Olen paininut näiden asioiden kanssa jo useamman vuoden ajan. Juon luultavasti siksi, että olen tylsä ja mielikuvitukseton ihmisperse, joka ei osaa oikein muutakaan. Myös kaveripiiri on verrattain vahvasti viinaanmenevää, joskaan en toki syytä ketään muuta juomisistani tai mistään muustakaan. Olen ollut jo pitkään kausittain masentunut, viime aikoina taas siinä määrin, että aloitin masennuslääkityksen.
En juo mitenkään tolkuttomasti - viikon riskiraja ei yleensä ylity - mutta haluaisin silti vähentää. Päällimmäisin syy on tietenkin tuo masennus. Alkoholi tunnetusti sopii aika huonosti yhteen sen kanssa, eikä se ole hyvä lääkityksenkään kannalta. Toinen syy on, että krapulat käyvät vuosi vuodelta sietämättömämmiksi, sekä fyysisesti että henkisesti. Tavoite onkin saada juominen vähennettyä sille tasolle, ettei tarvitse enää herätä krapulassa. Käytännössä tämä tarkoittanee pysyttelemistä enintään kolmessa kerta-annoksessa.
Hakeuduin tänne lähinnä kirjoittaakseni ajatuksista, joista on vähän vaikea puhua oikein kenenkään kanssa. Tulen siis todennäköisesti pitämään täällä melko pitkäpiimäisiä monologeja viinanjuonnista ja henkisestä hyvinvoinnista.
Mulkoilen kahta lauantailta jääkaappiin jäänyttä bisseä ja mietin, mitä tehdä niille. Jos veisin ne varastoon tai siirtäisin edes huoneenlämpöön, ei tulisi kiusausta juoda niitä, mutta toisaalta jääkaapissa oleva kylmä olut käy ihan hyvästä haasteesta.
Useamman päivän ajaksi jääkaappiin varastoidut oluet tarkoittavat mielestäni yleensä sitä että juomisongelma on suhteellisen kevyt, ja helppo ratkaista. Jos haasteita haluaa, niin voi kokeilla säilyykö ne oluet siellä 30 päivän ajan. Jos, niin onneksi olkoon vähentäjälle!
Eh, päiväkirjaprojektini on lähtenyt käyntiin hivenen verkkaisesti. Vähentäminen on kyllä ollut yrityksenä koko ajan, ja olen täytellyt Jeppeä kuuliaisesti maaliskuusta lähtien. Tavoitemääriini en ole kuitenkaan toistaiseksi päässyt. Nyt kesän tultua on käynyt jopa päin vastoin, eli viikottaiset annosmäärät ovat olleet reilusti yli sen, mitä piti. Ärsyttää, kun niin hyvin tiedän, mitä pitäisi tehdä, mutta en vain onnistu.
Seuraavaksi ajattelinkin yrittää huijata itseäni eli juoda suunnilleen samoja määriä, mutta miedompia. Tietääkö joku täällä kelvollisen makuisia low alc. -oluita ja siidereitä? Täysin alkoholittomat ja tavallinen ykkösolut ovat kokemukseni mukaan melko kauheita, mutta Alkossa on kai jotain muita pariprosenttisia. En vain muista yhtäkään nimeltä.
Mun mielestä voisi olla hyvä koittaa vierottautua kokonaan oluen mausta, ja miksei kokonaan kaikista hiilihappoisista juomista muutaman viikon ajaksi. Nuppi unohtaa aika nopasti miten hyvältä mikäkin maistuu ELLEI sitten jatkuvasti kouluta makunystyröitään ja alitajuntaansa että “KYLLÄ SE AITO OLUT SENTÄÄN MAISTUI OIKEALTA OLUELTA - NAM NAM - PITÄISKÖHÄN MAISTAA” … joten mun henkilökohtainen veikkaus on ettei vesitetyillä tai keino-oluilla pääse ikinä eroon aidon oluen haaveilusta.
Koita vodkaa + tuoremehua vaikka = Toimii (vaikkei mikään suuri nautinto olekkaan)
Mulla ei toiminut viikottainen tai kuukausittainen vähentäminen samalla kun tuli lähes joka viikko otettua jotain. Huomasin helpoimmaksi pitää “hardcore” taukoa kokonaan alkoholista. 30 päivää on varmasti hyvä aika jolloin makunystyrät ja elimistökin toipuu mukavasti, jotta voi sitten aloittaa uudestaan olut/-siideriharrastuksen puhtaalta pöydältä. Tauon jälkeen eri juomien vertailu ja maistelu onpi mielenkiintoisempaa kun ei vanhat muistot sävytä liikaa makuja.
Sitä saattaa huomata että vanhat suosikit onkin ihan kuraa, ja se mikä ennen maistui kuralta, onkin ihan ykköstawaraa. Mutta tosiaan helpoimmalla ja halvimmalla vähentämisessä pääsee jos vähentää nollaan seuraavat 30 päivää.
Ootko Thale miettinyt semmostakin vaihtoehtoa, että koska ilmiselvästi sulla on vielä (ainakin moneen muuhun foorumilaiseen verrattuna) selvästi kontrollia juomiseesi, lakkaisit stressaamasta asialla. Juot hyvällä omalla tunnolla sen minkä menee ja hoidat krapulasi kummempia moralisoimatta, syöt terveellisesti ja lepäilet. Voi olla, että ajatukset selkeytyvät kun poistat turhat paineet ja stressaamiset.
Mulla onnistui joskus “huijaaminen” niin, että join kolmosoluen sekaan kakkosolutta ja se toimi aikansa. Ykköstä/kolmosta, kaikkea on kokeiltu. Mutta jos on yhtä perso kuin minä päätyy aina samaan pisteeseen lopulta eli
juo niitä mietoja aivan tolkuttomia määriä, siis todella tolkuttomia
2)siirtyy reiluun kännäämiseen vahvemmilla aineilla
Itse olen törmännyt siihen, että omat vaatimukseni juomisen suhteen ovat olleet täysin ristiriitaisia. Olen antanut itselleni luvan juoda ja nauttia siitä samaan aikaan yrittäen muka vähentää. Sunkin kannattaa selvittää, että mitä itseltäsi oikeastaan vaadit. Haluatko olla vähemmän kännissä (juo hitaammin), haluatko juoda annoksia vähemmän (päätä etukäteen montako saat juoda) vai haluatko, ettet ole yhtään riippuvainen kännäämisestä (tähän on oikeastaan vain yksi lääke, jonka jokainen tietää).
Ma olen kanssa miettinyt tuota ‘vahentamista’ ja ei onnistu, joten yritan pitaa kokonaan taukoa. Juon stressin lievitykseen ja tylsyyteen enimmakseen. Olenkin alkanut kayda salilla juominen ei nimittain sovi sen kanssa ollenkaan yhteen. Ikava kylla asun maassa jossa viinaa saa joka paikasta ja sita nautitaan paivittain. Katsotaan kuinka kauan tauko kestaa, edellinen ennatys oli jotain kolme viikkoa, jospa se menisi rikki nyt…
Päätin kokeilla tätä. Ensimmäinen ajatus tosin oli että “mut enhän mä NYT voi kun on paras terassi- ja pussikaljakausi meneillään!” Sitten tuumasin, että jos ajattelen näin, mun varmaan pitäiskin ottaa se alkoton kausi juuri tähän väliin. Vähän kyllä jännittää, kun en ole pitänyt tosi moneen vuoteen edes tipatonta tammikuuta, ja silloin juomattomuus on kuitenkin verrattain helppoa, kun on just joulukuun loppupuolella tissutellut sen pari viikkoa putkeen.
Juu, kaipa mulla menevät nuo kolme aika iloisesti sekaisin ja vaihtelevat vähän tilanteen mukaan. Kyse on kuitenkin lähinnä vaihtoehdosta 2, eli mielestäni mun pitäisi juoda harvemmin ja vähemmän kerralla. Vaihtoehto 1 ei ole mulle mainittava ongelma yksinkertaisesti siitä syystä, että mua alkaa nykyään aina nukuttaa ennen kuin edes pääsen kovaan känniin asti.
Kävin muuten silmäilemässä Jeppeen tekemiäni merkintöjä ja havaitsin, että koko tänä aikana, kun olen sitä täytellyt, pisin aika ilman alkoholia on ollut 7 vuorokautta (ja sekin on todennäköisesti ollut joku erityisen kiireinen viikko, eli ei vaan ole kerta kaikkiaan ehtinyt). Pisti kyllä vähän miettimään.
Itse vasta loysin tuon Jepen ja aloin sitä täytellä. Minuakin mietityttää alkoholin käyttoni varsinkin kun tein tuon ‘auditin’ - sen mukaan olisi todella syytä vähentää.
Mutta täällä missä asun kaikki juovat, koko ajan. Jopa lounastauolla voi juoda, jos haluaa, ja se on jopa sallittua.
Eilen oli ihan karmea olo tänään taas hyvä olo. Merkillistä.
Juomisen lopettaminen ‘kokonaan’ on kai itsepetosta mutta ajattelen myos että joo, eihän sitä kesällä voi lopettaa…talvella on sopiva aika…tai sitten kun ei ole niin paljon stressiä…no niin…itsepetosta taas.
Just ihan samaa olen pohtinut, että mitä vaikeemmalta se jostain olosuhdesyystä tuntuu, niin silloin varmaan onkin eniten syytä pitää sitä taukoa. Silti se pelottaa. Hämmentää, että miksi sitä alkoa niin kovasti tahtoo. Ja tuntuu, ettei se vähentäminen onnistu ilman, että ensin pitää täysin kuivan kauden
Ensimmäinen tipaton viikko takana. Havaitsin taas tuon täälläkin mainitun seikan, että täysi juomattomuus on selvästi helpompaa kuin vähentäminen (ainakin silloin, kun juomattomuudelle on määritellyt jonkun tietyn ajan). Jopa jonkinlaista raittiushumalan poikasta oli havaittavissa. Mietin, että voisihan näin jatkaa vaikka pidempäänkin. No, katsotaan nyt se kuukausi ensin…
Tein myös uuden sopimuksen itseni kanssa. Päätin, että tipattoman kuukauden jälkeen jokaiselle viikolle on varattu 40 tai 50 euroa “alkoholirahaa”, jonka saan halutessani käyttää juomiseen, mutta jos se säästyy, saan tehdä sillä mitä tahansa muuta mukavaa tai pistää säästöön jotain isompaa hankintaa varten. Ajattelin, että jos se raha on tuolla lailla selkeämmin määritelty, sen käyttämistä harkitsee selvästi enemmän. Nyt ongelma on osittain siinä, että se juomiseen käytetty raha ei tunnu niin konkreettiselta, kun sitä vaan vinguttaa korttia baarissa ja Alkossa eikä koskaan viitsi laskeskella, minkälaisen loven se tekee budjettiin.
Joo…ja säästäminen on suhteellista, tänään olen seurannut kun kaverit on juonut ölppää aamupäivästä asti ja olen kierrellyt mukana baareissa. Yllättävän paljon menee rahaa vichyihin ja cokiksiin (varmaan kolme litraa mennyt tänään) ja siihen, että kun ei ole kännissä, tulee syötyäkin eri tavalla. Tupakkaakin on mennyt ihan helvetisti, vaikka en periaatteessa polta. Mutta paheiden määrä lienee vakio. Hyvä mieli silti, kun raitis päivä takana ja baareissakin notkunut. Välillä sitä miettii, että onko tässä mitään järkeä. Sitten sitä miettii niitä olotiloja, jotka tulee krapulassa kun pelkää omia sormiaan. Mulle taitaa totaalikieltäytyminen sopia, koska tänään ensimmäisen kerran tajusin, että jos olisi yhden oluen juonut, olisi homma lähtenyt varmasti lapasesta, vaikka yleensä sen yhden juominenkin onnistuu. Mutta tänään en uskonut siihenkään. En taida uskoa huomennakaan.
Mutta onneksi olkoon sulle raitistelusta! Koitetaan jaksaa. Nyt alkaa itsellä tulemaan vähän itseinhon ja häpeä tunteita, kun on tajunnut, että on oikeasti myöntänyt jo aika monelle olevansa juomishäiriöinen. Päässä pyörii ajatuksia, että onko se juominen nyt ollut niin ongelmallista sittenkään…pitää vain pysyä kannassaan ja muistaa, että kyllä se on ollut.Eikä luulla tai uskotella mitään.
Petollisen helppoa on luulla muuta, kun jonkin aikaa on ollut ihmisiksi. Yksi ryyppy kaiken muuttaa voi.
Joo, se on tosiaan aika harmi, että baarissa alkoholittomat ja vähäalkoholiset juomat on usein niin kalliita, ettei se erityisesti kannusta juomaan vähemmän. Tilasin joskus aikaisemmin kesällä baarissa pienen low alc. -oluen, joka maksoi muistaakseni yli 4 euroa. Ja mistään alkoholittomista drinkeistä ei parane edes haaveilla.
Lisättäköön vielä, että tipattomina kausinani mä en ole edes yrittänyt viihtyä baarissa selvin päin. Jotkut kykenee katselemaan muiden humaltumista kokista hörppien, mutta mua alkais ainoastaan vituttaa. Rahaa säästyy, mutta huono puoli tässä on, että sosiaalinen elämäni tuppaa olemaan melko kuollutta aina silloin, kun en juo.
Mulla ei ole tämän suhteen ongelmaa, koska olen aina ollut porukan kovin kännääjä erittäin harvoja poikkeustilanteita lukuunottamatta. Valitettavasti. Eli 95% baarissaolijoista on joka tapauksessa vähemmän kännissä kuin mitä itse olisin, jos olisi vauhti päällä. Itse asiassa baarissa selvinpäin oleminen voi jopa kannustaa raittiuteen. Ja aamupäivällä on hauska seurata lähibaarin “korjaajia” ohi kulkeissaan. Ja miettiä miten niiden päivä siitä kuluu…ja varsinkin haluaisinko todella itse samaa? Sama sitten aamuyön pizzeriat…siellä on selvinpäin hauska pohtia miltä kaikista kännisimpien tilaajien seuraava aamu mahtaa tuntua kropassa.
Mulla nyt semmoinen tilanne, että olen illan yksin ja huomenna lomapäivälle ei yhtään mitään ohjelmaa. Kukaan ei kaipaa mua mihinkään. Eikä kyselis perään jos lähtisin baanalle. Vaikka tässä on jo kuivateltu tovi, niin kyllä mun täytyy mielessäni vähän suunnitella “etappeja”, miten tämä homma menee kuivin suin. Mietin pieniä palkintoja esim. huomispäivälle: aamupala jossain kahvilassa kaupungilla heti aamusta kun on virkeänä herännyt yms. Ja tälle illalle on jo suunnitelma valmis: liikuntaa, ehkä ulkona syömistä, dvd-leffaa yms.
Vähentäminen on kyllä ollut yrityksenä koko ajan, ja olen täytellyt Jeppeä kuuliaisesti maaliskuusta lähtien. Tavoitemääriini en ole kuitenkaan toistaiseksi päässyt. Nyt kesän tultua on käynyt jopa päin vastoin, eli viikottaiset annosmäärät ovat olleet reilusti yli sen, mitä piti. 
Ärsyttää, kun niin hyvin tiedän, mitä 
Raittiuden pelko on juoppouden alku