Toiveissa raitis päivä

[Taji]

Kiitos ihanista ja ajattelevaisista sanoista​ Ihan tässä herkistyy tästä tuen ja viisaiden sanojen määrästä! Se tuki mitä täältä saa on kyllä vaikeissa hetkissä tosi tärkeää. Ne antaa toivoa paremmasta.

@Teme70 Tuo juomistunteiden kohtaaminen on kyllä tosi hyvä vinkki!! Oon kohdannut muut tunteet sellaisenaan ja antanut niiden tulla ja mennä. Mutta juomistunteen kohdalla jotenkin jäykistyn ja kauhistunki, ja rehellisesti sanottuna siihen liittyy jopa ”helpottava” olo; ”Nytkö saa luovuttaa!!?”. Tiedän, että jos joisin niin olisin tosi pettynyt itseeni. Ja minua myös pelottaa juoda, koska vaikka kuvittelen, että olisin viisaampi, niin tiedän että en ole! Oon sen kokeillut jo monet kerrat.

@Tämiss jaan tuon terveyskuurin kyllä! Itekki oon saanu painoa pudotettua ja närästys vaivat ja vatsavaivat on taakse jäänyttä elämää! Tuo muuhun keskittyminen on varmasti toimiva, juhlissahan on mihin keskittyä: sukulaisiin, ruokaan jne.

@Metsanpoika Lohduttaa se​ Kiitos kun jaoit sun kokemuksen! Toivon, että pääsen tuohon pisteeseen ja kovasti sinne pyrin. Ekat kerrat on varmasti ne vaikeimmat, mutta myös antoisimmat kun niistä huomaa selviävänsä selvänäkin! Tuntuu hurjalta ajatella, että lähtisin juhlista autolla​ Oon vältelly kaikenlaisia illanviettoja, koska tunnen että oon liian heikko vielä niihin! Mutta ajattelin, että jos kävisin terassilla ystävän kanssa kokeileen miltä se elämä selvinpäin siellä maistuu! Siitä olis helppo aloittaa! Varsinki ku menee autolla niin ei tuu houkutuksia!

@kaaosteoria66 joo just tuo, että eihän se kaks riitä. Ja tiedän että pystysin juomaan vaan kaks, mutta se, että kuinka kauan menis että tilanne eskaloituis, niin tod näk max kaks vkoa ja se olis jokailtainen ralli. Minä en oo alkoholittomia siidereitä juonut, kun niissä se maku triggeröi, mielummin juon vaikka vettä!

Iltamietteitä: Mulla on alkanu tulemaan sellaisia yhtä äkkisiä voimakkaita onnen tunteita. Mietin, että miten elämä voi olla näin ihanaa! Miten voin olla niin onnellinen! Ja pienistä asioista tuntuu saavan sellaisen saman ihanan hyvän olon aallon, minkä sai nousuhumalasta! Kävin tänään saunassa ja yhtä äkkiä tuli tuo tunne, kiitollisuus, onnellisuus, onnekkuus, raittius, kaikki tuntu vaan niin hyvältä. Tänään oon ollut aika itsevarma siitä, että voin olla kesän juomatta. Ja toivon todella, että se ”pinkki pilvi” saapuu just kesäksi niin pääsen sen voimalla ohittaan kesän.

Nuita juhlia mietin tänään, että käytännössähän se aika mitä siellä vietetään on joitain tunteja, ja sen jälkeen se oma arki ja elämä taas jatkuu. Niin haluaako sitä tosiaan pilata tän vsltavan työn mitä on tehny parin tunnin takia ja tiedän jo, että siitä tulis niin iso henkinenmorkkis, koska oon niin onnellinen raittiudesta. Yhtien juhlien väliin jättämistä mietin kovasti, koska ne on ne kaikkein pahimmat juomisen kannalta. Olis mun vuoro järjestää juhlat tänä kesänä, ja ne on olleet kunnon ryyppäjäiset, niin haluttais vähän jättää välistä. Toisaalta en haluais jättää hauskuutta väliin, mutta sitte se onko se hauskaa selvinpäin. Ja toiseksi, koska olisin ainoa joka ei juo, niin ihan kaikki ihmettelis sitä varmasti ja en halua puhua tästä asiasta kenellekkään. Tämä on mun oma matka ja en halua siihen mitään paineita ulkopuolelta. Oon just se tyyppi, kun sanotaan että noin ei kannata tehdä, niin teen ihan vaan vapaan tahdon eleenä.

Niin kiitollinen tänään raittiudesta ja tästä yhteistöstä, mistä sain kipinän lopettaa ja uskoa, että minäki pystyn siihen!

[Taji]

Illan mietteitä: Nuo juomisajatukset tuntuu tulevan selkeästi useamman päivän aaltoina! Vasta oli todella rauhallista niiden suhteen ja nyt pari-kolme päivää ne on olleet todella voimakkaana. Tänään jopa katoin kelloa, ja kauppa oli onneksi kiinni! Tuskin olisin lähtenyt hakemaan, mutta kellon katsominen oli kyllä iso hälytysmerkki. Oon miettiny mistä nuo ajatukset niin voimakkaana nyt tulee ja minusta tuntuu, että en varsinaisesti kaipaa alkoholia ja juomista, vaan rentoutumista. On ollut normaalia kuormittavammat viikot ja se alkaa kai näkyä. Yritän kiinnittää huomiota nyt enemmän omaan aikaan ja palautumiseen, josko se auttais ja veis himot mennessään.

Sinänsä en himoja pelkää, kun ennenkin ne on ohi mennet, mutta oon tosi impulsiivinen ja jos olis joku tosi vaikea tilanne ja tulis vielä voimakas juomahimo, niin se vois olla menoa sitte. Luin täältä, että jollakin oli tullut juomahimot ja lähtenyt käveleen kauppaan, mutta päättänyt mennä lenkin kautta, ja lenkillä ne himot oliki sitte jo laantunu. Tän talletin mieleeni vaikeaa hetkeä varten!

No himoista huolimatta selvänä edelleen, joten kiitollisena unille! Raitista viikonloppua!

[Taji]

Nöyränä täällä käymässä. Repsahdin viime su, ja meno näyttää vain jatkuvan. Tuntuu niin epäonnistuneelta. Kaikki lähti siitä, kun tunsin kovaa halua ”olla normaali”, ja juoda vain kaksi tai kolme, johan minä pystyisin siihen, kun olin ollu KAKSI päivää vaille 2 kk juomatta. No kaikkihan tietää ja arvaa, että se ei jääny kahteen, vaan joka ilta jalat on vieneet kauppaan ja mennyt taas pari vahvaa ja väh 2-3 hard seltzer. Tuntuu, että kuin tyhmä sitä voi olla. Luulin oppineeni, osaavani hallita, vaan taas mentiin kantapään kautta. Pelottaa, että milloin saan lopetettua. Vaikka joistakin tää voi kuulostaa siltä, että joku ilta juominen ei oo ees ongelma, niin tää on niin pakon omaista, että tuntuu että sitä en voi hallita. Jalat vaan kävelee kauppaan, halusin tai en. Juon, halusin tai en. Ei oo rahaa, ei haittaa, ostan luotolla. Kuka ostaa luotolla alkoholia.

Viimeiset kolme lopettamista on vaatinu sairastumisen vakavampaan asiaan esim keuhkokuume, akuutti vatsa, että oon saanu lopetettua juomisen. Vaikka tämä hävettää, niin haluan olla rehellinen. Palaan, kun saan putken rikottua ja voin tas toivottaa raitista päivää.

[kaaosteoria66]

Minä ja varmaan moni muukin todellakin tietää mitä käyt läpi. Itsekin olen ostanut viinaa luotolla. Niin se menee. Hyvä, että tulit rehellisesti päivittämään asian. Sinä pystyt pääsemään siitä irti taas - yksin ei kukaan jaksa. Toivon Sinulle kovasti voimia, että jaksaisit pyytää apua.

[Taji]

Täällä sitä edelleen ”mennään”. Nyt ollaan jo samassa vauhdissa entä ennen lopetusta. Tietenkään mieliala ei tunnu yhtä kamalalta, VIELÄ, entä ennen lopetusta. Tuntuu tosi kaukaiselta se kaikki mitä mulla oli ennenku lankesin. Ihan ku lottovoitto olis ollut kädessä, jonka antoi sit valua sormien läpi.

mutta onneksi kaikesta huolimatta koen, että jotain on muuttunut! Koska vaikka pelkään, että miten saan lopetettua, niin uskon ja tiedän että pystyn siihen, koska oon tehny sen tänä vuonna jo kahdesti. Toki pakon eessä, mutta silti. Ja tiedän, että se on sen arvosta. Tällä hetkellä on paljon ajatuksia, mitä en nyt tähän avaa, koska en halua provosoida kenenkään ajatuksia, mutta tiedän että se on riippuvuus joka siellä huutelee enkä minä.

Tää on mulle itelle: Kun luet tätä myöhemmin ja tulee se tunne, että voisisko kuitenki juoda sivistyneesti, niin vastaus on EI, et voi!! se on testattu jo nyt monet kerrat, viimeksi nyt. Ja se EI ole tämän arvoista. Tämä olotila ei ole edes 1% siitä mitä se on ilman alkoa.

Jos sanon tämän nyt ääneen niin se toteutuu: Keskiviikkona lopetan. Eli nähdään ke iltana!

[Taji]

Ei tunnu olevan valoa tunnelin päässä. Aamulla on aina kova tahto olla juomatta ja jo puolen pvä aikaan alkaa petailu ja päätös on menetetty sen jälkeen. Nyt pitäis saada rikottua rutiini. En voi uskoa, että oon taas tässä pisteessä. Se siitä kohtuullisesta juomisesta. Oon juonu siis joka pvä sen jälkeen kun ratkesin. Edelleen klo 18→ mutta suoraan vanhoihin rutiineihin. Alkanut taas menojen peruminen jne aamusta, että saa juoda pari lisää. Huhuh. Miten tämä voi olla niin vaikeaa, millä tahdonvoimalla tämän katkaisee.

Toisaalta onko tämä vaikeus myös pelkoa lopettaa, kun tietää et joutuu luopumaan. Mitään erityistä hyvän olon tunnetta en oo alkosta saanu, ainoa mitä tekee on väsyttää ja saan nukuttua huonosti. ”Yllättäen” siis edelleenkään mitään positiivista ei oo tuonu elämään. Mielialaki on laskenu ja oon taas vanha masentunu ja väsyny itseni. Oon ailahtelevainen ja kärttyinen. Ei ois pitäny juoda.

[Teme70]

Jos raitistuminen onnistuisi tahdonvoimalla, niin aika vähän olisi juoppoja. Alkoholiriippuvuus on laaja-alainen riippuvuussairaus, jossa tunnesäätelyllä on hyvin keskeinen rooli.

Alkoholi on toiminut vuosia (tai vuosikymmeniä) yleistyökaluna, se on vaimentanut pahan olon ja voimistanut hyvää oloa. Aivot tottuvat siihen eivätkä osaa enää muita keinoja.

Kun ihminen lopettaa juomisen, hän menettää ensisijaisen keinonsa käsitellä tunteita. Luultavasti sinulla on kyse juuri siitä ja siksi aamun päätöksestä huolimatta juot kuitenkin joka päivä .

Tuo puolenpäivän aikaan alkava petailu, joka johtaa iltajuomiseen kuulostaa aika klassiselta retkahduskehältä. Se alkaa tunnetasolta, joku tunne saa mielesi kaipaamaan alkoholin tuomaa helpotusta tai pakoa. Se siirtyy tietoiselle tasolle, jolloin alat jo keksiä perusteita sille, miksi tänään kannattaa juoda. Ja lopuksi on se toiminnan vaihe, jossa hankit juotavan ja juot.

Jos tämä kuulostaa yhtään tutulta, niin älä suotta murehdi tahdonvoiman puutteesta. Riippuvuus siinä vain toimii.

Omaa toipumistani on auttanut se, että olen ymmärtänyt tunteiden merkityksen tässä pelissä. Paljon puhutaan tunnesäätelystä, mutta minusta tärkeintä on niiden kohtaaminen ja sietäminen. Ei niin, että kaikkea ikävää pakenee juomiseen. Tai että iloa pitää yrittää buustata sillä.

Kokemuksesta voin sanoa, että tunteiden kohtaaminen ja käsittely selvinpäin on juopolle aluksi äärimmäisen vaikeaa. Se on kuitenkin pakko tehdä ja oppia jos haluaa raitistua. Pelkkä tahdonvoima ei loputtomiin kanna.