Tilanne tänään?

Kuivaushuone
201

Mä tässä mietin että yritän tehdä jonkun suunnitelman. Juttelin tässä yksi päivä yhden kaverin kanssa joka heitti että ‘senkun päätät ettet enää päihteile’ siis tässä ei tarkoittanut jotain bissee, vaan koksuu ym ja lääkkeet. Ja just silloin olin niin paskana että mä vaan itkin ja huusin ja oli todellakin sellainen olo että pakkohoidon tarve, ja tajusin ja yritin sille selittää että jos ihminen on koukussa se ei ole niin helppoa vaan ‘päättää’ että en enää ota. Niin se vaan menee.

Ja nyt yritän jotenkin miettiä että laitan jotkut rajat itselleni, että mitä saan käyttää, milloin, ja kenen kanssa.
Eihän siitä mitään tuu että tyyppi rupee yksin himassa rännäämään. Ja sitten oli kyllä oikeasti ‘hyvä’ nähdä nuo tyypit eilen. Ja tuohon tilaan se kyllä vie jos jatkaa, ennemmin tai myöhemmin.
Nyt vaan mietin niitä omia rajoja, koska näköjään en osaa itse päättää että oon täysraitis.
Noihin avohoito paikkoihin ei hirveesti nyt huvita mennä kun on ainakin 5 kaveria ympäri kaupunkia jotka ovat työharjoittelussa… eli pitää itse nyt vaan yrittää.

202

Täähän on mulle vähän kun pakkolomaa, ku en saa nyt mistään sitä mun perus douppii mitä vetelin tossa 6 päivää sitten viimesen kerran. Pitäs ostaa sitten vahvempia, mutta en halua kyllä yhtää ostaa vahvempia… Vittu, ei pitäs enää päästä sille samalle radalle, kun ennen.

203

Heips taas…

bentsojen määrä pienenee viikko viikolta. mutta tää nukkumaan meneminen ei oo yhtään helpompaa.

sain töissä “ylennyksen”, ihan pienesti lisää palkkaa ja paljon lisää vastuuta. toisaalta myös työnkuva muuttuu vaihtelevammaksi mikä on hauskaa. joskus “toimistopäivät” on ihan jees. Töissä siis menee tosi hyvin, mistä oon kovin onnellinen. Mutta olen mä tehnytkin kyllä ihan älyttömänä töitä, opiskellu itte lisää, ja nyt se sitten on sitä pääomaa mitä muilla ei oo ja joka nyt alkaa tuottaa mulle jotain.

Parisuhteessa menee sitten päin persettä, mutta, mutta…katsellaan. Paljon liikuntaa ollut kuvioissa ja fiilis hyvä. Jaksaa tehdä ja toimia. Vielä kun sais ton unen tasoittumaan jotenkin. En mä tiedä, rauhallinen ja hymyilevä olo. Ihan lääkkeettä. Perjantaina siskon kanssa Hulluille Päiville shoppaamaan. Kivaa, ostan jotain pientä “palkkiota” ittelleni.

Nyt yritän nukkumaan, herätys on taas vähän yli viis.

-lyrica, jolla ei ole ollut muutamaan päivään mustia ajatuksia.

204

Tilanne tänään! Mä OON ERITTÄIN PETTYNYT, MUN UNELMA ON RIKOTTU, KOSTONHIMOA LÖYTYY JA EN HALUA ENÄÄ KOSKAAN olla tekemises ihmisen kaa, joka vallan mainiosti tietää, etten mä halua käyttää bubrea ja sikti piikittää sitä itteesä!!!

Eli syyllinen on mä ite, rangaisusta en oo viäl keksiny; vajan taakse pum! Pahoinpitely on liian tavallista, mul on tosi paha olo, mut mua ei itketä, itsesääliin en vajoa, MIKS MÄ TEEN ITELLENI SELLASTA MITÄ MÄ EN HALUA TEHDÄ??? Siks koska mä oon kusipää. Sen mä tiedän vallan mainiosti, mut miks JUST tää???

Syömist en voi enää vähentää, pitäsköhän kiskoa kaikki lääkkeet, alko ja mennä tonne metsä polttaa savyt ja nukkuu Ruususen Unta, aivan liian helppoa; mun pitää kärsiä kunnolla!!! Ei oo mikää puolustus, mut oon viettän EHDOTTOMAST liikaa aikaa bubreihmisten kaa, tänää oli yks likka!!!Mä voisin vetää horkat! Se on niin karseera, ei MÄ oon niin karsee, kunnon kusipää, ei mikää ihme et vihaan mua!!!

No mä en aio jatkaa käyttöä, vaik se ois mulle täysin oikein!!! Mut vanha kaava ei oo viäl koskaa pettänu. AINA, joka helvetin tauon jälkeen mä oon ottan “kerran” ja seuraavana päivänä tai viim. päivä eteenpäin, LISÄÄ :imp: :smiling_imp: :cry: … Mä oon niin pettyny itteni, miten mä voin olla näin kusipää itelleni… Ehkä mä ansaitsen, miks mä ansaitsisin olla selvä, ku en mä oo päästäkää terve, muut must kärsiii!!! Mikä ois mulle oikee rakas, et mä voisin hajottaa sen? Mil mä kostan itelleni??? Mut ei oo ees hyvä fiilis, siitäs saat kusipää! Mä mietin kul viäl tai jos toi isäntä keksis jotaa…

No mä kirjotan mun päiväst sil aikaa… Vittu, ja ku mä en oo enää itsetuhonen ni turha sanii, et “nä tapan itteni”; en todellakaa… Siis kyl täs on nyt kaikki ainekset valmiina saadaksee “vuoden kusipää”-tittelin… Miks piti tehä? jos ois joku muu, sais kunnon selkäsaunan, mut jos mä alan itelleni selkäsaunaa antaa, mä oon siäl lataamos kans, ja se on fakta eikä mikää fiktio! Sinne vois sulkeutuu loppuelämäks… :frowning: Ja ku mul on paha olla, ni miks mä en voi itkeä prkl, ootanko mä et pääsis veitten kaa viiiltelee?MITÖ MÄ TEEN, MIKS MUN PITÄÄ PILATA JOKA IKINEN KERTA JOKO JONKUU MUUN TAI SIT OMAT HYVÄT HETKENI, PÄIVÄÄ VAJAA 4 VIIKKOO :imp:, oikeest… :frowning: Kiduttaispa joku mut liki kuolemaa ja päättäisin vast sen jälkee et mitä mä haluun ja mitä en. Mul on aika selkeet säännöt, miks mä en voi niit noudattaa??? Mä en jaksa olla mun kans, just tollanen kusipää mä oon, pilaan ite kaiken!

No tänää oli ihan ok. aamu, nukuin pitkää ja lähin klinikalle… Eilisee oli kaikki kipeet olot jääny ja niit muutes mutsinkaa mietittii ihan kunnol… Mul nimittäin ennen oli niin, et ku mä stressasin/jännitin/masennuin kauheest, mul meni maha sekasin ja saatoin jopa oksentaa enkä syöny. Mut nykyää, mul on ÄLYTTÖMÄN paha olla. Mä en yleensä oikee osaa itkee, välil taas on tippa linssis leffan takii, mut en silloin ku mua KUNNOLLA sattuu ja nimenomaan sydämestä, kuten nyt… No toissapäivänhän mä flippasin siit siivoomisest, mä en kyenny elämää normaalia elämää… Mä tajusin, et mä en oo sitä koskaa eläny, enkä kertakaikkiaa OSAA… Mul tuli taas päähän ajatus, et luonto karsii, tai et pitäiskö sitä vähän auttaa; mä en vaa kyenny tekee mitää, mitä mä en oo ennen tehny… (Mä oon 10-vee ast alkan puhuu itsarist, 14-vee se oli mun AINOA tarkotus elämälle, about 20-vee mä lähes hylkäsin sen… Sitä ennen mä pärjäsin itteeni satuttamal, joko ruualla (=ei ruokaa/laatataa ruoka pois, ku oon sellanen pieni läskisika), tiedol et vajaan viikon sisää saa pään sekasin, rääkkiliikunnal, viiltelyllä, vihalla ja unelmalla et takaraja on 27 vee, ennen sitä MÄ KUOLEN. Kunpa ukko ois ampunu koko perheen :confused: … Mä käytän jo nyt lasten defenssejä, mul ei oo resursseja ajatella kypsemmin, oikeesti. Mä oon ehkä koulu-fiksu ja mä muistan ja opin asiat älyttömän helposti, mä oon ihan kivan näkönen, so??? Ei vois vähempää kiinnostaa, mä oon kusipää ja sille ei voi mitä!

No mä oon vähä rauhottunu, täs pari tuntii ettiny kaikki helvetin vermet ja lähinnä sitä puolta milliä kakkosesr (oisin halun vaa ½mg), mikä on ilm. tippunu jonnee; mä halun tappaa sen. Mä en voi viäläkää uskoo, et mä ite kysyin sitä selvänä, mä en oo ollu oma itteni, aamul olin just sitä mieltä, etten uskaltais koskeekaan siihen pskaan… :huoh: … Mä purin käteeni kunnon jälet ja löin nyrkil päähäni kutin, enempää äijä ei antan mun rangaista itteeni… Paha mieli, miks näin voi käydä, mä en tajuu miks mä tein näin… Lopputukoot vaik artut mä soitan huomen omahoitsulle ja kysyn et mitäs nyt; mä en aio alkaa pitää mitää fck:n kk:den pitusta kuuria, niin se on vaa aina menny, en haluu, en aio, meen vaik h oitoo siks aikaa… :unamused:

Kuten mutsi sano, ni pitää ilm. varautuu, et jossaa vaihees on käytävä kenties Kuusaalla; mä en osaa elää aikuisten elämää, ja mutsi epäilee tosissaa, et ku ennen mul meni maha sekasin tms. stressist, ni nykyää mul tulee masikses & stressis eka joku karsee särky (niskat/maha/selkä/jalat) ja sit mä oon kuumees tai lämös yhen päivän, ratkasen asian ja paranen. Myö smul on käyny mieles, et tekeeköhän mun elimistö ne säryt ja kuumeet ite, koska toi pitää aivan paikkansa… :open_mouth:

No mun ei pitän ottaa, mä unohan et otin ja jatkan eämää… Tänää tapahtu vaik mitä ja olin jällee (eri) ihmisen seuras joka vetää bubree (täl kertaa muija), mut oli syytöst lapsen kidnappauksest, puhelui poliisille (mä nyt en niile soita ite), joutu soittaa suojeluakii ja sit päästii onnellisest ja ilman haulikonreikiä pääs auttaa sit likkaa hakee kissa ja vaatteitaa kotonta…

Ei täs auta ku jatkaa elämää eteenpäin… Mil mun pitäs rankasta itteeni? Mähän tein väärin ja siit saa rangaistuksen… Äijä ei suostu lyömää, vaik mä kuinka sanoin, jumankauta… Hakkaahan aikuisetkin toisiaan! En mä taas tiedä, onks kaikkial niin :frowning:

205

Voi Malibu!

Toi sun teksti oli välillä vähän sekavaa, enkä ihan kaikkia juttuja tajunnu. Mut kyllä mä sen pointin tajusin.

Mä tajuan että sä olet helvetin vihainen ittelles. Ja noi kostotoimenpiteet kuulostaa niin kipeen tutuilta. Itteensä kohtaan on aina liian ankara…Malibu, sä oot kannustanut meitä muita aina retkahduksien jälkeen nostamaan hännän pystyyn ja jatkamaan eteenpäin. Se ei oo helppoo mut pystyt siihen ihan varmasti.

Oo onnellinen että sulla on hyvä mies. Se rakastaa sua varmasti ihan hirveesti. Kun oon miettiny, että munkin miehen täytyy rakastaa mua aika kovin kun sekin on saanu repiä veitset käsistä, hajottanu kylppärin oven siinä samalla. Ottanu isosti syliin kun oon hakannu päätäni seinään. Ja lujaa. Ja pitäny sit siinä sylissä kun oon itkeny seuraavat kaheksan tuntia. Seon niin monta kertaa pakottanu mut syömään tai laittanu stopin 20 kilsan juoksulenkille. Mut ikinä se ei oo lyöny. Enkä mäkään sitä, paitsi sanoilla ja ehkä liian pahasti kun tilanne on mikä on.

Mut mietihän jos sun miehes ois suostunu lyömään sua. Oiskohan sulla sen jälkeen hyvä olla vai entistä pahempi ja turvattomampi olo. Sun miehes osottaa vaan olevansa täyspäinen kun se ei ala sellasta tekemään. Oo onnellinen siitä.

Tosi monet fyysiset vaivat johtuu psyykestä. Iso osa kaikkien ihmisten mahakivuista, päänsäryistä ja pahoinvoinneista johtuu psyykkisetä pahoinvoinnista. Mä hoidan joka päivä sellasia ihmisiä. Ja ittestäni tiedän että kova ahdistuneisuus aiheuttaa hirveet mahakivut, ripulin ja oksentelun. Näin siis oli jo kauan ennen kun olin koskenut yhteenkään lääkkeeseen. Ja kova jännittyneisyys nostaa mulle kuumeen aina. Esim. jos joutuu luennoimaan isolle porukalle on kuumetta saletisti yli 38. Mut se on erilaista kuumetta kuin “sairauskuume” esim flunssan yhteydessä. Sä et voi erottaa sun kroppaa sun sielusta vaikka kuinka yrittäisit. Ne kulkee tosi tiiviisti käsi kädessä.

Kuten jo sanoin en ihan ymmärtäny kaikkea mitä kirjotit. Osa jutuista kuulosti melko hurjilta ja mulle tuli mieleeen…Entä jos koittasit ihan tietosesti pysytellä erossa tollasista tilanteista. Oisit kotosalla, mihes seurassa, kävisit ulkoilemassa tai YSTÄVIEN kanssa jossakin. Sun oikeet ystävät kyllä tukee sua ja aikasempien kirotusten perusteella sulla sellasia on. Mä olen melko varma siitä että jos joku tyyppi joka ei nyt sulle oo ehkä ihan sydänystävä, vitut välittää siitä että oot lopettanu ja teet sen kanssa helvetisti töitä. Vaan se kyllä vetää kamaa sun silmien alla jos sillä tekee mieli. Ihmiset on paskoja, mut onneks on niitä hyviäkin.

Älä nyt loukkaannu, mä en yritä ohjailla sua ja sanoa mitä sun pitäis tehdä. Mut kun lukee noita sun juttujas alkaa miettiä miks sä hakeudut/joudut tollasiin tilanteisiin. Tällä hetkellä sä oot se ketä sun pitää auttaa. Jos vaan voit niin pysysit sellasten ihmisten seurassa jotka ei käytä tai joihin muuten luotat ihan täysillä. Jos joku kaveri jonka käyttäytymisestä sä olet vähänkin epävarna pyytää sua tapaamaan tai auttamaan älä mee. Sulla on oikeus sanoo ei. Sanoo että mä en nyt tuu tai että mä en nyt jaksa auttaa tai sekaantua tuohon asiaan. Tyyppejä saattaa hävitä elämästä, mut ystävät jää. Ja sä tutustut uusiin ihmisiin kunhan saat elämäs vähän vakaammaks ja alotat koulun tai työt. Mä olen nähnyt mun veljeni tekevän ton kaiken. Onnistuneesti. Ystävät jäi mutta pelkät kamakaverit hävis. Ja se sanoo ettei se hävinny siinä mitään. Uusia kavereita ja tyttöystävänkin se löysi kun aloitti opiskelut. Ja usko mua, se oli pohjalla.

Äläkä tosiaan ota tota silleen että mä alkaisin neuvomaan sua kuin sun pitää elämääs elää. Noi oli asioita jotka mulle tuli mieleen kun sun kirjotustas luin.

Malibu, mä toivon sulle voimia ja jaksamista. Ja lähettelen täältä lämpimiä ajatuksia ja etähaleja. Sä pärjäät kyllä.

-lyrica, kurkku kipeenä, yskittää, niveliä särkee ja kuume on vähän alle 40. Tänään ruokavalio koostuu lähinnä mehujäästä, kun yskiminen sattu niin että itku meinaa päästä.

206

Kaheksas päivä ilman bentsoja, oon ylpee itestäni. Eilinen oli vähän vaikeeta, mutta kestin. Haluisin vaan sen olon siitä diapamista taas tuntea. Rakastin sitä tunnetta, mutta kun se loppuu, niin sitten taas nappia naamaan lisää.
Ehkä se oli vaan parempi lopettaa ajoissa. Kokoajan riippuvuus lisääntyy ja sitten ois ollu vaan vaikeampi päästä eroon siitä. Tuntuu kyllä vielä, että repsahdan siihen kun se keneltä saan haltuuni ne tulee lomiltaan. Toivottavasti en, mutta totuutta ei voi kieltää. :unamused:

207

Speyer!
Hyvä, kuulostaa oikein hyvältä! Miten pääsit himon tunteet yli?
Mitä ajattelit tai mitä teit?
Olisi mukava kuulla konreettisia esimerkkejä siitä, miten himon tunteen yli pääsee. Myös muiden kokemukset olisivat tervetulleita

208

Malibu, olen myös pahoillani tilanteestasi. Ei se rankaisu ole mikään ratkaisu asiaan. Eikä lyömiset.
Sinä varmaan ansaitset olla selvä. Ja varmaan vielä kykenet siihen.
Sinun ehkä kannattaisi ottaa pikaisesti yhteyttä omaan hoitajaasi, ellet ole sitä jo tehnyt. Lyrica sinulle tuossa jo vastaili. Toivottavasti olet jaksanut sen lukea.

Lyrica, sinulla on onnistunut vähentää lääkkeitäs, se kuulostaa hyvältä.
Aika moninaisia nämä teidän eli ryhmäläisten tilanne.
Joka tapauksessa suuntaa eteen päin. Eletty elämä takana on sellaista kuin se on. Sinne ei ole paluuta, ehkä se on hyvä niin.
Muistan erään pitkään raittiina olleen henkilön kommentit, kun kysyin, että miten hän voinu olla vuosia käyttämättä päihteitä, niin hän vastasi: Joka aamu, kun herään katson peiliin ja sanon itselleni, älä tänään tee mitään sellaista, mikä huomenna kaduttaa. Niin hän oli elänyt vuosia pysyen raittiina.

209

Lyrica kiitti hirveest sun tekstistäs… Mä meen käymää lääkäril maanantain, mä en jksa… Mul ei oo voimia tähän… Jos menis vaik laitoksee lepäilee hetkeks et sais jotaa otetta elämää…

Mutsi haukku just puhelumes et mä oon aineil aiheuttan suurimman osan mun ongelmista, ku en haluis kertoo mun syömisist; yritin tutkii et paljo pitää olla painoindeksii, et ei joutus mitää anoreksia-diagnoosia ottaa… Normaalit lapset lyö 6 vuotiain opettajia aapisel päähän, sohii kynäl silmää ja ei osaa olla paikallaa tai hiljaa… Eli sen mukaa mä on käyttän kamaa jo ekal luokal, hyvä on. Sanoin sille et ei mä oon ongelma, ni sano et sä sen sanoit… Vastasinpa siihen et hanki se 2 piippunen haulikko, ni mä poistan ongelman!

Tänää puhuin omahoitajalle ja se tajus vaik ite en tajunkaa… Mä oon väliaikasest luovuttanu… Mä haluun hetkeks lepää, mul on ongelmii syömises, päihteis, diagnooseis, kavereis, rahankäytös ja mä en osaa stressitilanteis muuta ku istuu paniikis jossa nurkas. mä tunnen epäonnistuneeeni täysin.

Mut Pääsiäist valmistelen innolla… sentää :slight_smile:

Kiitti kaikille tsemppauksest, mä en sentää o enää itse-tuhonen… :slight_smile:

210

malibu, hyvä kuulla, että nyt on jo hieman tasaisempaa.
Kenties laitosjakso voisi olla sinulle hyväksi, kuten itse siitä mainitsit? Siitä varmaan keskusteletkin omahoitajasi ja/tai lääkärisi kanssa.

211

Malibu: Tuli surullinen olo. Kirjotan vaan jotai ajatuksia, mitä tuli mieleen.

Mä oon ollu ongelmieni tähden sekä mielisairaalas että päihdehoidoissa.
Ei ne laitoshoidot myöskään psykiatrisella puolella tarvi nii hirveitä olla. Kyllä niistäkin pois pääsee. Tosin sillon kun on vakava päihdeongelma, ne saattaa kyl kattella pitkin nenänvartta, ainaski jotkut hoitsut. Katkoilla saa kanssa kyl levätä jos haluu… Mullon ollu hyvin paljon samankaltasia ongelmia (itsetuhosuutta, itsensä ja samalla toisten rankaisemista, syömishäiriötä, tolkutonta liikumista, juopottelua ja järjetöntä pillereitten popsintaa) mut oon opetellu oleen armollisempi itteäni kohtaan ja samalla toisia. Joskus se onnistuu, joskus ei. Itte mä ajattelen, et se koko vyyhti saattaa olla oikealta nimeltään pakko-oireinen häiriö, mut en tiä auttaakse että senkään diagnoosin kautta elämäänsä aattelee.

Armahda itteäs, eti jotai helpotusta, jotai hyviä asioita. Vaik ihan pieniäki… Musta kuiteski vaikuttaa siltä, että sä ymmärrät ite ongelmistas paljon, vaik sullon huono olo…

emmäkään nii onnellinen ole, mut helpotuksen hetkiä on paljon, vaik musaa kuunnellessa, tanssiessa, joittenki ystävien kans ja mä odotan kevättä ja aurinkoa… :slight_smile:

212

Joo ja oma tilanne on se, että bentsoja ja nuk.lääkkeittä en oo käyttäny, mut välillä on ollu niiiiiiin masisolo ja yleinen surkeus, että oon mirtazapiinia ja jotai apteekin käsikauppalääkkeitä (öh :blush: )ottanu nukkuakseni päivällä ja kyl onki unta sitten piisannu… mut en koko ajan, kyl enimmäkseen koitan pitää kii kävelylenkeistä ja normaalista päivärytmistä. Eilen olin juoksemassaki, sain purettua kiukkuani siinä (vaik mullon jo ihan rämä roppa, ku nuorena liiottelin sitä liikuntaharrastustakin siihen malliin, et tuli kulumaa… :unamused: ). Päämäärätöntä on, en oikein saa tartuttua mihkää isompaan juttuun, et vähän on sellasta ajantappamista tämä elämä… Työllistymisessä mullon isoja ongelmia, ja oon aatellu, et jos jäisin pois kuntoutustuelta, nii ehkä pääsisin työkkäritöihin. Mut en itse asias tiedä, huoliiksne mua enää sinnekään. Opinnoistakaan en osaa tehdä päätöstä: keskeytänkö täysin vai rutistanko jonku onnettoman lopputyön.

bentsot auttoi kyllä ennen tekemään päätöksiä… luin pharmaca fennicaa, ja siin sanottiin jossai kohtaa, et anksiolyytit, s.o. bentsot, on tarkoitettu neuroosien hoitoon. et nyt sitten on elettävä neuroosiensa kanssa, vaikka olis kui hankalaa…

213

Mun tilanne on se että lopetin unilääkkeet ja rivatriilit taas kerran ihan seinään, ja iski kai pienet viekkarit, olo oli aika paska tuossa pari päivää, tuhkahdutin pikkasen viinalla ja yskänlääkkeellä.
Kohta viikko ilman lääkkeitä, enkä enää aio niitä syödä vaikka ois mitä oireitä, ei edes lääkärin määräysten mukaan.Kävin lukemassa Stevie Nicksin kertomus nimenomaan rivoista, ja rupes vähän aika lailla ihmetyttää tää touhu, miten lekurit kirjoittaa kaikenmaailman paskaa.

Nyt syön vaan mielialalääkkeitä, kesän asti ja sit kokeilen ilman. Mä luulen että nää olot mitä oon tän syksyn ja talven ja kevään käynyt läpi, ei vois olla mun kohdalla pahempia, eli ennen ilman lääkitystä olen voinut paljon paremmin.
Kävin vetäämässä yks päivä, tai yö, ei sen kummempaa siitä. Ja ajattelin että pysyn nyt yhdessä aineessa, ja laitan itselleni jotkut ‘rajat’
Tää ei ehkä kuulu kuivaushuoneen linjalle, mutta ajattelen niin että jos mulla on enemmän tai vähemmän ollut jostain 14 veestä päihdeongelma ( siis on ollut välillä vuosia ilman mitään ) niin se ongelma ei katoa noin vaan päivässä. Eli ensin vähennän, ja poistan suurin osa aineista.Viina ja kokkeli jää, mutta niin että päätän itse milloin käytän ja kuinka paljon.
Itsestäni on kiinni, siihen tulokseen olen tullut, ja iroonista on se että sen jälkeen kun liityin tähän ryhmään oon ollut paljon ahdistuneempi ja paskana, en tiedä, johtuuko se sitten siitä että eka kertaa myönnän että on ongelma, se on mahdollista, tai sitten vaan nää ryhmäjutut ei oo mun juttu ollenkaan.
yksi kaunis päivä aion olla täysraitis ihminen :exclamation:

214

Joo, eli kymmenens päivä meneillään ilman. Temesta lääkkeitä taskussa ja nekin bentsoja, onko kokemuksia? Mun ei tekis mieli ees vetää näit tänää, mut en tiiä kattoo sit eteenpäin. Pääsin siitä yli kai sillä tyylillä, että menin röökille ja aloin katsomaan leffaa. Se on niin erilaista kaikilla. Mun oli helppo lopettaa muutaman kuukauden putken jälkeen, mutta kyllä tekee nyt mieli ja paljon. Ei kai temesta lääkkeet oo vaarallisii, mul on kyl niit vaan 20mg. :unamused:
Mutta enköhän osaa olla ottamattakin niitä. Kyllä nyt ihan kuivilla taas mennään. Yritän siihen kohtaan, että ei edes tee mieli koskaan nappasta yhtäkään. Koska, jos nappasen niin sitten sitä ollaan aika lailla suossa taas niiden kanssa. Käy sääliks niitä muita, jotka ei ymmärrä sitä ajoissa. Onnks ymmärsin ja tuun ymmärtämään toivottavasti. Mitä mieltä ootte ite siitä, että jos tulee jonkun kanssa vaikak puhuttua vain 1 minuutti jossain kadulla douppaamisesta, helpottaako teijän oloa? Mua helpottaa. Just tulin kotiin ja sitä ennen puhuin noin 130cm jätkän kanssa, joka oli varmaan 20 vuotias, että olen ollut 10 päivää ilman aineita. Hän kannusti mua ja sanoi, että se on taisteli huumeiden kanssa 5 vuotta ja pääs eroon. Sano vielä, että niitä takaiskuja sitten tulee, mutta yritä jaksaa. Sitten kysy bisselle, mutta en mennyt ainakaan tällä kertaa. Se on vaan niin mukavaa kun joku jaksaa sentään arvostaa sitä, että on tullut järkiinsä ja tahtoi lopettaa.

215

Hieno saavutus. Sitä toivoo tuon karikkoisen elämän jälkeen kaikille jotain parempaa. Useesti kaikille muille paitsi itselleen.

Mä olen taas torstaista lähtien sortunut, kuten normaalia, että se alkaa torstaina jä päättyy sunnuntaina koska viikko on oltava skarppina. Mun yks hyvä ystävä kysyi multa "et kuinkas se sun itselääkitys " ? Ja mä vastasin et viikonloput menee sumussa ja viikot skarppaa ja jumalauta että säihkähdin tekstiäni, mutta totta joka sana. Nyt päätinkin, että kaks viikkoo on pärjättävä ilman, pakko. Lähtään pääsiäiseks reissuun ja sinne en aio pakata lääkkeitä mukaan, se mahdollistaa sen.

Ja kaikista huvittavinta on se, että joka ilta nyt torstaista lähtien olen voinut pahoin ja oksentanut siitä lääkemäärästä jonka otan ja siltikkin tänään aion ottaa ja vielä kaljan päälle. Miksi sitä ei tajua… Miksi laittaa itselleen tuollaisia aikarajoja etten ota nyt 2 viikkoon ja st antaa itselleen kuitenkin taas luvan aloittaa samanrallin alusta ? Miksi.

Malibu, koita jaksaa, sä et ansaitse tuota vihan määrää jonka itseltäsi saat. Jokainen erehtyy ja joutuu pettymään itseensä, mutta siitä oppii. Mä toivon kaikkea hyvää sulle, koita jaksaa.

Sanja :unamused:

216

Mulle on opiaatit jättänyt jonkun jäljen aivoihin. Herska(tosi vähän) kodeiini, texi. Jopa pullo yskänlääkettä (100mg kodeiinia)auttaa ja relaksoi). En ole ollut koskaan rankka käyttäjä, paitsi alkoholin, mut näin on vain käynnyt. Mitä tehdä?Auttaisko esim. Xanorit? Hö :question: kipeetä. Taas tulee mieleen “kohtuukäyttö” jota olen täällä kritisoinut. Nyt taas olen tätä mieltä.Voi v. Tällainen on ihminen. Katso ihmistä.

217

Siis tarkoitin tossa kirjoituksessa, että tällä hetkellä jopa pullo yskänlääkettä auttaa, kodeiini pitoisuus yhessä pullossa on 100mg.

218

Heips!

Kuten arvata saattaa, mulla jäi kerrasta putki päälle; se vaa meneee joka kerta niin!.. oon ollu aivan masikses, mut en oo enää… tai vähä, mua väsyttää, en haluis nukkua, mut mun pitäsi aatella et mä ansaitsen nukkua, mut ton jälkee en kyl ansaitsis…

Mun omahoitsu oli kipeä, joten oln sit ihan panarissa. Sanon et on pakko päästä lääkärille ja sain sit peruutusajan, oli mun omahoitsu soittanu sille (ihana ihminen) ja meinas tulla oliko se nyt sit se M10 samantien pöytää… Seo n uhkauksena kokoajan; mä käyn päivittäin nyt hakees concertat, Ardinexit. Levozinit ja Sirdaludet ja jos mä teen itelleni mitää (mä olin Lauantaina baari-illan jälkeen lähössä jäälle ettimään laivaväylää, mut mun ei annettu lähteä, ku erehdyin sanomaa lähteväni jälle kävelee)… No parempi niin. sama koskee bubrea, kerran otan, ni se on pakkohoitoon samantien…

No ihan hyvä mä sain väliaikasen hoitsun valita ja lääkäri haluaa kuulla must päiviittäin, et miten mul menee… Eli paras mennä hyvin. Se kyl tsemppas mua ja sano et mä pystyn lopettaa selkees (mä otin vermet ja loput bubret mukaa ja katkasin vermet sen nenän ees ja heitin bubret sille), et siihen loppu mun käyttö, ei se aiheuttanukaan ku hirveät masikset, et se siitä sit… aika mennä eteenpäin ilmasn sitä Pirun koukutus-masis-huumetta… ei mun kaverit sit mulle ees myyny, mä hain “kavereilta”, mut niilt ketkä sitä sit myy…

Mut olin porukoil tänää… Kävin porealtaas ja muutenkin oli ihan mukavaa… :slight_smile: … Ekaa kertaa varmaa 3 kk.tee… Ja kyl mä varmaa vapaa-ehtosesti laitoksee lähen harjottelee syömistä ja itsensä kansaa toimeetulemista sinne ens viikolla, mikäli se ei kotona suju… 10 vuotta ees takas huopaamist senkin asian kaa, ni ei enää oikee jaksais. Ja mä oon menos sinne kuntouttavaa työhön edellee, tosin jos mä meinaan joutuu masikses sairaalaa, i miten mä käyn töis, no hyvin tietty… Ja mä sain uuden kaverin kuka on ku mä… .D … Ihan yhtä kahjoja ollaa… Ja sovittii exänkaa, iteasias se tai ei mitää… oli syndeil vähä ihmissuhdesotkui, ei mul, mut kuitenki…

Must on ihme, et kaikki tukee mua, “hoida ittes kuntoo nyt!” Mä epäilen, et muut vaa haluu nähä, et jos MÄ pystyn saamaa elämäni kuntoo ja lopettaa, ni siihen pystyy kuka vaa! Nyt vaa pitää olla ilman, jopa ilman iv-käyttöä, ku mä päätin impulsiivisest lopettaas sen (no eihän mul oo mitää vedettävää, mut ois se kiva pisetllä teikiä itteesä…sairasta) Eikä kukaa ymmärrä mun itserankasumenetelmää, mut kait se sit on outo… :confused:

Ail mun kaveril on ollu anoreksia ja mä ku alitajunaisest en halua syödä tai jotenkii niin, ni se sai mut silti puhuttuu pussii vaik mä en ees tienny et mä en vaa halua syödä; enkä nukkua. Mut ei mul silti oo anoreksiaa, vaa lievä syömishäiriö. Mä olin niin tyhmä, etten mä ansaitsis sellast, sanoo kuka mitä vaa. Mä oon ollu aiemmin niin karsee ihminen et mun pitää kärsii siitä viäl pitkää… Mä oon pilannu muiden elämän, enkä ees oo tajun sit…

Mut mun piti olla hyväl tuulel, en mä oikee oo…mä olin… Mun pitäis nukkua, ehkä mä sallin itelleni nyt sen… Mä nukahan tähän koneelle ja eilenkin mä näin jo halluja ja kuulin ääniä (mä sanoin sen kyl lääkärille)…
Kiitti eille kaikille tsemppauksest… Mä en vaa pidä itestäni; oon sanonu, et en ois kyl itteni kaa tekeisis ellei ois pakko. Mä oon inhottava ihmienen, enkä muuks muutu; m ävaik lopetan kamaa ni silti mä vedän jonku putken väli, oks se reiluu mua kohtaa… Se en oo mä, sen täytyy olla joku muu tai sit mä ajattlen vaa joskus… :unamused: ren tiedä, mut se on ollutta ja mennyttä, mä jatkan eteenpäin, kuten aina :smiley: … Ja nyt ku mul on viäl velvollisuus käyttäytyä kunnolla, mä kan pidän siit kii ja sitäpaitsi mä haluun sen uusimman Harry poeterin ku oon olu kk:den selvän ei mies kuitekaa musita ostaa sit ellen huomauta, enkä aio huomauttaa, yhtä paljo se on pois ku aiemminkii, mut kuten sanoin ei mua jaksa!)

Mut mul on huomen MTT:n testit (ainiin se on nykyään psykiatrinen poliklinikka tms). Lääkäri epäili ettei must oo sinne, ku se ois halun mut sinne hoitoo, ku se luulee et teen itelleni jotaa, mitä mä muka tekisin? Ja leikkasin mä jiukset tänää, tai iskä ositain, osittain mä :smiley: … ja siivosin & tiskasin, mikä muhun on menny, aini mä alotin sen uuden elämän… Mä oon vaa valvon melkee kokonaa kaks edellist yötä, ku en oo halun nukkuu, nyt se alkaa näkyy kyl, eli kyl mun on nyt mentävä nukkumaa, halsuinpa kiusata itteeni tai en!

Sitäpaitsi mun piti alkaa pitää itestäni :unamused: … joooo… :unamused: … ja mä nukun ilman unilääkkeit nykyää yleensö o/ Koh ne taas väsyttää… :d

Jakselkaahan kaikki, mä siivoan uomen ja haen masennusläkkeet (ku e mä muista syödä ees mun lääkkeit tai sit mä vaa e jaksa välitää… ;ä taidan olla masentunu, sori)! Palaillaan huomenissa :smiley: tai siis tänää myöhemmin… :slight_smile:

219

Hei malibu.
Sinusta ei tosiaankaan kuulunut muutamaan päivää.
Nyt vaan suunta taas eteen päin. Siinä ei muu auta.
Onneksi sinulla on noita hoitavia henkilöitä ympärilläsi. Ja olet niitäkin kohtaan rehellinen. Voivat sitten arvioida sinun tilanteesi paremmin ja auttaa paremmin. Mitä sinulle tänään kuuluu? Saitko nukuttua? Entä se mtt reissu?

220

Parempi päivä tänään, vaikka asiat menny aikalailla niinkuin ennenki.
prkl ei ehikkään kirjottaa ku tuli äkkilähtö,kirjotan tähä myöhemmi