Elimistön tottuminen päihteen poissaoloon on tapauskohtaista, ja riippuu käytön pituudesta, runsaudesta ja jopa eräistä neurologisista ja geneettisistä seikoista, joita on turha kuitenkaan tankata keskustelufoorumeilla.
Fyysisestä riippuvuudesta toipuminen voi kestää kolmesta päivästä kolmeen vuoteen. (Mm. Tohtori.fi sivuilla alkoholin fyysisten vierotusoireiden pituudeksi mainittiin joskus 1 viikosta 36 kuukauteen)
Mutta syy miksi kirjoitan tähän ketjuun on nuo kannabiksen puolet kipulääkkeenä? Millä tavoin se siis olisi parempi kipulääke tai särkylääke kuin nyt käytetyt reseptivapaat parasetamoli, ibuprofeiini yms. yms. ?
Jos se on niitä voimakkaampi, onko se parempi kuin reseptikipulääkkeet kuten kodeiini (esim. Panacod) ja muut vastaavat opioidit? (onko yrtin thc myös opioidi? on?)
Nykyisin käytössä olevat resepti-kipulääkkeet aiheuttavat ajan kanssa vaikean riippuvuuden.
Samoin tietenkin tekevät rauhoittavat, ja unilääkkeet (bentsodiatsepiinit ja johdannaiset) joiden addiktiopotentiaali on alkoholia voimakkaampi.
Lyhytaikaisessa käytössä bentsot toki puoltavat paikkaansa mm. anti-epileptisten ominaisuuksiensa takia, jonka takia niitä tarvitaan akuutissa, ensiapuluontoisessa katkaisuhoidossa.
Unilääkkeitä voinee kukin käyttää oman vointinsa mukaan silloin tällöin, kuitenkin riskit tietäen.
PS. Bentsojen valinnassa nyrkkisääntö: “paamit” (diatsepaami, loratsepaami etc.) ovat aavistuksen verran voimakkaampia ja pitkäkestoisempia kuin “laamit” (esim. alpratsolaami)
Mutta; by the way: minkä ihmeen takia alkoholismi tarvitsisi korvaushoitoa !? (siis akuutin vierotusvaiheen ja kramppi/delirium-vaaran jälkeen)
Fräulein Onniina:n kirjoitukset ovat kyllä mukavaa luettavaa, koska niistä tulee korostuneesti esiin hänen oma kokemuksensa raitistumisessa (ja lisäksi ne ovat rehellisiä ja hyvin kirjoitettuja). Toivottavasti jaksat kommentoida jatkossakin
Omalla kohdallani lopetin alkoholismiini liittyvien masennuslääkkeiden käytön heti juomisen lopettamisen yhteydessä, eikä niitä ole tullut ikävä. Unilääkkeitä en enää käyttänyt edes juodessani, sillä niiden aiheittama riippuvuus oli minulle mahdoton kestää. Lopetin ne aiemmin väkisin. Mielestäni itse alkoholismin takia ei tarvita lopettamisen yhteydessä mitään lääkkeitä (ainakaan muutaman päivän jälkeen). Miksi tarvittaisiin, koska elimistö toimii huomattavasti paremmin ilman alkoholia (ja lääkkeitä). Lääkkeitä pidetään mukana vain siksi, että olo saataisiin edelleen pysymään sekavana tai “parempana”. Samalla tietysti kynnys juomiseen pysyy edelleen normaalia alempana.
Korostan että tarkoitan vain alkoholismin tai lääkeriippuvuuden takia käytettäviä lääkkeitä. Jos masennus ei (harvoissa tapauksissa) johdu alkoholin käytöstä, tietenkin asiaa pitää pohtia erikseen.
On kyse vähän eri asiasta kuin korvaushoito. Entäpä jos sillä olisi psykologisia ominaisuuksia, jotka yksinkertaisesti vain auttaisivat pysymään irti viinasta? Eivät kaikki ihmiset pysty pysymään irti viinasta koskaan ilman jonkinmoista lääkettä. Jos on pakko olla jokin päihde tai lääke, miksei sitten se vähemmän haitallinen kuin se enemmän haitallinen (viina ja voimakkaat psyykenlääkkeet)? Kaikista ei voi tulla jotain AA-uskovaisia. Kaikilla ei ole hyvää elämää, jota elää viinan jälkeen. Voi olla vain tyhjyys ja pysähtyneisyys. Se on keskiluokkaisten ponsareiden hyvä laukoa yleistäviä mielipiteitään tässä iltapäivälehtitasoisen keskustelun läpitunkemassa maassa. Viisi miljoonaa samanlaista taputtaa käsiään. Lapset kasvavat, työssä menee hyvin ja elämä hymyilee. Kelpaa siinä sitten tietää kaikesta kaikki.
En minä kuitenkaan sinänsä usko että mikään kannabiksen lääkekäyttö voisi tällaisessa asiassa toteutua - asia olisi liian monimutkainen lääkäreineen ja kääkäreineen - enkä lopulta edes kannata laillistamista Suomessa. Makaisihan tuolla silloin äijää körmyllään pitkin poikin sekä kännissä että pilvessä. Meidän kulttuurimme on liian ohuella pohjalla. Kukin tekee mitä tekee. Kukin ajattelee mitä ajattelee. En minä ainakaan puolusta mitään tai vastusta mitään tästä näkökulmasta ajateltuna. Menee kuitenkin yleistämiseksi.
Mutta syy miksi kirjoitan tähän ketjuun on nuo kannabiksen puolet kipulääkkeenä? Millä tavoin se siis olisi parempi kipulääke tai särkylääke kuin nyt käytetyt reseptivapaat parasetamoli, ibuprofeiini yms. yms. ?
Kopsasin ton Tarharyhmän kommentin.
Lääketeollisuus tutkimuksiensa ja asiakkaiden tarpeiden vuoksi pyrkii löytämään turvallisempia lääkevalmisteita.
ibuprofeiinit on hyviä kuurilääkkeinä niinkuin myös parasetamoolit Mutta pitkään niitä et voi käyttää vaikka lääkärit niitä aika sumeilematta suosittelee. Tiesittekö tarharyhmässä Norsullakin mainostetun panadolin maksatoksisesta vaikutuksesta, entä ibuprofeiinien verenpainetta ynnä vatsaoireita aiheuttavasta vaikutuksesta.
Pitkäkestoisen kivunhoidon potilasturvallisuuden vuoksi keskushermoston kautta vaikuttavia aineita kehitellään.
Lääketehtaiden demonisointi toki kuuluu yhtenä joidenkin "uskonlahkon"lailla alkoholistin mieltä sokkaavien toimintamalliin, mutta ei se oikeuta Smokki&Sikarinkaan kaltaisiin toisen ihmisen raittiuden väheksyntää.
AA:ssa ollaan vain ALKOHOLISMIN vuoksi ja siellä pyritään olemaan päivä kerrallaan raittiina alkoholista.
Se vaan on niin ja jos jonkun ihmisen valkosipulin syönti ei minua miellytä on vika minussa
Niin että Aikanaan ne pammitkin jää pois jos että kerkeä puhtauteemoillanne väkeä karkoittamaan.
Noista lääkkeistä vielä haittavaikutusluettelot on lääkepakkauksessa ja siinä on mainittu monellekko tulee niitä ja millä suhteella . EI NIITÄ HAITTOJA KAIKILLE TULE vaan esimerkiksi yhdelle tuhannesta . Järki käteen niitä lukiessa.
Pointti on mielestäni tässä se, että jos alkoholisti syö keskushermostoon vaikuttavaa lääkettä, viinasta on vielä vaikeampaa päästä eroon, eli alkoholi ja muut keskushermostoon vaikuttavat aineet eivät ole vaihtoehtoisia, vaan lisäävät toistensa käytön riskiä. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta keskushermoston ronkkiminen ei ole alkoholistille hyväksi IMO.
Keskiluokkaisia tai muuten töissä käyvää “alempaa keskiluokkaa” edustavat Suomenkin alkoholisteista valtaosaa. Sillan alta on vaikeaa pelastaa enää ketään käytti lääkkeitä tai ei
Olen about samaa mieltä edellisen kanssa, ja tietysti voidaan puhua mistä tahansa korvaavista riippuvuuksista ilman kemikaalejakin. Esim. alkoholismin vaihtaminen ahmimishäiriöön tai internetriippuvuuteen (sic) on vain allikosta ojaan siirtymistä.
Niin no aika monilla asioilla voi olla sellaisia psykologisia ominaisuuksia; mm. edellä mainizemillani toiminnallisilla riippuvuuksilla, kemiallisista puhumattakaan.
Muuten, myös joidenkin mielialalääkkeiten on havaittu vähentävän tai poistavan viinahimon. SSRI- ja muut lääkkeethän eivät edes varsinaisesti aiheuta addiktiota, koska ne eivät kolahda nopeasti keskushermostoon kuten bentsot etc. vaan ne tehoavat pikkuhiljaa ajan kanssa.
Kannabiksen suhteen tekee mieli siteerata erästä pätevää päihdetyöntekijää: "kun on nähnyt pilviveikon vajoavan kannabis-psykoosiin katkolla, voi unohtaa puheet “miedosta huumeesta”.
Kanttoona, joo tiedän ibuprofeiinin riskit mm. verenpaineelle. Ihmettelinkin miksi sitä käytetään ja määrätään niin paljon, koska käsittääkseni parasetamoli ja tavallinen asperiinin asetyylipläpläähappo ovat vähemmän haitallisia.
Hihi hih… Mä en ole mikään porvari, mutta siihen kyllä uskon, että jokaisella, jonka aivot eivät ole liuenneet, on mahdollisuus luoda itselleen mukava elämä. “Jokainen on oman onnensa seppä”, mitä tulee henkiseen ja fyysiseen HYVINVOINTIIN. En siis tarkoita mielekkäällä elämällä rahaa, menestystä, tavaraa -soopaa, jonka tuo tunteella (ei ajattelemalla) elävä keskiluokka on robottimaisesti omaksunut. In matter of fact…komppaan edellistä mielipidettä, jonka mukaan alkoholismi on yleisintä juuri keskiluokan ja alemman keskiluokan keskuudessa. Kaikkea tuntuu olevan, mutta lisää pitäisi saada, kun sillä naapurillakin on…Sitten tissutellaan tyhjyyden tunteeseen, vihataan maahanmuutajia ja romaneja, koska ne tulevat tänne elelemään verovaroillamme. (niilläkin verorahoilla voisi ostaa isomman TV:n, uuden auton ja vähän enemmän kaljaa). Eli ei se elämä hymyile. Siitä kertoo muun muassa tämä yleistyvä katkeruus. Hyvinvoiva ja onnellinen ihminen on halukas auttamaan myös muita.
Minun näkemykseni mukaan päihdeongelmat (ja muutkin terveysongelmat) on yleisimpiä pienituloisten eli työväestön ja etenkin työttömän työväeston keskuudessa.
Tämä johtuu tietysti sosiaalisen riippuvuuden ulottuvuudesta, ja yhteiskunnan alimmilla portailla sosiaalinen verkosto voi olla jo melko päihde-orientoitunutta.
Lisäksi kun julkinen terveydenhoito ja -päihdehoito monin paikoin ovat mitä ovat, voi avun hakeminen olla vaikeampaa kuin keskituloisille ja suurituloisille, joilla on käytössään yksityiset työterveyspalvelut ynnä muut.
Alkoholismin periytyvän luonteenkin takia monet alkkikset ovat jo syntyneet yhteiskunnan alimmille portaille, koska heidän alkoholisti-vanhempansa ja -isovanhempansa ovat tipahtaneet sinne jo sukupolvia sitten.
Tämä ei tokikaan tarkoita, etteikö päihteet lävistäisi kaikkia yhteiskuntaluokkia ylimmille tasoille asti.
Myös muut terveysongelmat rehottavat pienituloisimpien parissa, paradoksaalisesti mm. lihavuus. :
Kyl vaan. Tietyssä vaiheessa alkoholismin kulkua vauriot tosiaan on niin vakavia, että mahdollisuus toipumiseen on mennyt. Alkoholismi on pitkälle edetessään invalidisoiva sairaus, ja se tarkoittaa sekä psyyken että fysiikan paranemattomia vaurioita. Eli lopulta on päästy rappeuttavaan vaiheeseen, johon asti monet alkkikset ei edes selviä ennen kuolemaa tai elinikäiseen laitoshoitoon joutumista.
Kun aivot, elimistö ja hermosto ovat peruuttamattomasti mäsänä, on mahdollisuudet minkäänlaiseen toipumiseen melko olemattomat.
Ihmeitähän toki voi aina tapahtua, mutta ne ihmeet ei ole enää kuolevaisten tehtävissä.
Alkoholi aiheuttaa kyllä vakavia vahinkoja elimistölle. Monet niistä vaurioista ovat myös parantumattomia. On kieltämättä ikävä katsella, kun aivot on huvenneet siinä määrin, ettei kävely enää onnistu kunnolla ja ajattelukin on vähän sitä sun tätä. On kuitenkin varsin yllättävää tavata näitä tovereita AA:ssa. Nuokaan vaivat eivät tunnu pahemmin haittaavaan aivan normaalia ja tervettä elämää. Tässä suhteessa toivottomuuteen ei kannata vajota missään vaiheessa. Muutos on aina mahdollinen.
Raittiuden tielle ei voi neuvoa ketään muuta, kuin oman itsensä. Tarvitaan todellinen halu raitistua. Täällä aika paljon kritisoidaan “lapualaisia” siitä, että hoito-ohjelmassa pyritään synnyttämään raitistumisen halukin - vaikka puolipakolla. Tuon halun muodostaminen on niin iso juttu, että samaan aikaan ei kannata murehtia, minkälaista elämää sitten aikanaan on tarjolla raittiina. Ne, jotka tuon matkan ovat taittaneet vaikuttavat kuitenkin tyytyväisiltä valintaansa.
Jos puhutaan raitistumisesta, niin minun mielestäni pitää lopettaa puhuminen pillereistä, kannibiksesta, jne… , koska jos lopettaa viinan käytön, voi jäädä kiinni lääkkeisiin tai kannabikseen, jos käyttää näitä vierotusoireisiin!
haittavaikutusluettelot on lääkepakkauksessa ja siinä on mainittu monellekko tulee niitä ja millä suhteella . EI NIITÄ HAITTOJA KAIKILLE TULE vaan esimerkiksi yhdelle tuhannesta . Järki käteen niitä lukiessa.
:
, koska jos lopettaa viinan käytön, voi jäädä kiinni lääkkeisiin tai kannabikseen, jos käyttää näitä vierotusoireisiin! 