Ähhh.
1 tykkäys
Poistettu.
Naurismäki, kuvasit aiemmin tilannetta, jossa lähdit kaljoille automaattisesti. Ja sen jälkeen loiventelit. Näkisin asian vaan niin arkisesti, että toimit vanhojen tapojen mukaan? Uusien tapojen opettelu vaatii todella paljon toistoja. Vuosikymmenten päihdetaustaa ei korjaa 3 kk raittiusjakso vaan paikkoja retkahtaa tulee jatkossakin, jolloin on tapana toimia vanhan opitun mukaan. Mitä enemmän opit valitsemaan noissa tilanteissa toisin, sitä lähempänä olet uutta toimintatapaa, joka vakiintuu käytännöksi.
Jos haukkaa raitistumisesta liian suuren palan kerrallaan, saattaa retkahtaminen olla lähellä.
On toki ihmisiä, jotka yhdestä päätöksestä eivät horju koskaan. Mutta heillä on todennäköisesti sellainen psykologinen rakenne, joka mahdollistaa asian. Jos on tottunut juomaan kriisissä, vanha tapa saattaa nostaa päätään kriisin keskellä, tiedostamatta. Kai juominen on silloin pakokeino sietämättömistä tunnetiloista ja avuttomuudesta. Selvinpäin ne tulisivat kohdattaviksi. Itse ratkesin viimeisimmästä 8 kk raittiudesta samanlaisella automaattiohjauksella kuin sinä. Ja kun olen tutkinut asiaa, ratkeaminen meni aika samanlaisella kaavalla kuin ennenkin. Väsyneenä ja stressaantuneena minua ohjaili ulkopuolinen juomisen vaatimus, jolloin lähdin juomaan seuraksi. Ja lopulta uskoin itsekin, että juominen siinä seurassa on minulle hyväksi. Se on niin näkymätöntä ja salakavalaa. Kannattaa ympäröidä ihmiset sellaisilla, jotka eivät houkuttele juomaan tai sitten opetella sanomaan ei. Itse teen molempia eli olen katkaissut ystävyyden juomiseen painostaviin ystäviin, koska se on välttämätöntä pysyäkseen raittiina ja opettelen sanomaan ei tilanteissa, joissa on suht tuntemattomia ihmisiä.
1 tykkäys
Poistettu.
Muistanko väärin vai liittyvätkö kaikki viimeaikaiset repsahdukset nimenomaan tilanteeseen, jossa joku kivantuntuinen nainen ehdottaa juomista? Pikkujouluissasikin taisi käydä niin.
Eron aikaan on vereslihalla ja emotionaalisesti sekaisin ja joltakin kivalta vastakkaisen dukupyolen edustajalta saatu huomio hivelee ja sekoittaa ajatuksia lisää.
En tiedä auttaisiko vastaisen varalle miettiä ennalta, miten noissa kohdissa toimisi? Haluatko miellyttää kysyjää ja miksi on vaikeaa ehdottaa oluen sijaan vaikka kahville menemistä?
Minun heilani ei ole raitis ja itseäni on mietityttänyt pari tilannetta, joissa hän onkin pienen riidan jälkeen yksin jäätyään juonut reippaammin ja painunut baariinkin. Se on erittäin huono merkki.
Raittiin tai raittiiksi pyrkivän ei kannata reippaammin juovaa seuraa ympärilleen haalia. Heila saa lähtöpassit, jos vastaavaa usein ilmenee. Se on osoitus keinottomuudesta käsitellä hankalia tunteita ja pettymyksiä. Raittiuteni puolesta en niinkään pelkää, mutta en halua alkoholinkäytön lieveilmiöiden uivan elämääni yhdenkään äijän mukana.
Koeajalla heila vielä on, vaikkei hän varsinaisesti sitä tiedä. Koitan ottaa rennosti, elää tätä päivää ja seurata tilannetta ja katsoa miten ongelmien tai riitojen selvittely sujuu. Siinhän ihmisen perimmäinen luonne punnitaan; kaiken ollessa hyvin on helppoa olla mukava ja näyttää parhaat puolensa.
Tsemppiä Naurismäki!
Uskoisin, että ihan kivoja keskusteluja uusien tuttavuuksien kanssa pystyy käymään kahvilla käydessäkin.
1 tykkäys
Poistettu.
Onpa omituista, että nyt kun kysyt noin, tajuan ajattelevani noita jossain määrin eri tavoin. Kahville pyytäminen tuntuu jotenkin intiimimmältä kuin kaljalle. Ja siis jotenkin ihan oikeasti vaikeammalta ajatukselta heittää jollekin puolitutulle. Äkkiseltään tuntuisi rennommalta pyytää ja lähteä lasilliselle ja sitten ottaa kahvi tai alkoholiton olut. Siis todella jännä ero, mikä johtunee ihan vain menneisyydestä. Ei se näköjään niin kaukana vielä ole.
Poistettu.
Ehkä tämä kahville/kaljalle pyytämisteema ansaitsee lisää pohdintaa.
En tiedä, näenkö siinä enää isoa eroa… tai tavallaan joo, ehkä kahville pyytäminen on intiimimpää. Itse saattaisin tehdä vastaehdotuksen “vai mennnääkö mieluummin tuohon kahvilaan?” toki jos isompi porukka on menossa kaljalle, ei heitä luonnollisestikaan nappaa pelkkä kahvin juominen. Alkoholilla on niin suuri merkitys monen elämässä.
Porukasta erottuminen ei itseäni enää häiritse eli vissyn tai jonkun muun alkoholittoman juoman valitseminen ei tunnu miltään, enkä liion ala selitellä asiaa. Baariympäristössä toki saattaa joku humaltuessaan alkaa tentata, mikset juo, oletko joku alkoholisti… 
Periaatteessa en koe olevani tilivelvollinen, mutta saatan mainita etten jaksa enää krapuloita tai että ylilyöntejä on saattunut omalle kohdalle liikaa. Antaa jonkun selityksen tekemättä muille heidän juomisestaan ikävää oloa tai ankeuttamatta tunnelmaa.
Alkoholi on kyllä yhteenliittymisen välinen; ollaan samaa heimoa, rentoudutaan ja parannetaan maailmaa kaljatuopin ääressä. Raitis saatetaan kokea harmoniaa rikkovana, vaikka itse ainakin yritän olla tuomatta sitä mitenkään esiin vaan pikemminkin siirrän keskustelua mihin aiheisiin.
Minulla varmaan halu pyytää ennemmin kahville kuin kaljalle johtui jo juomisen loppuaikoina siitä, että en halunnut munata itseäni ja tehdä huonoa vaikutusta juomalla mahdollisesti liikaa, olemalla suuna ja päänä… siis juuri sellainen typerä känninen, joka luulee olevansa fiksu ja hauska, eikä tajua miltä käytös ulospäin näyttää. Olisiko se liittynyt haluun tehdä parempi vaikutus ja salata alkoholiongelma? Ehkä.
Häpesin jälkikäteen muutaman kerran, kun join liikaa muiden pysyessä kohtuudessa. Join siis mieluiten yksin tai siinä seurassa jonka tiesin itseni kaltaisiki juojiksi. Uusien tuttavuuksien tai tilanteiden kohdalla halusin pelata varman päälle, joko käydä kahvilla tai juoda alkoholittomia baarissa, jotta näen mihin kategoriaan he asettuvat.
Poistettu.
Kahville tai yhdelle. Voi mennä niinkin eikä kyllä mitään eroa mun mielestä. Jos voi pysyä siinä.
Poistettu.
uultavasti naiset eivät noin yleisesti tykkää kyttyrää, jollei mies juo.
Ehkei ihan totta,riippuu siitä paljonko/milloin mies juo.
Yleensä tämä historian ajattelu juoppo mies ja kärsivä vaimo saisi joutua “mihin lie”.
Minä aikoinaan omasta puolisosta sanoin,ettei se ainakaan ole juoppo.
Missä nyt ollaan,ukko ei juo mitään ja akka vetää kaiken mitä käsiinsä saa.
Pohdinnan arvoinen kysymys, kun retkahduksissasi on ollut sama kaava.
Ehkä sinä vielä pystyt piilottamaan alkoholongelmaasi juomalla, itse ajauduin siihen pisteeseen, että sitä piti peitellä nimenomaan juomattomuudella, kun juomalla se olisi näkynyt ilmiselvästi; olisin juonut ihan liikaa, ollut meluisa ja kenties myös riidanhaluinen ja oksennellut sinne tänne, ehkä päätynyt putkaankin.
Normaalimpi olotilahan ihmiselle on selvänä oleminen ja juopumus epänormaali, jos asiaa miettii toisinpäin. Tai ainakin niin pitäisi olla.
1 tykkäys
Poistettu.
Mielenkiintoista pohdintaa jälleen, kiitos siitä. Jos välillä tuntuukin, ettei varsinainen juomahimojen kanssa kamppailu enää koske minua, on hyvä huomata näitä haastavia ajatuksia.
Olisin varmasti aika neuvoton tilanteessa, missä minulla olisi tarve olla edukseni, ja mukana olisi alkoholi. Kuvittelen, että minut nyt heitettäisiin keskelle jotain tosi tärkeää valtiollista kokousta, missä olisi maailmanrauha ratkeamassa, jos kaikki menisi hyvin. Jos tilanteeseen sisältyisi alkoholi, jota ihan kaikki muut ottaisivat, tuskinpa ottaisin riskiä olla ottamatta mukana. On siis tilanteita ja tilanteita. Pitää vain koittaa nostaa oma rima mielellään niin, että nuo tilanteet jäävät ajatusleikeiksi.
1 tykkäys
Kaikki ei voi miellyttää; kun toiselle kumarrat, niin toiselle pyllistät. Ehkä siis olisi viisainta toimia arvojensa mukaan. Silloin miellyttää niitä, joiden seura on itselle hyväksi. Ei kai niitä joille alkoholi on keskeinen osa elämää, edes halua omaan elämäänsä?
Tuo hypoteettinen Hiiren kuvaana tilanne sai minut miettimään sanontaa
Jos on tahtoa, keksii keinot, jos ei keksii tekosyyt
Oikeastaan tuo pätee paljon muuhunkin kuin alkoholinkäyttöön. Itse huomaan edelleen monissa asioissa jotenkin venkoilevani ajatusteni kanssa, keksiväni syitä lipsua arvoistani ja toimia miten en haluaisi toimia.
Ehkä itse vain olisin juovinani, kallistaisin lasia koskettamatta huulillanikaan alkoholia. Ehkä kaataisin juomat fiikuksen ruukkuun. Ehkä unohtelisin täysiä laseja sinne tänne… Raskauteen en tässä iässä pysyisi vetoamaan.
Vaikeaa kuvitella, että lopulta yhden ihmisen juomattomuudesta olisi mikään kiinni. Tai että sitä ehdittäisiin niin seuraamaan.
Onnistuin piilottelemaan aika hyvin niin bulimiaa kuin juomistani, eiköhän siis hätätilanteessa juonattomuuden piilottelu onnistu samoilla menetelmillä.
Niin ainakin luulen.
1 tykkäys
Todellakin. Ja surullista on, että lisäkseni niin moni muukin kokee helpoimpana pyllistää sille elämänsä tärkeimmälle ihmiselle, itselleen.
Poistettu.
Poistettu.