Voi ei. Minä heräsin. Uni on ohi. Uusi synkkä päivä edessä. Olin eilen ylitöissä kun ei millään ehtinyt hoitaa kaikkia asioita jotka ois ollu pakko olla valmiina eilen. Enkä silti saanut kuin osan valmiiksi. Tämä työpäivä pelottaa ja ahdistaa.
Toivottavasti työpäiväsi on pelättyä parempi (ja jaksat mennä illalla vielä GA-ryhmään??) itse olin aamulla iloinen kun viimein heräsin, koska unessa olin vatsataudissa uimahallissa. Ei ollut kivaa 
Ruokatauko. Piti tulla tänne hengähtämään. On ollut jatkuvaa juoksemista ja sietämätöntä vaatimista joka suunnasta koko päivä. Kaikki myöhästyy ja epäonnistuu kokoajan. Kun vähänkin luotan, että joku muu hoitaa jonkun jutun niin sit joudun itse siitä kärsimään seuraavana päivänä kun ei sitä olekaan hoidettu. Pää hajoaa tässä touhussa.
Menen tänään GA:han. Kuuntelemaan. En jaksa puhua. Ajatusten muodostaminenkaan ei meinaa onnistua. Pää on ihan jumissa ja koko työpäivä ja koko elämä harmittaa.
Ihan hyvä GA-kokous. Paikalla oli myös perustajajäsen, joka oli siis vuonna 1992 perustamassa Kampin GA:ta. Ihan hyvä, että en puhunut tänään, kun oli niin paljon väkeä paikalla ja muutama minua uudempi kävijäkin. Kaikille ei ois riittänyt aikaa puhumiseen jos jokainen ois käyttänyt puheenvuoronsa. Kaksi tuntia meni tosi nopeasti. Mutta tavallaan vain pahensi mun oloa.
Aikainen aamu. Kaikkialla täysin hiljaista. Juuri noussut aurinko värjää vielä hetken hankea punertavaksi. On 12 astetta pakkasta ja 20 cm uutta, yöllä satanutta lunta joka paikassa. Kävelen ovelle, avaan sen ja käyn lataamassa kahvinkeittimen päälle, että pomo saa aamukahvit, kun herää. Sitten palaan takaisin pihalle.
Avaan vajan oven ja etsin sieltä lumiharjan. Alan pyyhkiä lunta pois. Ensimmäisen kasan alta paljastuu 550-kuutioinen valkoinen Polaris. Toisen alta 500-kuutioinen tummanpunainen Polaris. Jatkan kunnes kaikki 25 moottorikelkkaa on putsattu lumesta. Sitten avaan kaikki 25 kuomua pystöön ja haen vajasta 15-litraisen Castrolin. Täytän jokaisen kelkan öljysäiliön. 600-kuutioiseen nestejäähdytteiseen pitää aina muistaa laittaa Mobil Ykköstä eikä Castrolia.
Sitten on vuorossa tankkaus. Alan kantaa vajasta 35-litraisia vanhoja AIV-kanistereita, jotka ovat täynnä polttoainetta. Tankkaan kaikki kelkat. 40 minuuttia aikaa ennen kuin ensimmäinen asiakasryhmä tulee paikalle. Toivottavasti kaikki ovat ajokunnossa, muuten tulee kiire päivä, kun eka ryhmä siirtyy myöhemmäksi kunnes promilleraja ei enää ylity ajajilla. Sitten on pakko tunkea johonkin väliin se safari myöhemmin. Jos ei muuten niin otetaan kilpailijalta kelkkoja ja vetäjiä lainaan. Tai vedetään edellinen safari pikkusen lyhyenä ja aloitetaan seuraava myöhässä.
Ehdin vielä hakea huput kuivauskoneesta, järjestellä haalarit ja kelkkakengät ja käydä herättämässä pomon ennen ryhmän tuloa.
…
Siinä on tyypillinen työaamuni siltä ajalta, kun olin töissä Tahkovuorella laskettelukeskuksessa. Se oli mukavaa aikaa. Työ oli selkeää ja fyysistä. Ei stressannut juuri mikään vaikka kaikenlaisia yllätyksiä tuli työssä vastaan lähes päivittäin.
Voi tiikeri, kyllä se elämä vielä hymyilee ja jaksaa yllättää. 
Hali sinne!
Eikä tarkoitus ollut mitenkään vähätellä sun oloa tai tilannetta. Haluun vaan pitää sulle peukkuja. Itse en ole vielä syvällä suossa ja varmasti nää sun kirjoitukset auttaa mua voittaan omat peliongelmat.
Mikä siinä tapaamisessa pahensi oloa, tuliko jotain tiettyä esille vai ylipäänsä vain se oman tilanteen ajatteleminen?
Haluan myös edelleen uskoa, että asiat järjestyy kyllä, vaikka pelipirukin on ottanut sinusta nyt todella kovan otteen. Jostain se taistelutahto vielä kumpuaa ja asiat alkaa kääntyä toiseen suuntaan. Ihmisen jaksaminen venyy toisinaan kyllä ihan käsittämättömälle tasolle.
Asioiden ajatteleminen pahensi oloa. Monet sanoivat puheenvuorossaan, että on aina parempi olo GA-käynnin jälkeen kuin ennen käyntiä ja kannattaa joka keskiviikko mennä. Mulla on lähes aina ollut huonompi olo käynnin jälkeen. Mutta kyllä kai tämä tästä jotenkin järjestyy, kun en kai mä tässä reilussa kolmessa viikossa nälkään kuole vaikka ei ruokaa ole. Laihdun vaan. Pakkopaasto. Tai siis onhan mulla vielä yksi makaroonipussi ja vähän puurohiutaleita (yhteen annokseen) ja sairaan iso kasa mausteita. Harmittaa vaan kun perjantaina alkaa 4 päivän vapaa eikä oo rahaa sille ajalle. Mutta onneks pääsee käymään Hesessä lahjakortin kans.
Voin kuvitella kyllä että mulla saattaisi hyvin olla myös pahempi olo. Itse olen aika kova vertailemaan omaa tilannettani muiden tilanteeseen ja jotenkin ne muiden tarinat näyttää aina valoisammilta kuin se oma ja sitten sitä lannistuu. Uskon, että sullakin se tilanne voi vielä kääntyä ja jonkun kokoontumisen jälkeen huomaatkin, että olo alkaa olla parempi.
No ehdottomasti pienet Hese-mätöt sitten viikonloppuun! 
Toivottavasti ne nyt vähän edes auttaa eteenpäin, kun nyt vihdoin eilen sain ne postiin. Yksi Tsempaprittaren heikkous on kyllä postittaminen, sillä postitukset venyy AINA. Tämä taitaa olla kuitenkin ennätys, että jo seuraavana päivänä luvatusta sain ne postiin. Mutta siis, sullakin on kuitenkin kolmisen viikkoa seuraavaan palkkapäivään, onko tuossa kaikki varastossa olevat ruuat? 
Jokohan dyykkaamisesta on tehty aivan mahdotonta? Vihtiläisessä K-Supermarketissa kauppias antoi ainakin vielä syyskuussa myytäväksi kelpaamattomia tuotteita asiakkaille ilmaiseksi, mutta matkakortillasi ei taida päästä Vihtiin asti. Syksyllä on kaikenlaisia tapahtumaviikonloppuja kauppakeskuksissa, autokaupoissa… joissa on myös tarjoilua. Lehtiä ja nettiä selaamaan josko jotain löytyisi. Mitähän muuta? Jospa tapahtuisi taas jokin ihme. Yksi sellainenhan jo on eli Hese-lahjakortit
Kyllä siinä on kaikki ruuat mitä on jäljellä. On pakko mennä käymään sunnuntaisin seurakunnassa kokouksessa, kun sieltä yleensä saa silloin leivän ja joskus salaatin tai jopa juuston ruokajakopisteestä. Nyt en oo jaksanut moneen viikkoon käydä siellä, joten en oo varma jatkuuko ruokajako edelleen.
Pitää yrittää löytää jotain netistä ja muualta. Ainakin Itiksessä on se yks puuropiste, josta saa kaksi leipää mukaan. Mutta jos se ei oo auki maanantaina tai tiistaina (jotka on mun vapaapäivät) niin sit en pääse sinne.
Toivottavasti tästä olisi jotain apua: vvary.fi/haluatko-apua/opas-nalkaiselle/
Ja tässä vielä: yhteinenpoyta.fi/ruoka-avun- … at-vantaa/
Hyviä linkkejä
Kiitos paljon linkeistä.
Minä vihaan elämääni.
Minä vihaan itseäni.
Minä vihaan peliriippuvuuttani ja kyvyttömyyttäni käyttää rahaa viisaasti.
Minä vihaan köyhyyttä.
Jotkut sanovat, että rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Jotkut sanovat, että viha ja rakkaus ovat lähellä toisiaan. Siis toivoa on: ehkä joskus rakastamme itseämme ja elämäämme kaikkine puutteineenkin. Tai edes useimmiten rakastamme ja harvemmin vihaamme. Peliriippuvuutta, köyhyyttä ja kyvyttömyyttä käyttää rahaa viisaasti tuskin on tavoiteltavaa rakastaakaan, mutta mitäs niille osaisi tehdä?
…hyväksyä? Onnistuuko joku muka hyväksymään tilanteen, jossa on itse omalla typeryydellään ajanut itsensä syvälle suohon? En usko, että itse ainakaan koskaan opin kokonaan hyväksymään tilanteen. Tai antamaan itselleni anteeksi näistä virheistä. Tai kukapa sen tietää, kun vuodet tässä menevät eteenpäin.