.
Oho, hyvin on jo raittiita päiviä. Jatka samaan malliin. Kannattaa ottaa tuon lääkelistan jatkoksi myös B-vitamiinit. Voimia.
— Ai siellä olivatkin jo monivitamiinit, sorry!
Huh huh, ei voi muuta sanoa. Eipä mulla koskaan hävinnyt useita päiviä muistista. Se on se sekakäyttö kun sen tekee, luulisin. Kyllä tuo lääkelista näyttää aikamoiselta, mutta mikäs siinä, jos se sentään auttaa pysymään irti viinasta. Olen 12 vuotta vanhempi kuin sinä, ja luulen että se ero on aika käänteentekevä. En ikinä nuorena enkä sitten vanhempanakaan tiennyt mistään tuollaisista lääkkeistä käytännössä mitään. Tuntuu että niitä liikkuu niin paljon eri sorttia sekä resepteillä että ilman, että varmaan nykypäivänä voi nuorilla olo olla kuin karkkikaupassa, kun niistä alkaa etsiä ja valita mieleistään. Ja kapitalistit takovat rahaa jättiläismäisten lääketehtaiden pusseihin.
Kovasti onnea vain raitistumiseen! Pahoja kokemuksia on taustalla, siitä vain nousuun!
Ei perkele 
Tutkittu ja todettu ettei mielenterveysongelmia !
Mihin noi lääkkeet sitten otat !
Nakkaa ny helevettii mokomat ja alota alusta ottamaan niitä mitä tarvitset !
Voihan olla niinki ettet tarvitse mitään 
Et edes alkoholia jos hyvin käy
Samaa minäkin ajattelin kuin Kanttoona… miten monta psyykenlääkettä tuossa oikein on? Jos putkesta on kuitenkin jo kaksi viikkoa, niin luulisi sen “katkon” jo tapahtuneen ja vieroitusoireiden kadonneen. Onko joku lääkäri määrännyt tuollaisen määrän lääkkeitä pelkästään alkoholiongelman hoitoon? Melkein vastuuttomalta tuntuu jo, jos niin on. Antabus naamaan ja baanalle - mitä sitä sitten enempää tarvitsee, jos ei mitään mielenterveyden ongelmia sen enempää ole? Eivät ne putkareissutkaan nyt mikään sellainen maailmanloppu ole että niistä mitään ikuisia ahdistuksia pitäisi seurata.
En tahdo mitään vittuilla, koetan vain saada asiaan jotain järkeä. Eivätkö nuo jo koukutakin pahasti? Viinankäytön voit lopettaa mutta sitten olet jossain mömmöissä kuitenkin koko ajan ja pian myös riippuvainen. Yhtälö tuntuu vain jotenkin siltä että ojasta allikkoon.
Kovasti utelias olen minäkin sen suhteen, kuka noita lääkemääräyksiä kirjoittelee. Tarpeellisuuteen en ota kantaa, vaikka asiaa ihmettelenkin - voihan tuohonkin jokin syy olla. Tuntuu vain ajatuksena vastenmieliseltä, että meitä alkoholisteja opetetaan vielä psyykenlääkeriippuvuuteenkin - ihan kuin ei viinasta olis tarpeeksi riesaa. Eilen AA.ssa toveri kertoi saaneensa reseptin 30 diapamille etelänmatkaa varten. Apteekissa olivat sitten laittaneet mukaan sadan diapamin annoksen. Katukauppa-arvo lienee tonni tai pari.
.
Usein ollaan Kanttoonan kanssa näköjään hieman napit vastakkain siinä, että kaikki paitsi lääkärit on puoskareita. Itse luotan kuitenkin aika paljon myös ns. kokemusammattilaisten neuvoihin. Pikkuisen omat ajatukset on siihen suuntaan, että tässä A-klinikka on palkannut puoskarin, joka antaa pussillisen pillereitä ja lähettää potilaan kadulle. Pakko silti todeta, että lääkettä kannattaa käyttää, kun kerran lääkäri määrää. eihän se A-klinikan tohtori ihan kokonaan asiantuntematon voi olla.
Tosi rankka elämä sinulla takana, toivottavasti kokonaan takana! Kun ajattelen omaa ongelmaani se tuntuu enää pieneltä, vaikka ei tämä alkoholismi koskaan kenelläkään olekaan pieni asia. Jaksa vain jatkaa samaan malliin hyvän raittiuden alkuun johtaneita ponnistelujasi. Monta houkutusta on matkalla, mutta muista silloin aina lapsesi sanat: “Miksi isi aina juo?” Voit olla hänelle vielä hyvä ja läsnäoleva isä koko lopun elämäsi. Mitään omaa lasta tärkeämpää sinulla ei oman terveytesi rinnalla voi olla. Kaikkea hyvää taisteluusi raittiin elämän puolesta ja paljon lämpimiä ajatuksia!
Joo ei mitään ! Johonkin pitäis pystyä uskomaan 
Tarkoitan vastuunsa tuntevia virallisen tahon hyväksymien lääkäreiden toimintaa siis noin yleisesti.
Niidenkin lääkemääräyksiin kannattaa suhtautua omalla tuntemuksella suuntaan ja toiseen.
Anteeks vaan pyövelit viinapirunteloituksessa 
Unilääkkeistä jotka ei toimi kunnolla on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Nyt sinne klinikalle purkkien ja purnukoiden kans , sekä sairaslomaa toipumiseen .
Nyt on kesä ja ehkä paras aika toipua kun luonto on parhaimmillaan lintusien ynnä muiden ötököiden kans.
Mulle tuo lääkeristiriita liippaa omaan päähän kun pitkän harkinnan jälkeen hermovauriokipua alistuin turruttamaan bubrenorphin laastarilla. Noin 4 kk jälkeen lopetin kun se ei ratkaissut kipuun liittyviä ongelmia kokonaan. Pari kolme päivää oli helpompaa kuitenkin niiden päivien aikana rasitin roppaa (uskoakseni) turhan paljon . Sit ne neljä olivat hankalampia. Nämä asiat perustuu omaan tuntemukseen . Nyt pahimpiin kipuihin riittää panadol vaik lääkärien kanssa keskustellessa osa tarjoaa hyvin perustellen lukuisia eri valmisteita osa ajattelee sen panadolinkin estävän paranemista.
Terveisin Kanthoona
Joo, unilääkkeet ovat kyllä vihoviimeinen juttu. Raitistuva alkoholisti saa unirytminsä kuntoon kyllä ajan kanssa. Alussa se unettomuus on ihan tavallista. Totta kai se normaali uni sieltä sitten palaa ajan kanssa.
Sama viinanhimoa vähentävien lääkkeiden kanssa. Se viinanhimo katoaa ajan kanssa ilman lääkkeitä.
Psyykelääkkeet voivat olla tarpeen, en tiedä.
Unijutuissa on hyvä oivaltaa, ettei viinan kanssa nukuttu uni ole ihan oikeaa unta. Itsellänikin monivuotisen juomisen jälkeen meni pitkään oppia tuntemaan muutokset unessa ja nukkumisessa. Aivan outo ilmiö oli, että lopulta hyvin nukutun yön jälkeen vaivasi aamulla väsymys. Alkoholinhuuruinen pintauni ei koskaan ollut niin syvää, että herätessä olisi ollut uninen olo. Ei sinällään siis ihme, jos lopetuksen jälkeen on univaikeuksia - koko juttu pitää opetella uudelleen. Nukkumuis asioissa olen ollut sen verran fundamentalisti, että olen aina ajatellut, että ihminen nukahtaa ollessaan tarpeeksi väsynyt. Joskus se on kohdallani tarkoittanut telkkarin tuijotusta tai netissä roikkumista aamuviiteen. Lopulta on kuitenkin aina käynyt niin, että keho rupeaa rukoilemaan sänkyyn pääsemistä.
l
.
Toki kannabista vois lääkkeenä käyttää, ihan kuten monia muitakin huumaavia lääkkeitä. Sitä en tosin hyväksy, että sitä sais löyhasti ostettua mukamas omahoitituotteena kaiken maailman vaivoihin. Ihan kuten morfiinikin, niin ainoastaan lääkärin määräämänä ja tarkasti valvottuna, niin varmasti ihan varteenotettava lääke monen muun lääkkeen korvaajaksi, muttei missään tapauksessa alkoholin korvikkeeksi, tai sen vierotukseen. En ole kylläkään koskaan testannut kannabista, enkä testaa, ainakaan huvin vuoksi.
Hurjaa on kyllä lukia kuinka paljon lääkkeitä nykyään määrätään ja käytetään, kuten tässäkin ketjussa ilmenee.
En ole enää tänne paljon kirjoitellut, mutta tuohon unettomuusasiaan oli nyt sitten ihan pakko ottaa kantaa…
Itse lopetin nukahtamislääkkeiden ottamisen alkuvuonna reilusti ennen kun kouluni alkoi, samoin SSRI (olikohan tuo oikea kirjainyhdistelmä… 
… no kaikki kait tietää millaisesta lääkkeestä on kyse…) lääkitykseni joka oli määrätty muuhun kuin alkoholin aiheuttamaan masennukseen.
Anyway. Muutaman viikon jälkeen totesin että rytmini on totaalisesti päin… Lähes joka päivä nukahdin tunnilla ja todellakin nukahdin, näin jopa unia 
Yöllä ei unta millään, ei vaikka yritti mitä keinoja.
Totesin että reilun vuoden rittiuden jälkeen olen todellakin saanut normaalin olotilani takaisin ja olen ihan pennusta asti ollut yövalvoja.
Tässä tapauksessa uniaikani on päivällä ja en voi silloin nukkua. Joskus on oikeasti pakko laittaa silmät kiinni, ajatteli tunnin pitäjä mitä tahansa.
Niinpä yhtenä aamuyönä, tuntien sängyssä pyörimisen jälkeen varasin netistä ajan yksityiselle ja painuin heti aamulla lääkäriin nukahtamislääkkeitä hakemaan.
Olen todellakin ollut aina yöihminen, eikä asialle mitään voi, mutta tässä tapauksessa oli kertakaikkiaan pakko hakea troppia, sillä opiskelu kärsi oikeasti nukahtelustani.
Ja tämä on siis vain teoriatunneilla, kun puuhailee jotain esim. töissä, jaksaa ihan mainiosti.
Mielummin otan illalla silloin tällöin (en siis todellakaan joka päivä) sen kemiallisen avun, että saa univelkaansa joskus makseltua ja jaksaa olla päivän hereillä.
Tämä siis oma kokemukseni ja pointtina se, että jokainen meistä on erilainen, tarvitsee erilaisia keinoja jaksamiseen ja pääasiahan on, että ihminen on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä 
Tsemppiä sinulle SoiKannel ja ihanaa raitista kesää 
Tuo kannabiksen käyttö lääkkenomaisesti vaikkapa alkoholin vieroitusoireisiin pulpahtaa esiin vähän väliä. Tältäkin palstalta käy kuitenkin ilmi, että pään saa nyky-yhteiskunnassa sekaisin vaikka millä aineilla. Kannabiksen puolustamisen taustalla on mitä ilmeisimmin se käyttäjien tarve saada oma touhunsa sosiaalisesti hyväksytyksi. Perusteluna mainitaan, että kannabiksen haitat ovat alkoholin haittoja pienemmät. Mielestäni perustelu ontuu - pitäisi hyväksyä lisää haittoja, kun on jo olemassa haittoja. Kannabis on hööpöheinaa ja saa pään sekaisin. Raitistumisen kanssa aineen vaihtamisella toiseen ei ole mitään tekemistä.
Alkoholin suhteen meillä on lipsahdettu siihen, että alkoholin käyttö on sosiaalisesti hyväksyttävää ja - ikävä kyllä - jopa toivottavaa. Kannabiksen ei mielestäni kuulu päästä samaan asemaan. Kannabiksen käyttäjät ovat tieten tahtoen tehneet ratkaisun, etteivät yhteiskunnan lait ja normit koske heitä. Päihteiden käyttö aiheuttaa syyllisyyttä ja sitä helpottaisi, jos muutkin käyttäisivät. On kuitenkin aivan väärin uhrata vielä terveet ihmiset höpöheinälle, jotta käyttäjien tunnontuskat vaimenisivat. Raittius on elämän ilojen ja surujen kohtaamista selvin päin. Alkoholismi on vahvasti yhteydessä siihen, ettemme ole tätä asiaa oivaltaneet. Alkoholin korvaaminen toisella päihteellä - ehkä vähemmän haitallisella - johtaa vain ojasta allikkoon.
Aika tyypillistä on AA-palavereissa kohdata tilanne, jossa ongelmana on varsin monimuotoinen sekakayttö. Ihmiset saattavat diapamista kiiluvin silmin tarjoilla jopa määrävuosikakkuja ja luulevat olevansa raittiilla polulla. Diapamin sekoittama pää ei kuitenkaan kykene löytämään ratkaisuja raittiin elämän haasteisiin. Ainakin itsestäni vaikuttaa siltä, että nämä sekakäyttöongelmat ovat huomattavasti vaikeampia, kuin pelkkä juoppous.
.
Jos itsellä on sellainen olo, että jalat ovat maan pinnalla ja mitkään aineet ja lääkkeet eivät koukuta tai laukaise halua juoda, lienee ihan sama, onko jonkun toisen mielestä RAITIS vai ei-raitis. Kyse on vain sanasta.
Bentsoista ja vahvoista kipulääkkeistä pysyttelen itse erossa, sillä olen retkahtanut joskus juomaan kuivan kauden jälkeen käytettyäni sellaisia. Lääkkeet aiheuttivat lievästi huumaantuneen olotilan ja laukaisivat halun ottaa myös alkoholia. Vertaisin lääkkeiden aikaansaamaa olotilaa nousuhumalan kaltaiseksi. Siksi vältän kaikkea, millä tuollaisen olotilan saa aikaiseksi.
Näin siksi, että mielestäni alkoholismissa on kyse lähinnä psyykkisestä riippuvuudesta, tietyn OLOTILAN tavoittelusta. Kuten olen täällä usein julistanut, fyysinen riippuvuus on suhteellisen helppo voittaa. Elimistö tottuu pian, ettei saa enää alkoholia. Suurin este raitistumiselle on psyykkinen riippuvuus. Juuri tuo tarve saada tietynlainen olo ajaa juomaan myös ne, jotka ovat saattaneet olla kuivilla kuukausia. Tässä se ikuisten vähentäjien dilemma.
No ni, loistavasti sanottu! Oikeastaan tuohon sisältyy kaikki mitä minä olisin voinut sanoa oikein jumalattoman pitkässä kirjoituksessa. Että sanonkin vain että yhdyn edelliseen puhujaan.
