Toimivia taktiikoita, ainakin toistaiseksi, ainakin minulle

Me Lopettajat
1

Terve!

Täällä on kohta pari kuukautta selvyyttä takana. Sitä ennen humalahakuista pämppäömistä n. 30 vuotta. En ollut koskaan humalassa väkivaltainen, pidin töistäni kiinni ja kaikin puolin kulissit kunnossa. Hölmöilin kyllä muuten monella tavalla, mutta en mitenkään niin pahasti, että siitä olisi tullut kipinä lopettamiseen. Olin tietävinäni myös rajani ja tein taannoin “strategisia” viisaita viilauksia juomatapoihin. Jätin esim. terävät pois ja krapuloiden pidentyessä ajoitin kovan juomisen perjantaihin lauantain sijaan. Se toimikin aikansa, kunnes aloin vetämään viikonloppujen harrastuksia ja vastuita vihkoon. Makasin vaan kaljasumukrapulassa ja väistin vastuita tekosyillä. Kun väsymys venyi kaikesta huolimatta seuraavalle viikolle ja olo oli kaikin puolin vetämätön jatkuvasti, niin tein päätöksen laittaa korkin kiinni.

Kuuntelin päätöksen kohdalla useita äänikirjoja alkoholismista. Monet suositut kirjat olivat kuitenkin hyvin naiiveja omaan makuun. En oikein osannut samaistua kolmekymppisiin bilehileisiin, joille suurin ongelma lopettamisessa oli kavereiden ihmettely. Sitten oli niitä toisia ääripäitä väkivaltaisuuksineen ja vankilakierteineen. Itse kun kittasin yksin tai pienessä seurassa, saunassa tai lähibaarissa ja siinä välissä vaihtelin työpaikkoja aina vaan vaativampiin ja sain muussakin elämässä lisää vastuita. Toistaiseksi parhaiten kolahtanut kirja on Anni Gracen “This Naked Mind”. Teos on käännetty suomeksi (Selvin Päin). Kirja lähestyy alkoholismia raa’asti kokemuksen ja tieteen kautta ja se kyseenalaistaa tai oikeammin suorastaan riisuu koko alkoholikulttuurin. En olisi uskonut, että suomalaiselle saunassa kaljaa ja viskiä lipittävälle ukolle uppoa noinkin hyvin amerikkalaisen bisnesnaisen sanomiset, mutta minkäs teet. Kirja toimi. Kirjailija on myös kaupallistanut metodinsa ja rakentanut nettiin kommuunin kirjan menestyksen ympärille, mutta en ole sinne eksynyt. Suomenkielisen käännöksen lukija on muuten mies. En ole tietoisesti kovin sovinisti, mutta kyllä se auttoi uskomaan mitä kuuli. Nyt on menossa toinen kierros kirjailijan itse lukemana ja voi olla, että olisi jäänyt kesken jos olisin tällä aloittanut. Vaikka tein päätöksen itse, niin tämä kirja antoi päätökselle lihat luiden ympärille. Se tavallaan täytti kaikki yksityiskohdat ja antoi vasta-argumentit kaikille päätöksen kyseenalaistamisille joita olisin alkanut kuulla tai jossain vaiheessa keksiä ja esittää ihan itse.

  1. Minulle kaikkein tärkein kulmakivi on itse päätös. Tein täysin ehdottoman päätöksen jossa minkäänlainen lipsuminen ei ole vaihtoehto. En ole mikään Jeesus jolle tämä olisi helppoa, päin vastoin ja juuri siksi päätös on oltava totaalinen. Käytän myös muutamaa muuta taktiikkaa helpottaakseni matkaa.

  2. En laske selviä päiviä, koska koen laskemisen itsessään kääntävän ajatuksia kiusauksen suuntaan. Kyllä minulla mittari pyörii kännykässä ja olen kartalla ajasta, mutta en erottele tai tavoittele tasalukuja tai kuukausia. Tunnen itseni ja jokainen “rajan” ylittäminen laskisi suojausta ja antaisi tilaa ajatuksille kuten “ihan vähän vaan, vain tämän kerran”.

  3. En jätä mitään rientoja välistä, paitsi jos niiden itsetarkoitus on kännääminen. Käyn kaikki pikkujoulut ja reissut kuten sovittu. Menen autolla ja poistun kun pöydistä siirrytään baarin puolelle. Siinä vaiheessahan itse tarkoitus muuttuu. Olen riennoissa puhelias ja kiinnostunut muista ja sivuutan kysymykset juomattomuudesta kohteliaasti. Harjoittelin tätä jo viime kuussa useaan otteeseen. Kieltämättä pikkuriikkisen harmitti poistua “kesken” ensimmäisiä kertoja, mutta ai että oli aamulla mahtavaa herätä ja vetää tunti hotelliaamista kun muut kömpivät liikkeelle jättäen aamiaisen väliin :slight_smile: En myöskään jätä rientoja väliin siksi, että en halua kokea menettäväni päätökseni takia mitään. Päin vastoin haluan nähdä miten muut humaltuvat, miten ujopiimät alkavat laukoa estojen poistuessa vähemmän viisaita juttuja huomaamatta sitä itse ja miten itse voin poistua milloin haluan. Tämä on huumaava tunne ja kyllä, siihen sisältyy kokemus, että tältä kantilta olisin vähän parempi kuin muut. Tämä tunne ei ole ilkeyttä tai halveksuntaa, vaan puhdasta itsekästä salaista iloa.

  4. Laskin, että tavallisesti vedin kaljatölkkejä n. satasella kuukaudessa. Joskus enemmän, varsinkin jos eksyin ravintolaan ja tarvitsin takseja tai hotellia. Nyt sijoitan vähintään satasen joka kuukausi. Laitan summan instrumentteihin joita ei voi muuttaa rahaksi ilman muutamaa pankkipäivää. Joulukuussa menee isompi summa, koska pikkujouluja toisissa kaupungeissa ja joulujuomatkin ovat kalliimpia. Tästä olisi kiva saada uusi terveempi addiktio, joka siinä sivussa tukee the päätöstä.

  5. En muuta mitään muuta toistaiseksi. Minun pitäisi liikkua enemmän, syödä terveellisemmin, olla parempi ihmisenä jne, mutta antaa nyt olla. En halua tehdä samanaikaisesti päätöksiä, joista jonkin kaatuminen antaisi syyn vetää myös muut vessasta, siis myös korkin sulkemisen.

  6. En jeesustele, enkä tee numeroa juomattomuudestani. Vanhat tutut saavat kipottaa miten haluavat, toki sillä erolla etten ole heidän enemmän humaltuessaan enää paikalla. Sitten kun olen huomattavasti selvemmillä vesillä eli vahvempi, toivoisin voivani jopa auttaa olemalla kuskina tai vastaavaa eri tilanteissa esim. konserteissa tai urheilutapahtumissa.

Nämä taktiikat ovat tosiaan toimineet tähän saakka. Lisäksi kuuntelen edelleen kirjoja, podcasteja ja YouTube-juttuja aiheesta sekä luen näitä juttuja täältä ja muualta. Vaikka kehuin yhtä kirjaa edellä, niin aina joku antaa aiheeseen jotain lisää. Myös selvästi virheellisiä käsityksiä on hyvä kuulla ja pureskella. Vaikka nyt on itsevarma olo, niin haluan pitää toistaiseksi yllä tavallaan tietokylpyä, ettei lipsahda ajatukset ja luulot sivuraiteille.

Vichyä menee jonnin verran, pari 12-packia viikossa. Nyt futista katsellessa kaadoin ensin Vichy-tölkin tuoppiin ja perään desi Pommacia. Toimii. Takana kuitenkin kymmeniä tuhansia tyhjiä kaljatölkkejä, että turha nostaa vaikeusastetta jollain kukkakaalin pureskelulla. Tölkki se olla pitää ja mieluummin kuplavettä kuin sokeria.

Saunominen on vähentynyt. Ei vaan huvita. Kertoo paljon siitä mikä merkitys saunalla minulle oikeasti oli. 2-4 tölkkiä meni ennen jo saunaa lämmittäessä, että sellaista idylliä. Lasten kanssa menen mielellään saunaan ja jatkossa myös saunasta heitä nukuttamaan kun ei tarvitse enää “ottaa niitä kovia aikuisten löylyjä” lasten jälkeen.

Ensimmäiset pari viikkoa meni yllättävän helposti, koska päätös oli niinkin kova mitä se oli. Kolmannella viikolla tapahtui kropassa jotain, koska tuolloin jano yltyi uskomattomiin mittoihin. En pärjännyt edes öitä ilman vesipulloa vierellä ja vessassa tuli juostua samassa suhteessa. Tuota kesti viitisen päivää. En kuitenkaan ole saanut virtaa takaisin siinä määrin mitä kuvittelin saavani. Olen edelleen väsynyt ja vedän päikkäreitä. Tätä katsotaan parhaillaan ammattilaisten kanssa, tsekataan uniapneat ja muut. Kun syy löytyy ja korjataan, niin pitää olla tarkkana ja kovana, että en kompastu siihen kynnykseen ja ala järkeillä, että “lopetinko turhaan”. Tässäkin asiassa siis oltava koko ajan edellä henkisesti.

Tulipa vähän liiankin siistiä tekstiä menneestä. Jätin tarkoituksella kaivamatta mitä kaikkea “hölmöilyt” tarkoittivat. Sanotaan niin, että väkivaltaa, rikoksia ja työttömyyttä lukuun ottamatta koko alkoholiin liittyvä nurjuuden repertuaari löytyy kyllä CV:stä. Niiden tonkiminen ei vaan auta. Takana ei satu eikä tapahdu enää mitään, eikä edes kummittele, mutta edessä tapahtuu senkin edestä.

2 tykkäystä
2

Lueskelin lisää palstaa ja pysähdyin miettimään alkoholin ja seksuaalisuuden kohdalla.

On melkein valehtelua olla mainitsematta, että seksi on yksi taustalla oleva, mutta silti valtavan merkittävä motivaattori pysyä päätöksessä ja jotain jonka kohdalla odotan huomattavaa parannusta ennemmin tai myöhemmin.

Ensinnäkin, “se” on aina mielessä. Viimeinen asia jota mietin nukahtaessa ja ensimmäinen herätessä on seksi. Olin sitten humalassa tai selvinpäin, nukkunut 4h tai 10h, lauantaisin tai torstaisin… Aina se on mielessä. Olen kuitenkin pitänyt koko elämän yllä äärettömän kovia sosiaalisia käytösnormeja. Vaikka oikeasti riisun mielessä kaikki joilla on pulssi, niin käytännössä en edes vilkaise takapuolia jos en ole varma ettei kukaan huomaa vilkaisua. Katson aina silmiin, en yhtään alemmas ja puhun tietoisesti ennemmin ruoanlaitosta kuin jostain joka alleviivaisi tietynlaista menestystä. Näin siis selvänä. Tämä on myös auttanut pitkälle. Olen tietyissä piireissä arvostettu helposti lähestyttävänä ja turvallisena miehenä.

Alkoholi alentaa estoja, tekee aukkoja sosiaaliseen aitaan, mahdollistaa lähestymisen ja myös vastapuolen ollessa vaikutuksen alainen johtaa joskus yhteiseen jumppahetkeen. Lopulta paikat on kovana, urheilu alkaa ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu… kunnes käy tavalliset. Ei pääse maaliin. Sain, mutta en saanut. Vähän kuin ilmoittautuisi maratonille, sitten odottaa kisapäivää innosta soikeana, lähtee liikkeelle, mutta joutuukin kävelemään viimeisen kympin. Ystävät onnittelee maaliin pääsystä ja hyllylle tulee osallistumismitali, mutta sisällä riepoo mikä meni pieleen. Alkoholi antaa rohkeutta tehdä aloitteen ja mahdollisuuden seksiin, mutta ainakin tietyn iän ja promillen ylittyessä pilaa itse pelin. Vastapuoletkin ovat olleet useimmin alta riman, vaikkei oma rima edes korkealla ole.

Omana taustatavoitteena on kehittää sama itseluottamus mikä on aiemmin tullut alkoholin voimalla ja päästä jumpalle selvin päin. Siinä yksi syy jatkaa mukana riennoissa. Käytännössähän kyse aloitteen tekemisessä on hyvin ohuen rajan ylittämisestä, että saa edes suunsa auki myös selvänä. Sen jälkeen omat jutut ovat varmasti parempia kuin kännissä. Tavoitehan ei tarvitse olla saman illan peli, vaan kontakti, josta voi tulla jotain tai olla tulematta. Selvänä ainakin omat jutut ja vastapuolen reaktiot myös muistaa tarkasti ja se mahdollistaa kehittymisen. Hommaa motivoi myös tieto, että iso osa toisen sukupuolen edustajista preferoi selvää painikumppania. Parastahan olisi jos pelikenttä ei olisi vain baarissa, vaan joka paikassa. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin täysin utopialta lähestyä tällaisin tausta-ajatuksin jossain kirjastossa tai kassajonossa. Toisaalta mietin, että olisiko jossain yökerhossa selvällä miehellä jopa vientiä, en tiedä, mutta kokeilen varmasti. Siitä vaan saattaa tulla ongelma, että mitä jos en haluakaan humalaista naista. Jännä nähdä ja seurata omaa matkaa.

Itse olen niin alkutaipaleella raittiuden kanssa, että annan sille aikaa näkyä. Oletan ja odotan maltilla, että raittius näkyy ulkonäössä, vyötäröllä, silmissä, olemuksessa ja tavallaan yleisessä raikkaudessa siten, että yhdistettynä hyvään käytökseen ja itseluottamukseen hyviä asioita alkaa tapahtua. Yritän kuitenkin pitää taustatavoitteen todellakin taustalla, enkä hosu asian kanssa tai yritä liikaa. Pettymyksiä tulee ja sitä suurempia ne ovat jos alkaa asettaa odotuksia. Siksi pettymyksiä varten täytyy varautua jankkaamalla, että ainakaan alkoholi ei tilannetta parantaisi.

3

Kiitos kun jaoit kokemuksiasi. Abaut samoista lähtökohdista tässä päihteettömyydessä ollaan, mulla vasta toinen viikko alkanut ja koen, miten kaikki on jotenkin vaikea ja hankalaa. Paljon on hyvääkin, esim. nukun tosi hyvin, psyykkisesti voin todella hyvin, kun ei ahdista enää jatkuvasti, olen rauhallisempi ja jotenkin lempeämpi pääasiassa mutta ai että kun on vaikea työpäivän jälkeen mennä kotiin kun siellä ei olekaan sitä rakasta viiniä odottamassa. Miten mieli voikin olla näin typerä ja ristiriidassa tai no hartaudella ja suurella vaivalla hankittua riippuvuutta tämä tietty on.
Itse kuuntelin kyllä myös nämä kolmikymppisten bilehileiden kirjat, varsinkin Aamu ilman darraa resonoi jotenkin hyvin. Mutta laitan tämän Selvin päin tänään illalla pyörimään :slight_smile: Kaikenlainen vertaistuki tuntuu nyt erityisen tärkeältä. Tai mun on ollut todella vaikea jäädä yksin omien ajatusteni kanssa. Menenkin tänään käymään AAssa työpäivän jälkeen, nyt toinen kerta jo ja kynnys paljon pienempi. Tai no mistä kynnyksestä voisin edes puhua kaiken jälkeen, mitä olen tehnyt ja läpi käynyt, ihan kuin päihtyneenä ja estottomana kaikki olisi ollut “normaalimpi”.

4

Kiitos itsellesi positiivisesta reaktiosta. Olet ehkä jo päässyt kirjan loppuun. Jos olisin piipahtanut tänne aiemmin, niin olisin ehkä varoittanut kirjan lopun kappaleesta jossa pyöritetään ajatusta kohtuukäytöstä. Kirjailija varoitti itsekin, mutta en uskonut. Sen kappaleen aikana tuli selvästi takapakkia päätöksen ehdottomuudelle ja pyyhin kappaleen nopeasti pois mielestä.

Muuten täällä on takana kolmet pikkujoulut ja parit ravintolaillat kuivana. Taktiikka toimi. Tai en tiedä voiko tätä ehdotonta päätöstä ja asennetta kutsua “taktiikaksi”. Pidin juhlissa puheita, osallistuin keskusteluihin ja vaihdoin keskustelukumppania jos toinen alkoi rasittaa. Yllättävän moni eri piireissä on näköjään vuonna 2022 aivan tai miltei selväpäisiä että ei tarvinnut missään seinillä nojailla. Lopulta aina kiitin, hyppäsin autoon ja kohta kotona nukkumassa hyvät unet. En ole menettänyt mitään, en yhtään mitään.

Taskumittari kilkatti parin kuukauden rajan ylityksestä. Kirjataan siis tuntemuksia muistiin. Vichyn juonti on vähentynyt pikkutölkkiin - kahteen päivässä. Ainoassa 1,5 litran Pommac-pullossa on vielä kolmannes jäljellä. Ei se ehkä ollutkaan niin hyvää. Pikkujouluissa tilailin kuplavettä ja eri merkkisiä 0% oluita. Nollaoluet eivät olleet erikoisen hyviä, jos ei pahojakaan. Joulun lähestyessä olen lämmitellyt ihan perusglögejä ja mustaherukkamehuja. Maistuvat kyllä.

Parempi uni näkyy vähitellen töissä. Lähimuisti pelittää paremmin ja ajatus kulkee eli muistissa olevista palasista voi muodostaa suusta suollettavaa lisäarvoa helpommin. Vaikea selittää, mutta ennen kuivaa kautta tein virheitä päättäessäni jotain jossa en huomioinut yksityiskohtaa jonka olin juuri kuullut. Tämä kyky on aivan perusedellytys jotta menestyn siinä mitä teen.

Muutokset ovat sen verran hitaita, että niitä on vaikea huomata. Sama se oli varmaan toiseenkin suuntaan. Siksi en ota niistä painetta.

Seuraavaksi on kiinnitettävä huomio aloitekykyyn. Kuten sanottu, olin itselleni ehdottoman armollinen ja keskityin yhteen päätökseen, korkkiin. Nyt huomaan, että makaan sohvalla miltei yhtä paljon kuin krapulapäivinä. Olen ilmeisesti niin tottunut krapulapäiviin, että en osaa tehdä muuta. Tämä on jännä havainto. Mieli on kirkas, roplaan asioita läppärillä, enkä tiuski lapsille, mutta tässä minä löhöän, enkä luonnostani halua nousta. Voisin korjata lapsen radio-ohjattavan tai viritellä joulukoristeita, mutta ei tule edes mieleen paitsi tässä kirjoittaessa. Minulla itse asiassa on yksi paperihomma hoidettavana tänään ja krapulapäivänä olisin sen hoitanut, mutta en olisi tehnyt mitään muuta. Nyt tuntuu menevän vähän samaa rataa vanhasta muistista. Jännä. Pitää pureskella, suunnitella ja reagoida, muttei pakottaa ettei narahda pääasia.

5

Apnea, todella mielenkiintoinen huomio tuo kirjoituksesi viimeinen kappale! Minäkin olen havainnut, että lauantait ovat melko jähmeitä, väsyneitä, vaikka on selvinpäin. Aivan kuin ikikrapula olisi muistona päällä…

Olen miettinyt, miten ihmeessä selviäisin työelämästä, jos joisin… joskus alkoholisti selviääkin paremmin, ainakin omasta mielestään. Pidetään silti korkki kiinni ja jätetään tölkit avaamatta!

6

Jeps, tätäkin kirjoitan lauantaina aattoaamuna täältä sohvalta. Vuodenvaihde sopivasti lähellä, joten tuo aktiivisuuden lisääminen voisi alkaa jollain maltillisella uudenvuoden lupauksella. Paino sanalla maltillinen. Se tuntuu nyt jopa vaikeammalta kuin juomisen lopettaminen.

Aatonaatto takana. Sehän on meikäläisellä mennyt perinteisesti siten, että muun perheen mennessä nukkumaan aloitan iltasella kinkun paiston. Kinkkua valvotaan tietenkin lämmittämällä vahvaa glögiä sitä mukaa kun edellinen muki on tyhjä. Poppi raikaa kuulokkeista ja kännykkään tallentuu “hauskoja” julkaisuja operaatiosta. Samalla tarkoituksena aina paketoida yöllä lahjoja.

Lopputulemana nippa nappa saanut itseni hereille ottamaan kinkun uunista ja lahjat useimmiten paketoimatta. Joulupukin kuumaa linjaa katsottu krapulassa lasten kanssa. Riisipuuro ei useimmiten maistunut, mutta joulusauna oli päivällä kiva lämmittää, koska siellähän voi ottaa oluen ja siitähän se aatto lähti kulkemaan!

Ei enää. Pieni kinkku kypsyi eilen samalla kun katsoin jouluelokuvia ja maistelin juustoja. Paketit samalla tip top. Kohta puuron keittoon ja saunan lämmitykseen. Hommasin taas Vichyjä saunaan ja 0.0% viinin joulupöytään.

Jännä olo. Jotenkin äärimmäisen tyytyväinen ja järkiperäisen onnellinen, mutta samalla vähän outo ja tylsä. Saa nähdä mitä tulee. Ei tässä mitään sortumisen riskiä ole, mutta kun olen aina viettänyt joulusaunasta eteenpäin iltaa kohti “sivistyneesti” viiniä siemaillen ja hauskuutellen, enkä muusta tiedä, niin kohta voi tulla hyvin mielenkiintoista.

Oikein hyvää joulua kaikille ja tsemppiä!

7

On tämä kyllä mielenkiintoinen matka erikoisen hyvällä tavalla. Parin kuukauden kohdalla olin pettynyt. “Tässäkö tämä oli? Lopetin, lopetin helposti, mutta missä se kaikki hyvä, kiva ja fantsu? Pitäisikö käydä kaljalla?” En käynyt kaljalla, en sortunut, mutta olin todella ihmeissäni etteikö raittius olekaan sen hienompaa. Parasta oli krapuloiden puuttuminen, mutta odotin jotain enemmän. Lopetin pähkimisen. En käynyt täällä, en räplännyt laskurisovellusta ja unohdin alkkiskirjallisuuden, -tubettajat ja -podcastit.

Nyt järjestelin kännykän sovelluksia ja vastaan tuli laskuri. Viisi kuukautta kohta täynnä ja voi veljet :slight_smile: onhan tässä ollut vaikka mitä hyvää muutosta, mutta en ollut kytkenyt sitä raittiuteen vaikka ilman muuta on kyse siitä.

Olen käynnistänyt vuosia tauolla olleen musiikkiharrastuksen uudelleen. Tuossa tuo instrumentti on pölyttynyt yli vuosikymmenen ja nyt tammikuusta alkaen olen vatkannut sitä melkein joka päivä. Vanha kipinä on tullut jostain. Tämä on hyvin mielenkiintoista. En ole millään tavalla tietoisesti ajatellut, että soitellaas nyt kun ollaan raittiita.

Ruokavalio ja syömistavat ovat menneet vaivihkaan uusiksi. Tai oikeammin hyvinkin tietoisesti, mutta ilman tietoista kytköstä raittiuteen. Nyt ei tule pieneen mieleenkään syödä väärin, vaan olen hyvin hereillä ja tietoinen kaikesta mitä nielen. Jaksan käydä kaupassa listan kanssa ja valmistaa terveellistä hyvää ruokaa. Tästä on taasen pelkkien alkoholiostosten puuttumisen ohella lisää positiivista vaikutusta talouteen. Huonosti syöminen on kallista. Niinkin mitättömällä asialla kuin kahvilla on väliä. Juodessa hain useita kertoja viikossa aamukahvit (2,5e) huoltikselta, joskus leivän (4,5e) kanssa. Nyt olen ajoissa pystyssä ja juon parempaa kahvia edullisemmin. Pankkitili kiittää.

Talouteen liittyen vielä. Olen orjallisesti lyönyt satkun sijoituksiin. Nyt on huima 500e osakkeissa. Naurettavan pieni summa, mutta niin on lyhyt aikakin. Tämä toimii. Sijoitukset ovat pari pinnaa miinuksella, mutta vielä enemmän olisin miinuksella jos tuo raha ei olisi tuolla. Jatkan tätä ja korotan kk-sijoitusta viitaten noihin kahvi- yms. kuluihin.

Järkeilen hommaa nyt niin, että kannattaa lopettaa liika järkeily. Kun perusta, eli raittius on kunnossa, niin sen päälle alkaa hyviä asioita rakentumaan, sattumaan ja tapahtumaan ennemmin ja myöhemmin. Joistain asioista tajuaa vasta jälkikäteen, jos koskaan, että tuskin olisi tapahtunut ellen olisi raitis.

8

Tämä tietysti kiinnostaa, oletko päässyt suunnitelmiesi mukaan selvinpäin jumppaamaan? Ja kannattiko?

Raitistuttuani minulle on käynyt päinvastoin. Ajatuskin siitä, että joku vieras mies, joka lentää kukasta kukkaan, koskisi minuun, saa minut voimaan pahoin. Humalassa valitettavasti näin saattoi käydä, seksuaalisuus oli holtitonta, eikä se miestennielijä ollut aidosti minä. Vientiä riitti ja varattuja oli helppo löytää, jotka olivat melko nopeasti valmiita pettämään kumppaniaan. Nykyään voin pahoin edes ajatellessa noita hetkiä. Häpeän joitakin asioita, mutta olen antanut itselleni anteeksi. Vastuu ei ollut vain minun.

Nautin nykyään muista asioista ja tunnen olevani humalaisten iltojen häivyttyä tasapainoisempi kuin koskaan ennen. Se tarkoittaa mielentilaa, jossa kokee tyytyväisyyttä tässä ja nyt.

Alkoholiriippuvuuden lisäksi, olen kiinnittänyt muihinkin mahdollisiin riippuvuuksiin huomiota, mutta todennut, että alkoholi on ollut niistä rakkain. Muita riippuvuuksia mainitakseni, alkoholiton olut, vichyt, karkit, deittiseuran etsiminen, kahvi, sairaalloinen treenaaminen jne. Nämä helpottavat aivan vain tietoisella läsnäololla, jossa tarkastelen ovatko toimintamallit automaattisia ja kiinnitän huomiota siihen, lähteekö tekeminen minusta, jolloin tiedostan olevani omaa elämääni ohjaava yksilö vai tiedostamattomista sisäisistä tunnetiloista tai niiden hallinnasta, joka ajaa hallitsemattomaan toimintaan.

9

Aivan liian lyhyt tarkasteluaika. Vastaus on ei, mutta niin se tässä vaiheessa pitääkin olla. Nyt on taskussa vasta raittius, mutta vielä on matkaa, että se näkyy ja huokuu → yleiskunto, iho, hampaat, hiukset, silmät, itsetunto, olemus. Aikaa on odottaa ja terveet kädet. En keskity tavoitteeseen, vaan systeemiin ja siinä pysymiseen. Pyrin toimimaan joka päivä monessa pienessä asiassa oikein ja tavoitteet ja mahdollisuudet (muutkin kuin vaakajooga) kyllä tulevat sieltä kun ovat tullakseen, todennäköisesti jonkin sortin yllättävänä tilanteena.

Kyllä, “Atomic Habits” on luettu :slight_smile: Suosittelen.

10

7kk purkissa. Ei pitänyt laskea, mutta niin vaan tiedän missä mennään.

Muutoksen loivuus tai hitaus on ollut pieni pettymys tai nyt kun sitä mietin, niin ehkä muutos on niin hidasta ettei sitä itse tajua. Onneksi vieraat huomaavat. Naapuri, huoltoaseman pitäjä, perheenjäsen, harrastuskaveri ja toinen kaveri ovat eri tilanteissa todenneet, että olisin laihtunut. Kai se on uskottava. Näkyyhän se vaa’lla, mutta ei peilistä.

Mökillä käynyt nyt pari kertaa. Sepä se vasta jännä paikka onkin selvin päin. Jos ennen tein yhden isomman askareen viikonlopussa, niin nyt teen päivässä 4-5 ja aamulla herään miettimään mitä tänään touhuaisi. Käsittämätöntä. Sauna ei kiinnosta. Kyllä mä saunon ja hyvin saunonkin, mutta se ei ole enää sama kuin ennen kun saunan pääfunktio oli tarjota fasiliteetit, näkösuoja ja tekosyy kipottamiselle. Nyt hommasta on hohto pois. Ehkä se joskus löytyy kun ei etsi.

Suurin muutos on tapahtumassa juuri nyt. Tämä alkoi ehkä pari viikkoa sitten tai silloin kiinnitin huomiota siihen, että keskittymiskyky ja innostus on palautumassa jonnekin mitä ne olivat tarkalleen puoli elämääni sitten. Jotain on tapahtunut aivoissa, sillä jaksan keskittyä tietokoneella vähän liiankin hyvin. Koodailen yötä myöten innostuneena vain siksi, että voin ja jaksan. Ei millään malttaisi lopettaa, koska koko ajan on uutta löydettävää, keksittävää, opittavaa ja selvitettävää siitä ja tästä.

Paino on pudonnut jonkin verran edelleen, mutta liikunta ei vaan kiinnosta muutaman rykäisyn jälkeen. Liikun kyllä kunhan saan itseni eteisestä ulos, mutta mieluummin istun ja räpellän koneella. Katsotaan mitä kesä ja järvi tuo tullessaan josko keksisi jotain sup-hommaa vaikka.

Sijoitukset kasvavat. Laitoin pari kk tuplat samalla kun lähdin hajauttamaan ja otin kainaloon myös yhden rahaston. Nyt tuntuu, että pidän kk-säästön tuplana tai vieläkin suurempana koska voin. Hitto, voin kohta kymmenkertaistaa kk-siivun kun säädän vielä pari napsua muusta kulutuksesta ja käännän pari huonoa päätöstä. Tämä palanen tuntuu tosiaan toimivan tässä prosessissa. Ahneus, mikä ihana synti.

Ai niin, samalla kun aivot tuntuu paisuvan uusista ja vanhoista tylsistä kiinnostuksista, niin ala-aivojen ajattelu on vähän väistynyt. Onkohan tässäkin ollut alkoholi takana? Siis siinä, että koko ajan teki mieli? Tekee edelleen, mutta halut ovat asettuneet tolkullisempiin mittasuhteisiin. Olisko nuo uudet kiinnostukset ja innostukset, joihin pystyn keskittymään ihan eri tavalla, työntäneet pakara-ajattelua vähän sivummalle? Täytyykin lueskella aiheesta.

Se on nyt ainakin selvä homma, että lopettaessa on oltava malttia vartoa vaikutuksia, varsinkin niitä jotka tapahtuvat päässä. Tämä ottaa aikansa. Vauhti on varmasti yksilöllistä, mutta jos omalla kohdalla tuossa 2-4 kk kohdilla oli tunne, että jotain saattaisi olla tapahtumassa, niin tässä 7kk kinttailla asiasta ei ole mitään epäselvyyttä.

11

Tämä Apnean kirjoittelu kaikkinensa oli todella hyvää. Noihin taktiikoihin, joita hän alussa mainitsi, olen aikalailla samoin ajatellut. Alunperin ei laskenut päiviä eikä asetellut tulevia aikavirstanpylväitä…ajatus kääntyy pääasiasta…muutoinkin tosi hyvää kirjoittelua asian tiimoilta. Mitähän Apnealle nyt mahtaa kuulua? Toivottavasti hyvää.

12

Mulle teki myös hyvää lukea Apnean rauhallista pohdiskelua asian tiimoilta. Itsellä kun vasta pari viikkoa raittiutta takana, niin on hyvä muistaa, että hyvät asiat alkavat versoa, mutta eivät yhdessä yössä puhkea kukkaan. Vaikeaa kärsimättömälle alkoholistille.

Lähimuisti saa mielellään parantua, samoin keskittymiskyky. Kyllä tämän eukon alkoholit on tältä elämältä juotu. Mieliala heilahtelee ja unet ovat vielä kadoksissa. Hiljaa hyvä tulee.

Aurinkoa ja voimia kaikille! Alkoholi on aina vahvempi, joten luovuttamalla ja hyväksymällä sen saa mielenrauhan. Tällaiset aatokset tänään.

13

Kiitos, kiitos.

Tämän foorumin kontekstissa kuuluu erinomaisen hyvää ts kuivana ollaan. Taakse päin vilkuillen tärkein “taktiikka” on ensimmäisen päätöksen totaalinen ehdottomuus. Kaikki muut ovat tukitoimia. Onhan tässä meinannut olla ajatuksia lipsua, mutta suljen ne pois, koska en vaan juo. Tätä on vaikea sanoittaa. Sen verran hyvä olen suoltamaan lööperiä itselleni, että ilman ehdottomuutta olisin tarttunut tölkkiin jo monta kertaa. Nyt kun tiedän että en juo, niin ajatusten hiipiessä pidän ongelmana ajatusten hiipimistä, en juomattomuutta ja vaihdan levyä.

Joidenkin toimintojen kuivana toimittaminen on vielä pitkään prosessissa. Yllättäen juhlat, illanistujaiset ja vaikka matkat ovat olleet helpoimpia suorittaa. Näissä saa voittajan olon ja positiiviset vaikutukset välittömästi ilman ylianalysointia. Juhliessa rahanmeno, krapulat ja sosiaaliset vaikutukset ovat pahimmat ja parhaimmat molempiin suuntiin. Viikko sitten osallistuin yhden sidosryhmän saunailtaan. Isolla porukalla kokous, perään grillausta, saunaa ja uintia. Muut availivat kaljoja jo alkuillasta ja minä samalla Vichyn. Joskus 21 maissa laitoin saunassa merkille yhden kaverin juttujen kääntyvän humalaisen veetuilun puolelle ja kohta kiittelin seurasta ja ajoin kotiin. Ostin matkalla ison karkkipussin ja pelasin puoleen yöhön pleikkaa :slight_smile: Ei mitään ongelmaa, ei katumusta, ei krapulaa. Voitto.

Eilen jätin kokonaan väliin perinteisen paikallisen musiikkitapahtuman, jossa bändit vetivät aikavälillä 22-01. Järkeilin etten voi välttyä tuohon kellonaikaan suht pienellä alueella liikaa ottaneiden puolituttujen sössötykseltä, joten säästin koko lipun hinnan. Heräsin ilman kelloa klo 6.30 ja lähdin kävelylle. Kuljin myös tapahtuma-alueella ja mietiskelin hymyillen missä kunnossa kukin aamulla mahtoi olla. En kyllästy näihin aamuihin ihan vähään aikaan.

Vaikeampaa on suoriutua toiminnoista joilla ei ole perinteistä pakkojuomaleimaa, mutta joissa kuitenkin join aina niitä harrastaessa. Saunan jo mainitsinkin edellä. Toinen on kalastus. Riskinä ei siis ole juominen, ei, koska ehdottomuus, mutta huomaan ihmetteleväni kalassa, että miten tästä touhusta pitäisi oikein nauttia. Kyllä minä viihdyn kalassa kuten saunassakin, mutta oli nämä kaljojen ja jallun kanssa aivan eri luokan tekemistä. Tähän minulla ei löydy taktiikkahatusta temppua. En ole harrastusta jättämässä, enkä mitenkään maissa tämän havainnon kanssa, mutta tässä on sellainen poisoppimisen paikka jota en osannut tyypilliseen tapaani ennalta järkeillä.

Tämä on muuten isompi asia kuin kalastus. Rakastan luontoa, sen ääniä ja tuoksua ja tähtitaivasta ja syvistä ajatuksista tähtiin tuijottaessa, mutta olen oppinut rakastamaan niitä kännissä. En suostu luopumaan rakkauden kohteista, mutta näihin pitää rakentaa uudelleen raitista rakkautta takamatkalta. Palaan tähän.

Olen alkanut kertoa raitistumisesta milloin missäkin juomista sivuavissa tilanteissa. Paketoin yleensä ihmettelyt lyhyesti, että “Krapulat ovat tässä iässä niin pitkiä, ettei ole niihin aikaa. Huomasin myös kokeilemalla, että pärjään hyvin ilmankin, joten tällä menen toistaiseksi.” Näin todeten asia tulee kuitattua sen enempää selittämättä. Jos asia ei mene tällä perille, niin poistun jossain vaiheessa kohteliaasti tilanteesta/seurasta/tapahtumasta.

14

Pitkästä aikaa täällä. Kuivana ollaan. Kirjoitin tässä välissä useita mietteitä, mutta ne tuntuivat jotenkin naiiveilta jo kirjoittaessa, joten jätin pöytälaatikkoon. Kaikenmaailman taktiikat olivat ihan toimivia, mutta eipä niistä ole enää muuta jäljellä kuin ehdottomuus. Jos päästäisin minkäänlaista kevyempää “järkeilyä” päähän jostain yhden lasillisen harmittomuudesta, niin se olisi hyvää yötä. Tämä viesti toistuu myös säännöllisesti tuolla Redditin stopdrinking kanavalla. Jos haluatte käydä kurkkaamassa, niin amerikan termi kohtuukäytölle on “moderating” ja tuolta ei siihen liittyvät tarinat lopu. Niiden lukeminen on ollut yksi hyvä tukitoimi tähän pääasiaan, ehdottomuuteen.

Olen tosiaan lurkkaillut aika paljon Redditin vastaavalla palstalla ja laittanut merkille, että tosi monet kärsivät siitä miten muut suhtautuvat tai miten he kuvittelevat muiden suhtautuvan heidän juomattomuuteen. Joillekin on tietenkin ihan aito ongelma kun esim. perheenjäsenet läträävät ja kyseenalaistavat tai käyttäytyvät muuten törpösti raitista kohtaan. Tätä ei voi vähätellä. Ihmeen paljon on kuitenkin jengiä, jotka kylpevät raittiudessaan murehtien mitä muut nyt mahtavat heistä ajatella. Sitten on vielä siivu heitä jotka odottavat jotain erityistä positiivista huomiota ystäviltään tai perheeltään ja pettyvät jäädessään sitä paitsi. Tekisi mieli mennä tuonne viisastelemaan, mutta joo ei.

Olen kuitenkin heijastellut näitä havaintoja omiin meininkeihin ja päätellyt, että homma toimii kun pidän raitistumisen mahdollisimman henkilökohtaisena juttuna, tavallaan kaikki mahdolliset raittiuden narut yksin omissa käsissä. Ei vaan ole varaa lisätä vaikeustasoa alkamalla kuuntelemaan tosissaan ketään valinnastani. Toki asiasta keskustelen, enkä edes vaihda puheenaihetta, mutta olen omassa päätöksessä ja sen yksityiskohdissa ystävällisesti täysin ehdoton. Ei ole kukaan jäänyt jankkaamaan.

Vaikeinta on ollut hyväksyä, että läheskään kaikki elämän haasteet tai vaikeudet eivät johtuneet yksin alkoholista. Tietyissä asioissa saamattomuus on edelleen päällä. Nukun hyvin, syön erinomaisesti ja olen pysynyt terveenä, mutta yleinen apeus painaa päälle. Se ei ole mitenkään musertavaa, vaan enemmänkin pettymystä siihen ettei alkoholin jättäminen ollutkaan hopealuoti. Oletan tai toiveajattelen, että tässä reilun vuoden kohdalla aivoissa on edelleen menossa jonkin sortin uudelleenkytkeytymistä. Jos ennen lähdin mökille, konserttiin, ulkomaille tai mihin tahansa innoissani ja aina tuli otettua kuppia, niin nyt voi kyseenalaistaa, että mikähän innostumisen todellinen motiivi yleensä oli. Tämä lienee se kytkentä mistä on vielä opittava ajan kanssa pois. Eikä tässä ole mitään hätää. Olihan se krapulasyyllisyys aivan järjettömän perseestä nykyiseen harmauteen verrattuna.

Täytyy nostaa positiivisia havaintoja tähän loppuun. Aamut ovat edelleen parhaita! En ihan joka ikinen aamu herää täysin levänneenä, mutta eipähän ole krapulaa, ei edes sitä taustahuminaa jonka tunsin ennen vielä keskiviikkonakin viikonlopun jäljiltä. Minulla oli viimeiset pari vuosikymmentä närästystä, ärtyvää suolta, monenlaista epävakautta pöntöllä ja myös pukamia. Kaikki ovat poissa! Kaikki! Haluan väittää, että tämä vatsan terveys on se johon olisin lähtenyt ennenaikaisesti. Luontoharrastukset ovat toisessa potenssissa verrattuna entiseen pienessä tai isommassa pöhnässä puuhasteluun. Nyt on valjennut miten alkon kanssa harrastelu on rajoittanut tekemistä. Osa asioista on itsestään selviä, mutta olen ne aiemmin blokannut. Esimerkiksi kalaa voi ihan oikeasti käsitellä kunnolla, valmistaa ja säilöä. Autolla voi ajaa luontokohteeseen, touhuta siellä aikansa ja herran jestas voin vielä ajaa kotiin, vaikka niiden kalojen kanssa!

Oli tarkoitus mennä verikokeisiin kun raittiutta on takana noin vuosi, mutta en muistanut. Oikea syy saattaa olla, että sokerin mässytys on nykyään aivan mahdottomalla tasolla ja saatan pelätä miltä se näyttää kokeissa. Nyt vuoden ekana päivänä voisi tehdä sokerin vähentämiseen liittyviä päätöksiä. Katsotaan.

6 tykkäystä
15

Onpa, edelleen, valoisaa ja hyvää tekstiä sinulta. Ja niin hieno lukea tällaista. Onnea onnistumisistasi.

1 tykkäys
16

Kerta toisensa jälkeen pysähtyy huomaamaan, kuinka fiksuja ihmisiä alkoholistit ovat. Tämäkin ketju itsetutkiskeluineen on inspiroivaa, ajatuksia herättävää ja tavattoman kiinnostavaa. Linkkejä omaan elämään osui runsaasti, joten samaistuminen on helppoa. Omalla kohdalla määrät tosin taisivat olla paljon rajumpia, rahaa pankin aplikaation mukaan mennyt pelkästään Alkoon keskimäärin n. 400 euroa/kk (pahin kuukausi viime kesältä 784 €). Tähän päälle kun laskee lonkerot, toinen 400/kk, satunnaiset baarittelut yms. on kipottelu kustantanut n. 12 000/vuosi. Vaimon kulutus tuosta on ollut ehkä 20 %, nyt hänkin on tipattomalla. Ei tässä todellakaan niin varakkaita olla, etteikö tuo näkyisi elämässä.

Sitten tuo mökki + saunominen. Omaan mökkiini liittyy niin paljon negatiivisia muistoja, että saatan myydä koko paikan pois. Muutama vuosi sitten sain sen vasta valmiiksi ja nyt tuntuu siltä, että mökki on jonkinlainen ankkuri negatiivisiin tunteisiin ja syvään alkoholismiin. Olen kuitenkin päättänyt olla tekemättä hätiköityjä ratkaisuja - paikka itsessään on varsinainen unelma. Keksisi vain keinon, jolla negatiiviset muistot saisi pyyhittyä pois. Viinaa siihen ei kannata kokeilla, sen olen oppinut🙂. Kertaakaan en ole yötä viettänyt kyseisellä mökillä selvinpäin. Kaikkea hyvää sinulle Apnea. Hienoa että olet onnistunut noin upeasti, toivottavasti oma kehitykseni seuraa esimerkkiäsi.

2 tykkäystä
17

Oon mä joskus täälläkin sen todennut, että mun elämänpolulla tapaamistani ihmisistä ne kaikkein syvällisimmät ja kiinnostavimmat ihmiset ovat olleet isosti juovia. Kuka enempi, kuka vähempi. Mutta isosti kuitenkin.

18

Apnea! Voisin kylpeä tekstissäsi! Jestas mikä kirjoittaja olet!

19

Piipahdin nyt joulunpyhinä lurkkaamaan menneisyyteen. Olen näemmä täsmälleen samassa pisteessä kuin tammikuussa. Okei, vuoden pitempään raittiina, mutta ei tässä vielä veden päällä kävellä.

Teen töitä aika lailla ja jaksan painaa. Se on nyt hienointa tässä. Hommani ovat toimistossa, mutta kovia. Jatkuvasti tehtävä kovia päätöksiä epävarmoin tiedoin, mutta uskallan ja teen. Eniten resurssia menee perehtymiseen eri asioissa, tekstin lukemiseen myös rivien väleissä, tiedon yhdistämiseen ja tekstin tuottajien piilomotiivien ymmärtämiseen ennen päätöksiä. Voin nousta viideltä, perehtyä ja päättää pitkin päivää jonnekin 17-19 kieppeille ja jatkaa toisinaan sidosryhmien kanssa iltaa. Jos joisin, niin jaksaisin silti, mutta vähemmällä perehtymisellä, gut feelingillä. Illat olisivat huuruisia ja varmasti nauttisin niistä eri tavalla kännissä. Nyt nautin kun muut ottavat, lipsuvat ja lipsauttavat. Tämä on etu.

Ei, en nouse viideltä joka aamu tai jatka seiskaan tai myöhempään joka ilta. Ei tässä teräsmiehiä olla. Näitä on 1-2 aamua/iltaa viikossa, joskus 3, joskus ei yhtään.

Sain töissä 5 pulloa juomia joululahjaksi eri tahoilta. Annoin 5 pulloa eteenpäin lahjaksi.

Suurin vaikeus tällä tiellä on kohtuukäytöstä haaveilu. Ajaudun jatkuvasti muistelemaan ensipuraisuja. Hitto, että on ollut kivoja hetkiä. Saunaa lämmittäessä, tshh. Töiden jälkeen ravintolaruokaa odottaessa, kling. Veneen irrotessa mökkilaiturista, tshh. Alkumalja, Onnea! Kylläpä tämä luomuviini sopii tämän kanssa, maiskis. Jekkupullo povarissa laskettelurinteen puolivälissä, nyt uskaltaa! Skottiviskin pitää olla single malttia, blendit on kaatoviskejä, katsotaanpas tästä viskikirjasta… Tässä äpissä voi arvostella oluita ja sen mukaan tässä paikassa olisi parasta. Otanpa kärryyn tuosta tuon, tuon ja tuon, sekä varmuuden vuoksi tuon ja tuon jotta voin tarjota mökkinaapurillekin. Lentoon on tunti aikaa, tuolla baarissa on kiva istumapaikka. Koneessa: It’s morning, but I’d like to have a beer. “Up here it’s always a beer a’clock, wink wink”. Täällä nettikaupassa on samat toimituskulut, jos tilaa 2 tai 12 pulloa, katsotaas, ei tässä persaukisia olla. Onneksi ajatus ensipuraisusta tuo mieleen myös muistot tai lähinnä diakuvat muustakin.

Lisää hajanaisia pieniä positiivisuuksia. Olen päässyt vichystä irti. En edes yrittänyt, se vain jäi. Pelaan tietokoneella aika lailla. Aivot selvästi tykkää suorittaa ja nauttii kun voi keskittyä monenlaiseen jumppaan. Strategiapelit, roolipelit, crafting, survival, simulaattorit ovat mun juttuja. Pelit ovat vaan niin laajoja, että yhdellä 4h sessiolla pääsee vähän alkuun. Mieli tekisi käyttää enemmän aikaa, mutta en ole pelaamiseen riippuvuutta kehittänyt. Töissä on miltei yhtä mukavaa väkästellä skriptejä, joilla kokoan rajapintojen kautta tietoa, jota edelleen pureskelen tekoälyn avulla. Pahuksen kiinnostavaa ja hyödyllistä. Ei tällaisiin jaksaisi krapuloissa innostua.

Olen lukenut tai kuunnellut tänä vuonna 30 kirjaa. Pääasiassa elämänkertoja ja dekkareita. Pesen nykyään hampaita kolmesti päivässä, käyn parturissa kolmen viikon välein vkl-aamuna, siistin naamakarvat joka aamu ja rasvaan jalkaterät päivittäin erilaisilla apteekin tuotteilla. Mikään näistä ei ole liikuntaa, mutta itsestä huolehtimista, jotka haluan laskea jonkin sortin edistymisiksi, koska oikeasti liikunnan puute vaivaa ja hävettää. Minulla on historiasta niin useita huonoja kokemuksia liikunnan aloittamisesta, että nyt on tehtävä jotain täysin eri tavalla. Aiemmin ongelmana on ollut erittäin onnistunut alku jonkin ohjelman ja/tai päätöksen noudattamisessa, tuloksia on tullut ja homma on toiminut, kunnes olen vetänyt överiksi. Olen aina pilannut liikunnan mittareilla. Edellisellä yrittämällä pilasin homman pelkällä kävelyllä. Kyllä, kävelynkin voi vetää överiksi. Piti vetää rauhallisesti kohtuullinen lenkki nauttien, niin kohta vatkasin sisäreidet hinkaten 14km 10min/km. Tuloksia noin tulee, mutta kummasti lähteminen nousee ylivoimaiseksi. Tämä ei sinänsä ole alkoholiongelma, mutta raittius on niin raakaa ja rehellistä, että liikunnan puutetta ei pääse piiloon. Asian vaivaaminen on tältä kantilta hyvinkin positiivista. Tiedän jo, että tämä ratkeaa äänikirjalla ja ulos lähtemällä, mutta olen niin helvetin jääräpää ja liikunnallisesti laiska, että jonkin päätöksen, systeemin ja porkkanan tämä vaatii.

Olen alkanut tunnistaa kupittajia entistä helpommin. Tätä on vaikea sanoittaa yksiselitteisesti, mutta perinteiset pintaverisuonet, silmät, iho, haju… tästä kokonaisuudesta sen vaan huomaa, varsinkin varttuneemmista (35+). Nämä kun yhdistää ihmisten omiin kertomuksiin vapaa-ajastaan, tunnistaa ja yhdistää asioita, niin se on siinä. Mitä pitempään on tekemisissä, niin sen varmempaa. Tuo haju on todella mielenkiintoinen omana yksityiskohtanaan. Vanhan viinan haju hengityksessä on oma juttunsa, mutta välillä tulee olo, että tämä henkilö tässä on tainnut eilen maistaa pari viinilasillista, eikä se tule hengityksestä, vaan huokuu jotenkin ihosta. En tee tällä tiedolla mitään, mutta jään jatkuvasti itselleni kiinni kiinnittämässä huomiota huomioihini.

Ai niin, tuo kohtuukäyttö. Se on nyt päivän selvää, että mikään lasi viiniä sisäfileen kanssa joka toinen viikko ei ole ratkaisu. Se ei toimi. Lasista tulisi pullo, joka toisesta viikosta 2 iltaa viikonloppuna jne. Mutta, mitä jos vetäisi kahdesti vuodessa ihan kunnon kännit? Vaikka juhannuksena ja vuodenvaihteessa. Ei voi olla paha, eikä tule mieleen myötä- tai vasta-argumentteja. Olisin 363 päivää raitis! En aio tätä tehdä, koska tämäkin ajatus on vain uusi oman pään rakentama juoni kohti pulloa. Raittius kun ei ole tilasto, vaan sitoumus. Luulin olleeni sitoutunut ja ehdoton, mutta jostain tämäkin 2x/365 pääsi taas hiipimään. Suojausta ei saa pudottaa.

Suosikkilatteuteni on, että yhtenäkään aamuna en ole katunut edellisen illan juomattomuutta. Tuon heiton päälle jaksaa rakentaa ensimmäisenä ja nyt yli 800 päivän jälkeen. Joka päivä.

6 tykkäystä
20

Kiitos päivityksestä. Osuva teksti.

1 tykkäys