Olipa tuttua tekstiä. Minä luulen / toivon, että olen myöntänyt itselleni, että sekä juominen, että loiventelu johtavat aina fiaskoon, siis minun kohdallani, aina. En oppinut loiventamaan, en. Tuli kirjoituksestasi vain elävästi mieleen maanantain krapulat, ei se työpäivä ollut koskaan ihan samanlainen kuin ilman krapulaa. Nykyisin maanantaiaamut ovat olleet melkeinpä mukavia - ja luulen, että minulle ei edelleenkään sovi muu kuin lopettaminen, siihen olen itse asiassa koko ajan pyrkinytkin. Toivottelen hyvää joulun aikaa ja krapulatonta 27.12.!
Kiitos Thuja toivotteluista. Itsellesi ja kaikille muillekin myös toivotan juuri niin raitista joulua kuin olet suunnitellutkin.
Viimeisen 2,5 kuukauden aikana kaikki muut maanantait kuin tämän viikkoinen ovat olleet täysin krapulattomia ja on todellakin ollut kiva tulla töihin. Tykkään nykyisestä työpaikastani, joten harmittaa kahta kauheammin pilata kokemusta ja panostani krapulalla. Nyt jouluna pitää tämä muistaa ja myös ymmärtää, että se on vain itsestäni kiinni.
Taas on yksi joulu takana. Eipä voi sanoa, että meidän perheessä ihan kauheasti olisi huomannut mitään joulun läsnäoloa. Aaton aattona käytiin haudoille viemässä kynttilöitä kevyessä tihkusateessa. Kaunista siellä kyllä silti oli kun sadat kynttilät loistivat pimeydestä.
Aatona syötiin perinteisiä joulupöperöitä samoin kuin joulupäivänäkin. Siinä se joulumme sitten oli. Muuten tuli lähinnä löhöttyä sohvalla, kun edelleen flunssan jäljiltä oli aika puolikuntoinen olo. Aattona kävin kävelemässä parin kilometrkin metsälenkin, mutta hengittäminen oli sen verran rankkaa, että siihen jätin vielä ulkoilut. Huomiseksi olen ilmoittautunut jumppaan ja siitä se paluu normaaliin elämään taas alkaa. Ärsyttäviä tällaiset pitkittyneet flunssat kun ne vie kunnon tosi alas tällaiselta keski-ikäiseltä romulta.
Sitten siihen varsinaiseen aiheeseen. EI ole krapulaa tänä aamuna, mutta eilen oli aika karmaiseva. Jos olisi kotona ollut viinaa olisin sitä siihen kiskaissut vaikka litran. Tämä päivä ei siis mikään tahdon reimuvoitto ole vaan olosuhteiden tulos. Eli jouluaaton ja joulupäivän yhteenlaskettu saldo oli taas liikaa. Aatto meni ihan kivasti sellaisessa miellyttävässä pehmeässä pikku hiprakassa, mutta siihen kun laskee joulupäivän tissuttelun päälle niin kokonaisuutena menee taas överiksi. Nyt pitää miettiä oikeasti uudenlaisia työkaluja tähän ongelmaan. En osaa tästä vielä heti keksiä mitä ne on, kun pitäisi olla tämän reilun vuoden aikana jo kaikki kortit katsottu. Mutta jotain uutta pitää keksiä. Pohdin sitä nyt tässä muutaman päivän ja aloitan varmaankin sitten uuden ketjun, Tipaton nro 2. Sillä tammikuu olisi tarkoitus taas kuivatella.
Hemmentaalin tyyliin olen samaan mieltä siitä, että minun tämä ongelmani ihan itse pitää ratkaista. Mikään passiivi ei sitä tee puolestani. Apua toki voi hakea, mutta lakkaan puhumasti asioista passiivissa, jotta tiedostan jokaisen oman valintani ja päätökseni. Siitä aloitan, mutta jotain muutakin aion kyllä vielä miettiä. Jokin uudenvuodenlupaus pitää tehdä vaikka en niitä yleensä harrasta.
Toivottavasti muilla joulu meni sopivissa merkeissä ja nyt hyvä mieli. Kyllä minunkin fiilis tästä nousee kun huomenna pääsen jumppaamaan ja saan taas arjesta kiinni. Onneksi tänäänkin pää skarppina kun joku kehtaa täällä työasioilla vaivata 
Ei olekaan kaikki poissa.
Semmoinen Passiivi olisi kyllä kiva. Voisi sille nakittaa kaikki ikävät asiat 
Itselläni joulu meni olosuhteiden pakosta oikein hyvin, siis tässä alko-merkityksessä. Uudesta vuodesta en selvinnyt ilman piilonappailua. Uuden vuoden lupaukseni on olla juomatta yksin kotona ja nappailematta salaa. Ja se alkaa tästä päivästä, ei eilisestä, kun eilen piti huljauttaa alas sen piilopullon loput ettei jää vaivaamaan. Kovin paljon en löisi vetoa itseni puolesta. Reilun viikon selvä putki, joka joulun aikaan onnistui niiden ulkoisten tekijöiden ansioista, ei ollut mitenkään mieltä ylentävää aikaa eikä jättänyt sellaista oloa, että “Lisää tätä, kiitos!”. Mutta ehkä se aavistuksen verran vähensi punotusta ja turvotusta.
Hyvää vuoden jatkoa!