Juomisen lopettaminen voi olla helppoa, mutta pidä silti varasi, sillä juomaan retkahtaminen on vieläkin helpompaa.
Alkoholista irtautumisen ei tarvitse olla vaikeaa, kun itselle on syntynyt oivallus sen tuhoavasta vaikutuksesta. Itsekin olin varsin hämentynyt siitä, ettei viinaa ole tehnyt oikeastaan mieli lainkaan. Elämä on toki tarjoillut muutaman päivän, joita ei ole mielellään ottanut vastaan sellaisina, kuin ne on annettu. Silloin on tullut olo, että paha olo vaatii lääkettä. Olen kuitenkin jättänyt ottamatta ja paha olo on mennyt ohi. Vähitellen olen myös oppinut ottamaan elämässä nöyrästi vastaan sen, mitä tarjoillaan. Kolmen kuukauden rajapyykki lähestyy kohdallasi. Silloin moni käy varomattomaksi ja viinapiru kokeilee yllätyshyökkäyksiä. Joku sanoo hankalasti (sitä voi jopa itse yllyttää jotain sanomaan pahasti) ja vitutus käy sietämättömäksi. Silloin saattaa korvien välissä vilahtaa ajatus, että kostan tuolle vittuilut vetämällä kännit. Nuo kostamiset, kannattaa jättää väliin.
.
Huomenta 
Kuis kanteleen soittajalla futaa .
.
Hei soi kannel 
Hienoa että olet tyytyväinen oloosi ja saanut jo noinkin monta raitista päivää.
Hauskaa huomata, että sulla on saman kaltainen olo, kun mullakin on tässä mun raittiusmatkani aikana ollut.
Ihan kun kattelisi maailmaa toisella tavalla.
Kun sais joka päivä jonkun lahjan.
-Ai näinkö mä ajattelen, tältäkö musta tuntuu, noinko noi ihmiset oikeasti käyttäytyy.
JA kokemuksia, joita en ois uskonut pitäväni kivoina.
Kuten työpaikan juhlat. Olin puoleen yöhän ja ajelin kotiin nukkumaan.
Mulla oli hauskaa oikeasti lman viinaa, viiniä tai siideriä.
Sitä tunnettä on vaikeaa selittää, miltä elämä tuntuu kun on jättänyt alkoholin.
Jatketaan me tutkimusmatkaa tässä elämässä, joka on vielä se oikea elämä ja totta.
Pysy vireessä 
.
.
Jep, ainahan se alkoholisti syyt keksii miksi juoda. Se on se joku “ääni” tai “kuvat” jotka yrittää houkutella mitä ihmeellisimmillä syillä takas sinne pullon ääreen.
Tota mä en kyllä allekirjota, että muiden humalaisten kanssa selvinpäin olisi hauskaa. Päinvastoin omalla kohdallani.
lisäys:
Miten tää on taas tätä niinku oma tekstiä lukis? Mulla ihan sama juttu, et välillä iskee ne “kohtaukset” päälle, tulee vaan hyvät mielleyhtymät juomista kohtaan ja näkee kaiken juomiseen liittyvän positiivisena, siitä huolimatta mihin kaikkeen paskaan se juominen on johtanut.
Mulla taas yks päivä tuli ajatukset: “sulla on siellä niin paljon hyviä kavereita ja se on niin hyvä fiilis se juominen” jne.
No nää ei kyllä pidä paikkaansa todellisuudessa nää ajatukset. Mut joku siinä vaan on, että kun on himot päällä etääntyy todellisuudesta vähäks aikaa. Kummallista.
lisäys2: niin ja sitten kun ajattelee joka kerta, että voi sen raittiuden katkaista vähän käymällä juomassa, niin kuinka monta tällästä katkosta siitä seuraa, kun tätä kaavaa tarpeeksi pitkään toistetaan?
Ihan samaa tekstiä mitä mä oon kans ajatellu. Mitä ihmettä? Matkitko sä mua vai mä sua? 
Okei nyt nukkumaan… öitä…
öh ja vielä unenpöpperöstä lisäys soikanteleelle:
tuleeko sulle sellainen olo, että kun lasket juomattomuuspäiviäsi, että kuinka monta on takana, että sun juomattomuudesta tulis jotenkin suoritus?
.
Heh. Muistan itsekin asioineeni kaupungilla millon missäkin bentsoissa tai krapuloissa. Mut yleensä otin niitä bentsoja just siihen darran vierottamiseen. Tai en tiedä onko tämä niin hauskaa, mutta tulee vaan tuttu fiilis kun lukee.
.
Joskus on varmaan hyvä katsoa onko tarve lääkitä vain tarve paeta itseään ja ongelmiaan jotka ahdistaa, pelottaa, vituttaa… Minä ainakin söin juuri noihin tarpeisiin. Apu mitä minä tarvitsin oli yksinkertainen, ettei elämä olisi niin karvas, että sitä pitää paeta yhtään mihinkään. Siivosin “kotini” ja elämä alkoi maistua.
Voihan se olla, että noita lääkkeitä aluks tarttee, mut sitku alkaa tulemaan raittiutta, niin ne jätetään pikkuhiljaa pois ja tunteet jotka ne ehkä “tukahduttaa” tulevat pikkuhiljaa pinnan alta esiin kohdattavaksi.
Reittejä on monia.
Mutta tsemppiä vaan tännekkin.
.
Sata raitista päivää on todella hieno juttu. Varmasti huomaat sen omassa kehossasi ja mielessäsikin. Tuota sadan päivän tavoitetta voisin oikeastaan pitää ihan hyvänäkin raittiustavoitteena. Se on kuitenkin selkästi saavutettavissa ja kuitenkin melkoinen kukonaskel. Varoisin kuitenkaan asettamasta vuotta tavoitteeksi. Vuosi on pitkä aika ja tuollainen tavoite on monelle synnyttänyt vain turhia paineita. Tiedän parikin tapausta, joissa yksivuotiskakut on jääneet tarjoamatta, kun niistä viimeisistä päivistä on tullut liian iso asia.
“Tänä iltana selvä pää tyynyyn” on mielestäni hieno tavoite. Raitttiuden kestoakin kannattaa jatkossa mieluiten laskea siitä, moneltako on aamulla herännyt. Jos haluaa kisata jonkun kanssa raittiuden kestosta, voi hertätä aamulla aikaisin. Se, joka on ensimmäisenä herännyt, on ollut kauimmin raittiina. Tällä tavalla syöpyy omiin ajatuksiin se toimivin raittius - päivä kerrallaan. Huominen saa huolehtia itsestään.
.
Tuo päivä kerrallaan ajattelu ei ole AA:n keksintöä, eikä se oikeastaan rajoitu alkoholiin. Koirat osaavat olla onnellisia, kun ne saavat tänään ruokaa ja rapsutuksia. Ihminen usein samalla miettii riittäkö ruokaa ja rapsutuksia myös huomiselle. Ihmiset näkevät kauheasti vaivaa huolehtiessaan huomisesta. Mitä kaikkea kamalaa voi tapahtua. Mitä kaikkea olisi kiva saada sitten kun … Elämä on tässä ja nyt. Koirakin sen ymmärtää ihmistä paremmin.
Kun siis itse huolehdin selvästä päästä iltaan asti ja annan selvän pään huolehtia muista murheista, niin huomisen voin jättää Herran huomaan. Huominen on juuri sellainen, kuin se on. Ei minun halujeni ja toiveideni mukainen. Miksipä minä siis sille ajatuksiani uhraisin.
Ja lopuksi siinä saattaa käydä niinkin, ettei se enää tule mieleen. Vapaus kasvaa vaikka niinhän sen pitääkin, jotta raittius voisi olla mielekästä. Nykyään kun asun suuren osan elämästäni hotelleissa, niin pitää sanoa, että jos se vapaus olisi sitä, että pitäisi miettiä miten tänään pärjää minibaarien kiusauksilta, niin ei tästä tulisi mitään.
Minibaareissa on karamellejakin ja perunalastuja sekä limonadeja, jos vain rahat riittää, kun ovat eri hintaisia, kuin marketeissa, vaikka kai nekin silloin ennen söi, kun tuli huiko-olo.