Tilanteeni tällä hetkellä

Me Lopettajat
121

Minun baari-istumiseni olivat yksinäisiä lehdenselailuja yms. Yhdessä kapakassa tulin istuneeksi tietyssä pappaporukassa, jolla luimme lehtiä ja puhuimme ajankohtaisista uutisaiheista. En ollut mikään bailaaja enää pitkiin aikoihin enkä sählännyt vieraiden naisten kanssa. Nyt kesällä ja syksyllä kävin pari kertaa elävän musan illoissa, siinä minun varsinaiset bilettämiset. Viime talvena ja keväänä en yleensä istunut edes myöhään mutta aina join sen verran, että kissanpojalta maistui seuraavana aamuna ja päätä särki. Olin ihmisten keskelläkin yksin, hain jotain rauhaa tai vastaavasti pakenin perhearkeani, jossa ei sinällään ollut mitään epätavallista vaan oikeammin niin, etten sitä omassa pahoinvoinnissani silloin jaksanut. Oli siihen muitakin syitä kuin juominen mutta juominen oli nyttemmin ajateltuna pahin voimieni kuluttaja. Ja samalla luulin sitä keinokseni rentoutua, mikä kierre!

Mietin tässä, että yksinkertaisesti on voinut olla niinkin, että olin myös jumiutunut omaan eristäytyneeseen elämäntapaani. En juurikaan pitänyt kavereihin somea kummempaa yhteyttä enkä oikein osannut liikkua uusiin suuntiin. Niitä aloin hakea kylläkin, mutta tällaiset kurssit yms. alkoivat vasta nyt. Todellakin parasta omaan elämäntilanteeseeni, jossa tuntuu olevan tärkeää toimia myös muissa kuin kuntoutujan roolissa. Enhän minäkään mikään kokovartaloinvalidi ole: alkoholiriippuvuuteni on ongelma ja sitä nyt hoidan (vihdoin riittävästi) mutta olen paljon muutakin, kiinnostunut paljosta muustakin. Tunsin kauan, etten ELÄ omaa elämääni. Kun nyt yritän sopivassa tahdissa tehdä muutakin, tunnen myös tiedostavani itseni paremmin, tiedän tekeväni itseäni kiinnostavia asioita ilman kenenkään arvioita siitä. Ja mikä parasta, tapaan toisia jotka viihtyvät oikein hyvin kiinnostavien juttujen parissa eivätkä nyhrää jossain kapakoissa damn iltapäivälehtiä selaillen niin kuin ne juopot :mrgreen:

122

Tänä aamuna pysähdyin oman kokemuksen äärelle. Miltä minusta tuntuu, mikä on tunteeni hyvin nukutun yön jälkeen. Tunnen itseni hylätyltä, mutta tunne on sellainen vapauttava, ettei minun tarvitse enää ostaa hyväksyntää minulle haitallisilla toimintamalleilla.

Ehkä tämä olisi ollut viisasta oppia jo vuosia sitten, olisi moni retkahtaminen ja juomisputki jäänyt välistä, mutta parempi nyt. Silloin en ollut valmis muuttamaan.

Tänään on muuten 2 kuukautta täynnä! Olen saanut tukevan pohjan raittiudelle ja on minusta vastuullista käytöstä ottaa vastuu siitä, ettei anna retkahduksille tilaa. Se vaatii rehellistäkin pohdintaa siitä, millainen ystävä on aito ja kuinka voin olla ystävä itselleni. Toinen vaihtoehto olisi mennä, kuten ennenkin ja antaa jonkun toisen manipuloinnin ja syyllistämisen kautta, ottaa ohjat minusta. Juoda hänen vaatimuksestaan, joka on täysin lapsellista nyt kun siitä kirjoitan. Aiemmin olen vaan toiminut mieliksi, ystävyydestä ja siitä, että näin sen kuuluukin mennä. Muuta ei ole ollut tarjolla. Näin se vaan on mennyt.

Alkoholismi teki ainakin minut yksinäiseksi, koska join yksin. Jotenkin minulle pääsi muodostumaan sellainen harha, ettei minulla ole ystäviä ja se kuka on, siitä täytyy pitää kiinni, vaikka hänen käyttäytymisensä oli minua kohtaan väärin. Ei kukaan voi saada toisesta ihmisestä sellaista valtaa, että määrittelee, kuinka toisen täytyisi hänen mielikseen käyttäytyä. Aika raskasta. Esimerkiksi, en halua juoda, olen saavuttanut monen viikon raittiuden, se ei ole tietysti mitään kaverilleni, hän alkaa puhua siitä, milloin juodaan, tulee ilta jolloin tapaan häntä, alkaa painostus juomiseen, voin sanoa, että jos tämä ei sinulle käy, voit lähteä ulos ovesta kotiisi. Näin tekisin tilanteessa nyt. Tuollaista tilannetta ei olekaan tulossa, koska haluan etäisyyttä, mutta vastaisuuden varalle, voin sanoa todella näin, että “tämä ei enää käy, voit lähteä kotiisi.”

Nyt on kaunis hieno päivä tulossa. Tehdään siitä kaunis ja hyvä pienillä teoilla.

123

Onneksi olkoon, pidä kurssi selkeänä. Kyllä kaikki käy hyvin. Rohkeutta vaan uuteen elämään.
Minä olin yksinäinen juoppo nainen. Onneksi, tänään sanon että onneksi pääsin AA-ryhmään. Mutta se ei ole kaikille sopiva, minulle se oli pelastusköysi. siellä sain opetella uudestaan elämän aakkosia. Tehdä virheitä, mokata ja hävetä itseäni eikä kukaan moittinut eikä tuominnut eikä minua ajettu ulos. Suutuin sata kertaa alussa, inhosin joitain ihmisiä, olin niin kapinallinen kuin vain olla voi. Mutta niin vain asetuin ja rauhoituin mikä oli ihanaa.
Minäkin lähdin kaikenlaisille kursseille ja harrastuksiin, koska oli saatava tilalle jotain uutta. ja kun siellä tökki ja en oikein osannut olla niin silloin ryhmäkaverit auttoivat tyynnyttelemään ja neuvoivat sopeutumisessa ns. normaaliin elämään. Siitä olen kiitollinen.
tänään en enää kaipaa niin paljoa menoja ja harrastuksia mutta silloin se oli parasta, koska pelkäsin että jään neljän seinän sisälle yksin. yksinäisyys oli kamala tunne. ja niin se on tänäänkin kun eron jälkeen olen jäänyt yksin. En vielä ole sopeutunut tähän yksin elämiseen, en tiedä tarviiko minun siihen sopeutuakaan, vaan voinko etsiä uuden kumppanin? Avioero toi häpeän elämääni jälleen ja nyt vasta sen tajuan. Ja on aika varmaan työstää se pois. Haen ehkä siihen apua jostain, ehkä terapia tms.
Mutta hyvää jatkoa päivä kerrallaan.

124

Yksinäinen olin minäkin. Sosiaalisista tilanteista oli kiire päästä kotiin “latautumaan” eli juomaan parit rentouttavat. Ja toisinaan niitä tilanteita tuli ihan suoranaisesti välteltyäkin, kun kotona oli kivampi kaveri. Puhelimeenkaan ei voinut aina vastata, jos oli vaarana että hiprakka kuuluu äänestä. Ja kun tuli vastattua, seurasi huoli siitä, kuuluikohan se. Nyt ajatellen varmasti kuului. Joskus toki ihan kerroinkin, että on tullut pari lasillista tässä otettua rankan päivän/viikon päätteeksi. Jätin vain mainitsematta, että sama oli eilenkin.

Kursseilla ja muualla on nyt virkistävää käydä tietäen, että voi keskittyä asiaan. Läsnäolon taito paranee luonnostaan, kun ei ole kiire mihinkään. Aiemmin sieltäkin kyllä löytyi se, joka tunnustellen ehdotti lasillista ja jonka kelkkaan oli helppo heittäytyä. Siinä vasta minun tyyliseni rento ja kiva ihminen! Se yhdisti voimakkaasti heti, ihan sama minkälaisia muut ihmiset olivat. Nyt tulee katsottua vähän laajemmin ja annettua mahdollisuus.

Onnea Lempeä kettu 2 kk rajapyykistä ja menestystä jatkoon. ?

125

Onnea 2kk raittiudesta!
Kuulostaa, että olet saanut uuden hyvän asenteen, jonka lähtökohtana on oma hyvinvointisi. Oppi ei tullut liian myöhään nytkään, elämää on edessä ja paljon hyviä asioita ehtii tapahtua.

Manipuloinnilla saa toisen uskomaan epätosia asioita ja toimimaan omaa etuaan vastaan. Tuoltakin ystävältäsi on tainnut kokonan unohtua pohdinta, onko hän hyvä ystävä ja sinua on syyllistämällä ym keinoin saatu toimimaan omaa tahtoasia vastaan ja tuntemaan, ettet ole hyvä ystävä.
Omassa elämässäni hyvä esimerkki vastaavasta on oma äitini… kaikki se syyllistäminen ja puhe kuinka hän ei ole voinut erota kun huolehdittavana on alaikäiset lapset… nyt en käsitä lainkaan, miten nielin sen, ajattelin etten saa olla onnellinen ja minun pitää kärsiä. Sehän on vaikuttanut koko elämääni. Havahtumisen hetkellä olin jo pitkälti yli neljänkymmenen. Kuin välähdyksenä tajusin erään syyllistämissession keskellä, kun äitini naama marttyyrimaiseen irvistykseen väännettynä jälleen kerran jauhoi “miten tästä olisin mihinkään lähtenyt, kun oli alaikäiset lapset käsissä”, että mitä hittoa! Hänen viimeisinkin lapsensa on ollut täysi-ikäinen jo yli 20 vuotta. Hänellä olisi ollut ainakin nuo 20 vuotta aikaa erota ja ottaa vastuu omasta elämästään. Ei se ole minusta kiinni, eikä tosiasiallisesti ole ollut koskaan, kyse on ollut kyvyttömyydestä ottaa vastuu omasta elämästään.

Kun sen vastuun (itsekukin) kykenee ottamaan, kylkiäisenä tulee vapaus. Oman onnen avaimet ei ole kenenkään toisen ihmisen taskussa.

Ehkä minua on edelleen mahdollista liian helposti manipuloida nimenomaan syyllistämällä. Olen tästä kuitenkin tietoisempi. Minähän en kesällä ratkennut juomaan, mutta hassasin rahaa, kun osteluongelma aktivoitui. Jonkinlainen laukaisin siinä oli kun ongelmainen tuttuni pyysi rahaa lainaksi. Syyllistyin jotenkin… ehkä jopa siitä, että olen raitis ja hän ei, voin paremmin kuin hän. Lainasin rahaa, vaikken olisi halunnut. Hän on nihkeä maksamaan lainaansa takaisin ja teki lisäksi minulle nöyryyttävän tempun.
Tämänkin tarinan opetus on se, että seuransa kannattaa tosiaan valita ja itseään kuunnella. Niin helposti omat tunnetilat ja henkinen tasapaino nytkähtävät retkahduksen mahdollistavaan suuntaan. Eikä nämä ihmiset ole siinä kohtaa ylös nostamassa tai auttamassa.

Ja raittius, se on kaiken kehityksen edellytys, tärkein asia. Kun juo yhteys itseen katoaa, ei tiedä mitä haluaa, eikä osaa suojella itseään.

Mukavaa raitista päivää!

126

Jep, mä koen nyt aivan samoin, ettei juominen ole minulle vain juomista vaan sen seurauksena menetän todella yhteyden aitoon itseeni. Koko olemukseni muuttuu jatkuvasti stressaantuneeksi, jännittyneeksi, levottomaksi, hermostuneeksi, ailahtelevaksi, tunteeni sumenevat ja ajattelunikin jollain lailla typertyy. Kaikkia syitä en tälle tiedä mutta sen tiedän, että minulle alkoholi on aivan jumalattoman voimakas myrkky.

Näin ollen raittiuskaan ei ole vain sitä, ettei käytä alkoholia. Se on lähtökohta ja perusta muulle hyvinvoinnilleni. Mielenterveyteni riippuu siitä, myrkytänkö sen vai en.

127

Kiitos kaikille! Teillä oli jälleen samanlaisia kokemuksia, mitä itselläni. Tunnistin kaikkien kirjoituksista jotain tuttua ja erittäin fiksuja pohdintoja teillä on. Oli kiva tulla kotiin töistä ja ajatella tätä 2 kuukauden aikaa ja sitä, että minulla on täällä vertaistukiryhmä, joka kuuntelee, tukee ja auttaa jakamalla omia kokemuksia ja kirjoituksia! Se on iso juttu.

Niin kiitollisena ajattelen, että olen saanut olla juomatta ja elää sen puolesta täyttä elämää. Opetella omia rajoja, jotka päihdeperheessä kasvaneena ovat tietysti herkästi väärään suuntaan venyvät. Omassa luonteessa sisäänrakennettuna lähteä miellyttämään ja nimenomaan syyllistymään asioista, jotka ovat toisen omia kuvitelmia, joihin vankkumattomasti uskoo, valheita omasta näkökulmasta.

Raitistuminen on kasvattanut havaitsemaan itseä, omia rajoja, tunteita ja omaan käyttäytymiseen vaikuttavia ihmissuhteita.

Ystävän tunnistaa ilosta ja naurusta yhteisissä hetkissä, keskinäisestä hyväksymisestä ja luotettavuudesta.

128

Hyvin sanottu hyvinvoinnista. Raittius on oman itsen hoitoa, hyvinvoinnin arvostamista ja elämän kunnioittamista. Sen oivaltaan monissa erilaisissa hetkissä, kuinka hieno lahja raittius on. Sen tuntee omassa sydämessä. Mutta kyllä juomistakin on tullut kaivattua. Ei voi kieltää, etteikö sitä kaipaisi. Minulla ainakin näin. Tänään viimeksi. Kai se kuuluu tähän prosessiin.

129

Pakko kommentoida tähän, että Plinkissä on kyllä kaikkien aikojen asiallisin ryhmä koolla, mitä ikinä muistan. Aina on ollut herkkiä, syvällisiä ja viisaita ihmisiä mukana mutta myös kaikenlaisia öykkäreitä, häiriköitä ja joitain sellaisiakin, jotka ovat täällä alkaneet leikkiä toisten terapeutteja. Tää on ihan todella hyvää vertaistukea.

130

“Eikä nämä ihmiset ole siinä kohtaa ylös nostamassa tai auttamassa.” Niin hyvin sanottu. He tosiaan ovat kaukana, kun ystävää tarvitaan. Eivät jaa niitä elämän oikeita asioita kanssasi. Haluavat vain ryyppyseuran sinusta. Tämä on koettu niin monesti, myös miessuhteissa.

Metsänpeitto, sinulla on hyviä ajatuksia ja viisaita sanoja. Kiitos, että kirjoitat. Nämä asiat eivät ole itsellenikään enää tabuja. Lapsuudenperhe tai äitisuhde eivät ole enää aiheita, joista ei saisi puhua. On helpompaa suhtautua omiin läheisiin, kun saa jakaa niitä nurjiakin ajatuksia ja käsitellä tunteita, jotka jääneet joskus käsittelemättä. Suhde paranee, koska ymmärtää paremmin ja toisaalta osaa asettaa rajat, joka edesauttaa aikuismaista yhteydenpitoa.

Ja tässä lainatussa Metsänpeiton kirjoituksessa on viisautta siihenkin, etten voi jäädä rypemään siinä, miten asiat ovat olleet vaan ottaa vastuu niistä valinnoista, mitä nyt teen. Muuten voin vielä 5 vuoden kuluttuakin surkutella, miksi olin vietävissä ja ryyppäsin, miksi annoin tilanteet kehittyä sellaiseksi ja aloin valehdella itselleni. Voin joko surkutella sitä, että olen ratkennut ystäväni myötävaikutuksella harva se kerta ja antanut sen jatkua, tai sitten päättää toisin ja elää omaa elämääni raittiina, vaikka se tarkoittaisikin tiettyjen ihmissuhteiden merkityksen uudelleen tarkastelua.

131

Minulla oli äiti, jolta oli aina ihan kohta menossa hermot ja jaksoi vielä, muttei koskaan tiedetty, kauanko. Tällaisen totaaliromahduksen partaalla sitten itse kukin nieli omat tunteensa, että tämä yksi pysyy kasassa. Tällaista ei onneksi enää ilmene samassa muodossa. Hänellä oli siihen käyttäytymiseensä ihan ymmärrettävät syyt, mutta sitä tosiasiaa se ei muuta, että hänkin olisi voinut ottaa silloin itse vastuun omista tunteistaan sen sijaan, että pakotti siihen muut. Luulen, että oma syyllistymiseni ja mukautumiseni paine periytyy noilta ajoilta.

132

Tunteita nieltiin meidänkin perheessä ja voin vain kuvitella, millaista se on ollut omien vanhempien lapsuudenkodeissa sotien jälkeen.

On siinä ollut selvittämistä, kun on alkanut käsittelemään asioita, ettei tarvitsisi menettää henkeään alkoholistina vaan saisi elämänsä takaisin.

Mutta nyt menee hyvin. Halaus kaikille!

133

Omien vanhempieni perheet ovat olleet sodan vammauttamia. Isäni kasvoi täysin kaoottisessa ja väkivaltaisessa perheessä, eli itse hyvin raskaan nuoren elämän vammauduttuaan työtapaturmassa ja kaikki kärjistyi vuosi sitten psykoottiseen depressioon, joka johti brutaaliin itsemurhayritykseen täysin sekavassa tilassa. Hänet elvytettiin joenpenkalla ja kuntoutui lopulta aika nopeasti, käy nyt aktiivisesti terapiassa ja sitoutuu lääkitykselliseenkin hoitoon. Äitini eli kylmän äidin ja sodassa loppuiäkseen invalidisoituneen isän vaikutuspiirissä, oireili tietääkseni myös päihteillen nuoruudessa ja tätä nykyä melko mustavalkoisen ja pinnallisen uskonnollisuuden tavalla. Isäni ei puhunut, äiti puhui liikaa ja hallitsi puheellaan, puhui toistenkin suihin asiat ja mieliin ajatukset. Sekin sitä, mitä kaikessa helvetin köökkipsykologisoinnissa inhoan sydämeni pohjasta: puhutaan niin saatanasti, ettei tarvitse hetkeksikään rauhoittua tuntemaan mitään. Itse olen aika herkkä ja tunteva, intuitiivinen ihminen. Tavallaan ”häiriinnyn” aika helposti sellaisessa tunnelmassa, jossa tunteet ikään kuin valehdellaan piiloon. Siihenhän on aina jokin inhimillinen, ymmärrettävä syy, että tunteet paitsi valehdellaan myös (ehkä oikeammin) pelätään piiloon. Tunteet on kuitenkin kaikessa vuorovaikutuksessa aika keskeinen osa suhteita ja niiden turvalliseksi ja luotettavaksi kokemista. Siksi minun on vaikea luottaa sellaisiin ihmisiin, jotka puhuvat hyvin pintatasoisesti kokemuksistaan mutta samalla selvästi painavat tunteensa piiloon. Ja tätä vaikeutta on minullakin.

134

Opin tuntemaan joka päivä itseäni paremmin omien tunteiden kautta. Olen alkanut nyt ajatella (mielestäni aivan terveesti) että raitistumiseni on asia ykkönen. Nyt tuntuu jotenkin päivänselvältä, että juomaan painostavaa seuraa täytyy välttää ja olla sopimatta tapaamisia sellaisen ihmisen kanssa, joka haluaa minun juovan. On itseasiassa tosi pelottavaa olla ystävän seurassa, joka pettää noin pahasti. Luottamus on rikkoutunut. Mitähän kaikkea mulle onkaan valehdeltu. Ainakin monia asioita, jotka ovat selvinneet jälkikäteen. Nyt on aika keskittyä omaan elämään, tähän hetkeen ja oppia elämään tunteiden kanssa sopusoinnussa, esimerkiksi tunnen voimakasta tunnetta aivan päivittäin olevani hylätty, liittyen tähän ystävä-asiaan, se tulee aina mieleen, kun ajattelen häntä. Mielestäni tämä on aito ja oikea tunne, joka kertoo mulle kuinka toimia jatkossa. En ole voinut miellyttää ja mukautua toisen jyräämiseen, enkä jatkossakaan voi. Olen käsitellyt täällä häpeää ja nyt tämä hylkäämisen kokemus on toinen voimakas tunne, joka tulee tässä hetkessä.

Silti toivon, tästä päivästä tulee hyvä päivä. Ihanaa päivää kaikille! Ei juoda tunteita piiloon vaan mennään näin eteenpäin. Kyllä me osataan. :slight_smile:

135

Hyvää huomenta! Minulle tuli fiilis, että tuon tyyppiseen tunnetyöskentelyyn voisi tässä vaiheessa sopia hyvin joku meditatiivinen menetelmä, youtubestakin löytyy paljon hyvin hengitys-, rentoutus- ja mielikuvaharjoituksia (10-30-minuuttisia). Kuuluu asiaan, että tunteet kasvavat suuriksi aivan ymmärrettävistä syistä, joten sen tyyppiset harjoitteet auttaisivat myös niiden säätelyssä. Minulla oli kesällä ihan hillittömät vuoristoradat päällä ja esim. hikisempi liikunta vain pahensi oloa. Suosittelen kokeilemaan, ellet jo noita harrastakin!

Joka tapauksessa, eletään tämäkin päivä raittiina ja kohti parempaa elämää :slight_smile:

136

Saattaa hyvinkin olla, että pysyvä raittius on mahdollista saavuttaa vasta siinä kohdassa, kun raittiuden pystyy asettamaan ykköseksi. Minullakin kävi niin. Tuo ajatus alkaa tuottaa itsestään raittiutta ylläpitävää toimintaa.
AA:n teksteissä on paljon viisautta, vaikken itse olekaan AA:n avulla raitistunut. Ryhmissä josus kävin ja sieltä jäi hyödyllisä asioita mieleen. Ehkä tämäkin irtonainen pätkä on sellainen: “olimme valmiit tekemään mitä tahansa…” jonkun kohdalla se tarkoittaa menemistä joka päivä ryhmään, jonkun kohdalla joidenkin ihmissuhteiden lopettamista.
Toisaalta myöhemmin saattaa olla sillä tavalla vahvistunut, että voi olla humalaisten seurassa, vaikka toipumisen alussa se on liian iso riski. Olen käynyt joillakin keikoilla, nauttinut musiikista, eikä toisten humalatila ole haitannut, enkä ole kokenut halua itse juoda.

Meillä monella on ollut lapsuudenperheessä ongelmia ja niiden jakaminen tuo lohtua; oma tilanne ei ole ainutlaatuinen. Meihin (kuten vanhempiimmekin) on kylvetty siemeniä, joista on kasvanut häpeää, riittämättömyyden tunnetta, vaikeutta liittyä muihin, suorittamisen pakkoa, yksin pärjäämisen pakkoa jne)
En muista nimeä, mutta yksi nukketaiteilija kuvasi tätä siirtotaakkaa jotenkin näin: " se ei ole varsinaisesti kenenkään vika, mutta tekee elämästä ajoittain raskasta". Omalla kohdallani olen ajatellut (kun kerran ei näytä pääsevän täysin seesteiseen olotilaan menneisyyteni suhteen), että minuun mahtuu ne kaikki ristiriitaiset tunteet vihasta myötätuntoon, surusta iloon. Menneeseen mahtuu asioita, joita ei koskaan olisi saanut tapahtua ja toisaalta paljon hyvääkin. Ihmiset ovat yrittäneet parhaansa sillä ymmärryksellä joka silloin oli. Eihän tästä niin kauaa ole, kun kasvatuksen ohjenuorana oli “joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan” ja lapsilta hakattiin pois turhat luulot itsestään ja se minkä ajateltiin olevan vanhempien kunnoittamista, oli lähinnä pelkoa. Sotakin vaikuttaa ainakin seuraaviin neljään sukupolveen vaikutuksen laimentuen pikkuhiljaa.

Moni on kirjoittanut yksinäisyydestä. Minä olen kokenut ihmisiin tutustumisen raittiina vaikeaksi. Alkoholin avulla oli helpompi liittyä toisiin, toki myös ihan vääriin ihmisiin. Ehkä ystävystyminen on hankalampaa vanhempana muutenkin. Hiekkalaatikolla ja elämän nivelkohdissa, kuten ekaluokalle mennessä tai opintojen alussa kaikkien elämässä on avointa tilaa uusille tuttavuuksille. Vanhempana sidokset ovat jo syntyneet ja vakiintuneet. Pettymysten takia saattaa olla varautuneempikin. Vertaistukiryhmät tai uudet harrastukset saattaisivat minuakin tässä auttaa. Niissähän on automaattisesti jo jotain yhdistävää; mielenkiinnon kohde tai ongelma, jota hoitaa ja ratkoo.

Hyvää ja raitista päivää!

137

Metsänpeitto, kiitos kirjoituksestasi. Se oli täynnä viisautta ja laaja-alaista ymmärtämistä. Olet hieno persoona ja luja luonteeltasi.

Minulla on tähän kohtaan Metsänpeiton hienon kirjoituksen jälkeen aika hiljentyä ja todeta täältä, että hyvin menee raittiina. Alkoholitonta olen muutaman ottanut tällä viikolla, koska jotenkin on ollut mielitekoihin viittaavaa vaaraa. Viikonloppua kohti kuljetaan.