Hei kaikille,
tästä sen pitäisi taas lähteä. Kolme viikkoa päivittäistä juomista takana ja nyt on tunne, että sitä ei enää jaksaisi tai haluaisi jatkaa. Ajattelin lähteä liikkeelle tipattomasta elokuusta, mutta tavoitteena olisi jatkaa juomattomuutta loppu elämä. Nyt tuntuu siltä, että se tavoite on kovin kaukana. Yritän nyt kuitenkin lähteä liikkeelle rekisteröitymällä tänne ja varaamalla ajan A-klinikalle.
Tänään on ensimmäinen juomaton päiväni ja tarvitsen jotain selkeytystä omiin ajatuksiini. Kirjoiteltua ei muuten tule, eli toivottavasti täällä aktivoitumalla saisin sitä kautta päätäni järjestykseen. Toivoisin, että myös teidän kommenttienne kautta saisin uusia näkemyksiä heräteltyä. Miten löytää se usko kykyyn pysyä raittiina? Mitä keinoja olisi käytettävissä?
Olen siis juonut enenevissä määrin vuosia. Tämä vuosi on kyllä ollut kaikkien aikojen rankin. Takana on ehkä reilun parin kuukauden verran juomattomia päiviä ja putket ovat tosiaan sitten pidempiä. Putken jälkeen pidän vajaan viikon verran hommaa kasassa ja siitä sitten taas uuteen nousuun. Pisin juomaton aikani tänä vuonna on yksi neljän viikon kuiva kausi. Määrät pyörivät 4-25 annoksen päivätasolla ja hiljalleen alkaa jo kropan kestävyyskin huolettamaan. Olen siis vajaa nelikymppinen työssä käyvä nainen…
Näillä pohjilla siis tänne tulin taas uutta ryhtiä etsimään. Toivottavasti Me Lopettajien viisaus auttaa yrityksessäni.
Aluksi vain omasta kokemuksesta todettuna se, että meillä alkoholisteilla on taipumusta kohtuuttomuuteen muissakin asioissa kuin pelkästään juomisessa. Sillä olen opetellut elämään päihteiden osalta vain päivän kerrallaan. Siinä on huomattavan paljon suuremmat mahdollisuudet saada onnitella itseään onnistuneesta, paikkansa pitäneestä päätöksestä, kuin se että alan elämään ylihuomista, saati tämön kuun loppuun asti. Tavoitteita saa ja pitää olla, mutta ainakin omalla kohdallani olen loputtoman monet kerrat joutunut toteamaan ettei päätökseni ole pitäneet. Kun päätän olla tänään juomatta, hyvin todennäköisesti tälle iltaa saan painaa pään tyynyyn kiitollisena onnitellen itseäni onnistuneesta omasta osuudesta päihteettömän elämän saralla.
Tervetuloa Domino minunkin puolestani! Ja onnittelut elämäsi tärkeimmästä päätöksestäsi!
Täällä lopettajissa on paljon kokemusta, paljon viisautta ja arvokkaita elämää suurempia ajatuksia. Itsekin alussa, mutta 4 alkoton viikko menossa. Tämä linkki on ollut suuri apuni ja tukeni!
Hei Domino,
kun kysyt neuvoja, voin kokemuksestani kertoa yhdestä, tosin vain yhdestä, joka on tehonnut minuun: AA, Alcoholics Anonymous.
AA:han pääsyvaatimuksena on halu lopettaa juominen.
Kokemuksesta voin myös sanoa, että raittiina päivä kerrallaan on helpompi olla kuin edessä olevia vuosikymmeniä elämällä.
Itsekin kirjoittajana täällä uusi. Päihteettömänä olen ollut n viisi kk.
Kaaleppisella paljon viisaita sanoja vastauksessaan. Ihan alussa mulle oli tärkeintä se, että tiedosti alun olevan hankala. Koska sitä se väkisinkin on. Helpottavaa sen sijaan on se, että pahimmat olot ja ne kaikkein isoimmat vetohalut yleensä helpottavat kohtuullisen nopeasti.
Mulle toimiva resepti päihteettömään elämään on ollut sekoitus vähän kaikkea:
aloitus katkolla ja sen jälkeen 4 viikon kuntoutusjako päihdepsykiatrisessa avohoidossa
arjen ottamista vastaan sellaisena kuin se on
aikaa perheen kanssa
paljon urheilua ja omaan fyysiseen hyvinvointiin panostamista
Vertaistukiryhmä kerran viikossa
käynti päihdelääkärillä kerran viikossa
tunteiden kohtaamista ja niiden käsittelyä
syy-seuraus -ajattelua: jos juon nyt, niin mihin kaikkeen se johtaa. Jos et juo, millaista elämää saat elää. Jne.
Pieniä askeleita, isoja oivalluksia, päivä kerrallaan
Kaikille ei sovi kaikki keinot. Tuo sekamelska on toiminut mulla ja jos saat siitä poimittua itsellesi yhdenkin jeesaavan asian, niin olen enemmän kuin tyytyväinen!
Kiitokset kaikille kommenteista ja vinkeistä. Nyt pitkän lenkin jälkeen voin todeta, että tästä päivästä olen selvinnyt juomatta. Mieli non kohtuullisen hyvä, eikä muu kuin vesijano vaivaa. Viime yö meni vielä hikoillessa, mutta tiedän, että ensi yö on jo helpompi. Uskon, että jo rekisteröitymiseni tänne teki lopetuksen todemmaksi. Jollain tavalla konkretisoi päätökseni. Kerronhan sen täällä teille (ja itselleni ihan kirjallisesti). Olen pystynyt aina riittävästi juotuani olemaan juomatta melko helposti. Se mikä pelottaa on se, miten saan ylläpidettyä haluni olla juomatta. Etten usko taas hetken päästä, että kaikki on hyvin ja etteei yhden viikonlopun kännit mitään haittaa.
Tiedän, että nämä alkupäivät pää surisee omiaan eikä ajatuksiin vielä kannata luottaa. Hetki siinä menee, kun viinan liuottamat aivot taas alkavat suoltaa oikeasti omia ajatuksia. Mietiskelin tänään tukikeinoja raittiuden ylläpitoon sitä hetkeä vartn, kun olo alkaa taa normalisoitua. Ajattelin pyytää A-klinikalta antabuskapselin ihon alle. Onko kenelläkään kokemusta siitä? Olen lukenut, että jotkut ovat sen kanssa juoneet, mutta itselle se olisi niin iso pelote ja päätöksenä niin iso, että uskoisin sen toimivan. Ensimmäistä kertaa elämässäni uskon, että voisin mennä myös AA-kokouksiinkin. Aiemmin se on ollut ehdoton ei, mutta ehkä olen jo juonut tarpeeksi ja todistanut itselleni tätä kautta, että sinne voisin kuuluakin. Kynnys on vuosien varrella pienentynyt. Pohdin myös Novat ryhmää, joka on naisille tarkoitettu vertaistukiryhmä sekä avomyllyä. Kellään kokemusta näistä? Vaihtoehtoja siis on ja nyt olisi vain aika tarttua tuumasta toimeen ja valita oma hoitopolku. Akuuttia juomiseen sortumista en tällä hetkellä usko minulla olevan. Jatkoa varten sitä apua tulen tarvitsemaan. Sitoutuminen pitkäjänteiseen juomattomuuteen huolettaa.
Tänään olen siis selvillä vesillä, mutta täytyy pohtia miten selviän tästä eteenpäin mahdollisimman hyvin ja mikä hoito olisi toimivin. Tuo urheilu on kyllä hyvä keino ja siitä saa hyvää mieltä, kun juomalla hankitut kilotkin karisevat nopeasti. tästä vain eteenpäin ja nyt pääasia on tosiaan löytää nuo AA:t ja muut hoitokeinot sitä hetkeä varten kun olo alkaa taas tuntua hyvältä. Yllättävän vähillä vieroitusoireilla olen nyt selvinny. Siitä olen kiitollinen.
Hei Domino !
Itselläni kolmen päivän kuluttua 5 kk alkotonta elämää. Edellenkin pohdiskelen miten selviän loppuelämäni raittiina? Eikö ole hassu kysymys kun ei voi elää kuin päivän kerrallaan. Tuo teema toistuu täällä kirjoituksissa ja syystä. Neuvoja en osa antaa kun olen sitä sorttia ,että kieriskelen ja pyörittelen ongelmaa itsekseni.
Näinhän se on ja tässä vaiheessa sen loppuelänän pohtiminen on melko turhaa. Toisaalta näin kahden päivän jälkeen tuntuu, ettei ole vielä saavuttanut mitään. Vaikka eihän se pidä paikkaansa. Olenhan täällä kirjoittamassa ja tekemässä asialle jo jotain! Kiitos että sait minut huomaan tämän
Kuitenkin varmaan melko normaaleja nämä alun pyristelyt, epävarmuuden tunteet ja huoli tulevasta ovat. Kaksi päivää tuntuu niin mitättömältä kun haluaisi luopua juomisesta kokonaan. Ajan soisi kuluvan nopeammin ja olla jo siellä tulevassa selvänä. Se varmaan tekee päivä kerrallaan ajattelusta niin vaikeaa. Haluan selvitä pidemmälle ja pelottaa että retkahdan ennen kuin sinne pääsen. Vahvemmalla pohjalla sinne pidemmälle selviytymiseen toisaalta jo on kun asian tiedostaa.
Parina ensimmäisenä viikkona alko oli mielessä koko ajan,päivät sinnittelin etten mennyt viini-ja kaljaostoksille. Aamulla ensimmäisenä ja illalla nukkumaan käydessä olin tosi onnellinen onnistumisesta.
Kannatta varata runsaasti kivennäisvesiä tai muita mieluisia juotavia kotiin. Vieläkin janotaa… ja vedet on maistuneet hyvin.
Hei Domino. Auttaisiko yhtään, jos kerron, että reilu kuusi ja puoli vuotta sitten olin ollut samalla tapaa pari päivää juomatta. Mietin tuolloin, että kauemmin raittiina olleitten on hyvä jeesustella vuosien saati vuosikymmeniensä kanssa, päivä kerrallaan ja p*skat. Silti, opettelin elämään päihteiden suhteen, päivän kerrallaan. Omalla kohdallani kun loppuelämä olisi ollut liian pitkä ajanjakso yhtenä päivänä elettäväksi. Edelleen, tänäänkin, elän ilman päihteitä vain tämän päivän. Eilinen on mennyttä, eikä huomisesta tiedä vielä kukaan, joten on vain tämä raitis päivä. Siinä on raittiuteni “salaisuus”. Kyllä sinäkin tähän opit, jos vain haluat. Kun edes kymmenesosan siitä energiasta, joka kului juomiseen liittyvään, keskität juomatta olemiseen, tulet onnistumaan, näin uskon. Tänään et ole yksin.
päätin että ryyppään vettä kaljat jätin päähän mätin ettei enää teekään tenää mulla viina vanha piina pois sen heitin jäljet peitin
mihin asti? varovasti sitä kysyn slti pysyn kauempana viisaampana, päivä taikka vuosi turha kuosi joku keksi -toistaiseksi!
Unohdin laittaa noihin omiin keinohini Antabuksen. Olen syönyt sitä koko päihteettömyyteni ajan ja ajattelin vielä usean kuukauden jatkaakin. Mulla se toimii hyvin; se ei ole syy juomattomuudelle mutta estää typerät päähänpistot, koska on oltava usea päivä ottamatta ennen kuin alkoholia voi nauttia. Olen nähnyt yhdellä kaverilla Antabus-reaktion ja joutunut soittamaan ambulanssin. Riitti ainakin allekirjoittaneelle pelotteeksi.
Antabusta ei nykyään enää juurikaan laiteta kapselina ihon alle. Ottamistapa on poretablettina (200mg) joko kerran päivässä tai sitten isompi määrä kaksi tai kolme kertaa viikossa. Tärkeää on, että tietty pitoisuus veressä ylläpidetään jatkuvasti. Ottaminen voi tapahtua itsenäisesti tai valvotusti. A-klinikalta Antabuksen saa ilmaiseksi ja siellä se käydään ottamassa valvotusti. Hyvä vaihtoehto ainakin tälle ohdakkeiselle alkutaipaleelle. Antabus aiheuttaa äärimmäisen harvoin sivuvaikutuksia. Antabus on maksatoksiini ja sen vuoksi maksa-arvot pitää tarkistuttaa ennen aloittamista ja aloittamisen jälkeen aluksi parin viikon välein.
-AA:sta sen verran, että itse aikoinani istuin kolmisenkymmentä AA-kokousta läpi. Mulla homma ei toiminut ollenkaan eikä se minua myöskään raitistanut. Ryhmässä, jossa kävin oli erittäin tiukat säännöt ja sallimaton kulttuuri. Mm. niin, että omaa vesipulloa ei saanut pitää pöydälä ja kenenkään puhetta ei saanut keskeyttää. Siellä sitten kuunneltiin puoli tuntia jorinoita henkilöiltä, joiden olisi selkeästi pitänyt olla laitoshoidossa. Lisäksi kokouksissa ei keskusteltu lainkaan. Ainoastaan luettiin askel tai perinne ja sitten vuorotellen kommentoitiin luettua tekstiä. Mulle vertaistuki tarkoittaa avointa keskustelua; sitä että saa kertoa vapaasti omista mietteistään ja saa niihin myös kommentteja. Ja sitä, että saa vapaasti auttaa kaveria, jolla on murheita.
En halua AA:ta mitenkään tyrmätä. Se on auttanut monet raittiiksi ja pelastanut monien hengen. Myös 12 askelta on mielestäni hyvinkin järkevä ohjelma raittiuden saavuttamiseksi. Tosin melko lailla modernisoituna. Mulle AA ei vain ollut se oikea juttu.
Tsemppiä tähänkin päivään!!
tatuq
Lisäys vielä: AA:ta kannattaa kokeilla. Myös A-killat ja NA-ryhmät voivat olla hyviä. Ryhmät eroavat paljon toisistaan ja vain kokeilemalla löytyy sen itselle sopivan. Avomyllystä ei ole henkilökohtaista kokemusta mutta tiedän kavereita, joilla se on toiminut oikein hyvin.
Minä rohkaisisin kans pilkkomaan tavoitteet paljon pienempiin paloihin ja keskittämään fokuksen yhteen päivään, tarvittaessa vaikka tuntiin, kerrallaan. Hetkessä on hyvä elää, olipa takana raittiutta viikko tahi vuosikymmen. Sellaiseen opettelusta kun tuntuu poikivan jotain arvokasta laajemminkin.
Joka tapauksessa, kuukauden päivät kuluvat pian, mutta mitä tapahtuu sen jälkeen, kun tavoite on saavutettu? Itse olen omassa vaiheessani ehkä sellaistenkin mietintöjen äärellä, että olenkohan lopettanut juomisen vai sinnittelyn juomiseni kanssa. Ehkä minä olen suorastaan luovuttanut! Ehkä yksi tie on tullut samalla kuljetuksi loppuun ja nyt on aika katsoa valaistujen reittien suuntaan.
Asutko pienellä paikkakunnalla? On harmi, jos on vain yksi ainoa ryhmä, jota voi kokeilla. Isommissa kaupungeissa on monenlaista ryhmää ja ryhmäkulttuuria, ja niistä on helpompi löytää itselleen sopiva. Jos kieli taittuu kannattaa ehdottomasti kokeilla myös englannin- tai ruotsinkielisiä ryhmiä. Niissä on usein lungimpi meininki ja tulee kielikylpy samalla
Noista AA-ryhmistä olen saanut käsityksen, että kannattaisi todella käydä katsomassa useampi ryhmä, niin todennäköisesti löytyisi paremmin sen itselle sopiva. Vielä en ole siihen ensimmäiseenkään päässyt, mutta ajattelin yrittää ensi sunnuntaina tuohon lähiryhmään käydä tutustumassa, mikäli olen kotikulmilla. A-klinikka on ensi viikolla ja siellä otan tuon antabuksen puheeksi. Kyllä näitä keinoja nyt tarvitsen.
Viikonloppuna lähdin juomaan. Töissä oli perjantaina hankala päivä ja sain siitä hyvä tekosyyn hakea viinipullon. En oikeastaan edes yrittänyt estää itseäni, vaikka tiesin, että ei pitäisi. Liian tuttu ratkaisumalli ja vielä kovin tiukassa. Tässä nyt niitä muita keinoja etsimään. Viinipullo johti siihen, että olin vielä lauantaina terassilla iltaan asti. Jos jotain positiivista tästä yrittää hakea, niin edistystä oli, että pääsin kuitenkin jo sunnuntaina lenkille enkä ole tällä viikolla juonut mitään. Normaalisti olisin jatkanut “tasoittelua” vielä helposti tälle päivällekin. Lähinnä olen kuntoillut ja olo on yllättävän hyvä enkä suurempia morkkiksia ratkahduksesta ottanut. Tipaton elokuu kuitenkin karitui jo alkumetreillä, mutta nyt vain selvänä eteenpäin. Tulevana viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä maalle raittiissa seurassa ja jos sunnuntai iltana sitten sinne AA:n pääsisi, niin olisin jo aika pitkällä.
Olin muutama vuosi sitten juomatta lähes vuoden ja muistan kyllä nämä alkuaikojen rimpuilut. Uskon tästä selviäni taas uuteen alkuun, mutta pakko myöntää, että kesä on hankalaa aikaa minulle lopettaa. Lomaakin olisi vielä jonkun verran jäljellä ja siitä selviytyminen jännittää. Jollain tavalla olen antanut itselleni luvan ehkä ottaa tuolloin. Että jos lopetankin vasta loman jälkeen jne. No sen jälkeen kesin sitten taas jotain uutta. Juoppo keksii kyllä selityksiä. Siksi se antabus voisi olla tähän hätään hyvä ratkaisu. No nyt kuitenkin selvinpäin ja ainakin halu saavuttaa raittius on herätetty ja hengissä.
Niinpä Lueskelin tuossa vileä muiden kirjoituksia ja mieleen tuli tuo aiemmin kertomani epäilys/halun puute selvitä lomasta juomatta. Mitä, jos ottaisinkin siihen aivan toisen lähestymistavan tällä kertaa. Asennoituisi lomaan oikeasti akkujen latautumisena ja itse tutkiskeluun tarkoitettuna aikana. Pistäisi paukkuja aidosti itseensä ja omaan hyvinvointiin. Terassilla olen kyllä tänä kesänä jo istunut oli sitten loma tai ei. Asennekysymys siis. Sitä vain on vaikea nähä asioita uudelta kantilta vanha totutun sijaan. Lomaa ei tarvitse otaa aikana jolloin on vapaus juoda, vaan aikana, jolloin on vapaus ottaa aikaa itselleen rakentavammalla tavalla. Siinä ehkä tämän päivän oivallus, jonka te arvon plikkiläiset saitte minut näkemään. Kiitos siitä.
Tervetuloa Domino joukkoon kirjavaan minunkin puolestani!!
Itse olen ollut kuukauden päivät raittiina, pisin aika vuosiin. Täältä olen saanut päivittäin apua raittiudelleni, minulle tämä plinkki on ollut hyvin hyvin tärkeä vertaisryhmä ajatuksien ja tuntemusten jakamiselle!
"
"
Juuri näin minäkin ajattelin!! Etteikai sitä nyt lomaa voi aloittaa tekemällä päätöstä juomisen lopettamisella !! Nythän sitä vasta voisikin tissutella oikein olan takaa; kaiken aikaa ja paikassa kuin paikassa!! Eikös se vähentäminenkin olisi riittänyt?? Mutta minun kohdallani se ei olisi onnistunut. Olen myös saanut kuulla kommentteja lopettamisen ajakohdasta useilta kavereiltani, ystävät sen sijaan ovat ottaneet tiedon vastaan asiallisesti. Nyttemmin todella kannustavasti kun huomasivat, ettei minusta niin outoa lintua tullutkaan. Päinvastoin!! Minusta muuten tuntuu, että jos olisin siirtänyt lopettamispäätöstä kuukaudella, vasta minä olisin sen kuukauden / lomani juonutkin! “Jos ja kun tämä sit loppuu, otetaanpa kerta viel ja pohjanmaan kautta!”
Onhan niitä hankalia hetkiä toki ollut, mutta voin vilpittömästi sanoa; PARAS, PARHAIN kesäni kymmeneen vuoteen!! Ehdottomasti. Vuorokaudessa aika tuplaantuu, kun ei tarvitse koko ajan miettiä joko juomistaan tai krapulan hoitamista.
Tsemppiä Sinulle Domino päätöksessäsi lopettaa juominen, olipa se ajankohta mikä tahansa!
Komppaan Titua! Itsekin lopetin juomisen lomalla ja mitä parhaimman kesäloman sain. Ensimmäistä kertaa kesäloman viettoa mökillä selvinpäin, parit synttärit selvinpäin… Ja pelkkää plussaa on kokemuksista kerrottavana:) Varsinkin mökillä oli kepeää olla, kun ei tarvinnut stressata, että riittääkö juomat tai olenko ajokunnossa
Minulla on nyt loma lopuillaan ja aloittelen ensi viikolla varovaisesti töissä. Tämä on ollut hyvää aikaa lopettaa ja olen saanut pian jo kuukauden mittaiset pohjat alle Sen huomasin tässä viime päivinä mustikka- ja lomareissuilla käydessä, että nopeasti ne arjen rutiinit särkevät jutut aiheuttavat mielelle tietynlaisia haasteita. Fokus hellittää näistä asioista, joiden parissa Plinkissä operoidaan - ja minä TARVITSEN päivittäistä, jatkuvaa tapaa käsitellä juomisongelmaani ja uuden elämäntavan sisäistämistä ja opettelua. Siksi kaipasin Plinkkiin jopa lomareissulla rentoutuessani!
Mutta olipa hyvä tehdä ja kokea paljon sellaista, mitä en ennen ollut tehnyt ja kokenut (ainakaan aikuisiällä, nimittäin marjanpoimintaa) - ja nimenomaan SELVÄNÄ. Tällä elämällä on niin paljon parempaakin annettavanaan kuin lemmehtynyt kalja aamuyöstä.
Lisäksi kokouksissa ei keskusteltu lainkaan. Ainoastaan luettiin askel tai perinne ja sitten vuorotellen kommentoitiin luettua tekstiä. Mulle vertaistuki tarkoittaa avointa keskustelua; sitä että saa kertoa vapaasti omista mietteistään ja saa niihin myös kommentteja. Ja sitä, että saa vapaasti auttaa kaveria, jolla on murheita.
