Tilanteeni tällä hetkellä

Tilanteeni tällä hetkellä on seuraava; en ajattele olevani alkoholisti, olen kuitenkin juonut miltei päivittäin touko-/kesäkuun ja heinäkuun kynnyksellä lopulta raitistunut omin avuin muutaman yrityksen kautta.
Muokattu: Itsepetosta tällainen ajattelu ettei olisi ongelmaa. Ongelma on ja sille pitää tehdä jotain.

Oikeastaan sen kummempia kirjoiteltavia mulla ei ole. Edellinen ketjuni “olen alkoholisti” tuli päätökseen retkahtamisen vuoksi. Suureksi yllätyksekseni juominen ei retkahtamisen jälkeen missään vaiheessa lähtenyt käsistä. En kuitenkaan myöskään nauttinut siitä ja toiminnassa oli pakonomaisuutta, jota inhosin.
Muokattu: Siitä lähti pakonomainen päivittäinen käyttö, vaikka yksittäiset ylilyönnit eivät enää olleetkaan vaarana.

Olen siis uudessa raittiudessa kiinni ja parin kuukauden säännöllisellä juomisella saa kyllä aika kovan henkisen krapulan aikaiseksi, josta kärsin aika paljon tällä hetkellä. Ajattelen vain sitä, että käyttö on ollut järjetöntä touhua, josta täytyy päästä erilleen.
Muokattu: Tämäkin raittiusyritys epäonnistui. 2 yritystä tälle kuukaudelle ovat epäonnistuneet.

Halusin nyt tulla kertomaan terveiset minun tilanteestani tällä hetkellä ja toivottamaan kaikille kanssakulkijoille raitista ja hyvää heinäkuuta! Kovasti tsemppiä meille!

Kirjoittelimisiin.

1 tykkäys

Moi.

Koita olla lempeä itsellesikin. Eipä nää asiat kerralla loksahda jengoilleen, vaan ne melkein vaativat aikaa ja kompurointi on sallittua.

Niin että uutta raitistusmatoa vaan koukkuun tai jokin muu sopivampi, itselle mieluisampi vertaus tähän kohtaan.
Elä lannistu, useimmat ottaa lukua ja takapakkia. Tämä on vaikeaa, mutta kannattaa sinnitellä ja ottaa vaikka muuta lukemista välillä.

Aikallisä muuhun tekemiseen, harrastusta työn sivuun, ulkoilua, reeniä ja joogaa, vaikkapa ´
Suorittamalla ei oikein luonnista, jos sitä sulla on ollutkaan, emmä sillä

Nyt parempaa jatkumoa, kylnää solmut ja vaikeudet tästä vielä aukee ja suttaantuu puhtaammaksi

Tsemppiä, Lempeä kettu! :heart:

Minulla on ihan samat kokemukset ja haluan antaa sinulle myötätuntoiset tsempit.

Juominen tuntuu inhottavalta koska sen tietää niin vääräksi. Ärsyttää leimata itsensä huonoksi ihmiseksi koska ei hallitse juomistaan, mutta ajattelen myös että minun kohdallani se pitää myös paikkansa: kännissä olen ääliö ja juominen on itsekäs valinta.

Sen kirjoitan vielä mitä olen nyt itse miettinyt paljon. Eli että miten paljon sitä alitajuisesti suojelee omaa mieltään jollain tapaa vääristelemällä todellisuutta. Tarkoitan tällä sitä, että miten asiat selittelee itselleen, jotta säilyttäisi jollain tapaa omat kasvonsa ja ei yksinkertaisesti vain hyväksy esimerkiksi alkoholismin seurauksia omassa käyttäytymisessä tai toiminnassa, selittelemällä itselleen ettei ole alkoholisti vaikka juo liian usein tietäen että se on huono valinta.

Elämä on lyhyt. Se on minun kokemusten mukaan kauniimpi asia kokea kun ei juo ollenkaan. Olen iloinen että olet saanut itsesi raittiiksi ja toivon että se kestää sinullakin taas pitkään.

Siinä kävikin sitten niin, että ratkesin juomaan samana iltana, kun olin kirjoittanut tämän tilannepäivityksen. Se vaan meni niin, että ajattelin juoda, kun voin. Ei sen ihmeempää syytä. Määrät olivat aika isoja. Krapulaahan siitä seurasi.

Nyt olen taas pari päivää ollut raittiina.

Olen juonut niin kauan, ettei juominen anna enää niitä positiivisia kokemuksia vaan henkinen ahdistus on kova, kun ei tarvis juoda/en jaksa/en halua/oksettaa/pelkään maailmaa ja muita ihmisiä/en ole minkään arvoinen/olen kaiken ulkopuolella -tunnelmat. Näissä merkeissä päivä kerrallaan.

Tuhannet kiitokset kaikille tsempistä! Sitä samaa toivon teillekin.

Vähän matalapaineessa olen, mutta harrastuksia kyllä löytyy. Niiden avulla olenkin onnistunut olemaan juomatta. Ne auttavat minut takaisin mustan sumuverhon takaa aurinkoon.

1 tykkäys

Sanoitat Lempeä Kettu myös minun elämääni . Kirjoitit ketjuuni: ”On suoritettu akateeminen tutkintokin, mutta hakeuduin alalle siksi, että halusin opiskella, jotta minäkin olisin “jotain”. Halusin näyttää suvulleni olemalla ensimmäinen kouluttautunut, ettei minua enää painettaisi alas,”
Aivan sama juttu minullakin, paitsi että tutkinnon viehätys karisi jo alkuvaiheessa, koska kukaan ei ymmärtänyt siitä yhtään mitään ja väsyin jatkuvaan selittämiseen ”mitä tarkoittaa”, ”mihin ammattiin” jne.
Allekirjoitan kuvailusi juomisen kokemuksista ja henkisestä ahdistuksesta. Näin se menee minullakin ja veikkaan, että monella muullakin. Taidamme täällä olla yhtä suurta ongelmaperhettä.
Mutta viestisi viimeinen kappale osoitti kohti valoa pimeydestä. Koetetaan tarttua oljenkorsiin ja vetää itsemme kuiville.
Jaksamista päivääsi!

Koulutusasia on tosi mielenkiintoinen sikäli, että minulla taas perhetausta vaikutti siihen, etten ole suorittanut yliopistotutkintoa hyvästä koulumenestyksestä huolimatta. En kokenut sitä maailmaa ollenkaan omakseni, enkä saanut sellaiselle ajatukselle kotoa mitään vahvistusta. “Ne” ovat hienompaa väkeä ne, me työmyyrät ollaan eri juttu. Välissä oli paksu henkinen muuri. Sinne maailmaan hyppääminen olisi tuntunut liian suurelta ponnistukselta “yksin”, ilman minkäänlaista tukea saati konkreettista apua läheisiltä. Vasta myöhemmin amk:n aikana ja jälkeen olen suorittanut joitakin yksittäisiä kursseja. Vaikka kuinka väitetään, että Suomessa kaikilla on samat mahdollisuudet, olen vahvasti eri mieltä. Joskus toki, mutta harvemmin, olen ennen törmännyt tuohon, että perhetausta on vaikuttanut noin päin kuin teillä. Hyvä varmaan niin, kuitenkin, vaikka motiivit voivatkin olla surulliset.

Hei Lempeä Kettu. Toivottavasti tilanteesi paranee pian.

Tosiaan, juominen ei ollut antanut pitkään aikaan mitään positiivisia olotiloja/kokemuksia. Päivästä toiseen oli paha olla. Fyysisesti ja henkisesti. Pahaa oloa kun muistelee, on helpompi pysyä oikealla polulla. Sinun raittiit 8 kuukautta on edelleen huiman hieno suoritus ja varmasti pysyt siihen uudelleen. Pääsitkö jo eroon kuormittavasta työstä?

Hyvä että on harrastuksia. Sinulle ja kaikille muillekin voisin antaa kirjavinkin, jonka parissa voi mennä koko kesä. Jokaisen addiktin olisi syytä lukea D. F. Wallacen Päättymätön riemu. Tragikoominen monitarina. Voisi sanoa, että teoksen pitäisi kuulua addiktien hoito-ohjelmaan. Samalla saa käsivoimia ja hurjat niskajumit kun lukee pari tuntia päivässä. Löytyy käsittääkseni myös äänikirjana. Voi olla helpompi vaihtoehto.

Jaksamista sinulle ja kaikille muille.

Heippa kaikille! Kiitos viesteistänne!
Olen juonut viikon verran. Olen kokenut masennusta ja ahdistusta juomisestani. Tällä hetkellä olen aika turrana. Juon, ilman syitä. Juon, koska voin. Teen asioita, jotta voin juoda. Runsaasti juova lähipiiri ei lainkaan helpota raitistumista. Saan aika säännöllisesti pidettyä 4-5 päivän raittiuksia, mutta ne kaatuvat johonkin juomistapahtumaan.

UnelmaParemmastaElämästä, pääsin kyllä, mutta juominen jäi.

Fiiliksiä ylös. Mikähän siinä on, että muut saavuttavat unelmia, tekevät asioita, minä kompuroin vuodesta toiseen näissä samoissa teemoissa. Juon koska se on kivaa, silloin unohdan kaikki ponnistelut unelmien eteen. Haluan vain olla kännissä.

En ole saanut juomisesta kunnon humalaa moneen päivään. Olen sitä oikeastaan välttänytkin. Keho on protestoinut juomista, joten olen vähän muuttanut juomatyyliä, että kroppa kestäisi edes vähän vielä juomista. Jalat ovat heikot ja pää on turrana. Ymmärrän katkokävelyn mekanismin. Silti haluttaa juoda. Teen päässäni suunnitelmia, jotka johtavat juomiseen. Toisaalta rakastan tätä oloa, kun en ole vielä juonut. Kaksijakoista. Tavoittelen silti humalan tunnetta.

Minulla on tämä suuri salaisuus. Alkoholismi ja sen peittely, sen jälkeen lukemattomat yritykset elää selvänä ja tavoittaa unelmia. Voihan yhden ihmisen elämä tuurijuopponakin mennä hautaan asti. Jos en saavuta raittiutta, elämä menee näin, kuten monen muun elämä on mennyt ennen minua. (Kaikki eivät raitistu, kuten en näemmä minäkään.) Muokattu seuraavana päivänä: Minähän raitistun! Se on varma. Taistelutahto on nyt kohdillaan, koska muutos lähtee minusta itsestäni.

Eilen ei ollut vielä asennetta muutokseen. Join 11,6 annosta laskurin mukaan. Tein sen 9 tunnin aikana. Krapulana moraalinen ahdistus, heikotus ja levottomuus. Mietin syntyjä syviä. Sydän muljahtelee rinnassa. On myös kovaa rintapistosta, johon heräsin sen lisäksi, että olin yltä päältä hiessä.

Olisiko tämä jo 1. selvä päivä. Haluan lopettaa juomisen kokonaan!

Mennyttä ei enää voi muuttaa, mutta tähän hetkeen ja tulevaan voin vaikuttaa. Krapulainen minäni tutisee ja tärisee maailmanpelkoa ja sitä, että on mokannut. Tästä voima muutokseen. Tunnen itseni niin pieneksi ja avuttomaksi ison ongelman edessä. Samalla olen niin kyllästynyt pohtimaan samoja teemoja!

Tiedän, että raitistumisen palkitsevimmat päivät ovat ekan viikon aikana. Tällä kertaa, kun teen sen uudestaan, en anna kenenkään houkutella minua juomaan, koska tiedän nyt, mitä siitä seuraa! Korkki on oltava kokonaan kiinni ja jokainen vastatkoon vain omasta juomisestaan.

Viisaat sanat tähän hetkeen. Kiitos vielä näistä. Kompurointi raitistumisen tiellä. Oppimatka, kuten päihdehoidossa sanovat. Nyt tiedän ja tunnen itseni paremmin, mitkä asiat edeltävät retkahdusta ja millainen juomahimo siitä lähtee käyntiin. Illanvietotkin on nyt tullu koettuna kännissä, joissa ei tosiaan tapahtunut mitään mielenkiintoista. Ainoa pääjuttu oli, että minäkin olin kännissä, mutta en saanut noista illoista ja baarin hämystä oikeasti mitään itselleni. Niihin en kaipaa, sitä paitsi tunnen itseni vieraaksi niissä. Tämä kirkasti omaa suuntaani, mihin haluan aikani käyttää ja panostaa.

Nyt kerään kaiken tahdon, jotta olen tämän ekan päivän aivan selvinpäin.

Hei,

Piti tulla heti sanomaan tsemppaukset.

Jos omaa toistaiseksi onnistunutta juomattomuutta mietin, niin minulla raittiutteen auttoi se, ettei ole kavereita joiden kanssa joisi. Lisäksi lähin kauppa vaatii 30 minuuttia autoilua. Lisäksi en enää reiluun 10 vuoteen ollut muutenkaan käynyt tapahtumissa joissa olisi juomista. Varmaan nämä syyt ovat pelastaneet minut retkahtamiselta, ei muu. Luulen, että baarien tai kaupan läheisyys olisi saanut ratkeamaan monta kertaa. Eli esim. minun tapauksessa ei varmaan ole mielenlujuudesta kyse, jos tarkkoja ollaan.

Illanvietoista pois pysyminen on varmasti hyvä päätös. Varsinkin jos siellä on juovaa seuraa.

Auttaisiko nyt alkuun, jos joka aamu kirjoitat tänne lupauksen olla juomatta? Niin kuin tänään kirjoitit? Kirjoitat jotain fiiliksistä myös, siitä miltä tuntuu. Ihan mitä vaan. Ehkä joku tuollanen voisi avata jotain ja auttaa pääsemään päivän pahimpien hetkien yli. Ekat päivät pahimmat, sitten tulee ne palkitsevat hetket. Jotka voivat myös olla vaarallisia palkinnon muodossa.

Voimia sinne. Elämäsi tulee kyllä muuttumaan ja varmasti parempaan. Pieni potku vain persuuksille niin siitä se lähtee. Ehkä sellaisen nyt saitkin? Asenne on ainakin hyvä!

Kiitos todella paljon tsempistä! Teen just näin. Tulen raportoimaan tänne ja pidän tätä alustana, jonne voi kirjoittaa tuntemuksiaan, jos muille ei voi puhua.

Kirjoitit tuosta, että ei ole kavereita, joiden kanssa joisi. Aloin pohtia sellaista asiaa, että minulla on ystävä, jolle olen kertonut päihdeongelmasta ja hän tosiaan houkutteli minut juomaan ja on tehnyt sen useammastikin. Ystävyyden menetyksen pelossa olen mieluummin juonut sosiaalisena koodistona kuin ollut juomatta, painostus juomiseen on ollut tosi painostavaa. Tuli vain mieleen, kuinka hyvä ystävä tekee noin? Toisaalta tuetaan ja tsempataan, kun uskoudun ongelmastani, mutta kuitenkin avustetaan kaatumista ja ollaan ratkeamisesta silminnähden tyytyväisiä. En sano, ettei vastuu olisi minulla, mutta jäin kyllä pohtimaan tämän henkilön toimintaa nyt ihan oikeasti.

Tuossa ylempänä jo kirjoitin ystävyydestä, kun ystävä houkuttelee ratkeamaan… aiemmin työnsin tämän ajatuksen mielestäni, ettei tämä henkilö nyt oikeasti halunnut minun ratkeavan. Mutta sitähän hän just teki. Hän nimenomaan halusi, että juon ja tähtäsi siihen koko illan, aluksi houkuttelemalla ostamaan juomia ja sitten juomaan niitä. Baarissa tarjoamalla jne.

Tällainen lapsellinen pelleily on kyllä nyt ohi. Tämä henkilö ei tee tätä juttua enää koskaan mulle, pidän siitä huolen. En halunnut kohdata totuutta aiemmin, mutta pakkohan se on nähdä. Eräs toinen kamppailustani alkon kanssa tietävä henkilö ratkeamiseni jälkeisenä päivänä sanoi mulle: “Heli houkutteli sinut juomaan.” Kielsin asian mielestäni. Meni todella pitkään tajuta, että näin se todella tapahtui. Oli pitkään stressiä ja muuta ja sitten se vaan tapahtui, kun annoin sen tapahtua. Ystävän tuella, joka tiesi, että olen ollut joskus myös päihdehoidossa ongelmani vuoksi ja siinä kohtaa olin saavuttanut jo todella pitkän raittiuden. Aika sanaton fiilis.

Jos kulunutta vuotta summaa, olin melkein koko vuoden selvipäin. Tuosta houkuttelusta ja monesta muusta sen jälkeen, lähti käyntiin 3 kuukauden säännöllinen humalahakuinen tissuttelu. Nyt se on poikki. En aio antaa enää kenenkään vaikuttaa minuun, kuten nyt on tapahtunut. Havahtuminen on kyllä tässä kohtaa aivan ensiarvoisen tärkeää, kun lähden kulkemaan uutta raittiuden matkaa.

Jokainen suurkuluttaja tietää sen tunteen, kun elimistö on tottunut alkoholiin. Osaat juoda sen verran, ettei isompi krapula ole riesana, mutta tottakai tiedät, ettei pitäisi juoda ja käytös tulisi lopettaa, silti avaat oluen heti kun velvollisuudet on hoidettu ja usein jo niiden aikana, pystyen juomaan isoja määriä, menettämättä täysin toimintakykyä.

Henkinen morkkis nostaa päätään usein, öisin ja aamuisin. Fyysinen krapula on lieviä tuntemuksia, jotka menevät särkylääkkeellä ohi, jotta voit taas juoda.

Tänä aamuna näen syitä ja seurauksia. Näen elämäni selvänä. Tunnen kiitollisuutta siitä, että olen antanut itselleni luvan kokea positiivisia tunteita, vaikka lähimenneisyys meni miten meni. Itsensä syyttely ei auta mitään. Saan kuitenkin nyt aloittaa päivän selvänä. Kahvikupillisella. Korjaan tässä hetkessä asiat, mitä voin, eli korjaan sen tärkeimmän, pysyn raittiina.

Nyt krapula alkaa nostaan aivan kunnolla päätään ja ahdistus, miten tästä päivästä selvitään ilman juomista.

Ole Lempeä Kettu lempeä itsellesi. Kirjoitat: ”Tänä aamuna näen syitä ja seurauksia. Näen elämäni selvänä. Tunnen kiitollisuutta siitä, että olen antanut itselleni luvan kokea positiivisia tunteita, vaikka lähimenneisyys meni miten meni. Itsensä syyttely ei auta mitään. Saan kuitenkin nyt aloittaa päivän selvänä. Kahvikupillisella. Korjaan tässä hetkessä asiat, mitä voin, eli korjaan sen tärkeimmän, pysyn raittiina.”

Tuon kappaleen voisin minäkin tatuoida otsaani.

Sinä selviät kyllä ja juomiseen liittyvä ahdistus helpottaa, kun vain pysyt kuivilla. Koeta jaksaa taistella ihan oman itsesi vuoksi. Juomisen tuska ja houkutus on kyllä ihan hirveitä voimia, mutta eivät voittamattomia.

Kiitos Toivoton. Sen pahimman ahdistuksen kanssa, kun teki mieli valtavasti avata olut tunti sitten, pysähdyin tunteen äärelle. Havahduin, että olen niin väsynyt, etten jaksa pitää silmiä auki. Menin sänkyyn, laitoin silmät kiinni, kysyin itseltäni, voisinko nukahtaa päiväunet, vaikka kaikki asiat ovat tekemättä, minulla on kiire olla jossakin, tekemässä aivan muuta kuin kärvistellä krapulassa. Nukahdin siihen tyytyväiseen olotilaan, että olin pysähtynyt oman tunteeni äärelle: “Minua väsyttää ja minun täytyy levätä.” Tämä on niin vierasta mulle, että pääni menee aivan solmuun tästä, kuitenkin se tuntuu niin luonnolliselta, kuunnella itseään. Tässä on menty koko elämä itselleen vieraana, suorittaen. Alanko todella oivaltaa, mikä alkoholistinen mielenmaisemani on. Siltä tuntuu.

Voisinko elää tästä lähin aina näin ja onko se oikein? Muiden miellyttämisen sijasta, kuuntelisin ja kohtaisin itseni ja omat tarpeeni, kuten tarpeen levätä väsymystä, eikä niin, että tarpeeni on kiskoa kaljaa koneeseen. Alan ehkä ymmärtää alkoholistista kuurupiiloa itseni ja juovan itseni välillä, joka kärsii monista tunne-elämän ongelmista, kuten siitä, että olen kyvytön elämään itseäni kuunnellen. Kun niitä syviä tarpeita nousee esille, kun stressaantuneessa mielessä nousee levon tarve, tämä nainen nostaakin kierroksia ja alkaa kiskoa juomaa, jotta tunteet jäävät kohtaamatta silläkin kertaa. Miksi? Oi miksi.

Tämä on tajunnanvirtaa. Pakko purkaa oloa ja yrittää pysyä selväpäisenä, mutta tiukkaa tekee. Aivot huutaa juomaa sisuksiin! Vanne kiristää otsaani.

Ja just siksi tämä on just nyt vaikeinta. Promillelaskurin perusteella kaikki holi on poistunut elimistöstäni! Eilen jaksoin sinnitellä juomishalun kanssa 2 tuntia. Tänään täytyy sinnitellä enemmän. 3 päivää voivat olla vähän vaikeita, mutta sitten helpottaa, tiedän.

Lisää tajunnanvirtaa. Otan itsestäni selfien, kun makaan sängyllä. En hymyile. Katson itseäni, kuinka olen itseni irvikuva. Muutoin niin positiivinen ja hymyilevä nainen, joka on saanut luvan olla hetken suu viivana, jos siltä tuntuu. Ihmeellistä armollisuutta on olla pakottamatta itseään muualle kuin makoilemaan peiton alla. En yleensä salli itselleni moista, vaikka väsyttäisi. Joskus päivät menevät puuroksi, joista ei saa mitään otetta, vaikka kontrolloin ja käsken itseäni. Se menee mönkään ja korkki aukeaa…

Kohtaamattomuus.
Voi näkyä alkoholismina sukupolvien ketjussa.