikä mtn säälittävää itkukännittelyä. Ja join muiden rahoja niin sekin hyvä… Hehe…
Nyt sitten taukoa ainakin kaksi viikkoa, sen lupaan. Itselleni.
mulla jäi taas näköjään pääsiäisestä tää iltalipettely päälle…muutamat vaan mutta kuitenkin vähän liian helposti jäi nyt taas tavaksi ottaa illalla olutta…ensi viikolla lopetan iltakaljat…
kaltsia menee taas, tää viikko menköön iltaisin näin, ja ensi viikolla saa loppua arkilipitys…pystyn hoitaan kaikki aikaset aamuheräilyt ja muut vaikka otankin illalla vähän kaljaa, siksi se ei mua nyt just niin kauheesti haittaa, vaikka se onkin ihan turhaa…jotenkin vaan tarviin nyt jotain tunteitten rauhoittajaa kun oma ihmissuhde on taas ihan ihmeellinen…vaihteeksi…vai mäkö tässä olen ihmeellinen vai se toinen…en tiiä…
tänää kohti selvää päivää taas,onneksi en ole lapsilta koko pääsiäistä pilannut.
)
Hyvä fiilis, kämppä siivottu ja aurinko paistaa. Huomenna alkaa pääsiäismässyjen sulattelu